Rati riti ralla
tuli talvihalla.
Parahiksi Pakkasjuhlaan
lauhtui keli, ei kirpaissutkaan
rati riti ralla
Pian on pulkka alla!
Pakkanen ei purrut tammikuun viimeisenä sunnuntaina, mutta Pakkaspäivien
huipennus Pakkasjuhlat puri innostuksen moneen pieneen menijään. Brahenpuisto oli täynnä taaperoa, tenavaa ja teini-ikää lähestyviäkin, joille oli tarjolla monenlaista ohjattua ja oma-aloitteista talvista touhua. Saivat lapset lasketella, luistella ja lauleskella, lumikenkäillä, lykkiä lylyillä ja leikkiä. Isät ja äidit saivat puolestaan mm. lykkiä polkuautoissa istuvia lapsiaan eteenpäin.
"Koska lasketaan pulkkamäkeä? Kun maassa on lunta ja pakkasta! Koska lasketaan pulkkamäkeä? No tietysti talvella!" |
"Tässä isäpupu on, tässä äidin näät. Tässä pikkupupujen kaikki näet päät. Iloisina nyökkää ne toisilleen vaan. Korvansakin ristiin nämä puput saa." |
"Pilviä päin keinumme näin, ilma on raikasta niin. Pilviä päin keinumme näin, keinumme korkeuksiin." |
Lasten mehuhetki on liukupelien lepohetki. |
Allekirjoittaneen jälkipolven mielestä parasta oli ehdottomasti pulkkamäki. Ja muut lapset. Ja keinu. Ja musiikki ja tanssi. Ja se pienenpieni pitkäkarvainen koira, joka seisoi pitkään aloillaan isäntänsä vierellä ja jota voi ihaillen tuijottaa. Ja se suurensuuri hassu koira, joka tanssi ja lauloi huopikkaat takatassuissa ja jolle sai taputtaa.
Pakkaskoira Pena |
Jos omaa liukupeliä ei ollut, ei hätää, sellaisen sai värkätä työpajassa, jossa olikin tohinaa, tekemisen meininkiä ja tekijöitä tohkeissaan!
Pakkaskoira Pena huolehti siitä, että lämmintä ja lystiä oli lauleskessa ja leikkiessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti