Ilkan tarina vapaaehtoistyöstä

Olen Ilkka Sormunen, 67 v. eläkeläismies Neulamäestä (Kuopion Alavan srk.). Asun vaimon
kanssa kahdestaan. Lapsia meillä on kaksi, lastenlapsia seitsemän.

Olen aina ollut kiinnostunut uskonasioista. Minkäänlaista seurakuntayhteyttä minulla ei kuitenkaan
nuorenpana ollut. Sen sijaan elämässäni oli alkoholin käyttö hyvin keskeisellä sijalla.
Lopulta minun alkoholiongelmani oli niin paha, että vaimoni alkoi käydä hengellisissä tilaisuuksissa hakemassa apua ja voimia itselleen. Minäkin lähdin lopulta mukaan. Hyvin epäluuloisena ja
arvosteluhenkisenä. Tilaisuuksissa puhuttu sana alkoi kuitenkin puhutella minua välittömästi ja
aloin ymmärtää, että minun elämäni suunta oli täysin väärä. Olin silloin 42 vuotias, ujo ja hyvin
täynnä estoja. Selvinpäin en saanut juurikaan sanaa suustani muiden seurassa.


Tutustuin Kansan Raamattuseuraan ja Kansanlähetykseen. Minulla heräsi samalla myös voimakas
halu päästä mukaan johonkin hengelliseen vapaaehtoistyöhön.
Ensimmäiset vapaaehtoistyöt olivat lähinnä talkoisiin osallistumista ja kolehdinkantoa. Näitä
tehtäviä oli kuitenkin vain harvoin. Olisin halunnut olla mukana paljon useammin.

Aloin rukoilla itselleni tehtäviä. Rukoukseni oli "Herra, anna minulle vapaaehtoistyötä. Ei kuitenkaan sellaista, missä pitää esiintyä". Alkoholi oli jäänyt pois elämästäni uskoontulon myötä, ujous
ja ihmispelko eivät olleet hävinneet minnekään.
Toistin rukoustani viikkoja, turhaan. Mitään ei tapahtunut. Lopulta muutin rukoustani muotoon
"Herra, anna vapaaehtoistyötä. Mitä tahansa."
Seuraavana päivänä soi puhelin. Eräs tuttavani soitti. Hän oli mukana järjestämässä Tuomasmessua
Alavan kirkkoon. Messun suunnittelijat olivat päättäneet, että pyydetään synnintunnustajaksi joku
sellainen, joka ei ole aikaisemmin ollut mukana. Niin he sitten ajattelivat pyytää minua, satunnaista
kolehdinkantajaa.
Ymmärsin heti, että tämä on rukousvastaus. Päätin hetken kestäneen sisäisen taistelun jälkeen suostua vaikka minua pyydettiin tekemään sitä, mitä minä pelkäsin kaikkein eniten.
Minua pyydettiin esiintymään. Mutta messuun oli vielä kuukausi aikaa. Kyllä asia jotenkin selviää,
ajattelin.

Lopulta koitti messupäivä. Pelkäsin hirveästi. Tajusin, että en pysty lukemaan synnintunnustusta.
Käteni tärisivät ja ääni puuroutui. Kun aikaa messun alkuun oli puoli tuntia rukoilin hädissäni
"Jeesus auta. Minä pelkään". Silloin tapahtui ehkä suurin ihme minkä olen kokenut. Pelko poistui.
Tunne oli hyvin epätodellinen. Luin synnintunnustuksen täysin rauhallisena. Ajattelin, että pelko
palaa myöhemmin takaisin. Näin ei kuitenkaan tapahtunut ja minulle aukeni aivan uudenlaisia
mahdollisuuksia vapaaehtoistyöhön.


Siitä on nyt kulunut yli 20 vuotta.
Tehtäväkenttä on laajentunut moneen suuntaan. Olen mukanaKansanlähetyksen työssä seurapuhujana ja joskus saarnaan jumalanpalveluksessa Kansanlähetyksen kirkkopyhänä. Olen myös vankilatyössä mukana. Alavan seurakunnassa toimin Neulamäen Raamattu- ja rukouspiirin vetäjänä ja jumalanpalvelusavustajana. Olen mukana seurakunnan kuvaelmissa jouluna ja pääsiäisenä, yhteisvastuukerääjänä ja erilaisissa tilapäistehtävissä. Käyn pitämässä hartaustilaisuuksia palvelutaloissa. Alavan alueella sekä myös muualla. Erilaiset talkootehtävät ovat myös edelleen mukana kuvioissa.
Myös vaimoni on mukana vapaaehtoistyössä. Hän toimii Kansanlähetyksessä tarjoiluporukassa ja
Alavan Srk:ssa lähimmäispalvelijana. Minä olen toisinaan näissä tehtävissä vaimon mukana. Haluan tehdä mahdollisimman monipuolisia töitä. Ja ideoida myös jotakin uutta.

Muutama vuosisitten otimme käyttöön "työpalvelu" lahjakortin. Mietimme vaimon kanssa yhdessä, kenelle kortin voisi antaa. Sitten vaimon allekirjoituksella varustettu lahjakortti lähetetään lahjan saajalle:

TYÖPALVELU LAHJAKORTTI 

Tämä lahjakortti oikeuttaa teettämään Ilkalla ilmaiseksi neljä (4) tuntia 

mitä tahansa sellaista työtä mitä Ilkka pystyy tekemään. 

Ulkotöitä, siivousta, autolla kuljettamista, ym. 

Työt voidaan tehdä yhtenä päivänä tai 

ne voidaan jakaa usealle eri päivälle. 

Lahjakortin viimeinen voimassaolopvm. 30.04.2016. 

(vaimon allekirjoitus)

Yleisimmät työpalvelut, mitä lahjakortin saaneet ovat halunneet, ovat mattojen kopistelu ja
autolla kuljettaminen.


Kun on monessa mukana niin tekevälle sattuu. Olin pitämässä hartaustilaisuutta Kuopiolaisessa
palvelutalossa. Tilaisuuden jälkeen yli 90- vuotias mummo tuli luokseni. Hän otti minua kahdella
kädellä kiinni käsistä, katsoa napitti silmiin ja sanoi "Kiitos hyvästä puheesta". Sitten mummo
piti hetken tauon ja jatkoi "Vaikka en minä siitä mitään kuullut".
Kukaan ei ollut muistanut laittaa mummon kuulolaitetta päälle.


Siunausta ja antoisaa vapaaehtoistyötä,
Ilkka Sormunen

https://www.vapaaehtoistyo.fi/kuopio