tiistai 31. toukokuuta 2016

Hiljainen mielenosoitus koruin


Satakieli ja omenankukka - vapaus, kauneus ja herkkyys.
 Lempikoruni ja lempikukkani

 Käyn korujeni voimalla hiljaista henkilökohtaista mielenosoitustani. En uhallanikaan laita korviini mieheni ostamia Lumoavan Pihla-korvakoruja, kun mökötän hänelle. Mökötän hänelle joskus isommista, joskus pienen pienistäkin asioista. Ei hän sitä tiedä että käyn mielenosoitusta häntä vastaan myös korujeni kautta. Mutta myhäilen itse itsekseni mielenosoituksissani. Minulle koru ei ole vain koru. Tahdon pukemilla koruillani viestiä päivän sanaani ja jopa ajoittain sanattomuuttani. Korut eivät ole vain esineitä koristautumiseen vaan ne ovat hiljaisia viestinviejiä ja voiman vapauttajia. Koru valinnallani viestin iloani, rakkauttani, hetkeäni.
Jokaiseen koruun liittyy tarina hetkestä, tarina korun saajasta ja antajasta. Koru on yksi muisto eletystä yhteisestä elämästä. Jokaisella korulla on oma tarinansa. Korujen tarinat on punottu antajasta, saajasta, hetkestä, tunteesta; rakkaudesta.

Tavatessani Sofi Oksasen ja mennessäni katsomaan Kuopion kaupunginteatterille Fridaa valitsin rintakorukseni Katariina Guthwertin Yleisurhoollisuusmitalin, jonka sain ystävältäni. Asettaessani rintaani Yleisurhoollisuusmitalin tunnen kuinka sisäisen naiseuteni ja kunnioitukseni sielukkaita Ihmisiä kohtaan kasvaa. Mitali on voimakoruni.

Koru kertoo korunkantajan ja antajan lisäksi myös korunluojan tarinaa. Tiesitkö Sinä ettei koruntarina synny vain hetkessä? Kuopiossa sielukkaat Lumoava-korut syntyvät yhdeksässä kuukaudessa. Yhdeksän  kuukauden aikana ideasta käsityön kautta kaulalle, korviin, käsiin - korunkantajalle. Pääsin kurkkaamaan sateenkaaren päähän Kultakujalle eli Lumoava-korut valmistavan Saurumin tehtaalle Design week Kuopion aikana ja rakkauteni koruihin vahvistui. Lumoava-korut eivät valmistu vuosittain vain 1500 kilogrammasta hopeaa tai 5 kilogrammasta kultaa vaan myös tarinoista, rakkaudesta  ja etenkin 45 Ihmisestä, Käsityöläisestä korujen takaa. Saurumin  juuret ovat vahvasti luotu 1920- luvulta ja savolainen yritys menestyy tänäkin päivänä.
 Lumoava on yksi Saurumin valmistamista tuotemerkeistä, joka syntyi maailmaa lumoamaan vuonna 2008. Olen itse lumoutunut Lumoavan lumoavasta kauneudesta ja tarinasta: ei vain muoto, ei vain pinta ja kosketus vaan tarina ja elämä Lumoavan takaa on kiehtova. Myös korun paikallisuus on arvo minulle.

Kun ensi kerran tapaamme niin varmastikin kurkkaat tarkemmin koruihini, sillä nyt tiedät enemmän mitä viestin. Ei kuitenkaan kerrota miehelleni että mökötän hänelle myös korujeni kautta.

Aarre

http://www.saurum.fi
http://lumoava.fi
http://designweekkuopio.com


lauantai 28. toukokuuta 2016

Äideistä parhain -Nunnan tarina


KISSAEMON RAKKAUS 
Niin pyyteetöntä ja hellää. 
Kiireetöntä ja kärsivällistä. 
Voimakkaasti läsnäolevaa. 
Elämän tärkein juttu. 
Basic instinct. 
Ajatta ja ehdoitta.


Viimeiset kaksi viikkoa on ollut suorastaan ihmeellistä seurata tuoretta kissaemoamme ja sen pentuja. Kehitys on ollut huimaa. Synnytyksestä on vain hetki huojuviin ensiaskeleisiin ja kasvuun viirusilmästä nappisilmäksi. Kissaemomme Nunna tuli perheeseemme keväällä 2016. Muutto tallista taloon oli sille iso muutos, jonka suuruutta voi kissanäkökulmasta vain arvailla, sillä Nunnan tausta on hämärän peitossa. Muutoksia sen elämässä on kuitenkin ollut useita. Se oli tullut edelliseen majapaikkaansa tallille viime kesänä, kun sen silloinen perhe oli halunnut siitä luopua. Luopumisen mahdollinen syy selvisi, kun se hyvin pian tulonsa jälkeen synnytti pennut. Monennetko? Sitä voi vain arvailla. Tallin Pastori-kissa ei kuitenkaan hyväksynyt Nunnaa ja kesän jälkeen se haeskeli itselleen uutta kotia kiertelemällä lähiympäristöä. Se vain käväisi syömässä ja oli taas pitkiä aikoja poissa.



Vaikka se oli ainakin kertaalleen hylätty, sillä oli suuri luottamus ihmiseen. Ehkä se näillä reissuillaan etsi läheisyyttä ja uutta omaa ihmistä. Joka antaisi sille kodin, talostaan. Talli ei ollut sen paikka. Suuresta läheisyyden kaipuusta kertoi pehmeä hyrinä, joka käynnistyi välittömästi, kun sille jutteli. Sillä oli myös kyltymätön halu syliin ja tapana kiivetä sylistä olkapäille kehräämään.


Tallitöiden äärellä meidän välillemme syntyi side, joka vahvistui päivä päivältä. Kunnes viimein päädyimme kysymään, voisimmeko tarjota Nunnalle kodin. Meidän talostamme. Silloin emme vielä tienneet, että historia toistaisi itseään. Nunna tuli meillekin pennut mahassaan. Asia selvisi eläinlääkärin vastaanotolla. Olimme varanneet ajan, että Nunna leikataan samalla kuin toinen kissamme Kerma. No, ei voinut, kun se odotti. Ainakin kolmea, sanoi eläinlääkärimme Pasi. Olimme siis saaneet yhden sijasta neljä kissaa ja synnytyksen jälkeen tuo neljä muuttui vielä viideksi, kun pentuja syntyikin neljä. Syntymäjärjestyksessä: valkoinen ruskeahäntäinen, punainen, musta ja äitinsä kaltainen kilpparikuvioinen.


Uskon vahvasti siihen, että asioilla on tapana järjestyä. Kun luottaa siihen, että elämä kantaa. Niin tälläkin kertaa. Synnytys meni hyvin, emo voi hyvin ja kaikki pennut syntyivät elävinä. Pennuille löytyivät kodit jo ennen niiden syntymää. Kodit, joista tiedän, että niistä huolehditaan, ja joissa ne saavat turvaa ja rakkautta senkin jälkeen, kun kasvavat isoiksi. Nämä pennut myös jäävät Nunnan viimeisiksi. Niiden itsenäistyttyä Nunna leikataan ja toivon, että se leikkauksen myötä löytää rauhan ja asettuu loppuelämäkseen tänne meille. Yhdessä punaisen pentunsa kanssa, joka sai tänään Aleksilta nimen Pörri.



Pesästä kuuluu tasainen hyrinä ja matala urahtelu, kun Nunna puhuttelee jälkikasvuaan ja hellästi pienten pään kokoisella tassullaan siirtää liian kauaksi harhailevaa pikku leijonaa takaisin pesään. Emon ääntä säestää tyytyväinen maiskutus. On iltamaitojen aika ja muut ovat jo löytäneet tiensä ehtymättömien maitovarastojen äärelle.  Kissanpennut on ollut meidän eläinrakkaalle perheellemme ensimmäinen ja ainutkertainen kokemus. Kokemus, joka antaa paljon. Kokemus, joka kasvattaa. Kokemus, joka valitsi meidät.



Haluaistko sinäkin auttaa kodittomia kissoja?

Piskis Ry tekee Kuopiossa vapaaehtoistyötä kodittomien lemmikkien hyväksi. Yhdistys mm. pyydystää maastosta kodittomia mirrejä, hoitaa niitä vapaaehtoissa sijaiskodeissa sekä etsii niille uudet kodit, ellei omistajaa löydy. 

Haluaisitko sinä tarjota kodittomalle mirrille uuden kodin? Tai haluaisitko auttaa muuten? Sijaiskodeissa on jatkuvasti ruoka-avun tarvetta ja erityisesti pehmeää ruokaa tarvittaisiin (purkki- tai pussiruokana) mutta myös muroille on käyttöä. Sijaiskodeissa on koko ajan talteenotettuja mirrejä, usein myös tiineitä tai pentunsa saaneita emokissoja, joilla on paljon eri kasvuvaiheissa olevia pentuja. Ruokahalu on valtava. Myös rahalahjoituksia otetaan vastaan ja niitä tarvitaan erityisesti sijaiskotimirrien leikkauksiin sekä lääkintäkuluihin.


Lähteet ja lisätietoja:
http://personal.inet.fi/koti/piskis/
https://www.facebook.com/Piskis-ry-162812470475130/?fref=ts

keskiviikko 18. toukokuuta 2016

Kevättä kuvin



 - Näsiä, kukassa jo ennen toukokuuta -
Lehtien tullessa kukat häviävät eikä kasvia enää niin helposti erota.

- Lehtikuusi Särkiniemessä -
Yksin - keralla pihlajaa ja  mäntyä.

- Kohma, Vehmersalmi vapun aattona -
Jäät jo siinä määrin pois, että mökkisaarelle pääsi veneellä.

 

- Taivas tulessa -
Toukokuun alun maisemaa Särkiniemen uimarantamaisemissa



- Koivu ja Kielo - 
Se vihreä, jota rakastan.

Tahdotko Sinä vapauttaa sisäisen agenttisi?





Kuopion Agenttina Sinä et ole salainen 
vaan jaat julkisesti hyvää Kuopion sanomaa ilolla eteenpäin. 

Agenttina toimit alueemme Hyvinvointilähettiläänä ja bloggaajana. 
Agenttina jaat Kuopion hyvinvointipalveluiden, yhdistysten, seurojen ja järjestöjen hyvää sanomaa tekojesi lisäksi Lupa innostua - blogissa http://lupainnostua.blogspot.fi/

Agenttina Sinun täytyy olla 
kuopiolainen, innostunut ja kirjoitustaitoinen 
saadaksesi luvan toimia Lupa innostua - hyvinvointilähettiläänä.

Sinä kuopiolainen, 
joka haluat tehdä hyvää kuvin, sanoin ja teoin - ole hakemamme Agentti 
ja täytä hakemus 24.06. mennessä linkin kautta, niin otamme Sinuun yhteyttä!


https://www.vapaaehtoistyo.fi/kuopio/vapaaehtoistyo/7401





Vapaaehtoisena Hyvinvointilähettiläänä 

teet hyvää ja saat hyvää!

Mitä olemme Hyvinvointilähettiläinä Kuopiossa tehneet? 

Tekomme tietävät jo yli 30 000 lukijaa.


"Alunperin lähdin mukaan hyvinvointilähettiläisiin seikkailunhalusta sekä oppiakseni itsestäni ja omasta hyvinvoinnistani jotain uutta. Myös kiinnostus kirjoittamiseen sekä omien kokemusteni jakamiseen oli herännyt, vaikka en erityisesti pitänytkään esillä olemisesta. Lupainnostua-blogiestradi veti kuitenkin puoleensa. 
Varsin vähäisin odotuksin siis lähdin liikenteeseen, mutta mitä kaikkea olenkaan hyvinvointilähettiläänä saanut? Lähettiläsvuoteni aikana olen oppinut katsomaan rakasta kotikaupunkiani uusin silmin. 
Miten monipuolinen tapahtuma- ja hyvinvointipalveluiden tarjonta täällä meillä onkaan. Ruoho ei ole tosiaankaan vihreämpää kuntarajan takana, vaan sen sisäpuolella -meillä on Kuopiossa ihan kaikkea mitä ihminen voi asuinpaikaltaan toivoa.
Oma hyvinvointiyhtälöni on lähettiläsvuoden aikana laajentunut potenssiin kaksi. Suurimpana löytönäni on ollut tutustuminen Kuopion monipuoliseen kulttuuritarjontaan. 
Olen myös päässyt kirjoittamaan blogeissani sekä itselleni ennalta rakkaista aiheista että kokeilemaan uusia lajeja, joihin en välttämättä ilman lähettiläsmandaattia olisi saanut aikaiseksi tutustua. Niistä joitain mainitakseni: aikuisbaletti, pilates ja kehonpainoharjoittelu. Bonusta on ollut myös oma henkilökohtainen Menox-liikunnanohjaus sekä tutustuminen Terve Kuopio- kioskin palveluihin. Molemmat ovat ilmaisia kaikille kuopiolaisille, mutta en ollut niistä aikaisemmin edes tietoinen. Menoxin kautta myös poikani löysi itselleen mieleisen harrastuksen ja kulttuuripuolen blogikeikkojen kautta taas tyttäreni sai maistaa kulttuuria ihan uudella tavalla.
Lähettiläsvuotena on tullut harjoiteltua myös itsetutkiskelua sekä itseni haastamista kirjoittajana. Kolleegoideni kannustamana olen blogannut vapaaehtoisesti jopa niinkin vaikeasta aiheesta kuin perheväkivalta. Myös elämäni ensimmäiset sokkotreffit tuli koettua.Taide ja eläimet yhdistivät.
Koen, että lähettiläsvuoden aikana näkökulmani asioiden, ihmisten ja elämän näkemiseen, kokemiseen ja kohtaamiseen ovat huimasti laajentuneet. Minulla ei ollut aikaisempaa blogitaustaa lähettilääksi hakiessani, mutta kokemuksen pukeminen sanoiksi ei enää ole vaikeaa.Vuoden aikana olen saanut oppia paljon myös lähettiläskolleegoiltani ja heidän kirjoituksistaan. Meillä on hyvähenkinen ja aikaansaava porukka, jonka yhteisenä tavoitteena on saada aikaan hyvää meille kaikille kuopiolaisille.
Sydän edellä kohti tulevaa."
Kirsi T.


"Lasten kanssa ollaan lähdetty testaamaan sellaisia asioita,
joita ei ehkä olisi tullut tehtyä muuten.
Kuva viime kesäkuulta Tahkolta uudelta lähiliikuntapaikalta."
Kaisa


Ballerinat Reetta ja 2 x Kirsi
Aikuisten baletin alkeet, Kuopio Tanssii ja Soi

Kuopion eläinpuistossa
Kirsin ja vuohen kohtaaminen

Riikka Tahko Farmilla

"Itse innostuin haaveilun sijasta oikeasti
ilmoittautumaan melonnan peruskurssille.
Oli todella hauskaa, vaikka vesi oli kylmää."
Kaisa


"Kotiinjämähtänyt äiti-ihminen on saanut hyvinvointilähettiläisyydestä huimasti tekemisideoita ja moni niistä on vieläpä päässyt tuumausasteelta toteutukseen saakka. Porukassa on potkua ja omaan hyvinvointiin on kiva sitoutua."
Henna


"Minä läksin mukaan koska halusin olla mukana kokeilemassa erilaisia uusia asioita ja kertoa niistä muillekin. Olin edellisessä työpaikassa työsuojelupäällikkö, joten hyvinvointi kuului työhöni ja huomasin sen positiivisen vaikutuksen ihmisiin. Ihmiset jaksavat paremmin ja odottavat uutta tapahtumaa...vähän niin kuin lapset joulua. Ja onhan tämä mukavaa kun saa olla ihmisten kanssa tekemisissä => ne joita olen jututtanut, ovat olleet innolla ja silmät "kiiluen" selittänyt heidän asiaansa... Ne tai se mistä kirjoitetaan ovat silminnähden ylpeitä, että ovat kirjoituksen kohde."
Anssi


"Hyvinvointilähettiläisyys on avannut minulle uudelle kuopiolaiselle kaupunkia!
Olen nähnyt ja kokenut asioita ja paikkoja, joihin en ehkä olisi lähtenyt tai tutustunut itsekseni. Lapset ovat myös päässeet moneen mukaan. "
Riikka


Finland Ice Marathon 2016 ja hyvinvointilähettiläät Anssi ja Kirsi yhdessä
mukana Kuopion Kiitos kaveruudelle - joukkueessa
luistelemassa kaveruudelle, ei kiusaamiselle!



Kuopio Maraton 2015 Kirsi K. ja ystävä Minna mukana

Riikan pojat ja taikuri Alfrendo


Kuopion museon yöhön vietiin pehmolelut
ja samalla ihasteltiin höyheniä


Kirsi Tähti
tutustui ja ihastui
Kässäkerho Pom Pomiin

"Olemme kurkistaneet  
Kuopio Wine Festivaalien, 
Kuopion Musiikkikeskuksen, 
kaupunginteatterin ja kirjaston kulisseihin. 
Nauttineet Kuopion taidemuseon ja VB-valokuvakeskuksen näyttelyistä. 
Olemme rokanneet KuopioRockissa ja seilanneet Kallavedellä.
Olemme tehneet lusikoista koruja Kuopion kansalaisopistolla ja 
kylpeneet Rauhalahden savusaunassa.
Istuneet ja ihastelleet vihreitä metsiämme 
ja paljon, paljon muuta hyvää.
Hyvä vuosi takana ja toiveikas tulevaisuus edessä."
Kirsi K.


Riikan hetki

tiistai 17. toukokuuta 2016

Kiusaatko sinä erilaisia tyyppejä? rakkauden voimaa, julisti Alfrendo!

Ennakkoluulot ja asenteet vaikuttavat siihen millainen käsitys meillä on tietystä asiasta tai ihmisestä. Asenne ja ennakkoluulo merkitsevät pitkälti samaa asiaa. Molemmat ovat eräänlaisia olettamuksia, joita tehdään ilman perusteellista tietoa asiasta. Asenteet ovat tapoja, joilla suhtaudutaan ympäröivään maailmaan. Ennakkoluulot ovat yleensä kielteisiä ja niihin liittyy usein yleistyksiä.
"leikittekö te kaikkien kanssa?, onko sillä merkitystä minkä värisiä me olemme?, kiusaatko sinä muita?". Jokaiseen kysymykseen lapsilla oli selkeä vastaus. Kuorossa he huusivat, "leikimme kaikkien kanssa, ei ole väliä mikä on ihon väri ja emme kiusaa". 
Agleeran saarelta lentänyt Alfrendo puhui tärkeistä asioista palloystävä Fransuela seuranaan. Taikuri esitys oli hienosti rakennettu tärkeiden teemojen ympärille. Mikä tärkeintä, me aikuiset ja lapset kuuntelimme. Kiusaamisesta ja erilaisuuden hyväksymisestä ei edelleenkään puhuta tarpeeksi. 



Esitys tempaisi meidät kaikki mukaansa ja naurua riitti. Alfrendon avustajaksi viittasi monta innokasta lasta.  Tarjontaa oli enemmän kuin kysyntää. Hienoa että lapset pääsivät osallistumaan, osaksi esitystä.

Sisua hieman jännitti Alfrendon tapaaminen Pyörön koululla. Isoveli Severi oli tukena. 

Mistä syntyy ennakkoluulo?
Ennakkoluulot ja kielteiset asenteet johtuvat yleensä tietämättömyydestä, epäluulosta tai peloista ja ne estävät esimerkiksi tutustumasta ja ottamasta selvää. Kun emme tiedä asiasta tarpeeksi, sorrumme helposti olettamaan ja yleistämään asioita, jopa arvaamaan. Tämän seurauksena muodostamme käsityksemme ihmisestä tai asiasta, vaikka tämä olisi todellisuudessa aivan toisenlainen. Kun taas jokin asia ei tunnu turvalliselta ja kun ei oikein tiedetä mistä on kyse, on usein taipumus suhtautua kielteisesti tai jopa vihamielisesti. 

Alfrendo pelasi tennistä ihan omalla tyylillään.

Olemme erilaisia, mutta yhtä arvokkaita juuri sellaisena kun olemme
Kohtaamme päivittäin erilaisia ihmisiä ja olemme myös itse jonkun toisen mielestä ”erilaisia”. Erilaisuus määritellään yleensä sen mukaan, että esimerkiksi toinen ihminen ei ole samanlainen kuin me itse. On kuitenkin selvää, ettemme voi olla kaikki samanlaisia, vaan itse asiassa jokainen meistä on erilainen ja ainutlaatuinen ja se on rikkaus. On tärkeää hyväksyä, että meitä on monenlaisia ja kaikki ovat yhtä arvokkaita. Erilaisuuden hyväksyminen lisää myös yhteisöllisyyttä. Jokaisen tulee elää oma elämänsä, tehdä omat valintansa ja kuunnella oman järkensä ja sydämensä ääntä. Toisten ymmärtäminen ei kuitenkaan merkitse, että esimerkiksi kiusaaminen pitäisi hyväksyä.
Erilaisuuden kohtaamista voi harjoitella esimerkiksi koulussa harjoituksilla, joiden avulla opitaan kuuntelemaan ja ymmärtämään yksilöllisyyttä ja erilaisuutta ja tutustumaan paremmin luokkakavereihin. 
Koen että minulla vanhempana on äärimmäisen merkittävä rooli siinä miten lapseni suhtautuvat erilaisuuteen ja kiusaamiseen. Minä toimin esimerkkinä niin puheissani että teoissani. Opetamme lapsillemme asenteita tietoisesti että tiedostamatta.

Alfrendo lupaa esitykselleen NAURUTAKUUN. Jos ei naurata, saa rahansa takaisin. Rahat jäi Alfrendolle :)
Alfrendon sanoin, "minä rakastan maailmaa!"
Riikka


Taikuuden ammattilainen Alfrendo

Taikuri Alfrendo on vuodesta 2008 kiertänyt päätoimisena taikurina ympäri Suomen maata päiväkodeissa, kouluissa, kirjastoissa, seurakunnissa, koko perheen tapahtumissa ja erilaisissa aikuisten tilaisuuksissa. 
Taikuri Jukka-Tapio Keränen, alias Taikuri Alfrendo
Taikuri Alfrendo Ky
Haapaniemenkatu 12 A 4
70100 KUOPIO
www.alfrendo.fi
alfrendo@alfrendo.fi
seuraa Alfrendoa youtube ja facebook!

tiistai 10. toukokuuta 2016

Kevättapahtuma 7.5 Vanulassa

Suomessa on satoja vanhempainyhdistyksiä, jotka tekevät töitä sen eteen että lapset saavat kasvaa viihtyisässä ja turvallisessa ympäristössä. Kuopiossa on aktiivisia vanhempainyhdistyksiä, jotka järjestävät erilaisia tempauksia ja tapahtumia joilla tuoda koululaisia, vanhempia ja lähiympäristöä yhteen. Muun muassa viime talvena Vehmasmäen koulun vanhempainyhdistys Vehmakat olivat Ylen uutisissa saakka kampanjoidessaan aktiivisesti koululaisten heijastimien käytön puolesta. Viime lauantaina 7.5 Hiltulanlahden koulun vanhempainyhdistys tempaisi koko perheen kevättapahtumalla Vanulassa.

Kuopion kaverikoirat ottivat vastaan silityksiä kaikilta innostuneilta ja noutajayhdistys Savon nuuskut esiintyivät. Paikalla oli myös suloisia lampaita. 

Kuopion Sirkuksen taitavat nuoret esiintyivät saivat lasten huomion ja paljon taputuksia. Tuolitemput eivät onneksi siirtyneet omien lasten kotitestaukseen tällä kertaa.  


Vuosi sitten keväällä kävimme kevättapahtumassa ensimmäisen kerran. Tyttö hihkaisi perjantaina kuullessaan lauantain kevättapahtumasta, että: "Siellä saa syödä makkaraa!" Poika innostui vieressä ja kiljaisi: "Paloauto!!". Molempia oli tarjolla viime vuonna ja myös tänä vuonna nämä tärkeät asiat toteutuivat. Asiakastyytyväisyys oli selkeästi huippulukemissa.



Ulkona pääsi puuhailemaan makkaran syönnin ohella kaikkea laidasta laitaan ponitalutuksesta pallopeleihin, joten tylsää ei kerennyt tulla. Kotiin lähti kaksi onnellista lasta ja yksi äiti ruusun kera. 


Kiitos Hiltulanlahden Vanhempainyhdistys! Näemmekö Vanulassa taas ensi keväänä? 

maanantai 9. toukokuuta 2016

Siun, miun ja meijjän lapset






Äitiys ei ole koskaan ollut itselleni itsestäänselvyys. Olen saanut kasvaa ison  rakastavan suvun keskellä, mutta oman sukumme jatkaminen ei ole koskaan ollut välttämättömyys onnellisuuteeni. Nuorena lukion päättäneenä vuosi au pairina viisi lapsisessa italialaisessa perheessä alkuun ilman italian kielitaitoa sai kuitenkin unelmoimaan useampi lapsisesta perheestä. Jäin haikailemaan eloisaa elämää lapsien kera Italian jälkeen, mutta kylläkin yksin.
Voisi toisin luulla että todellisuus olisi vuodessa karauttanut unelmalinnani perustusjuurilleen, mutta ei, toisin kävi.
Otin oman rakkauteni vastaan paljon myöhemmin kuin heti Italian tai myöhemmän kouluni päätyttyä. Olin jo reilusti yli kolmenkymmnenen kun ensimmäisen aamun äitinä kokea sain.
Nyt tänä päivänä kirjoitan tekstiäni ja elän elämääni neljän lapsen äitinä. Olen onnellinen äiti, vaikkakin onni on joskus jopa hieman väsyttänytkin. Onni on voimakkaampi voima kuin väsymys sillä tunnen itseni nyt vahvempana kuin koskaan. Olen neljän lapsen aikana kasvanut varmasti enemmän kuin koskaan menneinä kymmeninä vuosina. Tämän parisuhteen ja neljän lapsen antama voima on mahdollistanut kasvaa kuuntelijana kuten myös opettanut kunnioitusta sekä hetkessä elämisen taitoa. Kasvuun omat värinsä toki on antanut kasvu muutamassa vuodessa niin äidiksi kuin puolisoksikin: perheeksi. Elämään on lapsien ja parisuhteen myötä tullut  lisää elämän sateenkaaren värejä, jotka loistavat sateen tai myrskynkin jälkeen auringon alla kauniina, juuri perheellemme sopivana. Sateet ja myrskyt kuuluvat perheen kasvuun kuten myös helteiset kutittavat ja lämmittävät auringonsäteetkin.
Olen saanut kasvaa mummojen ympäröimänä lapsuuden sekä aikuisuuden aikaa, mutta nyt ei enää omat mummoni elämäämme tällä maalla seuraa.  Tänä äitienpäivänä olen miettinytkin omaa äitiyttäni ja omien mummojeni äitiyttä sekä omaa suhdettani mummoihini. Mummot ovat olleet elämäni Sankareita. Mummoillani oli  aina aikaa. Ei kiirettä mihinkään. Aina oli aikaa yhdessä leipoa, katsella metsän ihmeitä, elää hetkessä nyt ja elää hetkissä menneissä tarinoiden. Muistan myös karjalaismummoni Ailin kanssa yhteiset matkamme eläkeläisretkillä bussilla  sekä Kuopiosta Helsinkiin junalla matkaten. Meidän junamatkat olivat odotettuja meille molemmille, sillä odotimme kovasti yhteisiä tarinatuokioita.  Junamatkalla olimme vain myö: Mummo ja minä, leipäset eväinä, Marianne-namit, jätskit ravintolavaunusta sekä meidän höpötykset ilman keskeyttelijöitä, jos konduktööriä ei lasketa.
 Mummoni rakasti kertoa junamatkoillamme minulle tarinoita, mutta hänelle nämä tarinat olivat todellista elettyä elämää niin Karjalasta, evakkomatkasta kuin Kuopion elämästäkin. En silloin saparopäisenä voinut kuvitellakaan joskus olevani neljän lapsen äiti kuten Aili-mummoni oli kun hän lähti evakkoon 1939 Karjalan Hämekoskelta. Evakkoon lähtiessä lapsia oli neljä, mutta elämänkaari antoi lisäksi "siun, miun ja meijjän lapsia", joten kaksitoista oli elämän antama kokonaisluku hänelle.
"Jos mie en saa omastain peilistäin kahtoo, niin ei siitä kato ryssän sotilaskaan" sanoi Aili-mummo rikkoessaan peiliään kotonaan Hämekoskella. Hän oli harvoin vihainen, mutta tuolloin helvetti oli ympärillä maailmassa irti. Hän vihasi sotaa ja pelkäsi tulevaa. Hän pakkasi mukaansa hevosrekeen neljä pientä lasta, ompelu-ja kutomakoneen. Lasten isä, nuoruuden elämän rakkaus oli joutunut lähtemään  rintamalle jo aiemmin. Mummoni ei Karjalasta lähtiessään joutunut jättämään  taakseen vain päreillä vuorattua tehtaan asuntoa vaan koko kotinsa, elämänsä, rakkautensa ja rakkaitaan. Ei tietoa tulevasta, mutta usko, toivo ja rakkaus voimana eteenpäin. En pienenä aina mummon tarinoidessa ymmärtänyt hänen suuria kyyneleitään ja suruaan, mutta nyt myöhemmin tunnen ne vahvasti.
Nyt aikuisena tunnen asiat vahvemmin, varsinkin kun astun mummoni saappaisiin edes hetkeksi. Ymmärrän nyt ettei mummoni tarinat olleet vain tarinoita vaan todellista elettyä elämää, joka ei ole pelkkää historiaa. Entä jos minä nyt joutuisin lähettämään mieheni rintamalle hyvästellen hänet ehkä viimeistä kertaa. Ja pakkaamaan lapseni pimeimpään yöhön yhdessä lasteni kummitädin hevosrekeen kohti juna-asemaa, jossa odottaisi pimennetty juna, jonka määränpäätä ei kaikille kerrota. Istuisin itse junanpenkillä ja laittaisin lapseni istumaan muiden lasten joukkoon lattian puulankuille tuntien surua, pelkoa ja hätää aivan kuten mummonikin. Helvetti ympärillä ja tuleva tuntematon.
Aili-mummoni evakkomatka päättyi useamman aseman ja perhe-ja koulumajoituksen kautta Kaltimoon, jonne mies rintamalta pyysi menemään. Kaltimolla oli miehen sukulaisia, joten hän tiesi turvapaikan perheelleen ja rakastaen huolehti kenttäpostin välityksellä perheelleen tiedon paremmasta. Perhe sai turvapaikan, mutta elokuussa 1941 rintamalta tuli  kirkonväen mukana suruviesti.
Mummoni evakkotarinat elävät nyt hänen lapsissaan ja meissä lapsenlapsissa. Hän usein nosti tarinoissaan esille saadun hyvän ja avun niin tutuilta kuin tuntemattomiltakin ihmisiltä. Hän kantoi suruaan aina rinnassaan, mutta silti elämällään hän hymyili. Mummollani oli ihmeellinen taikavoima, jota hän jakoi sydämestään jokaiselle lähellä olevalle.  Hän antoi jokaiselle hymyä, iloisuutta ja rakkautta vaikkakin tai juurikin sen vuoksi että hänellä itsellään olisi ollut aihetta valittaa vaikeuksistaan eletystä sota-ajasta. Mutta hän ei halunnut. Yksi mummoni rakastamista lauseista olikin: "ken vaivojansa vaikertaa, on vaivojensa vanki." Hän jakoi elämässään kokemaansa hyvyyttä niin teoin kuin sanoinkin jokaiselle kohtaamalleen ihmisille. Mummmosta hehkui yhteisöllisyys, joka voimavarana kantoi mummoa ja hänen aikansa ihmisiä eteenpäin.
 Aili-mummoni on yksi henkilö, joka on säteillyt minulle paljon hyvää ja opettanut teoillaan yhteisöllisyyttä. Kiitollinen olen saamastani hyvästä. Olen saanut sekä mummoiltani että elämäni muilta ihmisiltä paljon hyvää.
Nyt on minun aikani tehdä hyvää. Olen kuopiolainen ja olen  yksi vapaaehtoisista Kuopion yhdestätoista hyvinvointilähettiläästä, jotka haluamme tekstiemme ja tekojemme avulla jakaa hyvää mieltä ja sanomaa omalta alueeltamme, omasta elämästämme. Vapaaehtoistyötä on hyvin monenlaista. Vapaaehtoistyössä kaksi ihmisen kokoista tarinaa yhdistyy ja saa aikaan useita, useita uusia hyvän mielen tarinoita - niin avunantajalle kuin avunsaajalllekin. Jos Sinua kiinnostaa vapaaehtoistyö, tutki ja tutustu lisää linkkien kautta:

https://www.vapaaehtoistyo.fi/kuopio
http://vertaistuki.kuopio.fi



lauantai 7. toukokuuta 2016

Mistä on Mummoni mun tehty?




Mistä on Mummoni mun tehty?


Ukista. 
 Essusta ja nessuista.
Nilsiästä.
Mummon mökistä. 
Metsästä.  
Vahveroista ja haperoista. 
Puolukoista.
Mansikoista ja mustikoista. 
Kauppalistasta ja kauppa-autosta. 
Voista ja punaisesta maidosta. 
Ruohosipulista ja porkkanoista.
Lihapullista ja pottumuusista.
 Karjalanpaistista ja lanttulaatikosta. 
Ruisleivästä ja karjalanpiirakoista.
 Kääretortusta. 
Puikoista ja virkkuukoukusta. 
Villasukista ja pitsiliinoista.  
Tiikerinliljoista ja neilikoista.
 Ajasta.
 Tarinoista ja sylistä.
 Rakkaudesta. 

Niistä Mummoni mun on tehty.



Rakkautta ja onnellisuutta 
Äitienpäivään 
Mummoille, Ukeille,
 Äideille, Isille, 
Lapsille ja Aikuisille !

keskiviikko 4. toukokuuta 2016

Toukokuu - olet lämpimästi tervetullut!



Toukokuu



Rouva Koivu,
jo talvesta toivu
ja ritvakiharasi kampaa.
Jo kukkivat tuolla vuokkoset
valkeat kuin tuokkoset,
on päivä päivältä ihanampaa.






Älä kuuntele hiirenkorvin ja arkana,
vaan joudu lehtiin,
maa on kevään sarkana.





Niityllä tällä
on vilisemällä
kevään kukkia, orvokitkin,
käenrieskat tuolla ja kielot täällä.
Jo vihertää lehtiä oksien päällä!






Jo tanssivat esikot rinteitä pitkin
kera keväisen hiirenherneen.
Ja kielonkellon
hyminä kiirii ylitse pellon.





Teksti:Elsa Beskow "Vuosisatu", 1984 "Årets saga"
Kuvat: Kirsi Tähti, Pirjo Borro ja Kirsi Koponen



http://www.kuopiotahko.fi/kuopio/tapahtumat/