Koirien Kalevala

Miksi Koirien Kalevalan kertojana on kissa? Miksi kissat naukuvat? Miksi koirien elämä on nykyään nin helppoa? Ja miksi koirat ja kissat ovat nykyään vihollisia keskenään?

Nämä ja monet muut suuret kysymykset saavat järkeenkäyviä selityksiä suoraan kansalliseeposestamme. Tai no. Sen Mauri Kunnas -versiosta. Ei kuitenkaan pelkästään haukkuen, naukuen eikä ulvoen, vaan Suomi 100 -juhlavuoden arvokkuudella. Eeppisenä äänilajina on ooppera, jota taustakuoro ja orkesteri täydentävät.

Koirien Kalevala tuo tutun tarinan Sammosta ja sen ryöstöstä esille kiinnostusta herättävästi ja nykyajan ihmisille sopivasti kevennettynä. Niin, että kalevalainen runomitta ja suomalainen kansanperinne avautuvat viihteeksi koko perheelle sen pienimmästä vanhimpaan jäseneen. Ensi-illan yleisön ikäjakaumaa katsellessa voisi ajatella, että hyvinkin monelle esitys voi olla ensikosketus niin Kalevalaan kuin oopperaankin. Mutta toisaalta myös niin, että täällä ovat juuri ne kuopiolaiset, jotka matkaavat joka kesä Savonlinnaan oopperajuhlille ja tuntevat myös suomalaisuuden juuret.

Omalta kouluajalta Kalevalasta mieleen nouseva tunnemuisto on lähinnä runomitasta kumpuava sävelen melankolisuus mutta se ei Koirien Kalevalassa näyttäydy. Tarina on kauttaaltaan puettu hauskuuden värikkäisiin vaatteisiin. Ooppera äänilajina antaa kuitenkin esityksen sanomalle sellaista arvokkuutta, voimaa ja ryhtiä, mikä ei pelkästään puhuttuna pääsisi täyteen mittaansa. Aveccini Helmi ja Jenni ovat ehtineet koulussa jo opiskella ja näytelläkin Kalevalaa. He huomaavat esityksestä monta yksityiskohtaa unohtamatta muutamaa alkuperäisestä kerronnasta poikkeavaa faktaa, joita itse en enää muistanutkaan. Myös kotimatka alkaa Kalevalan tahtiin, kun runot alkavat nousta. On näköjään olemassa joitain asioita, jotka kerran opittuaan tulevat suoraan selkärangasta. Siitä juuresta, joka tekee meistä suomalaisia. Sitä sarjaa on kalevalainen runomitta ja "va-ka van-ha Väi-nä-möi-nen, tie-tä-jä i-än-i-kui-nen..." Nousuja ja laskuja, joita ei voi vain lausua, vaan laulamiseksi menee.

Koirien Kalevalan ensi-ilta on viimeistä paikkaa myöten loppuunmyyty. Tiedän jo etukäteen kirjoittavani kokemuksestani ja olisin halunnut tehdä taustatyöt kunnolla. Verkkokirjaston haulla yritän päästä varaamaan kirjaversion Koirien Kalevalasta. Turha toivo. Näyttää siltä, että sen lisäksi, että kaikki koiraoopperan esitykset ovat jo ensi-iltana loppuunmyytyjä, myös kaikki Koirien Kalevala -kirjat ovat Kuopiossa lainassa. Kunnaksen koirat ja suomalainen kansanperinne ovat lumonneet meidät savolaiset. Sen voi todeta myös ensi-illan loppuaploodeista. Niistä ei meinaa loppua tullakaan.

Tällaiselle koko perheen houkuttelevalle ja hauskalle matkalle suomalaisuuden perinteisiiin on selvästikin tilausta. Juuret kiinnostavat. Erityisesti tietenkin Suomi 100 -juhlavuonna. Mutta muutenkin. Ainakin uskoisin. Mites olisi Kuopion kaupunginteatteri: Sampo pyörimään ja lisää Kunnasta kehiin. Seitsemän koiraveljestä työn alle?

Kiitos!

Lisätietoja:

http://kuopionkaupunginteatteri.fi

Linkin takaa Koirien Kalevala -esitystä klikkaamalla löytyy myös useita
tutustumisenarvoisia verkkopolkuja Kalevalan jännittävään maailmaan. 

HOX!
Kuopion kaupunginteatteri vinkkaa verkkosivuillaan,
että vaikka kevään Koirien Kalevala -esitykset on loppunmyyty,
kaikkia lippuja ei ole vielä lunastettu.
Eli vapaita paikkoja loppuihin esityksiin kannattaa kysyä,
sillä peruutuksia voi aina tulla.