Kuopio tanssii ja soi Gaala

Kohta on puoliyö, eikä nukuta. Ajatukset pyörivät illan tapahtumissa. Se oli vahvasta tunteesta toiseen vaeltamista. Enpä ole ennen ollutkaan yhden illan aikana samanlaisessa tunteiden ja elämysten vuoristoradassa. Istuimme toisessa rivissä, joten näimme todella hyvin esiintyjien ilmeet ja pienetkin liikkeet. Ehkä lähellä esiintyjiä ja esitystä istuminen veikin niin vahvasti mukaan tunteisiin ja tarinoihin. Kuopio tanssii ja soi tarjosi tämän lähes pökerryttävän kokemuksen Gaalassaan.

Ensimmäisenä esiintyi hurmaava ja niin taitava Dennis ”Ätä” Nylund. kapellimestariparodiassaan. Uskomatonta miten kevyesti, ilmeikkäästi mies liikkui ja miten paljon voi ilmaista sanoitta.   

Toinen esistys oli Andrea Miltnerován esittämä teos Magnetic Ballerina. Hänen haastattelunsa on Kuopio tanssii ja soi sivulla, ja siinä hän toivoo, että yleisö tulee katsomaan hänen teoksiaan avoimin mielin ja antaa mielikuvituksen virrata.

Esityksessä ilmeetön tanssijatar seisoi suurimman osan ajasta lähes paikoillaan liikuttaen käsiään ja kehoaan konemaisesti. Taustalla pauhasi kova, kirskuva ja rämisevä musiikki, joka tuntui peittävän alleen kaiken järjellisen ajattelun. Musiikki määräsi pakonomaisilta näyttävien liikkeiden tahdin. Ajoittain käsien kuviot olivat kauniita ja jäin ihailemaan tanssijattaren taitavuutta ja notkeutta, mutta esitys imaisi minut mielikuviin pakko-oireiden ja vaikean ahdistuksen kanssa elävän maailmasta. Esityksen lopussa  jotain räsähti rikki, lavalle jäi vain valkoinen kaunis tutu, joka oli hetkittäin lepattanut herkkinä perhosensiipinä tai loistanut puhtaanvalkoisena kukkasena. Minne katosi ihminen ja ihmisen mieli! Esitys oli nimensä mukainen, magneettinen. Tunteeseen jäi kiinni, jopa niin, että se häiritsi hieman seuraavaan esitykseen keskittymistä. Onneksi se oli Will Funk For Food, huima locking-tanssiryhmä. Nauravaiset, taitavat tanssijat toivat iltaan tanssin iloa, osaavaa rempseää liikettä, vauhtia ja valloittavaa miesenergiaa. 

Seuraavaksi mentiin taas erilaiseen tunteeseen. Flamencotanssija Kaari Martinin Korppi ja kello oli syvästi koskettava kaikessa rujoudessaan. Esitys palkittiin Madridin flamencokilpailussa 2012 parhaasta soolokoreografiasta, musiikista ja puvustuksesta. Eikä ihme, esitys oli erikoinen ja lumoava. Ja juuri kun siitä oli toipumassa, tuli lavalle taas ihana Dennis Nylund. Televisiossa oli joku vuosi sitten ohjelma Pakko tanssia, jossa hän oli tuomarina ja esitti siinä nuoren miehen treffeille valmistautumisen. Esitys oli uskomattoman hieno, kyyneliin saakka. Kävin katsomassa sen netissä useita kertoja ohjelman jälkeen ja nyt sain nähdä sen livenä. Olin vieläkin aivan lumoutunut. (Esityksen löytää edelleen youtubesta taiteilijan nimellä). Lopuksi mentiin taas syvempiin vesiin Kansallisbaletin, esitietojen mukaan energiseen ja räjähtävään teokseen Spazio-Tempo ja juuri sellainen se olikin. Melkein hengästytti pelkkä katsominen ja välillä henkeä lähes salpasi tanssijoiden notkeus ja taitavuus.

Illassa oli uskomattomia koreografioita ja tanssitaiteilijoita, jotka ovat kehittäneet monipuolista elämänlahjaansa ja jakavat sitä meille vahvasti vaikuttavina elämyksinä. Musiikin ja tanssin tarkoitus on herättää ihmisissä tunteita ja tuntemuksia, aikaansaada uusia näkökulmia, vaikuttaa, ravistella ja ties mitä ja siinä Gaala-ilta onnistui erinomaisesti. Vieläkin puhalluttaa.

Yhteiset tuntomme ja ajatuksemme gaalan upeista esityksistä kirjaili Tuula – Tuula, Riikka, Sari ja Henna