Mistä on lupa innostua? Ainakin minun mielestäni on lupa innostua ihan kaikesta
kivasta, kuten musiikista ja konsertissa käynnistä. Tarjolla oli Georg Otsia plasebona. Hänen äänensä on jäljittelemätön. Olin täpinöissäni.
Ajattelin kuitenkin, mikä meitä odottaa?
Kaiken innostuksen ja täpinän alkua: Innostuin kun näin lehdessä Kuopion
Musiikkikeskuksen mainoksen Georg Otsin musiikki tuotannosta otsikolla "Rakastan
elämää". Olen lapsesta lähtien pitänyt Georg Otsin karismaattisesta äänestä.
Joka kerta kun kuulin radiosta soitettavan hänen kappaleitaan, kuuntelin
hiljaisuuden vallitessa niitä. Muun muassa Kyllikki-valssi, Moskovan valot, Rakastan
elämää ja Saarenmaan valssi tekivät vaikutuksen minuun, Otsin tulkinta oli
vaikuttavaa. Hänen suurenmoinen äänensä
lumosi minut – jo lapsena.
Musiikkikeskuksella musiikin lumoissa ja liekeissä: Olin
tyytyväinen Gabriel Suovasen osaamiseen. Sytyin. Paloin kokonaan. Syttymissyy
oli tiedossani. Se oli edesmenneen Georg Otsin musiikki. Kun on avoin kaikelle voi myös
musiikissa kuulla tuttuun tapaan sateenropinan ja myrskyn ja olla myös
liekeissä.
Kuunnellessani olin aivan pehmis: Unohtumaton ilta, Kyllikki valssi,
jompikumpi se oli joka teki Pirjo nimiseen lapseen vaikutuksen -60-luvulla.
Kun, illan tähtisolisti, karismaattinen baritoni Gabriel Suovanen esitti
Kyllikki- valssin, niin hetkessä poistui kehostani kaikki kireys, ja se tempasi
mukaansa pyörremyrskyn lailla. Vasen käsi soitti ilmapianoa ja taisinpa huutaakin,
onnesta! Iiik! Onneksi olin hengissä kuin hevonen vai miten se sanonta oikein on.
Gabriel Suovanen ei esiintyessään kompuroinut ja minä olin taas onnellinen. Hän
piti yleisöään hyvänä. Oli ikimuistoinen
ja unohtumaton ilta. Lähelle Suovanen pääsi tulkinnoissaan Georg Otsia.
Meneekö taju, arvelin: Kapellimestari Petri Juutilaisen savolaiset
spiikkaukset olivat nannaa korvilleni ja kumarran syvään hänen ja Kuopion
kaupunginorkesterin osaamiselle. Taitavaa. Mahtavaa. Voe kun ossois soettoo.
Harmonikan aika tuli. Siis tuli se haitari, eikä se haikeasti soinut, vaan
Säkkijärven polkka soljui eteenpäin kuin keväinen puro konsanaan. Olin tajuton!
Olin tainnutettu musiikin hurmoksesta. Olin kai ollut lapsena pikkuvanha kun
Georg Otsin musiikista viehätyin. Minä viehätyn vieläkin – aidosti vanhana.
Minä olin selvä tapaus, vaikka pää meni sekaisin: Romantiikkaa ei
ole koskaan liikaa ja idolinsa musiikkia ei voi hehkuttaa koskaan liikaa. Tämä
oli kympin juttu ja se meni nappiin. Onnekseni. Mikä meitä odotti? Upea,
fantastinen ja unohtumaton Georg Ots – konsertti ilta 14.3.2017. Vaikka sytyin, paloin, olin tulessa en sammunut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti