Ketteriä kuin gebardit, hiipiviä kuin agentit ja sulavia kuin kissat. Tätä on parkour. Minusta taas tuntuu, että olen ketterä kuin norsun poikanen, yhtä hiipivä kuin karhu ja kepeä kuin jättiläinen. Parkour haastaa liikkumaan uudella tavalla.
 |
| pienen pojan rolli |
 |
| ison pojan rolli |
 |
| ylitys |
Mukavinta on, että jokainen tekee omalla tasollaan ja haastaa itseään juuri sen verran kun tuntuu hyvältä. Pienin ryhmässämme on Tytti 2v. Varsin taitava pikkuneiti.
 |
| parkourtyttö |
Mitä on parkour? (lainattu Parkour Akatemian sivuilta)
Ensimmäinen nimi Ranskassa 1980-luvulla syntyneelle lajille oli L'art du deplacement, vapaasti käännettynä liikkumisen taito tai taide. Ajan myötä laji sai muita nimiä, kuten parkour ja freerunning. Nimi ei kuitenkaan ole koskaan ollut niin tärkeä, kuin lajin metodit ja henki.
Parkourissa keskitytään kehittämään liikkumiseen tarvittavia perusominaisuuksia, kuten tasapainoa, voimaa, dynaamisuutta, kestävyyttä, tarkkuutta, tilan hahmotusta ja luovuutta. Se on tapa harjoittaa kehoa ja mieltä toiminnallisempaan ja tehokkaampaan suuntaan. Parkour on yksinkertaisimmillaan juoksemista, hyppäämistä ja kiipeämistä. Siinä mm. tasapainoillaan, ylitetään esteitä, sujahdellaan ahtaista väleistä, kiivetään seinille, hypitään erilaisille pinnoille ja heilutaan puissa. Liikkumistä jokapäiväisessä ympäristössä, ympäristön antamia mahdollisuuksia hyödyntäen.
Voidaan sanoa, että parkour on itsensä kehittämistä kaikilla tasoilla. Laji vaikuttaa ensisilmäyksellä todella fyysiseltä ja haastavalta, mutta lajin vahvuus on juuri se, että sitä voi harrastaa kukin tyylillään ja omien taitojen mahdollistamalla tavalla. Fyysisen puolen lisäksi mukana on merkittävänä osana henkinen puoli. Parkour on laji, joka paljastaa sinulle henkiset ja fyysiset rajasi sekä tarjoaa samalla keinot ylittää ne. Opit tuntemaan itsesi paremmin ja käsittelemään haasteita, esteitä ja pelkoa uudella tavalla, myös elämän muilla tasoilla. Parkour ei ole extreme-laji, päinvastoin. Turhia riskejä ei oteta, vaan huimat ja haastavat asiat suoritetaan aikanaan varmuudella ja taidolla pitkän harjoittelun tuloksena.
Parkour on yksilölaji, mutta lajille on kuitenkin tyypillistä on vahva yhteisöllisyys. Jokainen harrastaja vastaa itsestään ja omasta harjoittelustaa, mutta yhdessä harjoittelu tuo itsensä ylittämiseen uutta voimaa. Kavereilta saat energiaa ja mahdollisesti myös vinkkejä, sekä pääset jakamaan elämykset heidän kanssaan. Lajin parissa saat nopeasti todella paljon hyviä ja pitkäaikaisia uusia ystäviä. Parkour-yhteisö on todella avoin ja ystävällinen, joten ei kannata pelätä mukaan hyppäämistä uutena harrastajana!
*******************************************************************************************************************
Parkour ei ole kilpailulaji vaan sitä harrastetaan intohimosta, omaksi iloksi. Näin kertoo Jussi opettajamme, valmentajamme. Hänelle laji on ollut oma jo monta vuotta ja taidoistahan sen huomaa, ettei laji ole ihan uusi tuttavuus. Sillon kun hypyt esteiden yli ja loikat paikasta toiseen ovat huikean pitkiä. Sekä tasapainoilut putkien päällä ja kierähdykset matolla näyttävät äärimmäisen helpoilta, on tekniikkaa hiottu kymmeniä, satoja tunteja. Jussin apuvalmenta Kamer on huippu hänkin, taitava ja ketterä. Kaksi lajin lahjakkuutta haluaa jakaa oppejaan meille.
 |
| Jussi & Kamer |
Meille parkour tuli kuin tilauksesta. Poikamme Severi 7v. ja Sisu 3v. olivat katsoneet parkour-videoita YouTubesta ja hyppineet sekä sisällä että ulkona samantyyppisesti parkouraten. Molemmat lapset pääsivät harrastamaan samaan ryhmään, joten se oli ajanhallinnan kannanta oikein hyvä juttu.
Tunnilla Vanhemmat eivät vain katso vierestä vaan osallistumme treeneihin samalla tavalla kuin lapsetkin. Tulee oikea tekemisen meininki, yhdessä. En voi sanoa, että olisin itse ihan mukavuusalueellani, mutta toisaalta on uskallettava haastaa välillä itseäkin. Huomaan että pelko ottaa välillä ylivallan eikä oikein tahdo uskaltaa kokeilla täysillä. "entäs jos tipahdan ja käsi murtuu, entäs jos käy kipeästi". Nämä pelot ovat kyllä turhia. Saattaa se käsi murtua vaikka tasamaallakin. Ikä taitaa tehdä tepposiaan ;)
 |
| Sisu kokeili seinästä ponnistusta |
Treenit koostuu alkuverryttelystä, peleistä, tekniikasta ja loppupelistä venyttelyineen. Tunti hurahtaa nopeasti ja tahti on aika mukavan sopiva. Jokainen saa osallistua omien taitojen mukaan ja ei olla turhan tarkkoja, jos varsinkin pienimmät kulkevat omia polkujaan. Näin tunnelma säilyy rentona ja mielekkäänä. Meille perheenä parkour on osoittautunut oikein mukavaksi yhteiseksi jutuksi lauantai iltapäiviin. Pojat tykkäävät ja se on pääasia.
 |
| Kuka pelkää parkourihmistä? |
Juttelin opettajamme Jussin kanssa blogiin liittyen ja hän heitti loppuun, että tulikohan puhuttua ohi suunsa...mutta juurikin päinvastoin. Kun Jussi puhuu, huomaa että parkour on vienyt sydämen. Vuodesta 2005 laji on tullut tutuksi ja sieltä löytyi pikkuhiljaa oma porukka. Kun harrastaa omaksi ilokseen, haluaa oppia uutta ja ylittää omia rajojaan, ei harrastamiselle voisi olla parempaa pohjaa. Parkour ei ole kilpalaji ja harrastajamäärältään pieni. Tosiharrastajia Kuopiossakin vain pieni kourallinen. Mutta kiihtyvässä määrin harrastajamäärä on kasvanut ja ryhmät Kuopiossakin ovat täyttyneet. Kesäleireillekin ilmoittautuneita jo noin 90. Ja meidänkin perhe on lmoittautunut mukaan...
Mutta kuka on hyvä parkouraaja? hän on sulava ja varma liikkeinen...taas todella hyvä on se, jolla tekeminen lähtee lihasmuistista. Se muisti kehittyy toistojen kautta ja rakkaudesta lajiin.
Kun Jussi sanoo "joo, otetaanpas uudestaan", tietää silloin,
että ihan ei taidettu olla ketteriä kuin gebardit ja sulavia kuin kissat :)
Riikka
Lisätietoa ja ilmoittautuminen kursseille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti