Pasin kanssa salilla

 

Tiesitkö, että Kuopiossa on saatavilla liikuntaneuvontaa 18-64-vuotiaille kaupunkilaisille, jotka harrastaa vain vähän liikuntaa?  Jostain syystä se oli jäänyt minulta huomaamatta.
Mut asia selvisi, kun pääsin kaupungin hyvinvointilähettilääksi. Hommaan kuuluu myös liikunta-asiat, joten varasin ajan kaupungin liikunnanohjaajalta ja käytiin läpi ruokailu- ja liikunta-asiat. Todettiin, että tämän mummon lihakset ovat olleet ihan liian vähällä käytöllä. Siispä suunta kohti kuntosalia. En hihkunut riemusta , mut ei auta, mentävä on, ajattelin. Onneksi Pasi lupasi tulla mukaan opastamaan. Nyt pyritään porukalla Menox-liikuntaneuvonnan tavoitteisiin: saada liikunnasta pysyvä osa minunkin arkipäivääni. Ja Pasi on  Räsäsen Pasi, mukava mies ja erittäin pätevä ohjaaja, eikä hänen kahtelusakkaa koske silimiin.

Sovittiin tapaaminen salilla, mut kotona tuli ongelma:  mitä ihmettä laitan päälle. Hihaton renksupaita ei tule kyseeseen, sitä allien lepatusta ei kestä kukaan ja nahkan väri on vitivalkoinen. Etsin mahollisimman peittävää päälle, mut nekin paljasti sen, miten kurvit on vaihtaneet paikkaa. En pärjäisi Brasilian peppukisoissa tällä lättänällä, maha sen sijaan pullottaa komeasti.

Kerkesin salille vähän etuajassa ja ootellessani huomasin, että Valkeisen lammella oli joku tapahtuma. Koululaiset olivat tulossa ongelle. Hienoa, että semmoistakin järjestetään. Haastattelin kulkiessani miestä, jonka kanssa jutut karkasivat kalastuksesta luontoretkeilyyn. Sain häneltä hyviä vinkkejä laavuista ja yöpymispaikoista. Niin paljon tekemistä olisi tarjolla, mutta on vaan nekin jääneet selvittämättä. Nyt aion käydä tutkimassa niitä netistä kaupungin sivuilta ja virastotalollakin on kuulemma esitteitä. Sen kertoi Pasi, kun tohkeissani selitin hänelle rantatapaamista.

Ja sitten mentiin salille. Sanoin Pasille alkuun, että ei sitten mitään peräsuoli pitkällä punnerrusta, eikä hän semmoista ollut suunnitellutkaan. Hänellä oli moniste, jossa luki kuntosalin starttikurssi. Eka sivu näytti ihan siedettävältä. Mut ihan ensin kateltiin vähän laitteita. Tuttuja vempeleitä pääosin olivat, kun on siellä salilla tullut käytyä joskus ennenkin, mutta nyt se harrastus on ollut useita vuosia vähemmällä. Ja sen huomaa!

Alkuverryttelyyn valittiin soutulaite. Hiki tuli jo alle minuutissa. Ei lupaa hyvää, mietin, ihan rapakunnossa oon. Mut alkuverryttely teki tehtävänsä ja alkoi jo tuntua, että tämähän saattaa ollakin ihan kivaa. Tuli mieleen muistoja entisiltä ajoilta, kun kävin säännöllisesti salilla.

Käytiin läpi tarpeelliset laitteet läpi ja huomasin, että lihaksiakin löytyy. Pasi kirjasi tarkat ohjeet ja osasi tsempata hyvin, ei vaatinut liikoja, mutta huomasi heti, jos tein liian kevyellä. Mainio valmentaja kerta kaikkiaan.  Eikä homma ole tiukkapipoista. Huomasin, että kuntosalilla pystyy käymään ilman hillittömiä suorituspaineita. Voi tehdä samalla mindfulness eli tietoisen läsnäolon harjoituksia… tai ne taitaa tulla siellä ihan luonnostaan. Liikkeitä voi tehdä hengityksen mukaan ja muitakin jooga-oppeja voi  hyödyntää, ainakin venyttelyssä.

Venyttelyn tärkeyttä Pasi painotti ja suositteli tekemään sen heti treenin jälkeen, sitten kotiin ja massuun vähän proteiinia.  Yksi ystäväni harjoitteli muutamia vuosia sitten maratonille. Kysyin häneltä venyttelystä. Hän sanoi rimpsauttavansa pari kertaa kumpaakin jalkaa lenkin jälkeen. Pyrin omassa harjoittelussa vähän enempään ja siihenkin on hyvät ohjeet ja tavoitteena on kuntosalia kahdesti viikossa. Pasi soittaa juhannuksen jälkeen ja tarkastaa missä mummo menee.

Kotimatkalla askel oli kevyt, vaikka vähän reisiä tärisyttikin.  Sitä ihmettelin, miten elämän koukeroissa unohtaa monia hyviä asioita ja pitkä tauko vähän harmittikin. Hyvää on se, että nyt aloitin ja vaikka peppu ei pyöristyisikään tai maha litistyisi harjoituksista, niin palkkiona on parempi lihaskunto ja lisää levollista ja hyvää mieltä, sillä liikunta on myös mielenterveellistä, suosittelen!