Hymypiirakka kainalossa kohti nuoruusmuistojen Kulttuuriareenaa.
Julkisivu on entisellään, vain kävijät vaihtuneet. Osavastuullisuus Kuopion
Steinerkoulu Virkkulan 3. luokan järjestämästä väliaikatarjoilusta tuo minut
tänään tänne Kansalaisopiston teatteriesitykseen.
Lippujono yltää yllätyksekseni ovelle saakka ja aula on täynnä kulttuurista kiinnostuneita. Toistasataa kävijää, kuulen jälkikäteen. Minulle tämä on menemistä mukavuusalueen ulkopuolelle. En ole suuri teatterin ystävä ja aihekaan ei herätä enemmälti intohimoja. Siitä huolimatta avoimin mielin sekaan vaan, minä ja yllätysseuralaisekseni suostunut esikoiseni Aleksi. Nyt on #lupainnostua votkaturismistakin.
”Tervetuloa seuramatkalle Leningradiin”, kuuluttaa näytelmän
ohjaaja Katja Väänänen. Ja niin votkaturistien matka maahan, jota ei enää ole,
voi alkaa.
Votkaturistit tutustuvat Leningradiin niin perinteisine
nähtävyyksineen kuin paikalliseen elämänmenoonkin. Lavastus on pelkistetty,
mutta riittävä, luomaan lavalle aidon neuvostoajan tunnelman. Mukana matkalla muiden
joukossa on rappiolla oleva votkaturistin stereotyyppi, sutki kauppamies, suuri
neuvostofani ja tekosiveä ikonien ystävä. Henkilöhahmoista eniten mieleen
jäävät kuitenkin suuripuheinen Junttila ja Ville Myllyrinnettä muistuttava
kauppatieteiden maisteri Jäntti. En ole suuri teatterikriitikko, mutta jo väliajalla ymmärrän, että näytelmä on pelkistettyä ja vähin elein terästettyä suomalaista komiikkaa
parhaimmillaan. Samaa mieltä on myös Aleksi.
Kuopion kesäteatterikausi on vasta alkamassa ja tasokkaita harrastajanäytelmiä on kesän aikana tarjolla eri puolilla kaupunkia. Oman kokemukseni innostamana uskallan ehdottomasti suositella kokeilemaan! Kerrassaan kokemuksen arvoinen juttu, vähemmän kultturellillekin. Myös tästä äidin ja pojan yhteisestä kulttuurimatkasta harrastajateatterin saloihin jää molemmille hymy huulille muustakin kuin siitä väliajalla nautitusta piirakasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti