perjantai 29. joulukuuta 2017

Ciao! Come stai? Benissimo, grazie. Pirjo kielikylvyssä!

http://kansalaisopisto.kuopio.fi/ 

Italiaa senioreille 1 - Bella vista 1. Ajalla 5.9.2017-28.11.2017.
l`insegnante Sara Suffa.

Italiaa puhuu noin 70 miljoonaa ihmistä äidinkielenään ja se on maailman viidenneksi opiskelluin kieli kertoo oppikirjamme. Minäkin innostuin siitä ja päätin rohkeasti lähteä kokeilemaan ihan uutta - opiskelemaan Italiaa. Ihmisen aivoilla pitää olla töitä. Kun ne oppivat uutta niihin tulee uusia "polkuja", joten uuden oppimisesta on lupa innostua. On ihmisen hyvinvointia parhaimmillaan silloin, kun aivoja käytetään aktiivisesti uusien asioiden oppimiseen sekä hyödylliseen tekemiseen.

Salve! Tekstin olen kirjoittanut jokaisen oppitunnin jälkeen päiväkirjamaisesti.

Ensimmäinen italiankielen oppituntini on nyt takana päin ja pitää todeta, että opiskelu oli erittäin mielekiintoista pitkästä aikaa. Vaikka ensin minua vähän jänskätti. Ensimmäiseltä tunnilta mieleeni jäivät tervehdykset; ciao! Salve! ja buenasera sekä kysymyslauseet come stai ja come sta? Tutustuimme italian kieleen ja opettelimme c:n ja g:n ääntämistä, tervehtimisen ilmaisuja sekä numerot 0-10. Kotiläksyä meille annettiin sopivasti ei liikaa, eikä liian vähän. Tunnin lopussa kuuntelimme laulua Nel blu dipinto di blu. Opettaja kertoi, että juuri se laulu oli voittanut Sanremon musiikkifestivaalit.
Kielikylpyni ensimmäisen tunnin osalta oli ohi ja alkuun pääsin välttävästi. Vaikka se tunti tuntui vaikealta niin innokkaasti ahkeroin mukana. Lohduttavinta oli se, että tämä oli Italian kielen alkeiskurssi, lähtötasoltaan 0  niinpä mitään aiempia opintoja tähän ei tarvittu. Siinä suhteessa kielen opiskeluni tuntui turvalliselta ja rennolta.

Toinen tunti. Mukana. Kielikylpy takana ja asennetta kohdennetaan. Tänään harjoittelimme  ääntämistä, tervehtimisen sanastoa ja numeroita. Olin aivosolmussa lähes koko oppitunnin ajan, mutta yhden uuden sanan opin ja se oli venti, 20. Numerot 11-19 tuntuivat niin vaikeilta, että itse mielessäni pohdin - opinko koskaan? Undici, dodici, tredici, quattordici, quindici, sedici, diciassatte, diciotto, diciannove. Mielessäni mietin voivatko tuollaiset sanat edes mennä päähäni, koska ne olivat jo itsessään hankalia lausua. Miksi kylvin itselleni negaatioita? Pois negaatiot! Nyt, kohti uutta asennetta ja avoimuutta peliin. Opiskelemaan positiivisesti Italiaa.
Tällä tunnilla opimme esimerkiksi h-kirjaimen salat. H:ta kun ei lausuta italian puhekielessä, mutta kuitenkin se on siinä kirjoitetussa kielessä. Oppitunnista jäi hyvä maku ja onnistumista koin kotitehtävissä. Koska olen motivoitunut opiskelija tein opiskeluilleni tavoitteet. Syksyn kurssilta  tavoitteenani on oppia kysymään nimi, osoite ja puhelinnumero, sekä tervehtimään, tilamaan kahvia ja ruokaa Italian kielellä.

Kolmas ja neljäs tunti takana. Taas innokkaana mukana nyt asenne kohdallaan. Näillä tunneilla opimme sc - ääntämistä, prepositiot di, a ja in sekä sanajärjestystä. Harjoittelimme numeroiden ja c-g äänien kanssa. Opimme lisää sanapainosta, persoonapronominit  ja olla-verbin essere. On tosi mielekästä kun etenemme hitaasti. Hitaassa etenemistahdissa tahdissa opin kielestä aina jotain uutta. Vaikka vähänkin koin sen edistykseksi. Kun italia on kaunis kieli ja minulla asenne kohdallaan siis tahtotila oppia. niin pitää pitää mieli avoimena ja kerätä rohkeutta puhevalmiuden kehittämiseksi. Kun kuuntelin tunnin päätteeksi laulun sanoja L`italiano, juoksivat kylmät väreet kehollani. "Lasciatemi cantare con la chitarra in mano Lascitemi cantare sono unìtaliano..." Miltä sinusta kuulostaa?


Viides kielikylpyni takana ja se meni ihan tutto bene. Opettelimme kansallisuusadjektiiveja ja niiden taipumista. Tutkimme Italian karttaa ja maakuntia.  Kotiläksyt olivat taas lähes kaikki oikein ja se on merkkinä jonkin asteisesta oppimisesta. Vaikka numerot 11-19 tuntuivat alkuun hankalilta ovat ne nyt tiukasti päässäni! Viisitoista vähän takkuaa. Mielenkiintoni ja uteliaisuuteni heräsivät enemmän maata kohtaan kun tutustuimme Italian maantietoon, matkailuun, kaupunkeihin ja kyliin. Nyt kielen opiskelu tuntuu vieläkin mielekkäämältä. Mukavien ihmisten kanssa rennossa ilmapiirissä on myös opiskelu kivaa.  Tunnin lopuksi kuuntelimme Eros Ramazzotin laulamana Terra Promessan.
                                                 Yleistä tietoa Italian tasavallasta.

Kuudes tunti oli viimeinen tuntimme ennen syyslomaa. On mielenkiintoista kun keskittyy ja paneutuu kuuntelemaan itsensä ääntämistä niin ilmeisen hauskaa se on. Muuta ei voi kuin hymyillä.  Omaa oppimistani huomasin kun kävimme lävitse kahvilasanastoa. On kuitenkin kohdallani niin, että jotkut sanat ja kieliopilliset asiat  ovat helppoja oppia ja ymmärtää kuin ne olisin osannut aina. Toisia italian kielen kiemuroita en tahdo ymmärtää millään ja ne pitää melkein rautalangasta vääntää. Vaikeuksista huolimatta tästä jatketaan matkaa Italian kielen parissa syysloman jälkeen. Laulumme tänään oli Luciano Pavarottin laulama ihana O sole mio. Oi, oi miten ne kylmät väreet kiemurtelivat kehollani. Opettajamme Sara Suffa on huippuosaaja, kun hän italialainen ja puhuu äidinkielenään Italiaa. Hän tuntee maan, sen tavat on kielen opetus elävää ja olemuksellista. Opetuksessa on syvyyttä, selkeyttä ja sävykkyyttä. Tieto, taito ja osaaminen ovat kiehtovasti mukana. Sara jaksaa myös innostaa ja kannustaa meitä!
Opetusta innostavasti ja kannastaen.



Seitsemäs tunti. Syysloman jälkeen. Nyt on levätty ja innokkaana italiankielen opiskelijana odotin tiistai iltapäivää kuin haukka hiirtä. Mukavaa oli mennä tunnille ja tavata niin opettaja kuin opiskelijatoverit. Tänään opimme lisää ääntämisestä, sekä  katoavan i:n ja q:n,  kahvilasanastoa ja verbit stare ja avere.  Katsoimme myös italiankielen kertausvideon. Ajatuksiini nousi, että jospa sitä joskus tuolla tavalla osaisi keskustella. Nyt on tehtävä lujasti töitä italian kielen parissa! Pitää lukea ahkerasti. Käydä läpi italian peruskielioppia. Kuunnella italialaista musiikkia. Tehdä annetut tehtävät. Katsoa televisiosta italian kielisiä ohjelmia. Ja taas lukea, etenkin erityisesti sanastoa.
Opiskelutovereita.

Kahdeksas tunti. Mitä pidemmälle kielen opiskeluissa mennään sitä innokkaammin olen mukana. Rohkeus uuden kielen oppimiseen kasvaa. Tänään opettelimme substantiivin suvun. Harjoittelimme monikkomuotoja, yksikön artikkeleita ja kahvilasanastoa parityöskentelynä. Aluksi ne tuntuivat hankalilta, mutta sitten kielelliset aivosolmut avautuivat ja ymmärsin annetun tehtävän parini kanssa.  Oppitunnin lopuksi katsoimme hauskan videon italialaisista. Menevän ja mukaansatempaavan.

Yhdeksäs tunti. Opettelimme z:n ääntämistä ja numeroita 20-100 sekä luimme tekstiä kappaleesta Che lavoro fai? Teimme myös harjoituksia ja lopuksi kuuntelimme vauhdikkaan ja mukaansa tempaavan laulun Bella ciao. Eloisa tunti kaiken kaikkiaan ja tunnilla opin monta uutta sanaa.  Uusien sanojen oppiminen ei ole minulle helppoa.  Olen  aiemmin huomannut, että minulle vieraiden kielten opiskelu on vaativaa, haastavaa ja hankalaa ja joudun tekemään ahkerasti töitä päästäkseni  asettamiini tavoitteisiin.

Kymmenes tunti. Opimme paljon uusia sanoja tällä tunnilla. Opettelimme ammattinimikkeitä, teimme niistä harjoituksia parityöskentelynä ja kävimme läpi tärkeitä kielioppi asioita. Kotiläksyt olivat oikein ja se tuntui erityisen mukavalta. Teimme tunnilla tuttavuutta myös La moka kahvinkeittimeen. Kuuntelimme euroviisukappaletta Non ho l` eta, joka sai minut nostalgisiin fiiliksiin ja kyynelehtimään. Äitini, joka on jo taivaan kodissa, lauloi tätä usein -60 luvulla. Palatakseni takaisin muistoistani tähän päivään vain todetakseni. että meidän ryhmä on ahkera ja tunnollinen. Lähes jokaisella tunnilla ovat kaikki opiskelijat olleet mukana. Meidän ryhmässä on siis inspiroituneita ja motivoituneita ihmisiä.
Italiaa senioreille opiskelijoita.

Luokkahuoneen seinällä kaikenlaista Italiasta.



11 tunti. Mukava keskusteleva, rento ja innostava tunti kuten aina. Uuden oppiminen ja kurssitovereiden kohtaaminen on mielekästä ja kivaa. Tällä tunnilla teimme harjoituksia sekä numeroiden että lauseiden kanssa. Opimme säännölliset are-verbit ja harjoittelimme numeroita. Teimme tehtäviä ja erityisesti nopan kanssa tekemämme tehtävä oli mielenkiintoinen. Kuuntelimme lopuksi lahjakkaan Arisan  laulun Controvento. Olipa hyvä esitys ja artistilla upea ääni.

12 tunti. Viimeinen tunti ennen joululomaa. Meillä oli pikkujoulumainen tunnelma ja tänään me söimme suklaata, pandoroa ja panettonea. Puhuimme myös italialaisesta joulusta ja pelasimme tombolaa. Meillä oli erittäin hauskaa yhdessä. Asettamiini tavoitteisiin pääsin, josta iloitsen. Sujuvaa italiankielen taitoni ei ole mutta osaan tilata kahvia, syömisiä gluteenittomana (senza glutine) ja juomisia, sekä kysyä ihmisen nimeä ja puhelinumeroa. Opin tarvittavat sanat ja kysymyslauseet. Jatkossa päätavoitteeni kuitenkin on käytännön kielitaito, jolla selviytyisin arkielämän tilanteissa vaivatta.


Tombola.


Italiaa senioreille kurssi oli suunniteltu etenemistahdin mukaisesti, ja meillä tahti on ollut verkkaista.  Mielestäni italiankielen opiskelu on ollut mielenkiintoista, vaikka välillä olen kohdannut vaikeutta, niin sen avulla mielekkyys kieleen on säilynyt. Olen saanut haastaa itseäni. En kilpaile oppitunneilla/kotitehtävissä kenenkään kanssa, teen vain oman parhaani ja se riittää. Rohkeasti, avoimin mielin ja asenne kohdallaan. Aivoja on nyt jumpattu uudella kielellä. Hienolla ja kauniilla italian kielellä ja se on ollut kaikkine haasteineen iso ilo. Nyt odotan kevättä ja sen tuomia uusia tuulia italian kielen parissa. Olen motivoitunut.

Joulun ja uuden vuoden toivotukset.

Joulun noita.


Facebook sivu italiasta kiinnostuneille.

Italialainen joulukatu.

Kaksi italialaista jouluateria kattausta.

















tiistai 28. marraskuuta 2017

Kuopio. Mieluisia muistoja ja -paikkoja. Yksi kuva tuhat sanaa!

Kirveslahti. Tärkeä paikka. Talviuinti on wow!

Valkeisenlammenpuisto. Silmä lepää.

Neulamäki. Kun mäen nousee on se parempaa kuin porraskävely.
Särkilahti. Silta ja järvet. Tykkään.
Savilahden ruusut. Kesän kaunemmat muistot.
Neulamäen näköalatorni. Upeita maisemia.
Neulamäen kuntolenkin varren puro. Purot ovat mieleisiä. Ne solisevat.
Musiikkikeskus. Aina silloin tällöin.
Neulamäen kentän vieressä oleva Pihlaja. Tämä oli kuin sadusta.
Neulamäen kuntolenkki. Hikilenkki, on nousuja ja laskuja.
Täydessä kukassa oleva omenapuu. Tuoksuva muisto kesästä.

Koko perheen paikka. Hoplopissa lapsenlapsen perheen kanssa. Touhua riittää. Lupa innostua.

Koti on paras paikka siellä saa leipoa vaikka pullaa. Kohta uuniin laitettava Bostonkakku.

Täällä on kiva tallustella. Lupa innostua.

Suurenmoista syksyistä kauneutta koti Kuopiossa. Lupa innostua.

 https://fi-fi.facebook.com/Petosentalviuimarit/

https://www.kuopio.fi/kaupunkipuistot

http://kuopiossa.fi/web/neulamaen-kaupunginosayhdistys/virkistys

https://www.kuopio.fi/fi/etusivu

https://www.kuopio.fi/kuntopolut-ja-ladut

https://www.hoplop.fi/?gclid=CjwKCAiAxarQBRAmEiwA6YcGKOW13bpmHNfUMK7rhjsMGvZ05jMRaymecSocAiKGFaGjr0wSF68hdBoC-ngQAvD_BwE

sunnuntai 26. marraskuuta 2017

Sori, mut nyt mä en vaan jaksa!



 

 

 "Oh no - not you again! Voi ei - sinäkö taas!"

 

Vaikka kuinka haluankin aina auttaa tukea tarvitsevaa omaistani, ystävääni tai muuta läheistäni, joskus hänen tullessa taas luokseni tai nähdessäni hänen taas soittavan, pamahtaa kynnysmaton ajatus väkisinkin ensimmäisenä mieleeni: "Voi ei - mitä nyt taas? Enkö saisi olla edes joskus hetken rauhassa ja levätä!" Tunnustatko, että sinullekin on käynyt samoin? Mietin tällöin vakaasti, että tällä kertaa sanon hänelle - tietysti kauniisti ja ystävällisesti - sen kuuluisan pienen mutta vaikean sanan "ei". Miksi siis yhtäkkiä yllättäen huomaan kuitenkin oman jaksamiseni uhallakin luvanneeni sitä sun tätä ja suostuneeni hänen pyyntöihinsä ja vaatimuksiinsa? Miten tässä nyt näin kävi - taas kerran? Olisinko ollut ilkeä ja itsekäs ihminen, jos en olisikaan tällä kertaa suostunut häntä auttamaan ja jättänyt omia "vähemmän tärkeitä" menojani perumatta? En olisi. Olisiko minulla ollut oikeus laittaa oma jaksamiseni ja omat tarpeeni hänen tarpeidensa edelle? Kyllä olisi.

Moni meistä painii näiden samojen ristiriitaisten tunteiden ja ajatusten kanssa, kuka silloin tällöin, kuka jopa monta kertaa päivässä.  Mutta meillä jokaisella on oikeus - itseasiassa jopa velvollisuus - sanoa tarvittaessa myös "ei". Jos olen itse uupunut ja jo jaksamiseni äärirajoilla, minun on ensin huolehdittava itsestäni ja omasta jaksamisestani ennenkuin edes voin olla tukena toiselle. Sanotaan, että jokaisen pitää olla "terveesti itsekäs". Tiedämme, mitä tällä tarkoitetaan, mutta sanalla "itsekäs" on kuitenkin aina hieman negatiivinen kaiku. Yritin etsiä tai keksiä "terveesti itsekäs" -käsitteelle jotain positiivisempaa ilmaisumuotoa, mutta löytämättä ja keksimättä se vielä jäi. Käyttäkäämme sen vuoksi vielä tätä vanhaa käsitettä siihen saakka kunnes paremman vaihtoehdon sille kehittelemme.
 



 Kaverilla on paha olla - saanko minäkään nauttia tästä päivästä?

 

Saan. Vai viekö minun paha oloni läheiseni pahan olon pois? Tuskinpa, itseasiassa päinvastoin. Mutta kun suon itselleni tänä päivänä jotain pientä piristystä, esimerkiksi käyn kahvilassa tai jumpassa, tapaan ystäviäni tai teen käsitöitä, niin jaksan varmasti paremmin auttaa, tukea ja kuunnella myös läheistäni. Moni meistä kuitenkin syyllistää itseään ja evää itseltään pienet elämänilot, mikä kostautuu sekä meille itsellemme että läheisellemme. On päivänselvää, että minun on ensin huolehdittava omasta jaksamisestani ja nautittava omista arjen voimaannuttavista hetkistä ennenkuin pystyn ja jaksan olemaan tukena ja apuna muille. Etenkin vanhemmille ihmisille on usein kunnia-asia selviytyä kaikesta yksin, koska näinhän he ovat tottuneet iät ja ajat toimimaan. Siksi esimerkiksi vaikeasti sairasta puolisoa hoitava omainen yrittää pärjätä ilman ulkopuolista apua, vaikka ikä on tuonut jo itsellekin kremppaa ja itsekin tarvitsisi jo apua arjessa. Ympäri vuorokauden läheisestään huolehtivat omaishoitajatkaan eivät aina salli itselleen vapaapäivää tai pientä hengähdystaukoa, vaikka siihen mahdollisuus olisikin. Tunnetaan syyllisyyttä rakkaan läheisen jättämisestä "vieraan hoteisiin". Toki välillä on haasteellista edes saada omaiselle sijaishoitoa omaishoitajan vapaan ajaksi. Silloin kun tällainen mahdollisuus järjestyy, kannattaa se hyväkseen käyttää, koska pieni levähdyshetki auttaa omaishoitajaa jaksamaan taas arkea eteenpäin vaativan tehtävänsä parissa.





Seuratkaapa joskus eläimiä, sillä meillä ihmisillä olisi usein niiltä oppimista. Kuten yllä olevan kuvan kissaveljekset, ne osaavat nauttia elämästään ja näyttävät sen avoimesti muillekin. Ne pitävät hyvää huolta kaveristaan, mutta sanovat hänelle joskus suoraan tarvitsevansa nyt hetkisen omaa rauhaa ja lepoa. Vietettyään lepohetken ne palaavat takaisin kaverin luo ja jaksavat taas seurustella, jutella ja leikkiä hänen kanssaan. Tai joskus ne lepäävät tovin yhdessä  kaverin kanssa vieretysten. Viisaita otuksia, eikö vaan? Eläimet huomioivat toisensa ja auttavat kaveriaan, mutta pitävät luonnostaan huolta myös omasta hyvinvoinnistaan ja jaksamisestaan.

Jos tämä aihe on sinulle ajankohtainen ja pohdit rajanvetoa läheisesi auttamisen ja omasta elämästä nauttimisen sekä omaan hyvinvointiisi keskittymisen välillä, niin kannattaa tulla ensi tiistaina 28.11. klo 13.00–14.45 "Terveesti itsekäs omaishoitaja" -tilaisuuteen Kuopion kaupunginkirjaston luentosaliin  (Maaherrankatu 12). Ohjelmassa on asiantuntija- ja kokemuspuheenvuoroja, vuoden omaishoitajan julkistaminen ja musiikkia sekä mahdollisuus tutustua neuvontaa, tietoa, tukea, vertaisuutta ja toimintaa tarjoavien omaisyhdistysten toimintaan. Lämpimästi tervetuloa!

Tätä blogitekstiä kirjoittaessani ulkona tuuli tuivertaa ja maisema on harmaa, mutta piristän itseäni tämän pimeyden ja kylmyyden keskellä muistelemalla aurinkoista kesäpäivää, jolloin sain upottaa varpaani ihanan lämpimään rantahietikkoon. Vietin silloin sen hetken aivan kokonaan itseeni keskittyen, auringonlämmöstä nauttien ja laineen lipsatusta kuunnellen. Sen jälkeen jaksoin taas paremmin kuunnella läheiseni murheita ja tukea häntä vaikeassa elämäntilanteessa. Muistakaamme siis olla "terveesti itsekkäitä" - se auttaa meitä kaikkia voimaan ja jaksamaan paremmin! <3






torstai 5. lokakuuta 2017

Watermeets Kuopio - ANTI Contemporary Artfestival 2017



"I've been thinking about water. Its form. Its color. Its sound. Its taste. And how we use it."
 

Water  means  a lot to me. I love sauna and cold water swimming. Lakes mean peace to me. Rivers are music to my mind and in the seas I can feel the power. But the most important is that water makes me feel good. Water really is a lifeblood.

Thanks to my work I also respect water. I know that it is needed a lot of work and many professionals to make the system working. For that that tap water is always safe to drink and waste waters are treated propriety. It's a huge privilege. Thanks to my work I also know that my workmates do their work with a great responsibility. 24/7. Tap water never sleeps.

This week I've got a new perspective to water. Thanks to the artists Minty Donald and Nick Miller. And their performance in ANTI Contemporary Artfestival. They put me thinking that water supply system is actually art. Water is meanings and meetings.

During the process water meets water. Water meets people. And people meet people. Together they build a system that works. Every single piece is needed. It's simply and complicated at the same time. But however it's working.


Water meets water.


No more words.


Thank You

*Minty and Nick*



This experience was something I'll never forget.


Kirsi*
.





Lisätietoja: