Mieleni teki lähteä tutustumaan Taidetori Kids -kulttuurifestivaalin tarjontaan, mutta mitä tehdä, kun oma jälkikasvu on jo teini-iässä eikä heistä enää saa seuraa lastentapahtumaan? Onneksi minulla kuitenkin on sopivan ikäisiä "tätitettäviä" eli eikun kysymään veljenlapsia (Kaisla 1 v., Sonja 5 v. ja Jere 7 v.) lainaan päiväksi. Lapsia ei tarvinnut edes lahjoa vaan he lupautuivat innolla tädin seuraksi - pienin kylläkin vain osaksi aikaa ja äitikin lupasi olla tarvittaessa mukana. Ajattelin, että kyllä isommat lapset ehkä sen pari-kolme tuntia jaksavat esityksiä katsella ja työpajoja kierrellä, mutta yllätys yllätys, toisin kävi...
Taidetori avautui klo 12 matkustajasatamassa Kallamarinan makasiinissa Kuopion lasten kesäsirkuksen esityksellä. Esiintyjät olivat todella panostaneet ohjelmanumeroihinsa, sillä kaikki oli mietitty tarkkaan pukuja sekä upeita meikkejä ja kasvomaalauksia myöten. Ihastelimme sirkuslaisten taitoja, esimerkiksi notkeutta, liikkuvuutta ja hauskuutta ja täti tunsi itsensä melko kankeaksi esiintyjiin verrattuna.
 |
| Sonjasta ihmispyramidit olivat hienoja. |
Ennen työpajoihin siirtymistä kävimme vielä ihmettelemässä käsityöläisten kesätorin mielenkiintoisia kierrätyskoruja sekä yläkerran luonnonläheistä näyttelyä. Lapsia huvittivat erikoiset oksilla ja "pikkukävyillä" tuunatut lastenvaunut ja täti olisi voinut istahtaa hetkiseksi lukunurkkaukseen ja painaa jalkapohjat pehmeälle sammalmatolle - jos istahtaminen vain olisi ollut luvallista eikä lapsilla olisi ollut jo kiire työpajakierrokselle.
Ensimmäiseksi suuntasimme rumputyöpajaan, jonka ansiosta reppuun sujahti pikkusiskolle tuliaisiksi peräti kaksi rumpua, keltainen ja vaaleanpunainen. Toki tekijöiden piti ensin itse testata rumpujen toimivuus ja komeat soundithan niistä lähti!
 |
| Rumpujen pärinää! |
Seuraavaksi oli vuorossa rintanappityöpaja, jossa itse tuotoksen lisäksi kiinnosti myös varsin erikoisen näköinen "rintanappikone". Koska konetta oli niin hauska käyttää, olisi rintanappeja valmistunut nopsaan vaikka koko suvulle, mutta yhteisestä sopimuksesta jätimme materiaaleja vielä loppuviikonkin työpajalaisille. Tällaiseltä tuo kumma härveli näytti ja tällaiset rintanapit sillä saatiin aikaan:
 |
| "Sari-täti, tehtäiskö vielä yhdet rintanapit? Jooko?!" |
Virtuaalityöpaja nousi Jeren suosikiksi ja aika erikoinen kokemus kolmiulotteisuus oli tädinkin mielestä. Lapset olivat virtuaalimaailman kanssa heti kuin kotonaan ja autoilu ja ratsastus sujui kolmiulotteisesti heti alusta lähtien. Täti puolestaan sai matkapahoinvointia eikä motoriikka kaikilta osin toiminut yhtä sujuvasti kuin nuoremmalla sukupolvella eli joudun vielä treenaamaan lisää, jos aion pärjätä kisassa.
 |
| Virtuaalityöpajassa tarvittiin pelaamiseen koko kroppaa. |
 |
| Pelivermeet. |
Pikkusisko yksi vee oli jo aiemmin liittynyt myös seuraamme ja hän nauttikin täysillä savi- ja taidetyöpajoissa puuhailusta. Oli hauska seurata hänen innostuneita ja nauravia ilmeitään, kun hän sai maalata värikästä tauluaan ja upottaa kätensä saveen (ja välillä savipalleron salaa käsienpesuveteen). Tätikään ei voinut pienen taiteilijan intoa seuratessaan pitää enää näppejään erossa savimöykystä (en kuitenkaan tunnusta upottaneeni savipalleroita salaa pesuveteen).
 |
| Väri-ilottelua! |
 |
| Vihdoin löytyi teokselle sopiva paikka! |
 |
| Pikkutaiteilija miettii työnsä asettelua. |
Työpajat sulkeutuivat Orffit-lastenorkesterin konsertin ajaksi ja aluksi jännäsimme, miten yksivuotias jaksaa istua koko musisoinnin ajan paikoillaan tai onkohan musiikki liian kovalla ja alkaa pelottaa. Ihan turhaan huolehdimme! Äidin sylistä Kaisla seurasi innoissaan koko konsertin ja oli ilmeitä myöten taas täysillä mukana. Musiikin volyyminappulat olivat sopivasti asetettuina ja trio sai ihastuksiinsa niin taaperot kuin täditkin. Sanoituksissa ja leikeissä oli huomioitu niin lapset kuin lapsenmieliset aikuisetkin - tulipa siinä sivussa kiinnitettyä huomiota mukavalla tavalla myös esimerkiksi käyttäytymisasioihin.
 |
| Hyvikset ja pahikset - kumpaanko ryhmään sinä kuulut? |
Konsertin jälkeen Sonja askarteli toisen tädin heppatalliin keppiheppapajassa vielä yhden humman lisää ja sitten tankkasimme hieman välipalaa, jotta jaksaisimme osallistua "Santeri ja Sataman arvoitus" -kävelynäytelmään. Koko päivän kestänyt sadekin lakkasi juuri sopivasti, kun siirryimme ulos näytelmän alkupisteeseen. Pienin taidetorilainen lähti tässä vaiheessa jo kotiin huilimaan, mutta isosisko ja isoveli tuntuivat jaksavan edelleen... Kävelynäytelmä olikin mukava kokemus, sillä saimme näytelmän lisäksi samalla vähän liikuntaa sekä näimme satama-alueen komeine laivoineen, lokkisaarineen ja puistikkoineen. Näytelmän lomassa tuli Kuopion historiaakin kerrattua ja tapasimmepa itse Minna Canthinkin ihan ilmielävänä! Sataman arvoitus saatiin lopulta ratkaistua eikä loppunäytelmän aikana uudelleen alkanut sadekaan pilannut tunnelmaa. Sitäpaitsi sateen jälkeen taivaalle ilmestyy aina kaunis sateenkaari, josta meille paljastui vielä uusi salaisuus!
 |
| Kummituksia? Kuopiossa?! |
 |
| Tyylikäs Minna Canth kahvittelemassa |
Alussa epäilin, että lapset jaksaisivat tätiä ja Taidetoria ehkä 2-3 tuntia, mutta kuinkas kävikään? Aivan - meillä vierähti tapahtumassa täysi työpäivä eli kannattaa siis varata reilusti aikaa, jotta ehtii rauhassa nauttia ainutlaatuisista kokemuksista. Mukavan ja tapahtumarikkaan päivän yhteenvedoksi pohdimme lasten kanssa vielä suosikkilistaa päivän antimista. Kaikki oli kuulemma ollut kivaa, mutta ihan ykkösjuttuja Jeren mielestä olivat virtuaalityöpaja ja kävelynäytelmä. Sonjan oli vaikeampi nimetä suosikkeja, mutta ihmispyramidit olivat edelleen hienoja ja työpajoissa oli mukava touhuta. Ja Kaislan osalta äiti ja täti päätyivät yksimielisesti siihen lopputulemaan, että konsertti ja taidetyöpaja saivat eniten hymyjä ja innostusta aikaan.
Olin muuten suunnitellut, että pesisin illalla kotiuduttua vielä pari ikkunaa. Arvatkaapa, ehtikö ja jaksoiko täti vielä Taidetorin jälkeen ikkunanpesuun...
http://www.taidetori.com/etusivu/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti