Terveyttä ruuasta! Nyhtökaura- ja Tempe

Etualalla valmistamani lupiinitempe pihvit avokadon, salaatin ja chilikastikkeet sekä majoneesin kera. Kuvassa myös täytetyt munakoisot, paahdettu kukkakaali ja kookos-limekastike, juuresraastepihvit, nyhtökaurapyörykät ja härkkispihvit!

Lähdin avoimin mielin Kansalaisopiston ruokakurssille tutustumaan Nyhtökauraan ja muihin raaka-aineisiin, jotka lisäävät terveyttämme. Nyhtökaurasta olin kuullut ja nähnyt vilauksen kaupassa, mutta koskaan en ollut vielä maistanut ennen tätä kurssia. Nyhtökauran saaminen marketeista on vielä haasteellista, koska lähetys viedään käsistä. Kysyntä on kovaa. Tempe oli minulle ihan uusi tuttavuus.

Nyhtökauraan kannattaa ehdottomasti tutustua!

Nyhtökaura on kasviproteiinia, miellyttävän makuinen ja monikäyttöinen. Koostumus on murea. Sitä voi  käyttää moniin ruokiin, jotka ehkä aiemmin valmistit jauhelihasta, kanasta tai soijasta. Makuvaihtoehtoja on kolme. Nyhtökaura sisältää tarpeellisen määrän kaikkia ihmiselle välttämättömiä aminohappoja. Aminohapot ovat tärkeitä elimistömme rakennusaineita. Niillä kaikilla on omat roolinsa ja tehtävänsä solujen ja koko ihmisen hyvinvoinnissa, tärkeimpinä lihasten ja luuston terveys.

Toisin kuin eläinproteiinit, nyhtökaura sisältää myös ruoansulatukselle erittäin tärkeää ravintokuitua, josta suurin osa on erityistä, sydänterveyttä edistävistä ominaisuuksistaan kuuluisaa kauran liukoista kuitua, beetaglukaania. Myös nyhtökauran rasvahapot ovat lähtöisin kauran omasta öljystä ja rypsiöljystä.

Terveyttä ruuasta!

Kun tehdään yhdessä, voi syntyä uskomattomia herkkuja!

Tempe on runsaasti proteiinia sisältävä, helppokäyttöinen kasvisvalmiste. Sen rakenne on tiivis ja se on hyvin monikäyttöistä. Tempestä valmistat aterian helposti ja nopeasti: pilko, paista ja mausta. Tempe on arkiruokaa Indonesiassa, jossa soijatempellä on jo tuhatvuotiset perinteet. Muualla maailmassa tempe on vasta tulossa tunnetuksi. Palkuaisen tempet valmistetaan suomalaisista palkokasveista: herneestä, sinilupiinista ja härkäpavusta. Palkokasvit ovat erinomaisia valkuaisen eli proteiinin lähteitä. Kaura, tattari, hamppu ja pellava sopivat papujen seuraan.

Alkuvalmisteluihin kannattaa käyttää aikaa!

Meitä kurssilaisia oli paikalla täyden kurssin verran. Tämä on osoitus varmasti siitä, että terveellinen ruoka kiinnostaa entistä useampaa ja oma terveyden lisääminen ruuan kautta on muodostunut meille tärkeäksi. Ei ole ihan sama, mistä saamme polttoaineemme. Itselleni ruuan merkitys on korostunut viime vuosina ja olen tietoisesti muuttanut ruokavaliotani. Käytän enemmän aikaa ja selvitän, mitkä ovat hyväksi minulle ja ennen kaikkea myös lapsilleni.   

Minä pääsin tekemään näitä!

Alkuluennon ja ohjauksen jälkeen pääsimme tositoimiin, köökin puolelle valmistamaan illan menyytä. Kävimme yhdessä reseptit läpi, jotta työhön tarttuminen olisi helpompaa. Tiimimme oli huikean innostunutta ja jokainen auttoi toinen toistamme. Kaikki sujui mutkattomasti naurun ja yhteisen innostuksen saattelemana. Minä pääsin tekemään kaalisalaattia eli coleslawta ja lupiinitempeä. Tempe oli minulle aivan uusi raaka-aine. Uskon että tempeä tarttuu kaupasta mukaani jatkossa, mutta sen käyttömahdollisuuksiin täytyy hieman vielä tutustua lisää. Nyt marinoin sen tomaattipestolla. Kaalisalaatin maustaminen mintulla oli ihana makuyhdistelmä. Enpä olisi itse hoksannut laittaa.

Ruoka yhdistää! ilta mukavassa seurassa...

Kansalaisopistoista löytyy paljon mm. erilaisia ruokakursseja. Varmasti jokaiselle joku mieleinen. Käy tutustumassa Kuopion kurssitarjontaan www.kansalaisopisto.kuopio.fi

www.versofood.fi
www.goldandgreenfoods.com
www.tempe.fi

Ihanat herkut odottaa syöjäänsä...kiitos opettajalle & kurssitovereille!

...minä lähden metsästämään nyhtökauraa :) Riikka

Puijonnokka - retkellä Puijon nenänpäässä

Rakas ystäväni joka on jo vuosia asunut Helsingissä kehui kesällä kuinka huippu paikka Puijonnokka on käydä lasten kanssa. Minä kuuntelin hämilläni. Olen asunut Kuopiossa vuodesta 2005 lähtien, mutta kyseinen paikka on kokonaan käymätön kuten moni luontokohde täällä Kuopiossa. Olen ummikko omassa kotikaupungissa (kuinka noloa). Lapsemme ovat paljasjalkaisia kuopiolaisia, joten minun tehtävä on opettaa heille kuinka mahtavassa kaupungissa he saavat asua. Ehkä opin siinä itsekin samalla jotain ja nolouskerroin vähenee.

Tästä startataan: Aaro J. Jalkasen muistomerkki Puijonsarvessa on hyvä maamerkki. (62°56'20.6"N 27°38'35.4"E)

Retkelle Puijonnokkaan on helppo startata Puijonsarvesta Aaro J. Jalkasen muistomerkin kohdalta joka sijaitsee Puijonsarven tien varrella. Muistomerkkiä vastapäätä tien toisella puolella on levike minne saa helposti laitettua auton parkkiin. Tullessamme paikalle olimme ensimmäisiä, mutta lähtiessämme oli jo kuusi muutakin autoa parkissa. Kävelyreiteistä laavulle voi valita joko leveän ja tasaisen hiekkatien jota pitkin lastenrattailla pääsee perille erittäin helposti tai suoraan eteenpäin mäntymetsän läpi metsäpolkua pitkin. Omille lapsille metsäpolku oli se ykkösvaihtoehto. Puijonsarven suunnasta kävelymatkaa on n. 800 metrin verran, joten matka taittuun nopeasti. Laavulle pääsee myös Puijon tornilta jolloin matkaa tulee noin 3,5 kilometriä suuntaansa.

Läpi mäntymetsän..

..ja kuusikon

Perillä!

Laavulta löytyy puuliiteri, joten omia puita ei tarvitse kuljettaa mukana. Olin varannut mukaan tulentekovälineet, mutta nuotion sytytys oli jo käynnissä kun tultiin paikalle. Puut olivat kuivia, joten sytyttäminen kävi nopeasti. Kuulin samalla, että Neulamäessä Vuorilammen laavulla polttopuut ovat kosteampia, joten pari kuivaa kalikkaa kannattaa ottaa mukaan nopeuttamaan sytyttämistä. Kiitos vinkistä!

Puijonnokan laavun ohi kulki tasaiseen tahtiin ihmisiä ja osa pysähtyi makkaranpaistoon ja nauttimaan maisemista. Nuotiopaikka on reilun kokoinen, joten makkaraa paistamaan mahtuu useampi ryhmä kerralla. Lapset viihtyivät hyvin tutustuessaan ympäröivään metsään ja yrittäessään viritellä leikkejä muiden lasten kanssa. Laavulta löytyy myös kuivakäymälä, mistä iso plussa varsinkin kun lasten kanssa liikkuu.

Paluu autolle meni vauhdikkaasti alamäkeä kävellessä. Minusta ja lapsista tämä oli huippu paikka! Tänne tullaan uudestaan ja ehkä ensi kerralla Puijo tornin suunnasta pidempää reittiä pitkin.

Mitkä ovat sinusta käymisen ja näkemisen arvoisia paikkoja Kuopiossa? Minne lasten kanssa seuraavaksi?

Kuopion liikunta- ja ulkoilukartat
Puijon alueen opaskartta

Pelastusopistolta valmistuu arjen sankareita! He ovat aina paikalla, kun heitä tarvitaan.

Kävin tutustumassa pelastusalaan ja toimintaan eilen lauantaina 1.10.2016 Kuopion Pelastusopiston Avoimissa ovissa. Tässä sinulle tunnelmapaloja kuvin! Erittäin hyvin järjestetty tapahtuma. Kiitos Alipäällystökurssi 40, joka oli päävastuussa päivän sujumisesta. Ilma oli loistava, opasteet ja järjestelyt toimivat & lapsille oli mukavaa ohjelmaa. Live näytökset Pelastusopiston harjoitusalueella olivat mielenkiintoisia.

Muistathan ladata puhelimeesi 112 SUOMI-sovelluksen! Sen avulla hälytyskeskus pystyy paikantamaan sijaintisi automaattisesti ja avunsaanti nopeutuu!





Muistutettiin kuinka tärkeää on tuntea kodin tai vaikkapa kesämökin poistumistiet/varapoistumistiet. Lisäksi varmistaa, että kaikki kiinteistössä olevat ovat näistä tietoisia.

Temppurata pikkupalomiehille! Palkinnoksi sai kunniakirjan ja kypärän. 

Matkalla harjoitusalueelle! Kaikki viisi bussia olivat ihan täynnä. 

Kaikkiaan 10 bussilastillista sai nähdä esitykset päivän aikana. 

Harjoitusautoja... 

Lääkärihelikopteri saatiin paikalle! 

Muista pysyä kaukana erittäin myrkyllisistä savukaasuista, joita syntyy auton palamisesta! 

Mielenkiintoista oli päästä tutustumaan lääkärihelikopterin tiloihin ja varustukseen! 

Rauniokoirat tekevät arvokasta työtä. He pystyvät löytämään ihmisen omalla tarkalla hajuaistillaan. He ilmoittavat haukunnalla, kun he aistivat ihmisen. Rauniokoiran koulutus kestää useita vuosia.

Tällä pikkukaverilla riitti rapsuttelijoita. Olet sankari omassa työssäsi! 

Välikahvittelua ja esitteiden selaamista! 

Rajussa kolarissa jälki on pahaa. Muistathan laittaa turvavyön ja lapsille kunnon turvaistuimet! 

Tutustuimme ambulanssiin ja saimme kuulla kuinka mitataan potilaan happisaturaatio. 

"Isi tule sinäkin halaamaan!"









"Arvaa äiti, mikä minusta tulee isona?" 

"No?" kysyin. 

"Palomies"

...:)




Riikka




www.pelastusopisto.fi

Touhua kerrakseen!

Lupa innostua, omista harrastuksista ja jakaa niitä toisten ihmisten kanssa!

Kävelemään, nyt ulos kävelemään...

Mitä sinä arvostat eniten elämässäsi? Minun arvojani ovat terveys, työ ja siitä saatava toimeentulo, perhe, koti -  on muitakin ja ne kulkevat käsikädessä. Terveyttäni hoidan päivittäin liikunnan, ravinnon, levon, puhtauden ja harrastusten avulla.  Liikunta on ollut elämässäni aina punaisena lankana. Olen liikkunut, joko kävellen, hölkäten, juosten tai pyöräillen läpi elämän. Kävelyä on tullut harrastettua sauvojen kanssa sekä ilman. Hölkkään mielelläni vieläkin, vaikka ikää on tullut jo 61 vuotta, lyhyitä matkoja. Juoksemisen lopetin polviongelmien vuoksi muutama vuosi takaperin. Kävely on liikuntamuotona helppo, mukava, halpa, ennaltaehkäisevä ja kuntouttava. Hyvän olon saa jo tunnin mittaisella reippaalla kävelylenkillä. Erillisiä vaatteitakaan ei tarvitse ostaa, voi kävellä lähes vaatteessa kuin vaatteessa. Iltapukua ja korkkareita en kuitenkaan suosittele.

Metsäpolkuja on mukava tallata. Luonnossa liikkuminen antaa ikimuistoisia kokemuksia.

Harrastan myös muita liikuntamuotoja. Niitä ovat mm. avantouinti, aivojumppa, jooga ja porraskävely. Olen huolella valinnut itselleni nämä mielekkäät, hyvää tekevät liikuntamuodot. Jumppaatko sinä aivojasi? Meillä puhutaan paljon sydänterveydestä, ja kehotetaan liikkumaan sydän- ja verisuonisairauksia ennaltaehkäisevästi. Kuitenkin yhtä tärkeää on pitää huolta omista aivoistaan liikunnan ja ravinnon avulla. Aivoravitsemukseen voit tutustua aivoliiton sivustolla.
http://www.aivoliitto.fi/aivoterveys/ravinto

Omaa satoa kurkut ja tomaatit.

Aivojumpan opin eräällä kehon hyvinvointiin opastavalla kurssilla. Se on helppoa, haastavaa, mukavaa ja mielenkiintoista. Ennen aivojumppaa juon vettä. Sen jälkeen teen aivonapit, energiakahdeksikot käsillä + jaloilla ja erilaisia ristiliikkeitä. Liikkeet tulee tehdä rauhallisesti ja keskittyneesti. Ristiliikkeitä teen sekä hitaasti että nopeassa tahdissa. Olen huomannut itse, että aivojumppa vaikuttaa keskittymiskykyyn ja muistintoimintoihin. Löydät aivojumppaa netistä seuraavasta osoitteesta.

http://hidastaelamaa.fi/2014/11/kivimetsassa-stressin-pikapurkua-aivojumpalla/

Avantouintiin hurahdin vuonna 2006. Sairastin pitkäaikaisen nivelsairauden, Reiterin taudin, josta toivuin vuotta aiemmin. Sain kuulla, että kylmä vesi on parasta hoitoa nivelongelmista kärsiville. Etenkin kipuun sekä särkyyn se on mainio kehon ulkopuolinen hoitomuoto. Sillä on monia muitakin hyviä vaikutuksia elimistölle. Avantouinti piristää, palauttaa rasituksesta ja rentouttaa sekä ennaltaehkäisee flunssaa. Avantouinti on hyvin koukuttavaa, siihen kasvaa kiinni. Siis. Olen ollut koukussa 10 vuotta. Jos talviuinti kiinnostaa ota yhteyttä allaolevaan nettiosoitteeseen.
http://www.kuopiontalviuimarit.fi/

Petosen talviuimareiden avantouintipaikka on Kirveslahti

Ohjasin hathajoogaa Kiuruveden kansalaisopistossa useita vuosia. Siitäpä se sitten jäi tavaksi asti. Hathajoogan peruselementtejä ovat hengittäminen, asanat ja rentoutuminen. Joogalla on hyvin tasapainottava vaikutus kehoon ja elimistöön. Joogatunnin jälkeen olotila on kuin uudestisyntynyt. Levollinen ja raukea muttei väsynyt. Kotona tehty joogatunti on ilmainen. Joustavat vaatteet päälle, hieman valojen himmennystä ja ylimääräisiä ääniä pois ja - siitä se lähtee. Aluksi rentoutetaan kehoa, jonka jälkeen keho on valmis vastaanottamaan asanat oman hengityksen tahdissa. Ja taas lopuksi miellyttävä rentoutusharjoitus. Jooga pitää kehon notkeana ja se rauhoittaa mieltä. Kansalaisopistolla on runsas tarjonta erilaisia jooga kursseja.
http://kansalaisopisto.kuopio.fi/fi/opiskelu/ 

Porraskävelyn aloitin toissakesänä kun en oikean käteni vammautumisen vuoksi kyennyt enää uimaan. Se on tehokasta vaikka vain kävelee portaita ylös alas. Se on erittäin hyvä intervalliharjoitus. Kun portaita pinkoo useita kertoja ylös ja alas, niinpä siinä sitten pulssi nousee, sitä hengästyy ja hiki valuu virtanaan. Porraskävelyn jälkeen teen kunnolliset venyttelyt ja otan suihkun. Sen jälkeen on mahtava olotila. Endorfiinit jylläävät elimistössä kivasti. Liikunta on hyvä harrastus. Siihen ihastuu ja rakastuu ja siitä tulee tapa elää. Olipa liikuntamuoto mikä tahansa niin hyvinvointi kohoaa ja positiivisia hyvinvointivaikutuksia saadan aikaan silloin, kun liikunta on omaehtoista, mielekästä ja oman kunnon mukaista.

Portaita ylös ja alas

 http://kuopiossa.fi/web/neulamaen-kaupunginosayhdistys/virkistys
https://www.kuopio.fi/web/liikunta-ja-ulkoilu/puijon-luontopolut

Kärpässienen lakki-oikea väripisara.

Luonnossa liikkujan syksyisiä elämyksiä.

Sumua ilmassa.

Viaton, vilpitön suurmusikaali

 Rakastaa, ei rakasta, rakastaa. Annie mestariampuja on tarina rakkaudesta.

Mestariampujan managerit: sisarukset Minnie, Jessie ja Jake.

(Kuvat:Kuopion kaupunginteatteri, Sami Tirkkonen)

.

Vielä seuraavana aamuna kuulen korvissani. "Ei saa-aa, ei saa-aa, pyssyllä ei miestä saa." Annie, mestariampuja. Natalil Lintalan ääni on lumoava.
Kuopion kaupunginteatterin Annie mestariampuja on suurmusikaali ja suuri show. Vauhti vyöryy verkkokalvolle heti esiripun avauduttua. Pidä hatustas kiinni! Kuopion sirkuksen akrobatiaa ilmassa, ihmispyramideja maan tasalla. Aava preeria. Juna kiitää, eikä välietappeja ole.
Kaksi ja puoli tuntia kestävä Irving Berlinin klassikkoteos on ammattitaidolla ja kunnianhimolla rakennettua viihdettä. Musiikkia, sirkusta, jännitystä, lumoavan kauniita vaatteita. Rakkautta. Tämän kattauksen Kuopion kaupunginteatteri voi ylpeänä esittää.

Annie mestariampujan tarinassa ollaan kuin sadussa, vaikkakin kiinni tositarinassa. Annie on köyhä, lukutaidoton, hentorakenteinen tyttö. Yhdeksänvuotiaana hän joutuu lähtemään palvelijaksi "susien luokse". Hän karkaa takaisin kotiin. Metsästämällä hän hankkii syötävää äidilleen ja sisaruksilleen.
Rakkaustarina alkaa siitä kun Annie vedonlyönnin tuloksena osallistuu ampumakilpailuun ja tapaa kilpailijansa Frank Butlerin. Syntyy ampumaduo Butler ja Oakley.
Villin lännen show vie Annien ja Frankin kiertue-elämään ympäri maailmaa. Näyttämölle tulevat Buffalo Bill, Istuva Härkä, karjapaimenet ja intiaaniriitit.
Suuresta on kiintoisaa poimia pientä. Mestariampujassa noston paikka ovat Annien sisarukset, liikuttavat resupetterit Minnie (Sari Harju), Jessie (Lilja Ståhlberg) sekä Jake (Silmu Ståhlberg). Ja millä rakkaudella isosisko pitää pienimmistä huolen.

"Onkohan tässä onnellinen loppu", huokaa rouvaseurue väliaikajonossa.
On se. Eikä näin viattoman musikaalin nähtyään jaksa jäädä pohtimaan edes sitä, pitääkö naisen olla miestä huonompi jos haluaa aviomiehen.
Annie antoi Frankin olla ampumakisan voittaja. Sellaista on rakkaus.
Liitto kesti yli 50 vuotta. Kun Annie Oakley kuoli (3.11.1926),  Frank lopetti syömisen. Rakkaan vaimonsa luo hän pääsi 18 päivän kuluttua.

WILHELMIINA HONKANEN
Kirjoittaja on päätoimittaja (el.) sekä Kuopion kaupungin hyvinvointilähettiläs.

Annie mestariampuja Kuopion kaupunginteatterissa.
Ohjaus: Olli-Matti Oinonen
Päärooleissa:
Annie Oakley: Natalil Lintala
Frank Butler: Mikko Rantaniva

Vertaisuus ja vertaistuki auttavat eteenpäin

Vakavaan sairauteen sairastuminen tai vammautuminen aiheuttaa yleensä enemmän kysymyksiä, kun on saatavilla vastauksia. Ne asettavat lukemattoman määrän haasteita tulevaisuudelle, ja usein määrittävät elämää omasta tai läheisten mielestä liikaakin. Uuden tilanteen kokeminen on luonnollisesti yksilöllistä, ja riippuu sen äkillisyydestä, tyypistä ja vaikeusasteesta sekä elämäntilanteesta. Tässä kirjoituksessa on teemana vakava sairaus tai vammautuminen, mutta aivan samoin vertaisuus ja vertaistuki ovat avuksi muissakin elämää voimakkaasti ravistelevissa tilanteissa. Jos kirjoitukseni saa aikaan sinussa kiinnostuksen lähteä mukaan joko vertaiseksi tai vertaistukitoimintaan, ota yhteyttä sinun tilannettasi vastaavaan järjestöön, ja ilmoittaudu mukaan toimijaksi.

Ihmiset ovat yksilöllisiä. Jokainen vaatii uuden edessä tietoa ja tukea eri tavalla, mutta jokainen niitä jollakin tasolla tarvitsee. Tietoa kysytään hoitavalta lääkäriltä, hoitohenkilökunnalta ja muilta ammattilaisilta, tai etsitään Googlesta ja muualta Internetistä sekä painetuista oppaista tai kirjoista. Potilas- ja vammaisjärjestöjen sivuilla on vastauksia moniin kysymyksiin. Alueelliset järjestöt ovat myös oivia tiedon lähteitä.

Tukena toimivat yleensä läheiset ja ystävät, vaikka sitä tukea ei kaikilla olekaan. Tukijoina toimivat myös hoitoon osallistuvat ammattilaiset. Lisäksi ihmisillä on erilaisia yksilöllisiä tukikontakteja. Potilaiden ja omaisten tukeminen on myös potilas- ja vammaisjärjestöjen, ja niiden alue- ja paikallisosastojen tärkeä tehtäväkenttä.

Vertaisuus ja vertaistuki perustuvat saman sairauden tai elämäntilanteen yhdistävään voimaan; puhutaan ikään kuin samaa kieltä - sairaus tai vamma on aiheuttanut elämään samanlaisia muutoksia ja uhkia. Kokemukset, kuten ilot, surut, pettymykset, haasteet, onnistumiset ja epäonnistumiset, ovat samantyyppisiä. Jakamalla kokemuksia ja haasteista selviytymisen malleja päästään eteenpäin. Toisen jo keksimä ja jakama ongelman ratkaisu voi auttaa pääsemään yli jostain omaa mieltään vaivaavasta asiasta tai kysymyksestä. Sairauden tai vamman kanssa arjessa selviytyminen vaatii paljon, ja silloin jaetut selviytymiskeinot ovat kultaakin kalliimpia. Myös läheiset voivat saada vastaavasti tukea toisilta läheisiltä.

Vertaisuus tai tukihenkilönä toimiminen on antoisaa. Antaessaan aikaansa toiselle, molemmat saavat hyvän mielen ja kokemuksen tarpeellisuudesta. Kumpikin, erityisesti uudessa tilanteessa oleva, saavat vastauksia moniin kysymyksiinsä. Voidaan luottavaisin mielin keskustella tunteista, sillä ne ovat tuttuja molemmille. Vastauksia saa myös arjessa selviytymiseen liittyvissä kysymyksissä, ja kummallakin voi olla paljonkin ratkaisuja ja neuvoja annettavanaan.

Kun puhutaan vertaisuudesta, tarkoitetaan luontevasti syntynyttä kontaktia toisen potilaan tai vammautuneen kanssa. Sellaisia tilanteita voi syntyä esimerkiksi sairaalassa tai ystävä- ja tuttavapiirissä. Samalla tavoin kohtaa ihmisiä työelämässä, koulussa, opiskeluissa ja harrastuksissa. Vertaisuus toteutuu erittäin hyvin kuntoutuksessa, kuntoutus- ja sopeutumisvalmennuskursseilla ja muissa vastaavissa. Vertaisuutta parhaimmillaan on tietysti alueelliseen ja paikalliseen omaa tilannettaan vastaavaan järjestötoimintaan osallistuminen.

Vertaistukitoiminta taas on valtakunnallisten ja alueellisten potilas- ja vammaisjärjestöjen toteuttamaa ja koordinoimaa ”virallista” vapaaehtoistoimintaa. Vertaistukihenkilö on itse potilas, vammautunut tai läheinen, joka haluaa kouluttautua ja toimia vapaaehtoisena toisten potilaiden tai läheisten tukena. Toiminta kohdistuu yleensä uusiin potilaisiin tai vasta vammautuneisiin ja heidän läheisiinsä, joille asiat ovat vielä outoja, usein pelottavia. Silloin, jo asiaan etäisyyttä saanut potilas, vammautunut tai läheinen, voi oman kokemuksensa ja arjen ratkaisujensa perusteella toimia tukijana, kuulijana ja rinnalla kulkijana.
Vertaisuuden ja vertaistukitoiminnan ero onkin se, että vertaistukitoiminnan pääperiaate on tuettavan tarpeista lähteminen ja hänen ehdoillaan eteneminen. Vertaistukihenkilö ei voi käyttää vertaistukisuhdetta kriisinsä tai omien kysymysten ratkaisuun, niin kuin vertaisuussuhteessa voidaan tehdä. Tukihenkilönä toimimisessa on yleiset periaatteet ja käytännöt, vertaisuus on vapaata vuorovaikuttamista.

Koulutetun, järjestön koordinoimassa tukihenkilötoiminnassa toimivan tukihenkilön elämäntilanteen tulee vastata mahdollisimman paljon tuettavan elämäntilannetta sairauden tai vamman suhteen. Tavoitteena on, että tukihenkilö on samaa ikäluokkaa ja sukupuolta kun tuettava. Tukihenkilönä voi myös toimia potilaan tai vammautuneen läheinen toisen läheiselle tai esimerkiksi perhe toiselle vastaavalle perheelle. Vertaistukihenkilölle ehdottomasti kiellettyä on käyttää toimintaa tapana levittää uskonnollista sanomaa, vaihtoehtohoito-oppeja, politiikkaa tai muita vastaavia. Vertaistukihenkilön tulee myös olla henkisesti tasapainossa oman sairautensa, vammansa ja elämäntilanteensa kanssa. Henkilökohtaisen kriisin tulee olla käsitelty, ja sairauden tai vamman kanssa elämiseen tulee olla jo tottunut.

Leena Rosenberg
Terveydenhuoltoneuvos
leenarory@gmail.com

Kuvat: Kuopion kaupunki

http://vertaistuki.kuopio.fi
https://www.vapaaehtoistyo.fi/kuopio