tiistai 31. tammikuuta 2017

Vasara ja nauloja - ja himpun verran kaisloja

Vasara ja nauloja ja sylillinen kaisloja. Juuri muuta ei tarvita, kun tehdään kaislatöitä. Kuulostaa helpolta ja sitä sen loppujen lopuksi onkin. Kaisla on materiaalina taipuisa, helppo, käsille huomattavasti lempeämpi kuin vaikkapa tuohi. Jos tulee virheitä tai kaislanauha katkeaa, ei hätää, sen voi aina korjata, jälkiä jättämättä.

Luontokäsitöistä innostuneena ja maamme eri kansalaisopistojen tarjontaa kolunneena tiedän, että harvassa kansalaisopistossa järjestetään kaislatyökursseja. Kuopiossa järjestetään. Takavuosina ajoin muutaman sadan kilometrin verran päästäkseni Kuopioon tuohityökurssille, joita niin ikään oli ja yhä on harvassa. Vieläkin ikävöin Pertti Junnisen kursseja.

Luonnonmateriaalitöissä itseäni kiehtoo se, että ne ovat perinnekäsitöitä, materiaali on kotimaista ja yleensä noudettu lähinurkilta (aina luvan kanssa). Punominen itsessään on joutuisaa, mutta auta armias ajan kanssa, jos joudut itse poimimaan ja esikäsittelemään materiaalin. Etenkin tuohen, mutta myös kaislan, käsitteleminen punontavaiheeseen asti on verkkaista eikä todellakaan hätäisen hommaa. Jos joku saa vastaavilla perinnekäsitöillä leipänsä tai edes siivun siitä, se on jo jotakin. Arvostan. Samanlaisia punonnan ammattilaisia ei löydy kovin montaa kuin tuohitaitaja Pertti Junninen ja punonnan ammattilainen Anelma Savolainen. Anelma veti tammikuussa Kuopion kansalaisopistolla kaisla- ja pajutyökurssia, jonne kannatti tulla kauempaakin.  Alla Anelman tuotantoa:




Punontakurssilla sai valita pajun tai kaislan. Pajusta minulla oli sen verran tuntumaa etukäteen, että tiesin, ettei ole minun materiaalini. Keskityin siis kaislaan. Ensimmäiseen työhön meni tovi, vaikka palttinan punonta itsessään olikin jo tuohitöistä tuttua. Muotti auttoi siinä, että työstä tuli halutun muotoinen. Märkää pyyhettä tarvittiin kaislan kostuttamiseen, jotta se olisi kosteana sitkeää ja kestäisi työstämistä.

Kesti aikaa ymmärtää kaislan luonnetta. Kun työtavat iskostuivat selkäytimeen, alkoi tahti koveta ja jälki parantua. Toinen ja kolmas päivä sujuivat meditatiivisessa, lähes ajatuksettomassa tilassa, jossa keskittyi vain siihen, mitä kädet tekivät. Vaikka ympärillä oli puheensorinaa ja iloista mieltä, oma ajatus oli kuplassa, pois arjesta. Mieli oli innostunut ja korkea. Intensiivinen viikonloppu oli juuri sopiva ajallisesti siihen, että ehti sisäistää muutamia punontatapoja ja saattaa töitään valmiiksi asti. Viikonlopun aikana tein kolme kippoa. Palttinaa ja ristipunontaa. Muiden kätösissä valmistui niin kaislahattuja kuin erilaisia kippoja, rasioita, vaaseja, tabletteja ja koriste-esineitä.



Välillä kävimme ihailemassa naapurihuoneen kanaverkkotöitä, käsittämättömiä luomuksia. Ne houkuttelivat sen verran, että ensi kurssilla saatan istuakin väkertämässä kanaverkkometsoa takapihalle. 
                                                                            

                                                                  www.anelma.fi

kansalaisopisto.kuopio.fi





Kukko kiekuu Kuopiossa


Rauno Perälän innovaatioakukko



Savon Marttojen Anne Matilainen ja kalakukon avaus oikeaoppisesti


”Paistetaan kuumassa uunissa kypsäksi. Sopivalla lämmöllä, karkealla suolalla uunin lämpötila testattuna.
Kuoren täytyy olla napakka, muoto kupsakka ja sisältä pehmeän maistuva. Kalat on oltava suorassa rivissä.
Läskit on oltava mehevässä maussa ojennuksessaan. Sisus ei saa olla yhtenäistä mössöä. Kun kalakukko valmis, avataan kansi puukolla leikaten päältä hattu pois . Pöydässä oltava suolaista voita – reippaan lailla. Palan painikkeena piimää ja kotikaljaa.” Kaikuu takaraivossani savolaisen mummovainaani kalakukon paisto/maisto-ohjeet. Pyhähäväistys pöydässä oli jos joku sattui leikkaamaan kalakukkoa siivuiksi kuten leipää.
Eli, ei kunniankukko laulanut jos kalakukon väärin leikkasi vaan kukko (kana) kaloineen kiekui ja kovaa.


Ammattilaisten kalakukot


Kun sain kutsun Kalakukon Suomen mestaruus 2017 tuomaristoon, tiesin ettei helpon tehtävän äärellä olla. Kalakukko on oman Savon heimomme perinneruoka, joka rakkaudella ja hartaudella valmistetaan. Kyse ei ole helposta pikaruoasta, joka mikron kautta viidessä minuutissa mahaan menee.
Ei todellakaan. Kalakukon tie pöytään vie kalastajan kautta ruispellon poikki leipojan käsityöhön ja sydämen lämmöllä hartaasti uuninlämpöön.



Kaupungintalolla neljätoista kalakukkoa arvioitava kahdessa tunnissa ja  kolmessa eri sarjassa: kotileipurit, ammattilaiset ja innovaatio-sarja. Kukkojen ulkonäkö, rakenne ja ennen kaikkea maku ovat arviointimme alla. Sisäinen mummoni herää henkiin. Huomaan itsessäni maistelun ja haistelun ääressä kuulevani mummoni toistamat sanat: ei riisiä, ei lohta, ei paprikaa saa sotkea kalakukkoon. Rehellinen suomalainen, savolainen ruoka ansaitsee rehelliset suomalaiset raaka-aineet. Eli ihmettelen miten riisiä onkaan voitua kukon sisuksiin laittaa kun tarjolla meillä olisi ravintorikkaampaa ohraa Savossa tarjolla.



Samaan aikaan kun pyörin perinteisen kalakukon ihannoinnissa, mietin miten voisimme uudistaa kalakukkoa täysin? Nyhtökaura/possukukko kera savolaisten villiyrttien voisiko maistua vuonna 2018? Voisimmeko saada ravintoloiden keittiöiden kukot taistelemaan tulevaisuudessa Kuopion Kukko-mestaruudesta kera uusien raaka-aineiden?
Keittiöiden kukkojen rinnalle näkisin myös savolaisten juomakulttuurien kukkojen taiston täydentäen juoman ja ruoan kokonaiseksi.

Kalakukkoleipomo Irene Partasen lohikukko

Joskus ennakkoon asetetut luulot on pyöräytettävä toisinpäin. Lohen osalta joudun pyörtämään perinnemummouteni. Lohi sopii oikein mainion maistuvasti kalakukon sisään, josta kiitos kuuluu Partasen Irenen kalakukkoleipomolle.

Mutta ahvenkukko Hanna Partasen reseptillä voiton vei: tottakai!
Kuulen mummoni hyräilevän taivaalla pilvenreunalla toistaen "Ahvenkukko rukkiilla ja läskillä  makkeinta on - tottakai. "

Kalakukon SM-kisan tulokset


Tuomariston 2017 muodostivat
Savon Sanomilta Seppo Kononen
Puutarhaneuvos Erkki Oinonen
Savon Marttojen Anne Matilainen
Savonia-Ammattikorkeakoulun Maarit Rautiainen
Mustan Lampaan keittiömestari Juuso Rautiainen
Kuopion Lupa innostua-hyvinvointilähettiläs Kirsi Koponen

Kotileipuri-sarjan voittaja Rytkönen ennen voiton julkistamista

Voittajan on hyvä hymyillä
Kuopion torilla tavataan:
http://www.kuopiontori.fi/

maanantai 30. tammikuuta 2017

Elämän ytimessä





Vapaaehtoiset huolehtivat osaston somistamisesta juhla-aikoina



”Näen vain maailman ja toiset ihmiset enkä lainkaan itseäni.
Näen silmilläni, en silmiäni.
Suurempaa armoa en pyydä
(Torsti Lehtisen ajatus kirjassa Multaisen iän kerho).

Mutta voisiko tuossa olla jotain vapaaehtoisuuden ydintä, positiivista vapautta, vapautta johonkin, myötätuntoa, oman paikkansa löytämistä, parhaassa tapauksessa osa elämäntehtävää?

”Jutellessamme hän alkaa kertoa lapsistaan, sukulaisistaan, pitää välillä pitkiä taukoja. Silmät kirkastuvat. Lastenlapset ovat kaikkein tärkeimmät. Hiljaisuus ympärillämme puhuu voimakkaammin kuin sanat. Peittelen hänet ja hiivin hiljaa pois.”

Näin kokemustaan kuvaa vapaaehtoinen, joka vuorollaan käy saatto-osasto Lehtolakodissa Harjulan sairaalassa Kuopiossa.

Pohjois-Savon syöpäyhdistys tarjoaa monenlaisia mahdollisuuksia tehdä hyvää. Yksi näistä on tulla saattohoidon vapaaehtoiseksi. ”Kun mitään enää ole tehtävissä, on vielä paljon tehtävää”, sanoi saattohoidon uranuurtaja englantilainen Cicely Saunders.

Olla läsnä, kuunnella sekä potilasta että hänen läheisiään, jakaa muistoja, oppia myötätuntoa, järjestää tapahtumia, pitää kahvilaa lauantaisin, saada koulutusta ja opastusta työhön. Saattohoito tarjoaa elämän rikkautta puolin ja toisin silloin kun potilaan elämänlanka on lähellä katkeamista.

Vapaaehtoisuutta ei opi teoriassa, ei vain kirjoista lukemalla. Työssä kokeminen ja siinä oppiminen tuo sen palkitsemisen tunteen, jota on kovin vaikeaa sanoin kuvata.

Ehkäpä se on sisäistä keveyttä, joka nostaa jalkoja hiukan maan pinnan yläpuolelle. Ja antaa voimallista tajua elämän merkityksestä viimeiseen huokaukseen asti.



Wilhelmiina Honkanen

Kirjoittaja on saattohoidon vapaaehtoistyön koordinaattorina (vs) Pohjois-Savon syöpäydistyksessä. saattohoito@pohjois-savonsyopayhdistys.fi
wilhelmiina.honkanen@gmail.com

Osastolla vapaaehtoinen pukee päälleen vihreän työliivin


perjantai 27. tammikuuta 2017

Lähtöviiva ja maaliviiva - raskausajan hyvinvointia etsimässä

Kahden viivan ilmestyminen testitikkuun toi elämääni sen saman valtavan onnen tunteen, jotka olen kokenut kahden aiemman lapsemme kohdalla. Tälle lähtöviivalle asettuminen kolmatta kertaa pisti polvissa tutisemaan myös sen tutun ja pelottavan maailmani järisee –fiiliksen. Ohitan nyt tässä pikkuhiljaa mieleen hiipineet kodin- ja autonvaihtoahdistukset ja kauhun edessä olevista valvoen vietettävistä öistä ja pureudun teemaan, joka ensimmäisenä pyrki heiluttelemaan hermosolujani: miten kehoparkani selviää tästä tulevasta yhdeksästä kuukaudesta ja vielä kunnialla maaliviivan yli?

Viime vuosien kehonhuoltoni on koostunut pelkästään naurettavista yrityksistä. Kun sanon käyväni uimassa, tarkoittaa se lastenaltaassa lillumista ja kylmän pitämistä loitolla ”vesijumppaamalla” hätäisesti silloin kun kukaan ei katso. Lenkkeily on pääasiassa ollut sitä, kun olen työntänyt lastenvaunuja ympäri talonyhtiön tonttia (tuskan)hiki naamaa koristaen nukkumishaluttoman vauvan huutaessa itseään uneen. Joskus huijaan kertomalla kotijumppaavani.  Jumppaan kerran puolessa vuodessa ja niin, että viiden vatsalihasliikkeen jälkeen huomaan olevani kahden innosta soikeana kiljuvan kiipeilytelineenä. Eli tilanne lähtöviivalla = huono.

Paniikkihan se iski. Vuokrasin sitten kuntosalijäsenyyden kahdeksi kuukaudeksi, mutta vastassa oli sama ongelma kuin aiemmissakin raskauksissa: mitä minä saan tehdä? Saiko sitä mahan kanssa maata selällään? Entä tehdä vinoja vatsalihaksia? Hengästyä? Läähättää? Lankuttaa? Häh! Tarvitsin ohjausta.

Kuopion raskausajanliikuntatarjonta ei googlaillessa räjäyttänyt tajuntaa runsaudellaan, mutta on minulla jaettavana jotakin. Pääsin testaamaan uunituoretta SAWOn Mammatreeniä, jota Kumlinin Maria vetää kahdesti viikossa. Treeni sopii raskaana oleville sekä raskaudesta palautuville äideille. Mammatreenin helppous on siinä, että lapsen voi ottaa mukaan. Isommille on kiva leikkitila sekä leluja ja pienimmät viihtyvät lastenmusahittien tahtiin rehkiviä äitejä ihmetellessä. Ja ai että, omakin jälkikasvuni saa pitkästä aikaa näyttöä siitä, että kyllä meillä on liikunnallinen perhe.

Leikkihuoneen ovi on auki saliin päin
Karu sali ei vastaa sitä mielikuvaa, minkä äitiysliikunnasta olin mielessäni luonut. Hämärä valaistus, kukkaistuoksua ja hengittelyä huilumusiikin tahtiin – tätä ei nyt selvästi ole luvassa. 45 minuutin treeni on sopivan lyhyt, jotta lapsi ja huonokuntoinen äiti jaksavat. Nimittäin hiki tulee ja jälkeenpäin lihaksia särkee. Kolmen vartin jälkeen olen soutanut, työntänyt kelkkaa, vetänyt leukoja, heilutellut kahvakuulaa ja kyykännyt niin etten eläissäni ole. Marian tietämys liikkumisesta tässä naiseuden tilassa on huippuluokkaa ja ohjaus on innostavaa. Tämä sopi kaltaisilleni, jotka kammoavat kuntosalien laitemerta ja siihen tutustumista. Tehokkaita ja yksinkertaisia liikkeitä voisi soveltaa vaikka siellä kotijumppaillessa, kenen itsekuri siihen sitten yltää.
Soutulaite oli inspiroiva myös kaksivuotiaan mielestä
Ainoa miinus tulee siitä, että tätä hikistä herkkua on tarjolla vain kahdesti viikossa tiettyyn kellon lyömään, joista toiseen en pääse. Luulen, että toisillakin mammoilla voi olla sama probleemi. Hoi Sawon väki, saisiko tästä myyntiin kertalippusia tahi kerran viikossa paketin? Maaliviivani häämöttää keskikesällä ja sinne matkatessa aion käyttää tämän keskivartaloon kohdistuvan massakauden edes hiukkasen kuntoa ylläpitävissä merkeissä. Wish me luck! 




Lisätietoa SAWOn Mammatreenistä:
Kuvahaun tulos haulle voima on voimaa
Kuvan lähde: voimaonvoimaa.fi








Googlatessa muita vastaan tulleita erityisesti raskausajan liikuntaa tarjoavia tahoja:
www.kansalaisopisto.kuopio.fi (kurssitarjonnassa muun liikunnan lisäksi äitiysjoogaa)
http://www.ailam.net/ (äitiysjoogaa)

Lisäksi Kuopion lukuisilta kuntosaleilta löytyy myös raskaana oleville sopivia (mutta ei erityisesti suunnattuja) ohjattuja tunteja. 

torstai 26. tammikuuta 2017

Kuopion kaupunginorkesterin pienyhtyeen konsertti taidemuseossa

Suomen 100-vuotisjuhlan kunniaksi Kuopion kaupunginorkesteri tarjoaa 100 pienyhtyekeikkaa Kuopion alueella sekä maakunnassa. Kuopion kaupunginorkesterin pienyhtyeiden soitosta voi nauttia kevään 2017 aikana yllättävän lähellä, ihan vaikka omassa kotona. Orkesterin pienyhtyeet keikkailevat mm. kouluissa ja palvelukeskuksissa sekä julkisissa tiloissa unohtamatta ihan tavallisia koteja.
Kuopion alueella asuva voi ryhtyä kotikonsertin järjestäjäksi ja tiedustella orkesterin pienyhtyettä esiintymään ikiomaan kotiin kotikonserttiin. Kotikonserteissa soittavien pienyhtyeiden kokoonpanot vaihtelevat duosta kvartettiin.

Kuopion taidemuseossa 20.1 oli kvartetti esiintymässä

Kuopion kaupunginorkesterin kvartetti oli esiintymässä Kuopion taidemuseossa pe 20.1.2017 klo 13-13:30. Tilaisuus oli maksuton. Jos tämä konsertti jäi väliin niin sinulla on mahdollisuus osallistua Kuopion taidemuseossa konserttiin myös 27.1. , 17.2 ja 24.2. Jokainen esitys alkaa klo 13 ja on maksuton.

Kuopion kaupunginorkesterin kvartetti soittamassa taiteen keskellä
Konsertti Kuopion taidemuseolla oli hyvin lämminhenkinen ja nautittava. Musiikki soljui vaivattomasti taiteen täyttämässä tilassa.
Maksuton taiteen ympäröimä konsertti kokosi tällä kertaa  noin 40 nautiskelijaa.
Esiintymisympäristönä Kuopion taidemuseo on mainio: musiikki ja teokset yhdistyvät yhteen.
Soitettuja kappaleita oli klassisen klassikoista aina elokuvamusiikkiin. Yleisö antoi kvartetille arvostusta kera aploodein.
Musiikin ystävät pääsivät veloituksetta nauttimaan myös tademuseon annista ja myös toisinpäin. Taideteokset ympäröivät tilaa,johon  yleisö ja soittajat sopivat mainiosti mukaan.
Yleisölle oli järjestetty tuolit, mistä oli esteetön näkyvyys niin soittajiin kun ympäröivään taiteeseenkin.
Suosittelen tätä pienoiskonserttia myös sellaisille, jotka eivät ole koskaan käyneet konsertissa.
Tässä pääsee lähelle ammattisoittajia kuuntelemaan kuinka yhteissoinnut soljuvat.
Itse en ole koskaan päässyt näin lähelle soittajia kuuntelemaan konserttia. Tämä konsertti oli erittäin miellyttävä kokemus: suosittelen myös Sinulle!

Tietoa Kuopion kaupunginorkesterista lisää
www.kuopionkaupunginorkesteri.fi
Facebook: Kuopionkaupunginorkesteri | Instagram: kuopionkaupunginorkesteri

Kuopion kaupunginorkesterin pienyhtyeitä voi tiedustella soittamaan omaan kotikonserttiin elina.kasurinen@kuopio.fi

Kuopion taidemuseo http://taidemuseo.kuopio.fi/

keskiviikko 25. tammikuuta 2017

Sata vapaaehtoistarinaa rakkaudella Kuopiosta







"Ei minulla mitään ole antaa. En voi hyvinvointia jakaa enkä luoda kun olen itse niin väsynyt  lapsiperheen äiti keskellä yövalvomisten." vastasin kun minua pyydettiin hakemaan mukaan tekstinäytteellä Kuopion Lupa innostua- hyvinvointilähettiläisiin kaksi vuotta sitten.
"Kyllä Sinulla on. Tiedän sen." sanoi silloinen ryhmämme vetäjä Kuopion kaupungin tiedottaja Kaisu.
Hain ja pääsin mukaan - onnekseni. Lähes kahden vuoden kokemuksella voin sydämelläni sanoa kirjoittavani jokaisen tekstini sydämeni sykkeeellä ja omin sanoin. En kahdessa vuodessa ole vain lisännyt omaa hyvinvointiani kuluttamalla kaupunkimme kulttuuria ja jouksupolkuja vaan olen saanut palautteiden mukaan myös muita kuopiolaisia liikkeelle ja heräämään omaan ja heimomme hyvinvoinnin tärkeyteen. 
Ei yksin kukaan liikettä aikaan saa vaan yhdessä me toisiamme liikutamme ja yhdessä hyvää aikaan saamme. Me, Kuopion Lupa innostua- Hyvinvointilähettiläät olemme 17 kuopiolaista vapaaehtoista Kuopion ja kuopiolaisten tarinankirjoittajaa. Tahdomme niin teoin, kuvin kuin sanoin tehdä hyvää ja saada hyvää sanaa liikkeelle omasta alueestamme ja omasta heimostamme.
Mutta, me emme ole ainoita Kuopion vapaaehtoisia vaan meitä on tuhansia muitakin, joilla on oma tarina kokemukseen perustuen vapaaehtoistyöstä kerrottavana.
Suomi 100 juhlavuoden aikana tulemme jakamaan omien tarinoidemme lisäksi sata vapaaehtoistarinaa Kuopiosta. Jaamme yhdessä oman alueemme yhdistysten, järjestöjen ja seurojen kanssa yhteisiä kokemuksiamme vapaaehtoistyöstä.

Rakkaudella Kuopiosta,
Kirsi
Kuopion Lupa innostua- Hyvinvointilähettiläiden vapaaehtoinen ryhmänvetäjä


https://www.vapaaehtoistyo.fi/kuopio

LESKIKULLAT, tarina ystävyydestä, surusta ja elämän jatkumisesta!




Ystävättäret 
(kuva Kuopion kaupunginteatterin nettisivuilta)



Jos syntymä on maailman luonnollisin asia niin miksi kuolema ei ole sitä. Kuolemasta puhuminen on vaikeaa ja tabukin...mutta miksi? 
Kuolemaan verhoutuu paljon surua, menetystä ja epätodellista uskoa. 
On vaikea pukea sanoiksi omia tunteita. 
Me jokainen koemme kuoleman omalla tavallamme ja sitä tulisi kunnioittaa. 
Muistaa että surulla on oma aikansa ja paikkansa. 
Me emme voi toisen puolesta määritellä, miten tai milloin pitää tai tulee surra. 
Mutta, toki voimme kannustaa toista pääsemään elämässä eteenpäin ja uskomaan myöskin uuteen rakkauteen. 
Ei ole hyvä jäädä piehtaroimaan päättymättömäksi ajaksi suruun, sillä pian se synkistää ja painaa kaiken elämänilon alleen. 
Kuolema on hyväksyttävä, sillä valitettavasti emme saa rakkaimpiamme takaisin vaikka kuinka toivoisimme. Kaikki ihanat muistot kannattelevat meitä elämässä eteenpäin...



Lihakauppias Sam tuo säpinää ystävysten elämään 
(kuva Kuopion kaupunginteatterin nettisivuilta)


Leskikullat teoksessa kuolemaa käsitellään kolmen upean ystävättären kautta, huumorinkin siivittämänä. Heitä yhdistää ystävyyden lisäksi tuore leskeys. Jokainen käsittelee surua omalla tavallaan. Toisen elämänilo on kadoksissa, toinen hautaa surunsa iloittelun alle. Esitys etenee ja tarina rakentuu pikkuhiljaa. Esitys vain paranee loppua kohden. 
Kolme ystävystä ovat persoonaltaan hyvinkin erilaisia, mutta heidän keskinäinen luottamus, ystävien välinen rakkaus ja toisesta välittäminen huokuu erittäin vahvana.
Elämä on rutiinia, mutta kun juuri leskeytynyt paikallinen lihakauppias astuu kuvioihin, ystävyys joutuu todelliseen koetukseen. Teoksesta on tehty myös Hollywood-elokuva.
Leskikullat sopii sekä nuoremmille että vanhemmille, mutta uskon että erityisen hyvin hieman varttuneemmalle yleisölle. 


Rooleissa

Ida – Katri-Maria Peltola

Doris – Annukka Blomberg
Sam – Pekka Kekäläinen
Mildred – Natalil Lintala
Lucille – Katriina Hyvärinen

http://kuopionkaupunginteatteri.fi/



Näyttelijäsuorituksille täysi kymppi!  
Upeita naisia.
Kiitos Kuopion kaupunginteatteri!


Mammojen vapaailta,

Riikka :)

keskiviikko 11. tammikuuta 2017

HopLop Kuopio - Uusi paikka ja uudet kujeet


"Tänään meillä ei ole mikään kiire. Ollaan niin pitkään kuin vain jaksatte leikkiä ja touhuta.".



Loppiaisena 6.1.2017 avattiin Kuopioon uusi HopLop Bellanrannan aktiviteettikeskukseen Siikarantaan. Me suunnattiin tutustumaan tiloihin keskiviikkona 11.1 ja oltiin heti kympiltä paikan päällä HopLopin avautuessa.

Ensin yllätti koko. Jos voi johonkin verrata niin vanhaan Leväsellä sijainneeseen HopLoppiin verrattuna on uusi paikka kolme kertaa laajempi, selvästi korkeampi ja näin aikuisen silmään tuhat kertaa viihtyisämpi. Lapsetkin huokailivat ja päästelivät sellaisia ylisanoja, että ei olisi suomalaisiksi uskonut (haha).


Ensimmäisenä sisään saapuessa pistää silmään valtava tulivuori jota pitkin pääsee kiipeilemään ylös ja piiiiiiitkä liukumäki johon ainakin tytär ihastui.. poika päätti vielä tällä käynnillä kerätä pelkästään rohkeutta. Jospa ensi kerralla uskaltaisi laskea mäen? Kiipeily tulivuoren rinteillä oli molemmista hauskaa. Laitoin illasta omaan instagramiin videon liukumäestä jonka voi käydä kurkkaamassa. Minut löytää instasta nimimerkillä kaiskiis.




Avajaisviikonloppuna oli ollut paljon tutustujia uusiin tiloihin, mutta isoon tilaan kyllä mahtuu enemmänkin porukkaa touhuamaan sopuisasti rintarinnan. Nyt kun tultiin arkena paikalle niin sai todellakin rauhassa kiertää ja mennä lasten kanssa.

Lasten synttärijuhliin tarkoitetut huoneet näyttivät todella hienoilta ja valinnan varaa oli prinsessahuoneesta aina merirosvoteemaan. Huoneista löytyi hienoja yksityiskohtia ja ne oli istuimia myöten teeman mukaisia. Tekemistä riittäisi synttärisankarille kavereineen pitkäksi aikaa!



Uudesta HopLopista löytyi tuttujakin juttuja mm. paineilmakanuunat joilla sai ampua pehmopalloja. Iso plussa on useampi iso trampoliini joissa pomppia. Vanhassa HopLopissa harmitti kun siellä oli yksi iso trampoliini ja miltei aina monta innokasta pomppijaa jonottamassa omaa vuoroa. Nyt varsinkin arkipäivänä touhutessa pääsi suoraan pomppimaan trampoliinille ilman odottamista. Pienemmille lapsille oli omat leikki- ja kiipeilypaikat heti sisäänkäynnin vieressä.



Yksi pojan lemppareista oli autorata, mutta siellä ajelu hänen osalta jäi tällä kertaa kolmeen ajokertaan, sillä autot toimivat kassalta ostettavilla poleteilla. Pari muutakin vain poleteilla toimiva peliä löytyy, mutta meidän poletit kaikki käytettiin autorataan.

Ruokailun osalta listalta tilattavien ruokien määrä oli runsaampi vanhaan HopLopiin verrattuna, mikä on iso plussa. Sieltä löytyi ruokavaihtoehtoja keitoista lähtien perinteisempiin hampurilaisaterioihin saakka. Pikkurahallakin löytyy suolaista purtavaa. Oma vesipullo kannattaa ottaa mukaan, sillä touhutessa tulee jano.



Lupasin aamulla menomatkalla, että tällä kertaa ollaan HopLopissa niin pitkään kuin vain jaksetaan. Iltapäivän kallistuessa lähemmäksi kolmea aloin kyllä kyselemään, että voitaisko jo lähteä kotiin.. oltiinhan oltu jo paikalla viiden tunnin verran touhuamassa. Lapsilla ei vielä ollut mikään kiire kotiin, mutta pahin tuohutuska oli jo selätetty, joten hyvillä mielin lähdettiin.

Koska lapset viihtyvät hyvin HopLopissa niin tässä on hyvä tilaisuus vanhemmille tai kavereille yhdistää lapsille HopLop päivä ja oma kuntoliikuntaharrastus. Yhden täysi-ikäisen on toki oltava HopLopissa alaikäis(t)en laps(i)en kanssa, mutta vuorotellen vanhemmat/kaverit voivat ottaa ilon irti kaikessa rauhassa vaikka viereisessä rakennuksessa sijaitsevasta Huippu Centerin kuntosalista tai muista Bellanrannan elämyskeskuksen liikuntapalveluista.



Kotimatkalla autossa kysyin, että mikä oli HopLopissa parasta? "KAIKKI!" kuului takapenkiltä yhteen ääneen. Mitäpä siihen enää lisäämään mitään.

http://www.hoplop.fi/puistot-ja-hinnat-kuopio
http://huippupaikka.fi/ - mm. kuntosali, ryhmäliikunta ja trampoliiniareena
http://voimaonvoimaa.fi/index.html - CrossFit Svartbox, paino- ja voimanostosali
http://www.oheisharjoittelukeskus.fi/