Moi, minä olen Sylvi. Olen karkeakarvainen kääpiömäyräkoira, kohta
viisi vuotta ja toimin kirjastossa lukukoirana. Taidan olla Kuopion kaupungin karvaisin vapaaehtoistyöntekijä (ja ehkä myös söpöin?). Minulle voi tulla lukemaan, jos
lukeminen on hankalaa tai tylsää tai jos muuten vain haluaa lukea luppakorvalle.
Toimin lukukoirana kirjastolla pari-kolme kertaa kuukaudessa ja joskus
pääsen tapaamaan lukijoita myös kouluille. Hommanani on kuunnella:
minulle saa jokainen lukea ihan omalla tyylillään ja sanatkin voivat mennä
sekaisin, minä en korjaa enkä huomauttele virheistä. Minulla on aina aikaa kuunnella, en hoputa lukijaa, en vilkuile kelloa tai ala päivittää Facebookia kesken kaiken (sen homman hoitaa sihteeri
puolestani).
(Kuva: Suvi Pitkänen) |
Lukukoiran työstä en saa palkkaa, mutta VIP-kortillani olen
päässyt moneen paikkaan, minne tavallisilla koirilla ei ole asiaa. Olen käynyt
mm. museossa, Musiikkikeskuksella, yliopistolla - ja jopa teatterissa tapaamassa
Herra Hakkaraista. Vierailuilla toimin lukemisen ja kirjaston lähettiläänä; näistä ja muistakin seikkailuistani kerron omassa vlogissani.
Lukukoiran työssä parasta on mukavien lukijoiden tapaaminen
ja tarinoiden kuunteleminen. Kolmen vuoden aikana minulle on ehditty lukea satoja
kirjoja. Mutta vaikka kuulisin saman kirjan moneen kertaan, en koskaan kyllästy:
jokainen lukukerta on kuitenkin aina erilainen. Tarvittaessa kuuntelen lukemista myös vieraalla kielellä. Lukuvastaanotot ovat viikkoni
kohokohta, ja täytyy sanoa, että työpäivän päätteeksi syöty possunkorva maistuu
erityisen hyvälle.
Muuten olen sitä mieltä, että lomat ovat ihan
yliarvostettuja. Kennelliiton vapaaehtoistyösopimuksen mukaan en saa tehdä
lukukoiran hommia kuin tietyn määrän kuukaudessa, etten muka rasittuisi liikaa.
HAH. Lomailu voi pitemmän päälle olla todella tylsää, onneksi sentään joskus
pääsen emäntäni mukana retkille tai reissuun. Mutta kyllä vapaaehtoistyö silti
loman voittaa. Lomalla en koskaan saa toteuttaa rotutyypillisiä
ajotaipumuksiani jänisten tai kauriiden parissa. Kirjastossa sentään ymmärretään, että mäyräkoira on ajava koira: olen
päässyt ajamaan kirjastoautoa. Mitäs siihen sanotte!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti