Mietin vain millainen on ihmisluonne, jolla rakkaus on niin luja tehtäväänsä että tahtoo elämän rajallisesta ajastaan käyttää suuren osan luodakseen muille kanssaihmisille vahvoja tunteita? Täytyy olla luja tahto ja rakkaus tehtäväänsä. Täytyy varmastikin olla intohimoinen, tarmokas, yhteisöllinen, rakastava ja rakastettu, mutta myös jollain tavalla omalaatuinen(uskallanko kirjoittaa hullu? Siis hyvällä tavalla hullu, elämästä ja tunteista hullu). Töitä talossa tehdään kuin muurahaispesässä: taukoamatta, suurella joukolla ja yhteisvoimin: n. 70 vakituista ja 50 vierailevaa "muurahaista" .
Me katsomoon saapuessamme näemme veistoksellisen vanhaa kunnioittavan ja uutta rakastavan uudistetun teatterin ulko-ja sisäilmeen, lipunmyyjän, vahtimestarit, näyttelijät ja tarjoilijan, mutta lavan verhojen takana kuhisee muurahaisarmeijan väkeä puvustamossa, lavasteissa, valoissa, äänissä.. ja jonkun varmasti täytyy johtaakin tätä armeijaa.
Jos saisin itse valita muurahaisarmeijaan paikkani niin haluaisin olla kuiskaaja: hauskin paikka talossa. Tai oletan sen olevan hauskin. Pieni piru olkapäälläni ottaisi vallan näytöksen tunteikkaimmalla hetkellä ja saisi minut kuiskimaan tekstistä poiketen omasta mielestäni humoristisia lausahduksia lavalla seisovalle näyttelijälle. Oi-joijj! Olisi hauska nähdä näyttelijän reaktio kun yleisö vastaisi outoihin "vitsikkäisiin" näytteilijän lausahduksiin ja minä kuiskaajana kikattelisen pikkuruisessa piilossani lavan alla. Välttämättähän en saisi kauaa nauttia kuiskaajan ammatistani.
Oman teatterihistorian viimeisin tunnemerkintä on viime talven Petteri Summasen Kaikki Kivestä-näytelmä. Aleksis Kiveen oma suhde on ollut hyvinkin väkinäinen muistaen ala-asteen pakkoluennan Seitsämästä veljeksestä. Muistat varmaan Sinäkin? Mutta nyt suhteeni sai uuden sykäyksen herra Kiveen; kiittäen Kuopion kaupunginteatteria suhteemme tekohengityksestä! Suhteemme sai uuden tunteellisen purkauksen ja yllätyksenä voimakkaan purkauksen. Kikattelin pitkin näytöstä kunnes lopussa kyynelehdin ja suomalaisittain outoa näytin tunteellisen purkauksen nousemalla seisomaan näytelmän kiitostaputuksien aikaan. Wau; isot pusut Kuopion kaupunginteatterilaisille!
Työtä lavan verhojen takana tehdään tunteella ja nämä tunteiden tulkitsijat ja Luojat myös saavat katsojan tunteet avautumaan ja jopa purkautumaan. Tahdotko Sinä tuntea tunteiden purkautumisen vilinän ja teatterin muurahaispesän kipinän? Minä tahdon. Tahdon syyskaudella nauttia teatterin Ihmemaa Ozin Sylikkäin Housut pois Improillen Jussi Vatasen kera Juoppohullun päiväkirjassa Pihkatappi mukana ja paljon muuta. Tahdo sinäkin ja astu tunteiden tulvivaan taloon (muurahaispesään), Kuopion kaupunginteatteriin!
Kuvat Pirjo Borro ja Kirsi Koponen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti