Lauantain kohokohta: Robin!

Lauantaina me aikuisetkin saatiin lupa innostua Robinista. "Frontside Ollie"-biisillään kaikkien pikkutyttöjen (ja isompienkin) sydämiin singonnut teinitähti esiintyi lauantaina täydelle Kuopion jäähalliyleisölle. Myös 8-vuotias kummityttöni Amanda on yksi niistä pikkutytöistä, joiden sydämen Robin on vallannut.

Lauantaina jännitys oli ylimmillään. Ruoka ei maistunut ja pääpuheenaihe oli klo 16 keikkansa starttaava Robin. Aamuiselta metsälenkiltä etsittiin sopiva keppi ja Pirkka-lehden kannesta leikattiin komean tähden kuva. Saatiin aikaiseksi minun mielestä keikan hienoin Robin-kyltti, jonka taakse pikkumuru raapusti viestin lempilaulajalleen: "Olet maailman paras laulaja Robin".

Keikkapaikkana Kuopion jäähalli on mielestäni oivallinen. Ovet keikalle aukesivat jo kello 14 ja kun me saavuimme keikkapaikalle noin klo 15:30, niin pääsimme suoraan sisälle jonottamatta. Ihmiset olivat levittäytyneet katsomoihin ja "monttuun". Halusimme tietenkin hyvälle näköetäisyydelle ja marssimme suoraan monttuun. Me aikuiset näimme hyvin hieman taempaakin, koska katsojakunta edellämme oli meitä hieman lyhempää.

Täytyy sanoa, että vaikka en itse kuulu Robinin ykkösfaneihin, niin keikka oli kyllä mukaansa tempaava ja sai iloiselle mielelle! Innostuttiin siskon kanssa hytkymään ja vähän laulamaankin Robinin tahtiin. Ja mikä parasta, mielestäni hänen lauluissaan on hyvä meno ja paljon iloista sisältöä! Suosittelen!

"Mitä ikinä sun unelmat onkaan
Et saavuta niitä unessa koskaan
Ota ittees niskast kii
Kelaa mitä haluut ja tee lista siit
Ja sit elät sitä aamusta iltaan
Ja kun yöllä oot saanut taas virtaa
Teet taas kaikkes sen eteen
Ja vaikka välillä vaikeeks se menee."

~ Robin - Kipinän hetki ~

Kevään voimin liikkeelle!

Niin on tullut kevät ja ilo liikkua ulkona on suuri. Lähtemisen vaikeus on vain voitettava ja "koria" kannateltava. Olen huomannut, että yksin on vaikeuksia saada itsensä liikkeelle, siis värvää mukaan joku perheestäsi tai ystävistäsi (minä värväsin poikani).

Itse olen 45-vuotias hyvin "kehittynyt" perheellinen mies. Kun kengän numero, painoindeksi ja ikä alkaa olemaan samalla kymmenellä on jotain tehtävä (sille jolle voimme tehdä). Ikä elää omaa elämäänsä, harvoin kengännumerokaan muuttuu, joten vaikutusmahdollisuudet keskittyvät siihen painoindeksiin. Se ei aina olekkaan niin helppoa, vaikka maailma onkin täynnä tietoa ja ymmärrystä.

Meille tuodaan olohuoneisiin television välityksellä jos jonkin moista laihdutus- ja elämäntapamuutosohjelmaa. Hauskaa on se, että vähintään yhtä paljon on ruokaohjelmia, missä valmistetaan toinen toistaan herkullisempia ruokia. Valinta on sinun "Tee valintasi".

Minulle elämän hallinta on välillä sellaista "kivikkoista" tarpomista. Aina kun yhden kiven yli pääsee, niin putoaa seuraavien kivien väliin. Onneksi positiivinen elämänasenne vie kuitenkin koko ajan eteenpäin. Voinkin todeta, että olen kohtuullisen onnellinen. Ongelma onkin jo vuosien ajan ollut liikunnan, ruuan ja levon toimiva kombinaatio, missä jokainen osa-alue saa riittävän huomion, mutta ei pääse hallitsemaan.

Uskon monen muunkin painivan samojen ongelmien kanssa, siis emme ole yksin. Olen pikkuhiljaa päässty kiinni liikkumisen palkitsevaan maailmaan (kuntosali, sauvakävely, golf, tennis, pyöräily jne...). Alku aina hankalaa, mutta vaikka 15 min kerrallaan pikkuhiljaa niin se palkitsee. Huomasin, että vaikka tekee kipeää, niin koko ajan on helpompaa ja tuntuu aina vaan paremmalta.

Kesän aikana käyn erillaisten herrastusten parissa ja siitä ajattelin teille kirjoittaa ja kuvia laittaa...siis jos joku tätä lukee? Noh, jos ei kukaan muu, niin äiti, sisko ja vaimo => he nyt ainakin (vaikka valmiiksi luettuna).

Äitienpäiväterveisin Anssi Kareinen

SuperCorner - kuinka väsyttää äiti

Kuopioon avautui vappuaattona uusi sisäliikuntapuisto SuperCorner Pitkälahti. Tähän saakka Kuopiossa on ollut HopLop sadepäivien piristäjänä ja nyt SuperCorner tuo hiukan erilaisen vaihtoehdon HopLopin rinnalle.

Sen verran etukäteistietoa kuultiin paikalla käyneiden suusta, että SuperCorner on enemmän isompien lasten leikkipaikka. Kun torstai valkeni sateisena, oli hyvä hetki lähteä paikan päälle 2- ja 4-vuotiaiden lasten kanssa toteamaan miten on asianlaita. SuperCornerissa voi valita päivälipun tai 2 tunnin lipun. Valitsimme 2 tunnin lipun, jolloin riemu maksoi meidän kolmen hengen sakilta 4 euroa. Tyttö täytti vappupäivänä 4-vuotta, joten juuri olleiden synttäreiden kunniaksi hän pääsi vielä tutustumaan paikkaan ilmaiseksi.

Äidin on helppo hymyillä kun lapset ovat kadonneet.

Pienempien lasten kanssa liikkeellä olevien kannattaa kulkea kaikki seikkailukaupungin kiipeilypaikat lasten perässä ainakin sen yhden kerran. Minä yritin pysyä lasten kannoilla ja kerätä samalla kasaan päivän omaa liikunta-annosta. Yhden paikan löysin seikkailukaupungista, jonka selvittämisessä en olisi luottanut vähän päälle 2-vuotiaan kuopuksen motorisiin taitoihin. Muuten lapset liikkuivat niin taitavasti paikasta toiseen, että itselle kävi työstä pysyä perässä. Mitä lapset tykkäsivät? He nauttivat! Pojalle lemppariksi muodostui polkuautorata kun tyttö ihastui freestylecorneriin ja erityisesti sen trampoliiniin. Vähiten kiinnosti boulderointiseinä, jonka esikoinen tuomitsi suoraan liian vaikeana. Kaikki touhupaikat saivat tasa-arvoisesti huomiota ja innostusta.

Vanhemman näkökulmasta katsottuna SuperCorner on suunnattu isommille lapsille. Pienten lasten kanssa pärjää hienosti rauhallisena arkipäivänä, jolloin isommat lapset ovat koulussa ja meno on väljempää. Silloin pienemmät lapset pystyvät keskittymään paremmin liikkumiseen eikä satu vahinkoja isompien lasten mennessä ohi taitavampina. Tänään paikan päälle kertyi aamupäivän aikana mukavasti lapsia ja vanhempia, mutta silti tilaa riitti kaikille eikä lasten tarvinnut odottaa eri pisteillä pitkään omaa vuoroa. Kaksi tuntia riitti äidille meille oikein hienosti ja sen jälkeen olikin jo kova nälkä ja päiväunien tarve. Uskon, että parin vuoden kuluttua pari tuntia on vasta alkulämmittelyä.

Hinnan puolesta SuperCorner on edullisempi vaihtoehto tällä hetkellä meidän perheelle, mutta mielestäni HopLop vastaa paremmin pienempien lasten tarpeisiin. Luulen, että tulemme käyttämään molempia lapsille suunnattuja sisäliikuntapaikkoja tasapuolisesti tulevien vuosien aikana.

Millaisia kokemuksia sinulla on Kuopion SuperCornerista tai HopLopista?

Jottain pittäis tehdä... Nelikymppinen ja niin rähjä.

Jouduin jälleen kerran katsomaan totuutta silmiin, kun reilun viikon flunssan sairastamisen jälkeen palasin rakkaan hevosharrastukseni pariin. Ratsastustunnilla kroppa ilmoitti viikon makoilun tuloksena kipeästä alaselästä sekä muutoinkin varsin rautakankimaisesta ruodosta. Ja eihän se hevonen pysty raukka liikkumaan, jos ei tädin selkä liiku mukana mihinkään. Painokin taisi kurkkukipua helpottaneesta jatkuvasta jäätelönsyönnistä kitkahtaa ihan makoisasti yläviistoon.

Siitä se ajatus sitten lähti... Josko tämä julkinen esilletulo toisi lisämotivaatiota ja mahdollisesti vertaistukea varmasti montaa muutakin pohdituttavaan aiheeseen - omaan olemisen sietämättömään keveyteen ja hyvinvointiin. Sehän on toki monien - jokaiselle henkilökohtaisten - tekijöiden summa. Hyvin usein hyvinvointiin kuitenkin yhdistetään ensimmäiseksi fyysinen olemus/kunto ja ravinto, kuten tuosta alkuvuodatuksestanikin käy ilmi. Ei kuitenkaan pidä unohtaa myös henkisiä voimavaroja ja siihen vaikuttavia tekijöitä.

Esimerkiksi kulttuurin hyvinvointivaikutuksista on tehty useita tutkimuksia. Näiden tutkimusten keskeisimmän tuloksen voi tiivistää seuraavasti:  kulttuuriosallisuus lisää onnellisuuden kokemuksia ja elämän mielekkyyttä sekä vaikuttaa positiivisesti terveyteen ja pidentää elinikää.

Toki Sosiaali- ja terveysministeriökin meitä valistaa siitä, kuinka liikunta ja terveellinen ruoka ehkäisee sairauksia, lisäävät toimintakykyä ja parantavat terveyttä.

Näistä lähtökohdista minäkin lähden siis liikkeelle, mutta pienin askelin. Pienin askelin siksi, että tavoitteenahan on pysyvä elämäntapa, ei mikään kuuriluontoinen pyristely. Sen kultaisen keskitien löytäminen ei aina ole helppoa, sen olen huomannut jo moneen kertaan. Heittäydyn kyllä helposti mukaan moneen uuteen juttuun, mutta yhtä helposti ne on tullut heitettyä romukoppaan, milloin minkäkin tekosyyn siivittämänä.

Mitäpä siis mielessä? Sohvan syrjäyttäminen! Haluan pitää parempaa huolta itsestäni, kuitenkaan tekemättä siitä liian suurta numeroa. Pyrkimällä kiinnittämään huomiota asioihin, joita voin muuttaa parantaakseni omaa hyvinvointiani. Tekemällä tästä yhteisen asian, johon kuka tahansa voi lähteä mukaan kannustaen toinen toisiamme.

Tällä kertaa onnistun, pienin askelin ja ehkäpä juuri sinunkin tuella. Hyväksyvästi, muistaen olla itselle armollinen. Lähdetkö siis mukaan elämänkestoiselle hyvinvointimatkalle, syrjäyttämään sen sohvan? Innostutaan ja innostetaan toisiamme yhdessä!

-Soile

Mökkitien ja Sirpan voimin ikää pidentämässä

Tiesitkö, että sosiaalinen osallistuminen ja kulttuurin harrastaminen edistävät terveyttä ja pidentävät ikää vähintään yhtä tehokkaasti kuin aktiivinen liikunta, laihduttaminen, tupakoinnin lopettaminen tai matalat kolestroliarvot?

Tämän väitteen paikkansapitävyyttä lähdettiin testaamaan sekä Mökkitien että Sirpan avulla! Tarkemmin sanoen, antauduttiin säkenöivien sanoitusten Arttu Wiskarin huumaan.

Konsertti Kuopion Musiikkikeskuksessa 22.2. oli Artun ensimmäinen konsertti, kuulemma ”oikein K_O_N_S_E_R_T_T_I_S_A_L_I_S_S_A, kuten Arttu itsekin painokkaasti totesi. Ja mikä parasta, saimme nauttia mukaansa tempaavista poljennoista kahden puoliajan verran. Arttu välispiikeissään kertoi, että hän oli sen verraan hullaantunut ajatuksesta oikeasta konsertista, joten päätti antaa kuulijoilleen yhdellä kertaa hiukan enemmän. Ja hänhän antoi.

Konsertin alussa Arttu huuteli, liekö katsomossa ketään onkaan, kun ei mitään kuulunut eikä hän pimeydessä istuneita nähnyt.  Loistavalla tilanneälyllä varustetut tekninenpäällikkö Kari Koponen sekä ääni- ja valomestari Tuomas Iskanius valaisivat samalla katsomon, joka sekin herätti omalta osaltaan katsomoa taputuksiin.

Arttu kävi mukavaa jutustelua katsomon kanssa läpi koko konsertin. Saatiin kuulla taustoja kappaleiden takana: kuultiin, miten laulajan uran alkutaipaleella levy-yhtiössä ihmeteltiin, miksi kaikissa kappaleissa kerrotaan tavalla tai toisella mummoista ja autoista tai miten Jarin rauta-kauppauralle kävi. 

Väliaikatarjoiluista vastasi menestyksekkäästi Kanresta. Ja koska kaukaa viisaina olimme tarjoilut tilanneet jo etukäteen, odottivat herkut pöydässä nimilapulla varustettuina.

Toisen puoliajan ja itse asiassa koko konsertin silmät kostuttavin hetki oli, kun Arttu pyysi salista halukkaat lapset mukaansa lavalle laulamaan, mitäpä muutakaan kuin Mökkitietä. Pienet tytöt kirkkaasti laulaessaan ”Faija anna mun ajaa mökkitie, lupaan, että saunaan vettä vien” sai yleisön suorastaan hullaantumaan. Tämä, jos mikä oli sitä ”Lupaa innostua”!

Encoressa, joka kuulemma oli vuoden ensimmäinen, kuultiin jälleen yksi autoaiheinen kappale Artun uudelta Sirpaleet –levyltä. Kappale, joka kertoo taksikuskin ja matkustajan välisen keskustelun: Auto 265.

Konsertin jälkeen Arttu tapasi fanejaan nimikirjoituksia jakaen. Arttu paljasti jo kevään tulevia tapahtumia sen verran, että kaikki Sirpat on kutsuttu yhteiselle keikalle. Milloin ja missä, sen hän piti vielä salaisuutena. Fanijoukosta ainakin kaksi Sirpaa lupasi paikalle saapua!

Omaa hyvinvointiaan Arttu ylläpitää keikkojen välisellä mahdollisimman normaalilla elämällä. Hyvinvoinnin keskiöön hän nostaa terveellisen ruokavalion keikkakiertueidenkin aikana, koska pieni poika taas kotiin palatessa pitää isänkin kiinni arjessa. 

Se, pidensikö Arttu Wiskarin ensimmäinen konserttisalikeikka meidän elinikiämme jää vielä todistamatta, mutta ainakin uskomme vahvasti näin. Terveyttä se varmasti edisti kulttuurin äärellä ihanien ystävien tapaamisen kautta.  

Kaisu ja Soile

#lupainnostua