On erikoista, että Kuopion kokoisesta kaupungista löytyy luonnontieteellinen
museo. Onhan se pieni, mutta ainakin pienelle museovieraalle ihmeteltävää riittää tarpeeksi.
Sitä paitsi se on mahdottoman söpö ja visuaalisesti kaunis. Meistä mukana
olleista aikuisista Kuopion museon kaikki kolme osastoa ja kerrosta olivat
yllättävänkin kiinnostavia.
Museoon suuntasimme torin kulmalta tältä osaltaan Kuopion
kauneimpiin lukeutuvaa katua, Kauppakatua, pitkin: ohi muutaman ylvään jugend-talon,
uusklassisen tuomiokirkon ja kaupungin vanhimman puiston, Snellmanin puiston,
ja kaiken lisäksi suoran päässä kimmeltää Kallavesi. Kuopion museo todella sijaitsee hienolla paikalla niin
ikään jugend-rakennuksessa.
Alakerran From Piretta
with love -näyttely kiinnosti vauvaa ainakin värimaailmaltaan. Äiti ja muu
naisväki pääsi näyttelyn kautta muistelemaan
takavuosiensa vaatekaappien karmeimpiakin kolttuja. Mutta tämän museokäynnin
päätarkoitus oli tutustua eläimiin, siispä siirryimme yläkertaan.
Rattaiden kanssa pääsee ylempiin kerroksiin vain portaita
pitkin, mutta lapsiperheitä on ajateltu: omat voi jättää alakertaan, sillä yläkerrasta löytyvät lainarattaat. Tosin
allekirjoittaneen vesseli ei viihtynyt sellaisessa.
Ensimmäisenä meidät pysäytti hirvi, joka ihmetytti ja veti yleensä
paljon jokeltelevan vauvelin hiljaiseksi ja tarkkaavaiseksi. Pieni pää pyöri
koivun runkojen välissä puolelta toiselle, kun silmät yrittivät kartoittaa ja
käsittää kaikkea näkemäänsä.
Kaikkein kiinnostavin yksilö löytyi kuitenkin lintuosastolta:
lokki. Se oli jo entuudestaan tuttu, myös sanana, ja aiheutti hillitöntä
hihkumista.
Karhuherra Benjamin pohditutti. Kun vauva istutettiin karhun
alle äidin kanssa, nauratti, mutta heti kun jäi yksin ison otuksen mahan alle,
alkoi naamataulu vääntyä pelonsekaiseen ilmeeseen.
Sienihuoneen äiti haluaisi kotiinsa. Se oli kerrassaan
valloittava. Etenkin sieniliukumäki houkuttellee laskemaan paitsi perheen
pienimpiä myös lapsenmielisiä vanhempia...
Mammutin esikuva on kolmekymmentä vuotta ja yli
viisituhatta kiloa painava. Mammutti olikin niin suuri, säkäkorkeudeltaan yli
kolmemetrinen, että pienoinen tuskin tajusi näkemäänsä. Siitä saisi hienoja
kuvia, mikäli mukana olisi kännykän kameraa parempi kuvanottokapistus.
Ihan perheen pienimmille luonnontieteellisen museon anti
riittää: tällekin tenavalle uni tuli silmään. Me aikuiset saimme kiertää
yläkerran näyttelyn (Ensimmäisellä puolustuslinjalla
- 1. maailmansodan jäljet Pohjois-Savossa) tyytyväisenä uinuva vauva
sylissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti