Nautiskelua nuotiopaikoilla

Kotiäitinä sitä helposti jämähtää neljän seinän sisään. Leikkipuistossa käynti on päivän (tai joskus viikon) kohokohta ja muuten elämä pyörii pitkälti hellan ja pyykkikoneen välimaastossa. En valita, sillä koen olevani etuoikeutettu, kun minulla on nuo muksut ja mahdollisuus tähän kotona oloon. Mutta kyllä joskus tekisi mieli nähdä maailmaa vähän laajemminkin kuin kotisohvalta.

Lapsiperheille on toki paljon menomahdollisuuksia. Ravintoloissa käynti on tehty helpoksi, kun on leikkipaikkoja ja lastenlistoja, seuroilla on paljon koko perheen harrasteryhmiä ja kivannäköisiä tapahtumiakin näyttävät järjestävän. Silti kotikynnys on usein yllättävän korkea ylitettäväksi. Mutta nyt on löytynyt se meidän perheen juttu. Tämä hupi on helposti saavutettavissa. Sitä voi hyödyntää mihin vuorokaudenaikaan tahansa, eikä tarvitse varailla tai hätäillä muotoseikkoja (rähjääntyneenäkin pääsee mukaan!). Lasten käyttäytyminenkään ei ole niin tarkkaa, sillä ääntä ja liikettä ei täällä arastella. Ja ilmaistahan tämä on kaiken lisäksi. Juttu on simppelisti sanottuna nuotiopaikkaretkeily.

Meillä retkipäivä etenee yleensä näin: Aamupalapöydässä murahdellaan huonosti nukutun yön jäljiltä. On vapaapäivä, ja kaikilla odotukset katossa. Mitä tehtäis? Kun se on kerran keksitty, niin parempaa ideaa tuskin kukaan heittää ja joku sen jossain vaiheessa aina ehdottaa: retkelle. Sitten nopea valinta, mennäänkö tutulle notskipaikalle vai kokeillaanko jotakin uutta. Eväät reppuun, kamppeet valmiiksi ja eikun menoksi.

Kuopion kaupunki ylläpitää lukuisia nuotiontekopaikkoja, joita on paljon myös ihan kaupunkialueella. Meidän perhe (lapset 2,5v ja 8kk) suosii tällä hetkellä nimenomaan näitä autollakin helposti lähestyttäviä kohteita, jonne ei tarvitse pitkästi patikoida. Viimeisin kohde oli helpoista helpoin Pölhön grillikatos Saaristokadun varrella. Auton saa parkkiin parinsadan metrin päähän itse kohteesta, joka silti ihmeellisesti tuntuu olevan keskellä kauneinta luontoa. Polku on helppokulkuinen ja tarpeeksi leveä lastenrattaille. Perillä odottavat kuivat halot (omia sytykkeitä kannattaa varata mukaan), iso grillikatos, jonka alla sadekaan ei tunnu missään ja tietysti huiput kiipeily- ja tutkailumaastot perheen jo kävelevälle.

Viikonloppuisin olemme joka kerta vältettäneet tulen tekemisen riemun, kun paikalla on ollut muitakin retkeilijöitä. Aurinkoisena lauantaiaamupäivänä ilmoilla oli jopa kyläjuhlan tuntua, kun laskeskelin oman reilun tunnin visiittimme aikana nuotiolla istuskelleen ainakin kymmenkunta eri retkeilyporukkaa. Saman nuotion äärelle ovat aina mahtuneet kaikki vauvat, vaarit ja siihen välille putoajat.

Eväänä meillä olivat pitkään ne perinteiset leivät ja makkarat, mutta nyt jo kokeneempana tulenäärelläistuskelijana kokeilumieli on nostanut päätään, ja niinhän tuo näyttää olevan, että tulella saa valmistettua vaikka mitä (varsinkin jos kotona on jaksanut tehdä vähän etukäteisvalmisteluja). Tässä valmistuu lohipasta ja hitiksi hioutuneet kahdesta siivilästä valmistetulla halsterilla valmistetut popcornit.

Uusi retki on yleensä suunnitteilla viimeistään, kun nuotiolta maltetaan lähteä kotia kohti. Yksi ateria on taas nautittu ilman sen tutun hellan ääressä ähistelyjä eikä pöytääkään ole tarvinnut pyyhkiä ryppy otsassa. Kaksivuotias on saanut seikkailla sielunsa kyllyydestä ja vauvakin on aina viihtynyt luonnon ihmeitä ihmetellen. Oma mieli on levännyt ja ulkoilmasta virkistynyt. Suosittelen!




Joko sinulla on oma suosikki retkeilykohde?

Retkikohteiden valinnassa ja retken suunnittelussa apua löytyy täältä:

http://infogis.infokartta.fi/infogis-psavo/ (Pohjois-Savon retkeilykartat)
https://www.kuopio.fi/web/ymparisto/ulkoilu-ja-virkistysalueet

http://www.kuopio.fi/web/liikunta-ja-ulkoilu/liikunta-ja-ulkoilukartat