Alkuräjähdystä odotellessa otollisessa atmosfäärissä kysymyksiä alkaa meiltä yleisöltäkin jo nousta.
Onko näyttämönä sateenvarjo vai muna?
Kumpi oli ensin muna vai kana?
Ja vielä, miten täällä voikin olla näin paljon tuttuja?
Hei kelaa!
Onhan kysymyksessä sentään ensi-ilta.
Kumpi oli ensin muna vai kana?
Ja vielä, miten täällä voikin olla näin paljon tuttuja?
Hei kelaa!
Onhan kysymyksessä sentään ensi-ilta.
Minä olen minä ja sinä olet sinä. Mutta entäs jos...
Me ollaankin toistemme kopioita?
Voikos se olla niin?
Entäs jos...
Minun aivot olisivat sinun, niin olisinko sitten sinä?
Minun aivot olisivat sinun, niin olisinko sitten sinä?
Olenko totta vai r...a?
Siis, keitä me ollaan ja mistä me tullaan?
What?
Kuka loukkaantui alkuräjähdyksessä?
Onkos aivoissa tungosta? Mites aivot nukahtaa?
Ja voiko ajattelemisesta tuomita kuolemaan?
Onkos se problema vai dilemma?
Kelaa!
Miten menee brain dance?
Entä
katsomofunk?
Mikä yhdistää lukua 42 mansikkajäätelöön?
Entä elämän tarkoitukseen?
Entä elämän tarkoitukseen?
Ihan loogista, kun sitä kelaa.
Kysynpä vielä:
Mikäs se parhaiten palauttaa tähän hetkeen?
Antaa tuntumaa jokaiseen retkeen.
Tuntuu muurahaisina iholla, kutituksena niskassa.
Aina saa aikaan hyvän mielen aukaisten meille yhteisen kielen.
K.......ko?
Esityksen jälkimainingeissa on epäilemättäkin selvää, että mielikuvituksen ja ajattelun siivin voi
siirtyä sekä ajassa että tilassa ihan mihin vain, koska vain. Konttisen ja Vänttisen johdolla se ei ole edes vaikeaa. Hei kelaa! Haastaa ja hauskuuttaa +8 veet ja vähän vanhemmatkin.
Lisätietoja:
www.kuopionkaupunginteatteri.fi
www.minimi.fi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti