Ei juoksemiseen kurssia tarvitse ...Vai onko siitä jotain hyötyä?

 Ensimmäinen juoksukoulun ryhmäkokoontuminen oli 20.4. Bellanrannassa urheilukeskus SAWOn salissa. Osallistujat ovat iältään varmaan suurinpiirtein itseni ikäisiä. Osalla on takana urheilullista taustaa ja jopa juoksukokemusta. Yhteistä meille on juoksuharrastuksen aloittaminen tai jatkaminen sekä sen kehittäminen. Kullakin on mielessään oma tavoite - jokin matka tai ylipäätään kunnonkohotus.

Itse kertoilin hölkkäileväni silloin tällöin metsäpoluilla lyhyitä matkoja. Pidän pitkistä kävelylenkeistä ja joskus tekee mieli juostakin. Haluan kehittää juoksutaitoani ja parantaa yleiskuntoani, nämä päällimmäisenä mielessäni. Mutta mitään kovaa tavoitetta en uskaltanut sanoa. Tietty juoksijoilla on timmi kroppa, en minä sillä ettei sekin siinnä mielessäni… 

Ensimmäinen hankintani uutta harrastusta varten olivat uudet juoksutossut.

Miksi osallistun juoksukouluun?

Talvikuukaisien aikana syödyt suklaat ja liikunnan vähentyminen ovat tehneet tehtävänsä. Kevätauringon yllyttäessä plösähtäneet kroppa ja mieli hinkuavat ulos jotain tekemään. Teki mieli jotain tehokasta ja helposti aloitettavaa harrastusta. Kun näin SAWOn ilmoituksen juoksukoulusta, niin hetipä välähti! 

Mikä on juoksukoulu?

Kurssin ilmoituksessa kerrotaan, että SAWOn juoksukoulussa tutustutaan laajasti juoksemisen eri osa-alueisiin ja niiden vaatimuksiin. Harjoittelu tapahtuu radalla, maastossa, maantiellä ja salilla.
Juoksukoulua suositellaan kaiken ikäisille ja kuntoisille. Tavoitteeksi voi asettaa peräti puolimaratonin.

Juoksukoulun kesto on kaksi kuukautta ja se sisältää alkutapaamisen, ryhmän harjoitusohjelman,
yhteistreenit kerran viikossa ja valmentajan tuen.

Harjoitusryhmää vetää juoksija Matti Röppänen. Hän kertoi osallistuneensa hyvällä menestyksellä kansallisiin juoksukilpailuihin, muun muassa 400 ja 800 metrin matkoille. Kaiken kaikkiaan hänellä on 25 vuoden urheilukokemus takanaan. Varsin kovan osaamisen omaava on siis meillä kurssilaisilla käytettävissä.

Röppäsen mukaan kaikilla on omanlaisensa juoksutekniikka, joka kehittyy ja muuttuu taloudellisemmaksi juoksuharrastuksen edetessä.

Nyrkkisääntönä voisi pitää ettei aloita juoksuharrastusta revittelemällä vaan maltilla. Siten voi välttää lihaskipuja ja vammoja. Ja ennen kaikkea, tärkeintä on lähteä juoksemaan, sanoi Röppänen. 

Matti Röppänen on menestyksekäs juoksija, joka kannustaa nousemaan ylös, ulos ja lenkille.

Ja sitten juoksemaan!

No sittenpä tuli ensimmäinen säihkähdys! Menemme yhdessä lenkille! Ulkona oli varsin vilakka ilma. Mietin itsekseni pysynkö edes perässä. Aloitimme yhteislenkin maltillisella vauhdilla. Kysyin siinä samalla matkatessamme alkulämmittelyn tarpeellisuudesta. Röppönen ohjeisti ettei kevyelle peruskestävyyslenkille lähdettäessä tarvitse erikseen lihaksia lämmitellä. Ne lämpiävät siinä samalla. 

Yritin keskittyä vauhdin pitämiseen tasaisena, mutta sitten alkoi hengästyttää ja palleaa pistelemään. Veren maku suussa emme olleet lenkillä vaan hiljensimme vauhtia reippaaksi kävelyksi muutaman kerran alkutaipalleella. Hengitykseni tasaantui ja kipu hävisi.

Huomasin puolivälissä, että hengitys kulki tasaisesti ja pystyin nostamaan vauhtia. Lihakset alkoivat lämmetä, mutta sormia kylmi. En aloittelijana osannut ajatella ottaa käsineitä mukaan. Jolkottelin etiäpäin. Miltei perillä päässä soi Robinin Hula Hula. Jaahas, syke taitaa nousta liiaksi, arvelin. Mutta olo oli siedettävä, henki ja juoksu kulki takaisin Bellanrantaan hyvin. Ilahduttavan hyvin. Olin niin yllätynyt jaksamisestani. Viisi kilometriä ja rapiat! Aatelkaas! Postiviinen tsemppaava lenkki ammattilaisen opastuksin, tästä se juoksuharrastus lähtee hyvään alkuun!

Yhteislenkin päätteeksi sovimme seuraavasta tapaamisesta. Lisäksi saimme käytännön vinkkejä ja harjoitustehtävät, joita teemme tykönämme.

Vilakka ilma ei haitannut yhtään kun juoksukoululaiset lähtivät yhteiselle lenkille. Kuvassa osa ryhmästä.

Kysyn otsikossa tarvitseeko juoksemiseen mitään kurssia käydä. Jo aloituskerran jälkeen totean, että varmastikin voi itsekseenkin juosta, mutta mikäli mielessäsi on tavoitteellinen juokseminen ilman aloittelijan virheitä ja turhautumista, on juoksukoulun vinkeillä ja turvallisella aloituksella paikkansa.

Kirjoittaja on 40-vuotias nainen joka aloittaa juoksukoulun ansiosta uuden harrastuksen. Kurssin annista ja tuloksista tulee juttua vielä myöhemminkin.

Jos kiinnostus juoksuharrastuksen aloittamisesta tai kehittämisestä houkuttelee, niin otapa yhteyttä SAWOn porukkaan. Kyseessä on monipuolinen urheilukeskus monentasoisille liikunnaharrastajille. Sieltä löytyvät muun muassa CrossFit Svartbox, paino- ja voimanostosali.

SAWO

Bellanranta

http://www.voimaonvoimaa.fi/

Siikaranta 9

Lippumäessä loiskimassa

Tunnustan: tänä syksynä tämä äiti ei saanut aikaiseksi ilmoittaa lapsiaan yhteenkään kehittävään harrastepiiriin, vaikka tarjontaa totta vie löytyisi. Kesä meni niin joutuisaan hyvistä keleistä ja järvivedessä pulikoinnista nauttiessa, että ei tullut tartuttua asiaan ja ryhdyttyä pläräämään läpi lasten harrastustoiveita. Kun syksyn kylmä sitten puraisi ja herätteli, alkoi olla myöhäistä ja monien ryhmien kohdalla totesin tulleeni tallatuksi niiden tehokkaampien vanhempien osalta: ryhmä TÄYNNÄ.

Nytkö sitä sitten kökötetään illat kotona koko sakki...? No ei. Mielessä muhii useitakin uusia ideoita, joista yksi on jo käytössä ja jota nyt aion koko perheen moniäänisellä suulla suositella: viikottainen koko perheen uintikerho, (Kerho siksi, että tenavat tykkääväät niiiin kovin erilaisista kerhoista, ja jotta saavat kehuskella käyvänsä kerhossa niin tämäkin touhu piti lanseerata kerhoksi.)

Meillä on siis perjantai-iltaisin uintikerho Lippumäen uimahallissa. Lapset rakastivat kesällä järvessä puljaamista ja nyt tuntuu itsestäkin, että pieni pala kesää on siirtynyt syksyymme, kun saa seurata lasten riemua veden äärellä myös kylmien säiden saavuttua. Tässä kerhossa on luvattoman paljon hyviä puolia:

1. Se ei ole täynnä. Altaissa,suihkuissa ja pukuhuoneen puolella on aina meidän käydessä ollut hyvin tilaa.

2. Kerho on sovittu pidettäväksi perjantai-iltana, mutta uimahallin aukioloajat ovat verrattomat: kerho voi olla poikkeuksellisesti siirretty vaikkapa tiistaiaamuun kello 6 tai sunnuntai-iltaan kello 20.

3. Lapset oppivat vedessä tärkeitä uimataidon alkeita ja saavat samalla annoksen päivittäiseen liikuntapankkiin.

4. Kerhon idea on, että myös aikuiset käyvät vuorollaan uimassa/vesijuoksemassa oman tavoitematkansa. Siis pelkkä poreammeessa pötköttely ei ole luvallista. Jospa koko perheen yhteinen liikuntaharrastus, jossa lapset näkevät aikuisten liikkuvan, kasvattaa jälkipolveamme liikunnalliseen elämäntapaan.

5. Kerho ei ole ilmainen, mutta ei kaukana siitä. Uintiharrastukseen ei tarvita kummoisia välineitä ja uimahallimaksulla saa tietysti kaupan päälle saunaillan ja bonuksena umpiväsyneet lapsukaiset, jotka simahtavat sänkyihinsä hetkessä.

6. Viisaammat ovat kertoneet, että lapselle tekee hyvää nähdä erimallisia ihmisvartaloita, jotta osaa tässä nykypäivän mediatulvassa muodostaa realistisen kehonkuvan itselleen. Uimahallissa niitä näkee.

Itselläni uimahallikammo jatkui aina lukioikään saakka, jolloin kävin aikuisten uimakoulun (tsekkaa Kuopion Uimaseuran sivut täältä.) Omien lasteni toivon oppivan nauttimaan vedestä jo aiemmin. Siksi suuntaamme tänäkin perjantaina uimahalliin.

http://kuopionuimaseura.sporttisaitti.com/

https://www.kuopio.fi/web/liikunta-ja-ulkoilu/uimahallit
Lippumäen uimahalli
Petosentie 8
70820 KUOPIO

AVOINNA:
MA, KE. PE KLO 8 - 21
TI, TO          KLO 6 - 21
LA, SU        KLO 8 - 21

Laulan kuorossa - olen parempi ihminen

Kun tuijottaa mustia, viiden viivan väliin ja päälle ahdettuja palleroita ja yrittää asettaa äänensä jotakuinkin niiden vaatimalla tavalla, ei samalla kertakaikkiaan ennätä ajatella vauvan menneen ja tulevan yön hampaantekijäishuutoja tai tekemättä jäänyttä viikkosiivousta. Kuorolaulu on kotiäidin hengähdyshetki.

Kun ensimmäisen kerran läpikahlattu sinne tänne tempoileva oma stemma alkaakin kuulostaa melodialta, saa siitä kokemuksen eteenpäin menemisestä, itsensä kehittymisestä ja asioiden järjestymisestä. Niitäkin hetkiä kotiäiti kaipaa.

Ja sitten vielä se tunne, kun on laulettu ja laulettu, eikä enää tarvitsekaan vain keskittyä tuijottamaan nuotteja, vaan voi nostaa päätään ja avata korviaan kuulemaan, miten omat ja toisten äänet alkavat asettua riemukkaaseen tasapainoon - se on elämys!

Kuorotreenit on minun oma hetkeni, olkoonkin samalla sopivasti sosiaalinen. Saan olla osa porukkaa, jolla on yhteinen tavoite. Saan keskittyä hengittämään syvään. Saan kuunnella omaa ääntäni - sopivasti toisten äänten sekaan sotkettuna. Treenien jälkeen minä olen hetken aikaa parempi ihminen, parempi äiti lapsilleni ja parempi vaimo puolisolleni, kuin mitä olin sinne lähtiessäni. 

Äkkigooglailulla Kuopiossa voi harrastaa kuorolaulua ainakin parissakymmenessä eri kokoonpanossa. Kuoroja on eri ikäryhmille, naisille, miehille, taitaville ja taitamattomille. Sinullekin varmasti joku.

Minun kuoroni on Äidin ääni. Kuoro perustettiin Facebookin Kuopion äitien apupiiri -ryhmässä ilmoille heitetystä ajatuksesta loppuvuodesta 2014, jolloin odotin viimeisilläni kuopustamme ja tiesin heti, että tässä se on. Kuoron harjoituksiin voi tarpeen vaatiessa ottaa lapset mukaan ja omakin rintaruokittavani on roikkunut kuuntelemassa, kun äitinsä ääni on tapaillut Ainutlaatuista tai Telepatiaa. Erilaisissa pienissä ja suuremmissakin tilaisuuksissa esiintyvssä kuorossa laulaa tällä hetkellä noin 40 naista. Ensi syksyksi tähän kuoroon mukaan pääsee muutama uusi kultakurkku. Kuorossa laulamisesta monentasoista hyvinvointia elmääni hankkineena suosittelen: etsi sinäkin itsellesi sopiva kuoroporukka ja laula sun iltasi tähtihin. 

Lauluterkuin, Henna (ja keikalla mukana laulanut kuopus)

Kuvat Äidin ääni ry:n arkistosta.

http://aidinaani.wix.com/kuoro

http://yle.fi/uutiset/aitien_facebook-apupiiri_poiki_oman_kuoron_kuopiossa_ei_yleensa_perusteta_toisia_kuulematta/7987602

Tour de Sky 2016 Kuopiossa 18.-19.6.2016

Tänä viikonloppuna on upea tilaisuus lentämistä ja erilaisia koneita rakastaville ihmisille kun Tour de Sky täyttää Kuopion taivaan ja Rissalan lentokentän. Kyseessä on Suomen ilmailuliiton päälentonäytös joka on kymmenen vuoden jälkeen palannut Kuopioon. Edellisen kerran Tour de Sky järjestettiin Oulussa vuonna 2014. Sotilas- ja siviili-ilmailua on ihmeteltävänä runsaasti maassa ja ilmassa.

Itse olen saanut seurata ilmailua miehen riippuliitoharrastuksen merkeissä. Olisi mielenkiintoista päästä kokeilemaan, miltä tuntuu päästä ilmaan ja lentää riippuliitimellä, MUTTA kun taivaalta pitäisi tulla myös jossain vaiheessa alas.. siihen en ole vielä valmis. Parempi siis pitää jalat maassa ja katse taivasta kohti nauttien muiden ilmailijoiden taitavista esityksistä.

Paikalle tullessa kannattaa tänä viikonloppuna ottaa mukaan kaiken varalta sateenvarjo. Meillä kävi tuuri, sillä saavuttuamme Rissalaan yli pyyhkäisi saderintama, mutta sen jälkeen jopa aurinko vilahteli pilvien raosta. Lapsille, ja miksipä ei itsellekin, kannattaa napata kotoa mukaan kuulosuojaimet ja takki, sillä aukealla lentokentällä tuulee ja lentomelu on ajoittain voimakasta.

Vesirapakot vetävät lapsia aina puoleensa, joten kumpparit eivät olleet yhtään huono valinta. Innostunutta mieltä riitti lapsilla omasta takaa ja kaikkea piti käydä katsomassa. Evästä otin hieman mukaan jo kotoa, sillä totutusti ensimmäiset toiveet syömisestä ilmoitetaan heti, kun hypätään tapahtumapaikoilla autosta ulos. Paikan päältä löytyy syömistä letuista hot dogeihin, joten tyhjin vatsoin alueelta ei tarvitse lähteä pois.

Rapakoita, tekemistä, melua ja syömistä = huippu tapahtuma!

Pääsimme tervehtimään kuopiolaista Hornet-esityslentäjää majuri Ville Hirvosta Karjalan lennostosta. Vuosi sitten hän oli varaesityslentäjänä ja nyt hän on ottanyt vuodeksi vastaan esityslentäjän tehtävät. Ville esiintyy molempina tapahtumapäivinä Hornetilla klo 17.00 jälkeen jos vain sääolosuhteet sallivat. Puolustusvoimiin Ville päätyi, koska oli nuorena kiinnostunut lentokoneista ja vauhdista. Nyt ainakin vauhtia riittää, sillä Kuopio-Rovaniemi väli taittuu noin 25 minuutissa. Päivätyössään hän toimii lennonopettajana uusille Hornet-osaajille ja suorittaa itse työssään noin 3 lentoa viikossa. Ville nauttii siitä, että joka päivä saa oppia lentämisestä uutta ja työtehtävät ovat vaihtelevia.

Kaisu Tolvanen keskustelee Ville Hirvosen kanssa samalla, kun taivaalla esiintyy Latviasta Kuopioon saapunut taitolentoryhmä Baltic Bees.

Itsellä ja lapsilla oli tekemistä kun ei aina tiennyt katsoako taivaalle vai maahan. Kameran linssin läpi huikeat hetket ja temput taivaalla näyttävät aika tylsiltä. Poikaa ihastuttaneet muhkeat ääniefektitkin puuttuvat valokuvista. Kannattaa ehdottomasti tulla paikan päälle itse näkemään ja kokemaan!

Yksi Euroopan parhaimmista taitolentoryhmistä Baltic Bees

Sunnuntaina vielä kerkeää!
http://www.tourdesky.fi/

Kansalaisopiston Voimaa kuvista -kurssilla

Kansalaisopisto järjestää vuosittain monenlaisia kursseja. Kun mielenkiinnon kohteita on paljon ja tarjonnalla vastataan niin moniin toiveisiin, että on vaikea valita mihin menisi. Tänä syksynä päädyin Voimaa kuvista -kurssille.

Oppaassa lukee: ” Kurssi sopii kaikille, jotka haluavat vapauttaa luovuuttaan, lisätä itsetuntemustaan ja arjessa jaksamista kuvatyöskentelyn avulla. Eri tekniikoilla tehtävien piirustusten, maalausten ja kollaasien kautta tutkaillaan mm. omia unelmia ja vahvuuksia, elämän merkityksellisiä tapahtumia ja itselle tärkeitä asioita.

Taideterapeuttisesti suuntautuneessa, voimavarakeskeisessä taidetyöskentelyssä painotetaan itsen kuuntelua ja leikillisyyttä. Aikaisempaa kokemusta taidetarvikkeiden käyttämisestä tai kuvatyöskentelystä ei tarvita, kiinnostus omakohtaista kuvan tekemistä kohtaan riittää sekä avoin mieli luovuudelle. Omia välineitä ei tarvita. Ei sovellu akuutissa kriisissä oleville. Opettajana on ratkaisukeskeinen kuvataideterapeutti Tiina Paakko.”

Itselle luonnollisempia ilmaisukanavia on puhuminen ja kirjoittaminen. Kävin viime kevään taideterapeuttisessa ryhmässä, kun halusin oppia uuden erilaisen ilmaisukanavan käyttöä. Innostuin siitä ja halusin oppia lisää. Kurssille mennessä ei tarvitse olla lahjakas kuvataiteissa eikä siellä sellaisia tehdäkään. Muutaman kerran kokemuksella voisin sanoa, että tärkein edellytys on antaa käden kulkea ajatuksenvirralla ja tunteen mukaan ilman taiteellisia vaatimuksia ja kriittisyyttä.

Olemme piirtäneet kurssilla mm. oman muotokuvan näkemättä mitä käsi tekee, kuvan omasta nimestä ja kuvan naiseudesta. Olen kokeillut akryylivärejä, tavallisia väriliituja, hiiltä, vesivärejä ja värikyniä. Erilaisten välineiden ja tekniikoiden kokeileminen on yllättävää ja mukavaa.  

Ensimmäisellä kerralla tuli tunne, että teen taidetta ilman aivoja. Vaikka mielessä on valmis kuva, ei käsi tulosta kuvaa ajatuksen mukaan. Se on hieman turhauttavaa, mutta kömpelötkin kuvat näyttävät valmiina sisältävän ja esittävän jotain sellaista, mitä en ole tehdessäni huomannut.

Kurssilla tehdään kuvaa/kuvia kaksi tuntia ja sen jälkeen käymme läpi kaikkien työt. Jokainen saa kertoa kuvastaan sen mitä haluaa tai olla puhumattakin, jos siltä tuntuu.  Omat kuvat nostavat esiin erilaisia tunteita, mutta niin tekevät toistenkin työt. Yhdellä kerralla toinen kurssilainen maalasi kuvan, joka kosketti omaakin elämää niin läheltä, että kotimatkalla tuli itku. Ymmärrän hyvin, ettei ryhmä sovi akuutissa kriisissä olevalle, sillä vahvoja tunteita nousee esiin juuri nyt kriisittömällekin.

 
kansalaisopisto.kuopio.fi
 

Ryhmässä on eri-ikäisiä, erilaisilla taustoilla olevia naisia ja kurssilla tutustumme toisiimme ja toistemme kokemusmaailmaan kuvan kautta ja se on kiehtovaa. Lisäksi toisten kuvista saa joskus voimaa, joskus tukea, joskus kosketusta, ymmärrystä ja joskus myötätuntoa. Tiina ohjaa meitä runoilla, musiikilla, huumorilla ja lempeällä, turvallisella otteella. Ryhmässä on hyvä olla.

Parilla kerralla olen huomannut, että sisältäni alkaa hetkittäin pulpahdella helposti innostuva, värien kanssa leikkivä, kokeilunhaluinen, rajaton minä. Odotan mielenkiinnolla syksyn aikana lisäkosketusta siihen puoleen itsestäni ja jatkan innolla löytöretkeä tunnemylläköiden, voimavarojen, vahvuuksien ja hauskuutuksien oman mielen kuva-aarteisiin.

  

Voimaa kuvista etsimässä Tuula

Nautiskelua nuotiopaikoilla

Kotiäitinä sitä helposti jämähtää neljän seinän sisään. Leikkipuistossa käynti on päivän (tai joskus viikon) kohokohta ja muuten elämä pyörii pitkälti hellan ja pyykkikoneen välimaastossa. En valita, sillä koen olevani etuoikeutettu, kun minulla on nuo muksut ja mahdollisuus tähän kotona oloon. Mutta kyllä joskus tekisi mieli nähdä maailmaa vähän laajemminkin kuin kotisohvalta.

Lapsiperheille on toki paljon menomahdollisuuksia. Ravintoloissa käynti on tehty helpoksi, kun on leikkipaikkoja ja lastenlistoja, seuroilla on paljon koko perheen harrasteryhmiä ja kivannäköisiä tapahtumiakin näyttävät järjestävän. Silti kotikynnys on usein yllättävän korkea ylitettäväksi. Mutta nyt on löytynyt se meidän perheen juttu. Tämä hupi on helposti saavutettavissa. Sitä voi hyödyntää mihin vuorokaudenaikaan tahansa, eikä tarvitse varailla tai hätäillä muotoseikkoja (rähjääntyneenäkin pääsee mukaan!). Lasten käyttäytyminenkään ei ole niin tarkkaa, sillä ääntä ja liikettä ei täällä arastella. Ja ilmaistahan tämä on kaiken lisäksi. Juttu on simppelisti sanottuna nuotiopaikkaretkeily.

Meillä retkipäivä etenee yleensä näin: Aamupalapöydässä murahdellaan huonosti nukutun yön jäljiltä. On vapaapäivä, ja kaikilla odotukset katossa. Mitä tehtäis? Kun se on kerran keksitty, niin parempaa ideaa tuskin kukaan heittää ja joku sen jossain vaiheessa aina ehdottaa: retkelle. Sitten nopea valinta, mennäänkö tutulle notskipaikalle vai kokeillaanko jotakin uutta. Eväät reppuun, kamppeet valmiiksi ja eikun menoksi.

Kuopion kaupunki ylläpitää lukuisia nuotiontekopaikkoja, joita on paljon myös ihan kaupunkialueella. Meidän perhe (lapset 2,5v ja 8kk) suosii tällä hetkellä nimenomaan näitä autollakin helposti lähestyttäviä kohteita, jonne ei tarvitse pitkästi patikoida. Viimeisin kohde oli helpoista helpoin Pölhön grillikatos Saaristokadun varrella. Auton saa parkkiin parinsadan metrin päähän itse kohteesta, joka silti ihmeellisesti tuntuu olevan keskellä kauneinta luontoa. Polku on helppokulkuinen ja tarpeeksi leveä lastenrattaille. Perillä odottavat kuivat halot (omia sytykkeitä kannattaa varata mukaan), iso grillikatos, jonka alla sadekaan ei tunnu missään ja tietysti huiput kiipeily- ja tutkailumaastot perheen jo kävelevälle.

Viikonloppuisin olemme joka kerta vältettäneet tulen tekemisen riemun, kun paikalla on ollut muitakin retkeilijöitä. Aurinkoisena lauantaiaamupäivänä ilmoilla oli jopa kyläjuhlan tuntua, kun laskeskelin oman reilun tunnin visiittimme aikana nuotiolla istuskelleen ainakin kymmenkunta eri retkeilyporukkaa. Saman nuotion äärelle ovat aina mahtuneet kaikki vauvat, vaarit ja siihen välille putoajat.

Eväänä meillä olivat pitkään ne perinteiset leivät ja makkarat, mutta nyt jo kokeneempana tulenäärelläistuskelijana kokeilumieli on nostanut päätään, ja niinhän tuo näyttää olevan, että tulella saa valmistettua vaikka mitä (varsinkin jos kotona on jaksanut tehdä vähän etukäteisvalmisteluja). Tässä valmistuu lohipasta ja hitiksi hioutuneet kahdesta siivilästä valmistetulla halsterilla valmistetut popcornit.

Uusi retki on yleensä suunnitteilla viimeistään, kun nuotiolta maltetaan lähteä kotia kohti. Yksi ateria on taas nautittu ilman sen tutun hellan ääressä ähistelyjä eikä pöytääkään ole tarvinnut pyyhkiä ryppy otsassa. Kaksivuotias on saanut seikkailla sielunsa kyllyydestä ja vauvakin on aina viihtynyt luonnon ihmeitä ihmetellen. Oma mieli on levännyt ja ulkoilmasta virkistynyt. Suosittelen!




Joko sinulla on oma suosikki retkeilykohde?

Retkikohteiden valinnassa ja retken suunnittelussa apua löytyy täältä:

http://infogis.infokartta.fi/infogis-psavo/ (Pohjois-Savon retkeilykartat)
https://www.kuopio.fi/web/ymparisto/ulkoilu-ja-virkistysalueet

http://www.kuopio.fi/web/liikunta-ja-ulkoilu/liikunta-ja-ulkoilukartat