Hyvä kiertoon

Kuva: Kuopion kaupunki

Sairastuin lapsena vaikea-asteiseen nivelreumaan ja tarvitsin ystävien apua ja henkistäkin tukea. Sitä sainkin kiitettävästi. Tuolloin mieleeni syöpyi ajatus, että haluan auttaa reumaa sairastavia ihmisiä ja tasoittaa heidän tietään kaikin mahdollisin tavoin. 

Innostus liikuntaryhmätoimintaan heräsi, kun yli 20 vuotta sitten pääsin ensimmäisen kerran laitoskuntoutukseen. Osallistuin siellä erilaisiin ryhmäjumppiin ja kotiin tultuani pyysin yhdistyksen hallitukselta lupaa saada aloittaa tuolijumpparyhmä. Sain luvan ja tätä jumppaa olen ohjannut siitä lähtien. On tanssittu tuolitansseja ja tehty lihaskunto-harjoituksia, joskus pidetään kuntopiiriä ja keväällä mennään puistoon mölkkyä pelaamaan. Parasta palkkaa on se, kun joku ryhmäläisistä kertoo ”vertyvänsä” jumpassa. Myös se palkitsee, kun osallistujat tulevat jumppaan huonosta kelistä ja kivuista huolimatta. Itsekin olen vetänyt jumppaa aika huonossa kunnossa leikkauksen jälkeen. Sieltä vaan ei malta olla poissa. Ryhmässä on hyvä tunnelma; ajankohtaiset asiat käsitellään ja tukea annetaan sitä tarvitsevalle. Jos joku sairastuu pidemmäksi aikaa eikä pääse jumppaan, hänestä pidetään huolta. Ollaan yhteyksissä ja muistetaan vaikka kortilla. 

Ruokahalu kasvoi syödessä ja halusin lisää vertaisohjaajia yhdistykseemme. Itselläni oli jo sen verran kokemusta, että suunnittelin rungon koulutuspäivien ohjelmaksi ja sain värvättyä erittäin hyvin reumaan perehtyneen fysioterapeutin kouluttamaan uusia vertaisohjaajia. Koulutukseemme osallistui myös yhteistyöyhdistystemme jäseniä. Samalla tuli luotua verkostoa yhteistyöhön. Meitäkin on kutsuttu heidän järjestämiinsä koulutuksiin.  

Parikymmentä vuotta sitten aloitin kuntosaliharjoittelun. Se tuntui hyvältä ja edisti omaa kuntoani niin hyvin, että halusin jakaa tätäkin hyvää muille. Kävin neuvotteluja terveydenhuollon päättäjien kanssa ja vihdoin saimme kuntosalin käyttöömme kolmena iltana viikossa. Ensin piti kouluttaa ohjaajia. Terveyskeskuksemme fysioterapeutti perehdytti meitä ja pian myös Kuopion kaupunki alkoi järjestää starttikursseja vertaisohjaajille. Alussa innostus oli tarjontaa runsaampaa, mutta ketään ei jätetty rannalle. Kuntosaliryhmämme toimivat edelleen ja kävijöitä on riittänyt. Ei tosin enää ruuhkaksi asti, koska kaupunkiin on tullut seniorikuntosaleja, joihin osa on ohjautunut. Olen saanut pidettyä lihaskuntoani yllä käymällä säännöllisesti kuntosalilla ohjaamassa ja samalla olen saanut itsekin harjoitella. 

Jo muutaman viikon tauko alentaa lihaskuntoa merkittävästi. Siksi olemme päätyneet harjoittelemaan myös kesäaikaan. 

Vapaaehtoistyössä on sellainen etu palkkatyöhön verrattuna, että voin tehdä juuri sitä työtä, mistä nautin ja mitä koen osaavani. Määränkin saan itse säädellä jaksamiseni mukaan.  

Vapaaehtoistyö on tuonut elämääni paljon mielekkyyttä. Sanotaan, että jos haluat olla onnellinen, ryhdy puutarhuriksi. Minä koen olevani onnellinen, kun teen jotain hyvää toisille.  Vertaisohjaaja jakaa omastaan. Työ on antamista ja samalla saamista. Olen tutustunut muihin vertaisohjaajiin. Tuuraamme tarvittaessa toisiamme ja vaihdamme kokemuksia. Oma yhdistys kiittää meitä työstämme järjestämällä meille vuosittain virkistyspäivän.  Kaikki edellä kerrottu tukee jaksamista vertaisohjaajan työssä. 

Eeva-Liisa Tuomainen