Viinien juhlaa - säällä kuin säällä!

¡Hola! Qué pasa? -Muy bien, gracias. Eli: Hei! Mitä kuuluu? -Hyvää, kiitos. Jotain on ehkä vielä jäänyt päähän espanjan tunneilta ammattikorkeakoulusta. Harmikseen kieltä ei kylläkään päässyt käyttämään itse viinijuhlilla, mutta muuten alueella näkyi Espanjalais-vaikutteita; niin kojuissa kuin tottakai ruoissa sekä viinilistassa. 

Parempaa paikkaa viinijuhlille ei kyllä voisi Kuopiosta löytää; satama tarjoaa vehreydellään loistavat puitteet tällaiselle tapahtumalle ja on lisäksi lähellä keskustaa. Mitäpä muuta voisikaan toivoa? Viinijuhlien aikaan koko kaupunki herää ihan uudella tavalla henkiin, ja ihmispaljous näkyy myös alueen ulkopuolella; torilla, ravintoloissa ja kaduilla. Onhan tämä ainutlaatuinen tapahtuma ja houkuttelee paljon väkeä myös aina Etelä-Suomesta asti; kerran elämässä se on ainakin koettava.

Plussaa ehdottomasti ruokatarjoilun parantumisesta ja vaihtoehtojen lisäämisestä; ilokseni sain todeta, että syötävää löytyi myös näin gluteenittomalle ihmiselle monta sorttia. Lisäksi pidän isona plussana sitä, että viinejä voi ostaa myös pienemmissä erissä, eli 4cl annoksena. Näin ollen jos mieli tekee maistella useampaa, ei kallis hinta ole este. 

Monenlaiseen makuun monenlaista viiniä

Aloitin viinien juhlinnan omalta osaltani maanantaina, kun menin katsomaan millaisen shown Sanni saa aikaiseksi. Mikään Sanni-fani en myönnä olevani, ja tiedänkin tältä nuorelta naiselta vain muutaman biisin, mutta keikka oli kyllä ehdottomasti katsomisen arvoinen! Vaikka en hänen musiikin suurin fani olekaan, niin lavakarisma ja tyyli noin nuorella tytöllä on kyllä hallussa. Sannilta luonnistui niin herkät kuin rajummatkin biisit sekä niin rumpujen kuin kitaran soitto. Sininen pastellitukka heilui lavan päästä toiseen melkoista vauhtia ja valloittava hymy loisti varmasti takariviin asti. Pisteet Sannille!

Suomen kesä on tunnetusti lyhyt ja vähäluminen - tänä kesänä se on näyttänyt lähinnä sateiselta parin hellepäivän kera. Viinijuhlille ihme ja kumma sattui melko hyvät säät melkoisen monsuunikauden jälkeen; tiistaina sateli vähän ja torstaina vähän enemmän, mutta muuten mentiin yllättävän aurinkoisella kelillä. Sateesta huolimatta esimerkiksi torstaina innoikkammat Yö-fanit olivat seisomassa eturivissä jo 1 ½ tuntia ennen keikkaa! 

Kuvia tuli näpsittyä näiden päivien aikana jopa yli tuhat, joten kaikkia ei tähän viitsi laittaa. Ajattelin kuitenkin vielä loppuhuipennukseksi jakaa tähän kuvia keikalta, jota odotin kaikista eniten näiltä viinijuhlilta; Apulannan keikka. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun kyseisen bändin näin, vaikka pitkään olen heidän musiikkia kuunnellutkin. Apulannassa mielestäni parasta on se, että he tekevät aina hyviä biisejä; niin vanhat kuin uudet kappaleet uppoavat samalla tavalla. 

Eikä tämä kokoonpano pettänyt kyllä yleisöään; korvatulpat olisivat ehkä olleet tarpeen, sillä naisten kirkuminen ja kovaa jytäävä musiikki sai kyllä korvat helisemään. No, onhan ne Toni ja Sipe aika ihania, ei sille mitään mahda! Eipä tainnut tulla yhtään biisiä, minkä mukana yleisö ei olisi osannut laulaa. Yli tunnin kestäneen setin aikana olisi tehnyt mieli pomppia ja laulaa mukana jokaisessa biisissä, mutta kuntohan siinä olisi loppunut kesken. 

Aggressio-biisiin Toni oli kehitellyt tulomatkalla nerokkaat sanat (biisin saa soimaan ylläolevasta painikkeesta) kertosäkeen alkuun. Normaalisti kertosäe alkaa "Ooouou, aggressio, päästä päästä irti jo!" mutta Toni lauloikin: "K-U-O Kuopio, päästä päästä irti jo!". Tosin hän totesikin, että biisi voisi ehkä jatkua jollain muullakin tavalla. "Ja tätä voi sitten laulaa Kupsin pelissä kun se voittaa!" Toni totesi. 

Yleisö pääsi myös hienosti mukaan laulamaan ja esitys ei jättänyt varmasti ketään kylmäksi. Vielä nukkumaan mennessäkin basso kaikui korvassa ja kameran muistikortilla oli keikasta muistona lähes 700 kuvaa. Hups. Mutta mikäs siinä kuvatessa noin komeita miehiä! 

Torstaina sai varata sateenvarjon mukaan

Tämänkin vuoden viinijuhlista jäi hyvin positiivinen mieli, lukuunottamatta yhtä seikkaa, joka tulee esille joka vuonna; ihmisten siivottomuus. Keikkojen jälkeen maassa makaavat lasinsirpaleet, rytätyt muovituopit ja kertakäyttöastiat ovat melko lohduton näky. Roskiksia kun on jokaisella nurkalla, mutta jostain syystä roskat eivät sinne asti kulkeudu. Jos jonkun tässä tapahtumassa pitäisi petrata, niin ehdottomasti kävijöiden; näin saataisiin tapahtumasta vieläkin viihtyisämpi kaikille! 

¡Adios! viinijuhlat taas vuodeksi, sillä omalta osaltani ne päättyivät torstaina kun otin suunnaksi maaseudun rauhan. Ehkä ihan hyvää tasapainoa monen päivän musiikkikarnevaalien ja ihmishälinän jälkeen. Toinen hyvinvointilähettiläistämme oli paikalla eilen, ja on vielä tänäänkin, joten ainakin yhden kirjoituksen verran voitte vielä nauttia viinien juhlinnasta. 

Kiitos viinijuhlat - nähdään taas ensi vuonna!