torstai 15. lokakuuta 2015

Hopealusikka suussa? Ei, kun kaulassa, korvanlehdissä, sormessa ja ranteessa.



Osallistuin viime viikonloppuna kansalaisopiston ”Koruja Hopealusikoista”- kurssille. Olin haalinut läheisiltä vanhoja, nostalgisia, palkintolusikoita ja kolunnut kirpparit. Kasaan sain kahdeksan patinoitunutta alpakkalusikkaa ja yhden vanhan ruokalusikan. Olin myös kokemattomana kerännyt teräslusikoita, jotka eivät olleet soveltuvia korutaiteeseen. Alpakka- ja hopealusikat soveltuvat kaikista parhaiten korujen valmistukseen. Kirpparilla kiertäessäni tein huomion, josta myös kurssimme opettaja Anne Miettinen mainitsi. Vanhat alpakka- ja hopealusikat ovat melko korkeasti hinnoiteltuja nykyään. Hopea pysyy ilmeisesti arvossaan, mutta myös usein järjestettävät hopealusikkakurssit nostavat hintoja.


                                                                       Alkutilanne

Odotin kurssia kovasti. Olen aina pitänyt käsitöistä. Pidän siitä, kuinka käsitöitä tehdessä kaikki muut mielessä pyörivät ajatukset pysyvät poissa. Käsityöt ovat jääneet kouluaikojen jälkeen muka niin kiireisen elämän jalkoihin. Mutta nyt oli aika päästää luovuus valloilleen!
Hopealusikkakurssi oli täynnä ja meitä olikin melkein 15 henkeä tekemässä korutaidetta.  Opettajamme kehotti meitä miettimään, mitä haluamme koruista tehdä. Olin ajatellut, että haluaisin tehdä ainakin riipuksia. Alkuun ei ollut luova olo ollenkaan. En tiennyt mistä aloittaa ja valtava määrä eri työvälineitä sai pään sekaisin. Rajaton määrä mahdollisuuksia, eikä yhtään ideaa. Onneksi vieressä istuvalla kurssilaisella oli aivan samanlainen olo. Helpotuin. Päätin aloittaa suuresta alpakka-ruokalusikasta. Se oli kaunis ja tummunut.
Ensin kaikki lusikat puhdistettiin käsin hiontatyynyillä ja – liinoilla. Sen jälkeen mietittiin miten koru kiinnitetään nauhaan, millaisia helmiä koristeiksi, kuinka koristeet kiinnitetään, mihin tehdään reikä, minkä kokoinen sormus.. Monta asiaa täytyi miettiä ja pohtia jokaisen korun kohdalla. Opettajamme Anne korosti myös sitä, että koko lusikka täytyy hyödyntää. Koruja puhdistaessa oli ihana pysähtyä ihastelemaan lusikoiden upeita koristeita ja muotoilua. Sellaiseen ei muuten normaalisti kiinnitä lainkaan huomiota.

Koruja oli mukava tehdä, kun käytettävissä oli kaikki tarvittavat laitteet ja korunosat, osaava opettaja ja osaavat kurssikaverit. Ensikertalaisilla oli jatkuvasti kysyttävää opettajalta ja välillä hänen puheilleen sai jonottaa. Kurssilla oli myös kurssilaisia, jotka olivat selvästikin jo aiemmin valmistaneet koruja hopealusikoista – korut olivat harkitun kauniita ja taidokkaasti tehtyjä.


                                                                     Kurssilaisten töitä

Korujen tekemiseen tuli himo. Kurssi oli viikonlopun kestävä, viisi tuntia molempina päivinä. Aika loppui kesken ja en valitettavasti ehtinyt tehdä kaikista lusikoista koruja. Olisin halunnut tehdä vielä muutamat korvikset ja rannekorun. Rannekorun tekeminen oli mielestäni vaikeinta. Piti taivuttaa kahdesta lusikanvarresta samanmuotoiset kappaleet. En meinannut saada rannekorua millään ranteeseen sopivaksi.


                                                                   Kurssilaisten töitä
Marraskuussa järjestettävä hopealusikkakurssi on jo täynnä. Seuraava järjestetään tammikuussa 2016 ja taidan yrittää osallistua myös sille kurssille. Täytyy aloittaa lusikoiden hamstraaminen jo nyt. Mitä kauniimpi lusikka, sitä kauniimpi koru! 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti