Kuopion pääkirjaston kulisseissa

Mitä tapahtuu kirjaston uumenissa? Miten kirjat päätyvät hyllyyn? Ja mitä löytyykään kirjaston varastoista? Lukutoukkaminälleni tarjoutui mahdollisuus ottaa siitä syyslomaviikolla selvää pääkirjaston kulissikurkistuksessa. Myös hyvää vauhtia lukutoukaksi kehittyvä Helmini syttyi ajatuksesta. Edellytyksellä että samalla käytetään kirjaston palveluja ja vaihdetaan jo luetut lainakirjat uudeksi pinoksi Pappilan ponityttöjä ja Nummelan ponitalleja. WhatsAppin aikakautena varsin sopuisa ja äidille mieluinen neuvottelutulos. It’s a deal.

Informaatikko Pirkko Korhosen ja projektityöntekijä Marjut Perälän opastuksella me kurkistajat lähdimme matkaan. Helmi ja minä sekä kevään abipojat Erik ja Teemu. Aloitimme kierroksen pääkirjaston hankintaosastolta. Sieltä alkaa jokaisen Kuopion kirjastoissa olevan kirjan elinkaari. Osastolla käsitellään viikoittain jopa 500 kirjan lähetyksiä. Niitä hankintaosaston pöytä notkui vinoja pinoja kurkistushetkelläkin.

Hankintaosaston uutuuksia matkalla hyllyyn.

Hankintaosasto vastaa kaikkien kirjastojen kirjatilauksista. Asiakkaiden toiveita kuunnellaan ja toiveita uusista kirjoista kannattaa myös esittää joko pääkirjaston henkilökunnalle tai omaan lähikirjastoon. Toiveita pyritään noudattamaan huomioon ottaen tasapuolisuus ja tarjonnan monipuolisuus. Kun lupa annettiin, niin pitihän sitä minunkin yksi kirjatoive esittää. Toive kuopiolaisen teatteriohjaaja-opettaja Katja Väänäsen juuri edellisviikolla ilmestyneestä esikoisteoksesta Jumalanpuisto on nyt heitetty pääkirjaston kirjatoiveiden tynnyriin.

Hankintaosastolta matkamme jatkui kaikille tutulle lainausosastolle, josta kirjojen lisäksi lainaksi löytyy lehtiä ja uusimpana aluevaltauksena myös urheiluvälineitä.

Helmin kirjavalinnat löytyvät useimmiten tästä heppahöperöiden hyllyvälistä. 

Kirjastosta löytyvät lainaksi välineet myös kotiharjoitteluun.

Pirkon lainausautomaatin helppokäyttöisyyttä koskevan kysymyksen kuulee ohimennessään myös herra X, joka huikkaa, että: - Käytin ekan kerran, oli helppoo. Samaa mieltä. Minulle automaatin käytön opetti aikoinaan Helmi. Jostain syystä ajatukseni karkaavat lainausautomaatista puhuessamme lapsuuteni lainaushetkiin. Silloin kaikki eräpäivämerkinnätkin teki ”kirjastotäti” käsin ja lyijykynällä. Ja nyt puhutaan jo virtuaalisista e-kirjoista sekä siitä, voisiko kirjastokortti olla kännykässä. Kolmessakymmenessä vuodessa on tapahtunut paljon. Kirjan ja myös kirjaston käsite on muuttumassa. Yksi asia ei kuitenkaan ainakaan vielä ole muuttunut. Nimittäin lainausosaston tunnelma. Siinä on jotain käsinkosketeltavaa. Tekee edelleen mieli kuiskata.

Pääkirjastossa kirjat palautetaan nykyään alakerran palautusautomaattiin. Ja miten viisas tämä automaatti onkaan. Se nimittäin lajittelee kirjat valmiiksi. Kaikki lajitteludata löytyy viivakoodista. Käsin lajitteluakin vielä tarvitaan, mutta ei enää samassa määrin kuin aikaisemmin. Palautuksesta kirjat päätyvät takaisin pääkirjaston hyllyihin tai lähikirjastoihin, joihin päivittäin kuskataan puolenkymmentä kirjalaatikkoa. 

Viivakoodi ohjaa palautuskirjat suoraan oikeisiin laatikoihin, kertoo kirjaston vahtimestari.

Osa kirjoista päätyy myös kirjaston varastoon. Varastossa ovat säilytyksessä ne kirjat, joilla on vielä käytettävyyttä, mutta jotka eivät enää liiku jokapäiväisessä lainausliikenteessä. Varaston kätköistä löytyvät myös opiskeluajoilta minulle niin tutut, komiteanmietinnöt. Jo ovelta tunnen tuon muistorikkaan tuoksun, nii-in nostalgista.

 Varaston kätköissä: Pirkko ja pojat.

Kurkistuksemme jatkuu varastosta lukukoira Sylvin tiloihin musiikkiosaston kupeeseen. Sylvi on ihan oikea mäyris, joka tykkää tarinoista. Etenkin lasten lukemista. Sylvi on pääkirjastolla kolmena päivänä kuukaudessa. Aikoja yhteisiin lukuhetkiin voi varata lastenosastolta. Tänä vuonna Sylvin luona on jo ennättänyt käydä melkein sata lasta. Kurkistuspäivältä Sylvi on ehtinyt jo poistua ja paikalla on enää vara-Sylvi. Harmi, sillä olisin mieluusti vienyt vähän Sylvin tuoksuja tuliaisiksi kotiin meidän nelijalkaisille pojille.

Sylvin sopessa luetaan ja kuunnellaan.

Musiikkiosaston uumenista löytyy kirjaston tietokoneluokka, jossa järjestetään mm. tiedonhakukoulutusta ja kirjaston käytön opastusta erilaisille ryhmille. Omien abiaikojeni kielistudio on muuttunut musiikinkuunteluhuoneeksi. Tilaksi, jonka voi varata muutamaksi tunniksi musiikin kuuntelua tai musisointia varten. Omia soittimiakin saa mukanaan tuoda, mutta bändiharkkoihin tila ei sovellu, sillä äänieristys on minimaalinen. Musiikkiosaston lainatuimpia ovat vielä Spotifyn ja Youtuben aikakautenakin cd-levyt. Lisäksi musiikkiosastolta lainataan paljon nuotteja, musiikkikirjoja sekä jonkin verran vinyylilevyjä. Omaankin kirjastokassiini tarttuu kurkistuksen päätteeksi pari makupalapussia, jotka päätyvät rytmittämään viikonlopun pölyrätti- ja moppiorkesteria. Makupalapussit ovat hauska ajatus satunnaisen musiikinkuuntelijan mieleen. Ei tarvitse muistaa edes artistia.

Monen maun makupalapusseja. 

Kirjastossa on tullut elämäni aikana vietettyä paljon aikaa. Eihän sitä hetkessä lukutoukaksi kehitytä. Kirjaston valikoimat ovat pystyneet vastaamaan tarpeisiini hyvin sekä lomalukemisen osalta että opiskeluaikanakin, kun tenttikirjoja piti haalia ympäri Suomen. Tiedekunnan kirjastosta sai tuurillaan, mutta yleensä vähintäänkin ajoitus epäonnistui ja kirja piti palauttaa ennen h-hetkeä. Kuopion pääkirjasto oli usein se pelastusrengas. Ja se, mitä ei sieltä löytynyt, löytyi useimmiten kaukolainana varastokirjastosta, joka myöskin sijaitsee Kuopiossa. Vinkkinä opiskelijoille, että se on elossa ja lähellä täällä edelleenkin.

Satusopessa satuillaan keskiviikkoisin kymmeneltä.

Lopuksi piipahdamme vielä satusopessa. Omakin mielikuvitus lähtee lentoon ja herättää ajatuksen. Kuopiossa on jo parkkiperhosia. Yhtä hyvin voisi olla myös kirjaperhosia, jotka avaisivat kirjaston palveluita ja kulisseja erilaisille ryhmille näitä satunnaisia tutustumismahdollisuuksia useamminkin kenties pienellä osallistavalla aktiviteetilla höystettynä.  Kirjaperhoset voisivat aloittaa työnsä satutuntien yhteydestä sekä päiväkoti- ja koululaisryhmistä. Perhoseksi kun kasvetaan aina toukkavaiheen kautta. Ja lapsuudessa löydetty innostus kirjoihin ja kirjastoon kantaa usein läpi elämän. Emme me koteloituneet työikäisetkään ole täysin menetetty tapaus. Koteloon pitää vain joskus koputtaa ja herättää ruuhkavuosien lamaannuttama innostus henkiin.

Näihin lastenosastolta bongattuihin palautteisiin on helppo yhtyä.
Olisipa mukava saada omasta työstäänkin joskus samanlaista palautetta.

Kiitokset Pirkko ja Marjut!

Kurkistuksella kuultua:

• Kuopion kirjasto on jo yli sata vuotta vanha. Ensimmäinen kirjasto perustettiin Kuopioon vuonna 1872 luonnontieteelliseen museoon. Nykyinen pääkirjasto valmistui vuonna 1967 ja se on arkkitehti Matti Hakalan suunnittelema. Kuopiossa on pääkirjaston lisäksi 13 lähikirjastoa ja kolme kirjastoautoa.

• Kuopion asukkaista 38 %:a on lainaajia ja kuopiolaiset lainaavat vuodessa keskimäärin 17 kirjaa per asukas. Valtakunnallisissa lukutavoitteissa pärjätään hyvin. 

Lisätietoja:

kirjasto.kuopio.fi

Lukukoira Sylvi on yksi meistä lupainnostua-bloggareista.
Lisäksi Sylvillä on oma blogi nimeltään kuonokirjassa.blogspot.fi.