Kansalaisopiston Voimaa kuvista -kurssilla

Kansalaisopisto järjestää vuosittain monenlaisia kursseja. Kun mielenkiinnon kohteita on paljon ja tarjonnalla vastataan niin moniin toiveisiin, että on vaikea valita mihin menisi. Tänä syksynä päädyin Voimaa kuvista -kurssille.

Oppaassa lukee: ” Kurssi sopii kaikille, jotka haluavat vapauttaa luovuuttaan, lisätä itsetuntemustaan ja arjessa jaksamista kuvatyöskentelyn avulla. Eri tekniikoilla tehtävien piirustusten, maalausten ja kollaasien kautta tutkaillaan mm. omia unelmia ja vahvuuksia, elämän merkityksellisiä tapahtumia ja itselle tärkeitä asioita.

Taideterapeuttisesti suuntautuneessa, voimavarakeskeisessä taidetyöskentelyssä painotetaan itsen kuuntelua ja leikillisyyttä. Aikaisempaa kokemusta taidetarvikkeiden käyttämisestä tai kuvatyöskentelystä ei tarvita, kiinnostus omakohtaista kuvan tekemistä kohtaan riittää sekä avoin mieli luovuudelle. Omia välineitä ei tarvita. Ei sovellu akuutissa kriisissä oleville. Opettajana on ratkaisukeskeinen kuvataideterapeutti Tiina Paakko.”

Itselle luonnollisempia ilmaisukanavia on puhuminen ja kirjoittaminen. Kävin viime kevään taideterapeuttisessa ryhmässä, kun halusin oppia uuden erilaisen ilmaisukanavan käyttöä. Innostuin siitä ja halusin oppia lisää. Kurssille mennessä ei tarvitse olla lahjakas kuvataiteissa eikä siellä sellaisia tehdäkään. Muutaman kerran kokemuksella voisin sanoa, että tärkein edellytys on antaa käden kulkea ajatuksenvirralla ja tunteen mukaan ilman taiteellisia vaatimuksia ja kriittisyyttä.

Olemme piirtäneet kurssilla mm. oman muotokuvan näkemättä mitä käsi tekee, kuvan omasta nimestä ja kuvan naiseudesta. Olen kokeillut akryylivärejä, tavallisia väriliituja, hiiltä, vesivärejä ja värikyniä. Erilaisten välineiden ja tekniikoiden kokeileminen on yllättävää ja mukavaa.  

Ensimmäisellä kerralla tuli tunne, että teen taidetta ilman aivoja. Vaikka mielessä on valmis kuva, ei käsi tulosta kuvaa ajatuksen mukaan. Se on hieman turhauttavaa, mutta kömpelötkin kuvat näyttävät valmiina sisältävän ja esittävän jotain sellaista, mitä en ole tehdessäni huomannut.

Kurssilla tehdään kuvaa/kuvia kaksi tuntia ja sen jälkeen käymme läpi kaikkien työt. Jokainen saa kertoa kuvastaan sen mitä haluaa tai olla puhumattakin, jos siltä tuntuu.  Omat kuvat nostavat esiin erilaisia tunteita, mutta niin tekevät toistenkin työt. Yhdellä kerralla toinen kurssilainen maalasi kuvan, joka kosketti omaakin elämää niin läheltä, että kotimatkalla tuli itku. Ymmärrän hyvin, ettei ryhmä sovi akuutissa kriisissä olevalle, sillä vahvoja tunteita nousee esiin juuri nyt kriisittömällekin.

 
kansalaisopisto.kuopio.fi
 

Ryhmässä on eri-ikäisiä, erilaisilla taustoilla olevia naisia ja kurssilla tutustumme toisiimme ja toistemme kokemusmaailmaan kuvan kautta ja se on kiehtovaa. Lisäksi toisten kuvista saa joskus voimaa, joskus tukea, joskus kosketusta, ymmärrystä ja joskus myötätuntoa. Tiina ohjaa meitä runoilla, musiikilla, huumorilla ja lempeällä, turvallisella otteella. Ryhmässä on hyvä olla.

Parilla kerralla olen huomannut, että sisältäni alkaa hetkittäin pulpahdella helposti innostuva, värien kanssa leikkivä, kokeilunhaluinen, rajaton minä. Odotan mielenkiinnolla syksyn aikana lisäkosketusta siihen puoleen itsestäni ja jatkan innolla löytöretkeä tunnemylläköiden, voimavarojen, vahvuuksien ja hauskuutuksien oman mielen kuva-aarteisiin.

  

Voimaa kuvista etsimässä Tuula