Musiikkikeskuksen Vappumuistelot

Olin pari vuotta sitten musiikkikeskuksen Vappukonsertissa ja siitä jäi niin hyvät muistot, että kävin jo hyvissä ajoin ostamassa lipun tämän vuoden konserttiin. Ohjelmassa luvattiin kansainvälisen Mirjam Helin-suihkulaulukilpailun voittajan sankaritenori Petri Bäckströmin laulavan vapunviettäjien korvista vaikut pellolle.

Musiikkikeskuksen sali on juhlava paikka ja sinne mennessä on mukava odotuksen hyrinä mielessä. Ensimmäinen iloinen yllätys oli konserttimestari Sayaka Kinoshiron punaisesta unikkokankaasta tehty kimono, jossa oli leveä keltainen vyö.  Muuta väriä ja vappukoristuksia oli vähänlaisesti, yksi vappuhuiska ja muutamat serpentiinisuikaleet, mutta musiikki olikin pääasia, sillä Kuopion kaupunginorkesteri on niin hyvä, että vaikka varis laulaisi sen säestyksellä, se kuulostaisi hienolta.

Ensimmäiseksi kuuntelimme Smetanan Myytyä morsianta ja minäkin olin saman tien myyty. Tahtipuikko tanssi Atso Almilan kädessä, kun hän soitti orkesteria. Istuin seitsemännessä rivissä suoraan kapellimestarin takana, joten sain seurata hänen työskentelyään aitiopaikalta. Tietämätön voisi ajatella, että helppohan siinä on seisoksia, kun nuoteista soittavat, mut eipä onnistuisi äkkinäiseltä. Ja tahtipuikon käsittely näytti joissain kohdin varsin viehkeältä.

Heti alkuhetkillä, kun Bäckström lauloi Sun on mun syömmein, olin valmis luovuttamaan omani hänelle. Myöhemmin nähtiin miten kevytjalkainen tanssijakin hän on, vaikka tanssiikin kuulemma nykyisin tanssii tuhtien kanssa-sarjassa.  Mut vau mikä ääni ja liike.
Yhdessä kappaleessa Bäckström soitti  kirjoituskonetta ja mukavasti se säksätti muun orkesterin mukana. Esitykseen kuului myös mukilla kopsuttelua ja käsin rummutusta. Youtubesta löytyy kuulemma hänen esityksiään Bäckström Brothers-nimellä.

Välillä vetäistiin yhteislauluna rullaati rullaa ja yleisöstä lähti yllättävän paljon ääntä. Pystyn laulamaan ihan yksin moniäänisesti ja parhaimmillani olisi nuotinvierestälaulajien kuorossa, joten yleensä laulelen vain omassa seurassani autoissa Juicen tahtiin, mutta hieno tunnelma innosti minutkin vähän piipittämään muiden mukana.

Atso Almilan säveltämässä Salapoliisioopperassa Bäckström esitti komisario Delfoita, joka alkoi selvittää murhamysteeriä. Oopperaan kuului myös runonlausuntaa sekä Atso Almilan laulua eikä hänenkää iänesä pillaatunna ulos tullessaan.

Yksi pieni hauskuutta tuonut yksityiskohta oli se, kun huomasin väliajan jälkeen yhden soittajan päähän ilmestyneen oranssin Hankkija-lippiksen. Se sopii Kuopion Vappuun.

 

Konsertin päätteeksi laulettiin kaksi yhteislaulua. Ensin J. Karjalaisen Sankarit ja ihan lopuksi Oolannin sota. Ensin vähän ihmettelin valintaa, mutta Atso Almila kertoi, että Kallavedellä oli tehty sukellusvenehavainto, siksi sotalaulu. Hänellä on mainioita juttuja esitysten välillä ja se teki konserttikäynnistä vielä elävämmän ja hauskemman.

Sankarit laulettiin just alkaneiden MM-kisojen kunniaksi  ja sen sanat saavat aina syttymään: ” Me ollaan sankareita kaikki, kun oikein silmiin katsotaan, me ollaan sankareita elämän, ihan jokainen.” Ja niinhän me ollaankin!