Halusin keventyä - sainkin käskyn syödä enemmän

Haamujäsenenä ei kunto kohene eivätkä jenkkakahvat pienene

Muutama vuosi sitten hankin liikuntakeskuksen jäsenyyden ajatuksella, että kun maksu joka kuukausi lompakkoa kirpaisee, niin se varmasti motivoi käymään salilla ja ryhmäliikuntatunneilla ahkerasti. Aluksi kävinkin kokeilemassa erilaisia tunteja monipuolisesti ja löysin sieltä omat suosikkini, mutta sitten olivat lapset kipeinä, opiskeluesseiden kirjoittaminen painoi päälle ja töissäkin piti käydä. Mistä silloin - etenkin me naiset - tingimme? Liikunnasta ja omasta hyvinvoinnistamme tietenkin. Eli juuri sieltä väärästä päästä. Ja kun liikunnasta tulee välillä tällaisia "pakollisia" taukoja, sohvannurkasta nouseminen vaatii tauon jälkeen entistä enemmän tahtoa ja ponnistusta. Vihdoin ryhdistäytymisen jälkeen juoksemme taas muutaman viikon entistä ahkerammin jumppatunnilta toiselle, kunnes jälleen tulee muita kiireitä. On-off -liikuntaa siis. Olenko ainoa, joka on harrastanut tällaista liikuntamuotoa ja joka on aika-ajoin vain salin haamujäsenenä vai onko muillekin käynyt samalla tavalla?

Jäsenkortti on lompakossa, mutta käytätkö sitä?

Asetinkin itselleni yhdeksi hyvinvointilähettilyyden tavoitteeksi saada liikunta säännöllisemmäksi ja luontevaksi osaksi elämääni. Tiedän, että hyväkuntoisena jaksan paremmin arkielämän haasteita ja pinnani on monessa asiassa pitempi. Hyväkuntoisena myös nautin elämästä kaikin puolin enemmän ja pikkuflunssatkin pysyvät loitolla. Toisena tavoitteenani on saada "gradumakkara" pois vyötäröltä, mikä tarkoittaa liikunnan lisäksi myös parempien ruokailutapojen sisäistämistä. Olen ristinyt oman jenkkakahvani gradumakkaraksi, koska se ilmestyi vyötärölleni graduvuoden aikana. Silloin elämä oli gradua, lapsia, gradua, töitä, gradua, kotitöitä, gradua... Kun kirjoittamisinspiraatio iski, ei siinä ehtinyt lenkille eikä syömään. Liikunta jäi lähes kokonaan ja syöminen oli mitä sattui milloinkin kaapista käteen tarttumaan, kun kauppaankaan ei kesken oivalluksen malttanut lähteä. Lapsetkin alkoivat  jo kyllästyä pizzaan, kebabiin ja hampurilaisiin, kun niitä äidin gradun kirjoittamisen aikaan joutuivat normaalia useammin "nauttimaan". Ja äidillä oli koko ajan huono omatunto liikkumattomuudestaan sekä omasta ja lasten yksipuolisesta ravinnosta. Onneksi tämä oli kuitenkin varsin lyhyt ja ohimenevä ajanjakso elämässäni ja tuskinpa lienen tässäkään asiassa ainoa huonoa omaatuntoa potenut, vai kuinka?

Ahkeran pakerruksen ilot ja surut

 

Ruuasta on lupa nauttia

Tavoitteeseeni pääsy on teoriassa yksinkertaista: liiku enemmän ja syö vähemmän, eikö niin? Mutta niinkuin moni meistä tietää ja on omakohtaisestikin kokenut, käytännössä tavoitteiden saavuttaminen ei olekaan enää niin helppoa. Onneksi sain opastusta ja tsemppiä Fressin pirteältä personal trainerilta, Vähämaan Jenniltä. Sain ohjeeksi pitää syömisistäni ruokapäiväkirjaa muutaman päivän ajan ja sieltä paljastui heikot kohtani. Makeanhimostani olen päässyt aika hyvin eroon ja makeita herkkuja en kohtuuttomasti syö, mutta sen sijaan puputan esimerkiksi kahvin kanssa leipää. Ja vaikka söisin terveellistä tummaa ruisleipääkin, niin kyllä siitäkin liiallisesti käytettynä ylimääräisiä kaloreita kertyy. Eli leivänsyönti vähemmäksi. Vatsakin tykkäsi muutoksesta eikä illalla ollut enää niin pyöreä olo kuin aiemmin.

Seuraava ohje olikin sitten yllättävä ja aivan päinvastainen: Syö enemmän ruokaa! Häh?! Kyllä. Ruoka-annokseni olivat liian pieniä ja ne eivät pitäneet nälkää tarpeeksi pitkään, jolloin on helppo sortua syömään kaloripitoisia välipaloja tai puputtamaan sitä leipää liikaa. Ja elimistö toimii edelleenkin kivikauden tyyliin: jos syöt liian vähän, se siirtyy säästöliekille ja yrittää pitää tiukasti kiinni saamastaan energiasta. Näin ollen niukka syöminen kääntyy itseään vastaan, kun kroppa ei halua kuluttaa kaloreita ja jenkkakahvat pysyvät jämäkästi vyötäröllä. Lautaselle siis enempi ruokaa, mutta tietysti pitää valita oikeanlaista ruokaa . Eli peruslautasmallin mukaisesti reilusti kasviksia ja lisäksi esimerkiksi broileria sekä kohtuullisesti perunaa, riisiä tai pastaa. Perinteiset suositukset ovat siis edelleen voimissaan ja terveellisiä vaihtoehtojahan on valittavaksi vaikka kuinka. Tietysti on syötävä myös säännöllisesti eli joka päivä aamupala, lounas, välipala, päivällinen ja iltapala, ettei myöhään illalla nälissään ahmi ruokakomeroita tyhjiksi. Kannattaa myös pitää laukussaan mukana terveellisiä välipaloja, sillä aina niitä ei ole joka paikassa tarjolla tai aikataulujen yllätysmuutosten vuoksi ruokailu-ajat saattavat joskus siirtyä.

Eli näillä Jennin ohjeilla mennään nyt eteenpäin. Toki sain luvan välillä myös herkutella, sillä pitäähän elämässä olla nautintoja, joista ruoka on yksi. Mutta joka päivä ei ole herkkupäivä ja kaikkea pitää muistaa nauttia kohtuudella. Tutut ohjeet, jotka joskus on vain hyvä kerrata ja vääntää rautalangasta. Ja aina ei kannata tuijottaa vaa'an lukemia tai laskea ihannepainoindeksejä vaan niiden sijaan käyttää mieluummin mittanauhaa ja peiliä sekä tärkeimpinä mittareina omia tuntemuksiaan ja omaa oloaan. Kehomme kyllä kertoo meille itse kullekin, mikä on se juuri minulle sopiva ihannepaino.

Marjasmoothiet ovat hyviä välipaloja ja suomalaista superfoodia parhaimmillaan

 

 

Reissua pukkaa - kuinka liikunnan nyt käy?

Nyt osaan syödä oikein, mutta entäs se liikunta? Kuinka sen saisi säännölliseksi? Mitenkäs työ- tai muilla matkoilla voi treenata, kun ei ole liikuntakeskusta aina lähellä eikä matkalaukkuun mahdu kahvakuulat, jumppamatot, käsipainot, steppilaudat ym. treenivälineet? 

Matkoja varten Jenni neuvoi minulle muutamia helppoja lihaskuntoliikkeitä, joita voin tehdä myös kotona tai lenkkipolun varrella. Kun Jennin ohjauksella testasin liikkeitä, sain hien kunnolla virtaamaan jo 15 minuutin treenin jälkeen. Kyytiä saivat niin vatsa-, selkä- kuin reisilihaksetkin sekä pakarat ja käsivarret. Ainoa apuväline, jota muutamassa liikkeessä tarvitaan, on tukeva tuoli, penkki tai muu vastaava taso. Tässä muutama liike Jennin näyttämänä (kuvat saatu Jenniltä):

Ojentajadippi

Kyykky omankehonpainolla

Lantion ojennus yhdellä jalalla

Vihaan kuntosalia - onko sille vaihtoehtoja?

Kävin nuorempana jonkin verran kuntosalilla, mutta aina se oli enempi tai vähempi pakkopullaa jo silloin. Aikuisena olen muutaman kerran uudelleen salille yrittänyt raahautua ja personal trainer teki minulle jopa oman treeniohjelman, mutta siihenpä se homma sitten jäi. Kuntosaliharjoittelu ei vaan ole minun juttuni - tykkään enemmän ryhmäliikunnasta. Minusta on myös mukavaa ja rentouttavaa se, että ohjaaja kertoo, mitä tehdään, montako kertaa, millä tavalla jne. eikä minun itse tarvitse vaivata päätäni noilla asioilla. Ohjauksessa voin keskittyä täysin omaan tekemiseeni, enkä tarvitse laskea suorituskertoja tai miettiä, miten päin liike pitikään tehdä. Jokin aika sitten fysioterapeutti kyseli, käynkö ahkerasti kuntosalilla. Nolona kakostelin, etten käy, vaikka tiedän kyllä, että se olisi minulle hyväksi ja pitäisi käydä. "Hieno homma, älä menekään sinne!" ohjeisti fysioterapeutti. Olin ihmeissäni ja samalla myös helpottunut. Minun kropalleni ei kuntosaliharjoittelu kuulemma olekaan se paras mahdollinen treenimuoto vaan on parempi keskittyä muihin lajeihin. Haluan kuitenkin kehittää lihaskuntoani, joten mitä kuntosalin sijaan? Onko vaihtoehtoja edes olemassa?

Kyllä on! Jenni suositteli minua kokeilemaan circuit-tuntia, jolla tehdään lihaskuntoharjoitteita kuntopiirin tyyliin. Jotenkin circuit-treenitunnit ovat menneet minulta kokonaan ohi, vaikka monia erilaisia tunteja olenkin jo ehtinyt Fressillä testata. Nyt päätin mennä kokeilemaan, vaikka tunti vaikuttikin aika vaativalta näin aloittelijan mielestä. Satuin kotona mainitsemaan tyttärelleni ja hänen kaverilleen, että menen testaamaan uutta ryhmäliikuntatuntia, circuitia, ja mietin, millainenhan tunti se on. Tyttären kaveri oli käynyt monenlaisilla tunneilla ja hän sanoi muistelevansa, että tunti on aika kevyt ja kyllä sen varmaan jopa "mummotkin jaksaisivat". Ei kuulemma ollut nyt ihan varma, muistiko oikein, mutta epäili kuitenkin, ettei siellä kauhea hiki tulisi. Tämä "tieto" vähän helpotti minua ja ajattelin, että kyllähän minä sen tunnin jaksan, jos kerran jaksavat mummotkin...

Liikuntasali oli muokattu circuit-tuntia varten uuteen uskoon ja siellä oli yhteensä 11 kuntopiiripistettä. Monenlaisia välineitäkin toimintapisteiltä löytyi ja pisteillä oli myös mielenkiintoisiä nimiä:

Vuorikiipeilijä-piste

Bulgarialainen kyykky -piste

Lantionnosto + jalat lattiaan -piste

Jo heti treenin alussa huomasin, että tyttären kaveri oli joko puhunut eri tunnista tai sitten hänellä ja mummoilla on huippukunto - circuit-tunti ei nimittäin ollut mitään löysäilyä! Ekakertalaisena teki välillä tiukkaa ja sisulla mentiin eteenpäin, mutta onneksi ohjaaja-Heidi muistutteli meitä, että jokainen tekee oman kuntonsa mukaan ja kroppaansa kuunnellen. Huilatakin sai, jos tarve vaati. Tärkeää oli myös suorittaa liikkeet oikealla tekniikalla ja tässäkin ohjaaja auttoi, kun liike oli joskus itsellä vielä hakusessa. Kolmen kierroksen jälkeen hiestä märkänä ja kaikkensa antaneena oloni oli väsynyt mutta tyytyväinen. Varsinainen hyvänolotunne nousi pintaan hetken päästä kotona. Pelkäsin vähän, olisivatko paikat seuraavana aamuna kipeinä, mutta onneksi eivät, päinvastoin. Hyvä ja pirteä olo jatkui edelleen. Nyt löytyi korvaava lihaskunnon treenausmuoto kuntosalivihaajalle! Kadotkoon gradumakkara!

VINKKEJÄ LIIKUNNAN PITÄMISEEN SÄÄNNÖLLISENÄ:

• Merkkaa jumppa- ja lenkkeilyajat kalenteriisi ja pidä niistä kiinni.

• Sovi salille tai lenkille menosta yhdessä ystäväsi kanssa. -> Helpompi lähteä, kun toinen odottaa sinua ja yhdessä voitte tsempata toisianne.

• Kun lapset leikkivät keskenään esim. hiekkalaatikolla, te äidit - tai isät - voitte tehdä samalla lihaskuntoliikkeitä.

• Vaihtele liikunnan tehoa ja määrää eri viikoilla elämäntilanteesi mukaan: kiireviikoilla voit treenata kevyemmin ja rauhallisemmilla viikoilla useamman kerran.

• Lapset voivat olla omalla jumppatunnillaan tai lapsiparkissa sinun treenisi ajan. Tai tee lenkki sillä aikaa, kun lapsesi on oman harrastuksensa parissa ja autokuskina odottelet häntä.

•  Muista hyötyliikunta!

• Aseta oma hyvinvointisi etusijalle ja opettele sanomaan muille, vähemmän tärkeille asioille EI! Sinun hyvinvointisi auttaa myös läheisiäsi voimaan hyvin. =) 

Lämpimät kiitokset Kuopion keskustan Fressin Jennille ruokaohjeistuksesta ja treenivinkeistä sekä Heidille ensimmäisen circuit-tuntini ohjauksesta ja tekniikkaneuvoista!

http://www.fressi.fi/keskukset/kuopio/