M/s Puijon kyydissä Heinäveden reitillä

Tervapääskyt suihkivat ja kirkuvat taivaalla, joka vastoin sääennustuksia on aamulla aurinkoinen. Kuopion matkustajasatama-alueella kaikki m/s Puijoon astuvat tuntuvat olevan harvinaisesta paisteesta hyvillään ja tuovatkin tyytyväisyytensä monessa kohtaa esille. Saimaan Laivamatkat Oy:n viisi reipasotteista työntekijää ovat kukin asemissaan.  

Mekin astumme laivan sisuksiin, maksamme internetin kautta tilaamamme lounasristeilyn ja valitsemme paikan alakerran ravintolan puolelta. Lounasristeily-nimitys ei auennut itselleni hetkessä, piti tarkastaa monta kertaa netistä, jotta olimme tilanneet sen matkan, minkä halusimme. Halusimme matkustaa Kuopiosta Heinäveden reittiä pitkin Kerman kanavalle ja palata autokuljetuksella takaisin lähtöpaikkaan. Aikataulun mukaan yhdeksältä lähtö satamasta ja paluu ennen viittä. Matka sisältäisi myös lounaan. Savonlinnaan asti emme tällä kertaa jatkaisi, sillä - niinkin kaunis kuin loppumatka olisi - mukanamme on pieni lapsi, jonka rytmiin ja kärsivällisyyteen tämän mittainen päiväretki helpoiten sopisi.

Maaningalla vuonna 1914 rakennettu m/s Puijo on monen matkustajankin suusta kuultuna hyvässä kunnossa. Alunperin se oli Saimaan tervahöyry, jota käytettiin puutavarakuljetuksiin. Rahtilaiva muunnettiin matkustajakäyttöön 70-luvulla. Viimeisin remontti tehtiin henkilökunnan mukaan 2007: tällöin yläkerrasta poistettiin hyttejä ja sauna ja kapeaa ruokasalia levennettiin. Yläkertaan jäi neljä hyttiä. Tämän kesän alussa uusittiin lattiamatot. Ulkoisesti Puijo tuo mieleeni itselleni tutummat m/s Leppävirran ja Saimaa-ilmiö -elokuvastakin tutun m/s Heinäveden.

Sisällä on vanhan ajan tuntua. Puijo etenee kiireettömästi (450 hevosvoiman dieselmoottori jympsyttää noin 10 solmun nopeudella) peilityyntä Kallavettä pitkin. Tunnelma on leppoisa, matkustajia kolmisenkymmentä, suurin osa pariskuntia ja keski-ikäisiä, joukossa jokunen ulkomaan elävä.  

Henkilökunta palvelee hienovaraisesti ja ystävällisesti ja selvittää vastauksia kiperimpiinkin kysymyksiin. Monella matkustajalla on varattuna tekemistä alun selkäosuudelle: yksi täyttää ristikoita, toinen tarkastaa tekstejä, kolmas lukee romaania, neljäs kirjoittaa muistiinpanoja tai päiväkirjaa, viides tutustuu Savonlinnan esitteisiin ja kuudes lukee paikallislehteä.

M/s Puijo ja takana mäen päällä häämöttävä Puijo

Osan määränpää on Savonlinna, joku käy Oravissa kesäteatterissa ja matkustaa molemmat suunnat samalla potskilla. Viisi meistä jää laivasta pois Kermassa ja palaa maanteitse yhteiskuljetuksella lähtöpaikkaan. Osalle reitti on tuttu veneilyn kautta, joku tulee tutustumaan lapsuutensa maisemiin. Itselleni kyseessä on lähinnä kotiseutumatkailua - laivamatka on ollut vuosikausia aikomuksissa toteuttaa. Kuopiosta matkaa Savonlinnaan vesiteitse kertyy 175 kilometrin verran ja se on ilmeisestikin sisävesien pisin laivareitti. Henkilökunnan mukaan tänä kesänä laivareiteillä on ollut hiljaista, kylmä ja sateinen kesä on verottanut risteilijöitä.

Oma lapsi tekee häpeilemättä tuttavuutta muihin matkustajiin. Hän räväyttää leveimmän hymynsä ja kiljunnallaan ja jokeltelullaan osoittaa olevansa kiinnostunut milloin kenenkin huomiosta. Erityisesti häntä kiinnostavat kiiltävät: sormukset ja rannekellot, eli hän koettaa viedä muiden naisimmeisten huomion. Lapsen onneksi vastapuolet jaksavat enimmäkseen vastata kiinnostukseen suomalla taaperolle muutaman sanan ja lempeitä katseita.

Kallavesi on hiljainen, tuuleton ja veden pinta tasainen.  Tyynen pinnan rikkoo vain paitsi m/s Puijo, myös jokunen harva vesillä liikkuva vene, silkkiuikku tai rantojen tuntumassa vedestä kaloja nappaavat lokit. Puijo puksuttaa hiljaisella äänellä, rahtilaivatausta lienee tehnyt laivasta erityisen vakaan tuntuisen. 

 

Vehmersalmen sillan alla

Vehmersalmen silta alitetaan ja kylän laituri ohitetaan verkkaisesti. Oikealla puolella on Soisalon pohjoispuolta. Soisalo opetettiin monen kouluaikana Suomen suurimmaksi sisämaasaareksi. Nykyisin joidenkin mukaan se ei ole ollenkaan saari. Se kuuluu kuitenkin Kuopion (Vehmersalmi), Leppävirran, Heinäveden ja Varkauden (Kangaslampi) kuntiin. Käyn henkilökunnan kanssa keskustelun Soisalosta ja alueen eteläpäästä. Keskusteluun yhtyy myös kippari.  

Karttaa tutkitaan:
"Tuossa menevät Soisalon saaren rajat".

Lupa innostua on Kuopion kaupungin projekti. Intoilu pitäisi kai lopettaa Leppävirran aluevesille tultaessa, mitä ei kuitenkaan tapahdu parhaimmillaan yli yhdeksänkymmenen metrin syvyistä Suvasvettä ylitettäessä. Heinäveden vesille tultaessa into lienee korkeimmillaan, sillä nyt ollaan Suomen kauneimpiin lukeutuvalla sisävesireitillä. Alkaa kapeikkoinen ja kiemurainenkin osuus, jossa mielenkiintoa matkustamiseen lisäävät useat kanavat.

Tässä vaiheessa ravintolassa on jo tarjoiltu kolmen ruokalajin menu. Maukasta juustokeittoa, mukavan mausteista slaavilaista kanapataa ja jälkiherkkuna pappilan hätävaraa. Kokki osaa työnsä! 

Slaavilainen kanapata

Ruoka ja viini on osa kiireetöntä nautintoa. Samalla kun antimet sulavat suussa, voi ihailla ohi lipuvaa maisemaa. Mäntymetsää. Hienoja jäkäläpintaisia kalliorantoja. Runsaasti mökittömiäkin rantamaisemia. Olemme ohittaneet Pöksänpään, josta alkaa Heinäveden reitin kapeikko-osuus. Edestä laivan tieltä ainakin kuusi isokoskeloa läpsyttää vedenpintaa päästäkseen lentoon. Kuikkapari ui hieman kauempana. Selkälokki pysyttelee tolpan päässä paikoillaan kuin tatti metsässä. Tiiroja lentelee rauhakseltaan. Leppävirta-laiva lepäilee laiturissa. Aku ja Pena ja jokunen kymmenen muuta lähettävät tervehdyksensä louhikkoon kivien kautta. Tämä Suvasveden jälkeen alkava osuus on kuuluisa laivareittinä, mutta yhtä lailla se on hieno kohde melojalle.

Henkilökunta tekee kyllä parhaansa. Se tuo lapselle syöttötuolin ruokailua varten, lämmittää lastenruoan, ja jos vastausta esittämiini kysymyksiin ei muuten löydy, se selvittää internetistä. Paluumatkan autokuljetusta varten järjestyy lapsen turvaistuin, omaa kun ei sattunut mukaan. Lapsi heräilee päiväuniltaan ja ehtii syödä omat murkinansa ennen ensimmäistä kanavaa, Karvion sulkukanavaa. Moni pakkautuu joko alakannelle laivan etuosaan tai yläkannelle kabinetin tuntumaan tai aurinkokannelle seuraamaan sulutusta.

On munkkikahvien aika. Myyntipisteestä kahvin kyytipojaksi lähtee myös m/s Puijon päärynäkaramellit. 

Heinäveden kirkko näkyy hienosti kauas mäen päältä. Ohi puksuttaa sellainen kesämökkialus, joka kääntää koko laivallisen päät ja saa hyvälle mielelle.

M/s Puijo saapuu Kerman kanavalle. Sulussa kippari avaa portin ja kiittää matkasta. Me hyppäämme laivasta ulos ja seuraamme, kuinka alus jatkaa kohti Savonlinnaa. 

Kaikkinensa päivä on onnistunut ja lapsenrytminen. Kuopion suuntaan palatessa autossa lapsi nukkuu lähes koko matkan. Yhteenvetona vielä sanottakoon, että laiva on erittäin siisti vessoja myöten, tunnelma leppoisa, henkilökunta avuliasta, kaiken kukkuraksi keli sattuu kerrankin olemaan lämpimähkö ja poutainen.

    http://www.mspuijo.fi/

https://fi-fi.facebook.com/Puijo