Niin on tullut kevät ja ilo liikkua ulkona on suuri. Lähtemisen vaikeus on vain voitettava ja "koria" kannateltava. Olen huomannut, että yksin on vaikeuksia saada itsensä liikkeelle, siis värvää mukaan joku perheestäsi tai ystävistäsi (minä värväsin poikani).
Itse olen 45-vuotias hyvin "kehittynyt" perheellinen mies. Kun kengän numero, painoindeksi ja ikä alkaa olemaan samalla kymmenellä on jotain tehtävä (sille jolle voimme tehdä). Ikä elää omaa elämäänsä, harvoin kengännumerokaan muuttuu, joten vaikutusmahdollisuudet keskittyvät siihen painoindeksiin. Se ei aina olekkaan niin helppoa, vaikka maailma onkin täynnä tietoa ja ymmärrystä.
Meille tuodaan olohuoneisiin television välityksellä jos jonkin moista laihdutus- ja elämäntapamuutosohjelmaa. Hauskaa on se, että vähintään yhtä paljon on ruokaohjelmia, missä valmistetaan toinen toistaan herkullisempia ruokia. Valinta on sinun "Tee valintasi".
Minulle elämän hallinta on välillä sellaista "kivikkoista" tarpomista. Aina kun yhden kiven yli pääsee, niin putoaa seuraavien kivien väliin. Onneksi positiivinen elämänasenne vie kuitenkin koko ajan eteenpäin. Voinkin todeta, että olen kohtuullisen onnellinen. Ongelma onkin jo vuosien ajan ollut liikunnan, ruuan ja levon toimiva kombinaatio, missä jokainen osa-alue saa riittävän huomion, mutta ei pääse hallitsemaan.
Uskon monen muunkin painivan samojen ongelmien kanssa, siis emme ole yksin. Olen pikkuhiljaa päässty kiinni liikkumisen palkitsevaan maailmaan (kuntosali, sauvakävely, golf, tennis, pyöräily jne...). Alku aina hankalaa, mutta vaikka 15 min kerrallaan pikkuhiljaa niin se palkitsee. Huomasin, että vaikka tekee kipeää, niin koko ajan on helpompaa ja tuntuu aina vaan paremmalta.
Kesän aikana käyn erillaisten herrastusten parissa ja siitä ajattelin teille kirjoittaa ja kuvia laittaa...siis jos joku tätä lukee? Noh, jos ei kukaan muu, niin äiti, sisko ja vaimo => he nyt ainakin (vaikka valmiiksi luettuna).
Äitienpäiväterveisin Anssi Kareinen
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kuopio. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kuopio. Näytä kaikki tekstit
sunnuntai 10. toukokuuta 2015
torstai 7. toukokuuta 2015
SuperCorner - kuinka väsyttää äiti
Kuopioon avautui vappuaattona uusi sisäliikuntapuisto
SuperCorner Pitkälahti. Tähän saakka Kuopiossa on ollut HopLop sadepäivien
piristäjänä ja nyt SuperCorner tuo hiukan erilaisen vaihtoehdon HopLopin rinnalle.
Sen verran etukäteistietoa kuultiin paikalla käyneiden suusta, että SuperCorner
on enemmän isompien lasten leikkipaikka. Kun torstai valkeni sateisena,
oli hyvä hetki lähteä paikan päälle 2- ja 4-vuotiaiden lasten kanssa
toteamaan miten on asianlaita. SuperCornerissa voi valita päivälipun tai 2
tunnin lipun. Valitsimme 2 tunnin lipun, jolloin riemu maksoi meidän kolmen
hengen sakilta 4 euroa. Tyttö täytti vappupäivänä 4-vuotta, joten juuri olleiden synttäreiden kunniaksi hän pääsi vielä tutustumaan paikkaan ilmaiseksi.
Äidin on helppo hymyillä kun lapset ovat kadonneet.
Pienempien lasten kanssa liikkeellä olevien kannattaa kulkea
kaikki seikkailukaupungin kiipeilypaikat lasten perässä ainakin sen yhden kerran.
Minä yritin pysyä lasten kannoilla ja kerätä samalla kasaan päivän omaa liikunta-annosta. Yhden paikan löysin seikkailukaupungista, jonka
selvittämisessä en olisi luottanut vähän päälle 2-vuotiaan kuopuksen motorisiin
taitoihin. Muuten lapset liikkuivat niin taitavasti paikasta toiseen, että itselle
kävi työstä pysyä perässä. Mitä lapset tykkäsivät? He nauttivat! Pojalle
lemppariksi muodostui polkuautorata kun tyttö ihastui freestylecorneriin ja erityisesti sen trampoliiniin. Vähiten kiinnosti boulderointiseinä, jonka esikoinen tuomitsi suoraan liian vaikeana. Kaikki touhupaikat saivat tasa-arvoisesti huomiota ja
innostusta.
Vanhemman näkökulmasta katsottuna SuperCorner on suunnattu isommille
lapsille. Pienten lasten kanssa pärjää hienosti rauhallisena arkipäivänä,
jolloin isommat lapset ovat koulussa ja meno on väljempää. Silloin pienemmät
lapset pystyvät keskittymään paremmin liikkumiseen eikä satu vahinkoja isompien lasten mennessä
ohi taitavampina. Tänään paikan päälle kertyi aamupäivän aikana mukavasti
lapsia ja vanhempia, mutta silti tilaa riitti kaikille eikä lasten tarvinnut
odottaa eri pisteillä pitkään omaa vuoroa. Kaksi tuntia riitti äidille meille oikein
hienosti ja sen jälkeen olikin jo kova nälkä ja päiväunien tarve. Uskon, että parin vuoden kuluttua pari tuntia on vasta alkulämmittelyä.
Hinnan puolesta SuperCorner on edullisempi vaihtoehto tällä
hetkellä meidän perheelle, mutta mielestäni HopLop vastaa paremmin
pienempien lasten tarpeisiin. Luulen, että tulemme käyttämään molempia lapsille suunnattuja sisäliikuntapaikkoja tasapuolisesti tulevien vuosien aikana.
Millaisia kokemuksia sinulla on Kuopion SuperCornerista tai
HopLopista?
Tunnisteet:
Kuopio,
lapset,
lupainnostua,
sisäliikunta,
SuperCorner
Sijainti:
Vitostie 1771, 70800 Kuopio, Suomi
torstai 12. maaliskuuta 2015
Jottain pittäis tehdä... Nelikymppinen ja niin rähjä.
Jouduin jälleen kerran katsomaan totuutta silmiin, kun reilun viikon flunssan sairastamisen jälkeen palasin rakkaan hevosharrastukseni pariin. Ratsastustunnilla kroppa ilmoitti viikon makoilun tuloksena kipeästä alaselästä sekä muutoinkin varsin rautakankimaisesta ruodosta. Ja eihän se hevonen pysty raukka liikkumaan, jos ei tädin selkä liiku mukana mihinkään. Painokin taisi kurkkukipua helpottaneesta jatkuvasta jäätelönsyönnistä kitkahtaa ihan makoisasti yläviistoon.
Siitä se ajatus sitten lähti... Josko tämä julkinen esilletulo toisi lisämotivaatiota ja mahdollisesti vertaistukea varmasti montaa muutakin pohdituttavaan aiheeseen - omaan olemisen sietämättömään keveyteen ja hyvinvointiin. Sehän on toki monien - jokaiselle henkilökohtaisten - tekijöiden summa. Hyvin usein hyvinvointiin kuitenkin yhdistetään ensimmäiseksi fyysinen olemus/kunto ja ravinto, kuten tuosta alkuvuodatuksestanikin käy ilmi. Ei kuitenkaan pidä unohtaa myös henkisiä voimavaroja ja siihen vaikuttavia tekijöitä.
Esimerkiksi kulttuurin hyvinvointivaikutuksista on tehty useita tutkimuksia. Näiden tutkimusten keskeisimmän tuloksen voi tiivistää seuraavasti: kulttuuriosallisuus lisää onnellisuuden kokemuksia ja elämän mielekkyyttä sekä vaikuttaa positiivisesti terveyteen ja pidentää elinikää.
Toki Sosiaali- ja terveysministeriökin meitä valistaa siitä, kuinka liikunta ja terveellinen ruoka ehkäisee sairauksia, lisäävät toimintakykyä ja parantavat terveyttä.
Näistä lähtökohdista minäkin lähden siis liikkeelle, mutta pienin askelin. Pienin askelin siksi, että tavoitteenahan on pysyvä elämäntapa, ei mikään kuuriluontoinen pyristely. Sen kultaisen keskitien löytäminen ei aina ole helppoa, sen olen huomannut jo moneen kertaan. Heittäydyn kyllä helposti mukaan moneen uuteen juttuun, mutta yhtä helposti ne on tullut heitettyä romukoppaan, milloin minkäkin tekosyyn siivittämänä.
Mitäpä siis mielessä? Sohvan syrjäyttäminen! Haluan pitää parempaa huolta itsestäni, kuitenkaan tekemättä siitä liian suurta numeroa. Pyrkimällä kiinnittämään huomiota asioihin, joita voin muuttaa parantaakseni omaa hyvinvointiani. Tekemällä tästä yhteisen asian, johon kuka tahansa voi lähteä mukaan kannustaen toinen toisiamme.
Tällä kertaa onnistun, pienin askelin ja ehkäpä juuri sinunkin tuella. Hyväksyvästi, muistaen olla itselle armollinen. Lähdetkö siis mukaan elämänkestoiselle hyvinvointimatkalle, syrjäyttämään sen sohvan? Innostutaan ja innostetaan toisiamme yhdessä!
-Soile
Siitä se ajatus sitten lähti... Josko tämä julkinen esilletulo toisi lisämotivaatiota ja mahdollisesti vertaistukea varmasti montaa muutakin pohdituttavaan aiheeseen - omaan olemisen sietämättömään keveyteen ja hyvinvointiin. Sehän on toki monien - jokaiselle henkilökohtaisten - tekijöiden summa. Hyvin usein hyvinvointiin kuitenkin yhdistetään ensimmäiseksi fyysinen olemus/kunto ja ravinto, kuten tuosta alkuvuodatuksestanikin käy ilmi. Ei kuitenkaan pidä unohtaa myös henkisiä voimavaroja ja siihen vaikuttavia tekijöitä.
Esimerkiksi kulttuurin hyvinvointivaikutuksista on tehty useita tutkimuksia. Näiden tutkimusten keskeisimmän tuloksen voi tiivistää seuraavasti: kulttuuriosallisuus lisää onnellisuuden kokemuksia ja elämän mielekkyyttä sekä vaikuttaa positiivisesti terveyteen ja pidentää elinikää.
Toki Sosiaali- ja terveysministeriökin meitä valistaa siitä, kuinka liikunta ja terveellinen ruoka ehkäisee sairauksia, lisäävät toimintakykyä ja parantavat terveyttä.
Näistä lähtökohdista minäkin lähden siis liikkeelle, mutta pienin askelin. Pienin askelin siksi, että tavoitteenahan on pysyvä elämäntapa, ei mikään kuuriluontoinen pyristely. Sen kultaisen keskitien löytäminen ei aina ole helppoa, sen olen huomannut jo moneen kertaan. Heittäydyn kyllä helposti mukaan moneen uuteen juttuun, mutta yhtä helposti ne on tullut heitettyä romukoppaan, milloin minkäkin tekosyyn siivittämänä.
Mitäpä siis mielessä? Sohvan syrjäyttäminen! Haluan pitää parempaa huolta itsestäni, kuitenkaan tekemättä siitä liian suurta numeroa. Pyrkimällä kiinnittämään huomiota asioihin, joita voin muuttaa parantaakseni omaa hyvinvointiani. Tekemällä tästä yhteisen asian, johon kuka tahansa voi lähteä mukaan kannustaen toinen toisiamme.
Tällä kertaa onnistun, pienin askelin ja ehkäpä juuri sinunkin tuella. Hyväksyvästi, muistaen olla itselle armollinen. Lähdetkö siis mukaan elämänkestoiselle hyvinvointimatkalle, syrjäyttämään sen sohvan? Innostutaan ja innostetaan toisiamme yhdessä!
-Soile
maanantai 23. helmikuuta 2015
Mökkitien ja Sirpan voimin ikää pidentämässä

Tämän väitteen paikkansapitävyyttä lähdettiin testaamaan
sekä Mökkitien että Sirpan avulla! Tarkemmin sanoen, antauduttiin säkenöivien
sanoitusten Arttu Wiskarin huumaan.
Konsertti Kuopion Musiikkikeskuksessa 22.2. oli Artun ensimmäinen konsertti, kuulemma ”oikein K_O_N_S_E_R_T_T_I_S_A_L_I_S_S_A, kuten Arttu itsekin painokkaasti totesi. Ja mikä parasta, saimme nauttia mukaansa tempaavista poljennoista kahden puoliajan verran. Arttu välispiikeissään kertoi, että hän oli sen verraan hullaantunut ajatuksesta oikeasta konsertista, joten päätti antaa kuulijoilleen yhdellä kertaa hiukan enemmän. Ja hänhän antoi.
Konsertin alussa Arttu huuteli, liekö katsomossa ketään onkaan, kun ei mitään kuulunut eikä hän pimeydessä istuneita nähnyt. Loistavalla tilanneälyllä varustetut tekninenpäällikkö Kari Koponen sekä ääni- ja valomestari Tuomas Iskanius valaisivat samalla katsomon, joka sekin herätti omalta osaltaan katsomoa taputuksiin.
![]() | ![]() |
Väliaikatarjoiluista vastasi menestyksekkäästi Kanresta. Ja
koska kaukaa viisaina olimme tarjoilut tilanneet jo etukäteen, odottivat herkut
pöydässä nimilapulla varustettuina.
Toisen puoliajan ja itse asiassa koko konsertin silmät
kostuttavin hetki oli, kun Arttu pyysi salista halukkaat lapset mukaansa lavalle
laulamaan, mitäpä muutakaan kuin Mökkitietä. Pienet tytöt kirkkaasti
laulaessaan ”Faija anna mun ajaa mökkitie, lupaan, että saunaan vettä vien” sai
yleisön suorastaan hullaantumaan. Tämä, jos mikä oli sitä ”Lupaa innostua”!
![]() | ![]() |
Encoressa, joka kuulemma oli vuoden ensimmäinen, kuultiin jälleen
yksi autoaiheinen kappale Artun uudelta Sirpaleet –levyltä. Kappale, joka kertoo
taksikuskin ja matkustajan välisen keskustelun: Auto 265.
Konsertin jälkeen Arttu tapasi fanejaan nimikirjoituksia jakaen.
Arttu paljasti jo kevään tulevia tapahtumia sen verran, että kaikki Sirpat on
kutsuttu yhteiselle keikalle. Milloin ja missä, sen hän piti vielä
salaisuutena. Fanijoukosta ainakin kaksi Sirpaa lupasi paikalle saapua!
Omaa hyvinvointiaan Arttu ylläpitää keikkojen välisellä
mahdollisimman normaalilla elämällä. Hyvinvoinnin keskiöön hän nostaa terveellisen
ruokavalion keikkakiertueidenkin aikana, koska pieni poika taas kotiin
palatessa pitää isänkin kiinni arjessa.
Se, pidensikö Arttu Wiskarin ensimmäinen konserttisalikeikka
meidän elinikiämme jää vielä todistamatta, mutta ainakin uskomme vahvasti näin. Terveyttä
se varmasti edisti kulttuurin äärellä ihanien ystävien tapaamisen kautta.
Kaisu ja Soile
#lupainnostua
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)