Puijon metsissä hyvinvointia hakemassa

Vappupäivänä Puijolla on rauhallista. Monet ovat suunnanneet torille, mutta yhtä lailla muinakin päivinä näihin metsiin mahtuisi paljon enemmän liikkujia. Kulkijoita tulee harvakseltaan vastaan, hölkkääjiä, pyöräilijöitä ja koiranulkoiluttajia. Lumi peittää varjoisat paikat ja mukavasti viilentää askellusta. Suksenjäljet lumikaistaleella paljastavat, että joku on edellispäivän myräkän seurauksena päässyt vielä hiihtämään. Puijo on Neulaniemen metsän ohella Kuopion keuhkot.

Kalakukkokaupunki on syystäkin ylpeä Puijostaan: se on helposti saavutettavissa, lähellä keskustaa, laaja, yhtenäinen ja monimuotoinen alue. Se tarjoaa runsain mitoin syitä lähteä muutaman tunnin retkelle rinteiseen maastoon. Tutkittavaa riittää kaikkina vuodenaikoina. Voi lenkkeillä, pyöräillä, hiihtää, lumikenkäillä, valokuvata, marjastaa, sienestää, geokätköillä, nauttia kasviston ja eläimistön monipuolisuudesta ja paljon, paljon muuta.

Lupa innostua -projektiin liittyvä, oman hyvinvointini lisäämiseen tähtäävä liikunta alkaa juuri Puijolta, koska uutena kuopiolaisena en ole vielä täysin kolunnut aluetta. Itseäni ei enää innosta kuntosalilla tai muualla sisätiloissa rehkiminen, mutta kun pääsee ulkoilmaan, saatan liikkua tuntitolkulla. Nyt Puijolla vierähtää nelisen tuntia. Luonnossa pääsee retkeilemään ilman tuloshakuisuutta, nauttien kaikin aistein, "naatiskellen".

Rintarepussa kulkee päiväunet juuri herännyt, pirteä vauva, joka hihkuu, heiluttelee jalkojaan innostuneena ja jaksaa yllättävän hyvin ihmetellä Kokonmäen kierron hakametsää tai äidin osoittamia kääpiä. Hän ehtii nauttia metsäretkeen olennaisena osana kuuluvat eväät, ennen kuin nukahtaa äidin kävelyn keinuttamana päiväunille.

Kaulallani roikkuvat kiikarit ja kamera. Kevät on mielestäni paras vuodenaika Puijon ihasteluun, sillä pian, lumen sulettua, puskevat esiin Satulanotkon lehtokasvit ja siivekkäitä saapuu lisää. Jo vappuna kuuluu monen sirkuttajan ääni: hippiäisiä on runsaasti, lisäksi ainakin puukiipijöitä, rautiaisia, laulurastaita, viherpeippoja, peippoja, vihervarpusia, punatulkkuja sekä sinitiaisia. Lumisenakin alue tarjoaa havainnoitavaa. Käenkaalin, ahomansikan ja orvokin lehtiä nousee lumen alta, on muhkurakuusia, lahopuita, juurakoita, kääpiä, on Satulanotkon puronvarren lehtoa, Konttilan tilan peltoja ja vanhaa kuusimetsää, jota voi ihailla vaikkapa parin kilometrin mittaisella Kokonmäen kierrolla.

Parivaljakko aikoo palata parin viikon sisällä samoihin maisemiin seuraamaan kevään etenemistä.