torstai 12. maaliskuuta 2015

Jottain pittäis tehdä... Nelikymppinen ja niin rähjä.

Jouduin jälleen kerran katsomaan totuutta silmiin, kun reilun viikon flunssan sairastamisen jälkeen palasin rakkaan hevosharrastukseni pariin. Ratsastustunnilla kroppa ilmoitti viikon makoilun tuloksena kipeästä alaselästä sekä muutoinkin varsin rautakankimaisesta ruodosta. Ja eihän se hevonen pysty raukka liikkumaan, jos ei tädin selkä liiku mukana mihinkään. Painokin taisi kurkkukipua helpottaneesta jatkuvasta jäätelönsyönnistä kitkahtaa ihan makoisasti yläviistoon.

Siitä se ajatus sitten lähti... Josko tämä julkinen esilletulo toisi lisämotivaatiota ja mahdollisesti vertaistukea varmasti montaa muutakin pohdituttavaan aiheeseen - omaan olemisen sietämättömään keveyteen ja hyvinvointiin. Sehän on toki monien - jokaiselle henkilökohtaisten - tekijöiden summa. Hyvin usein hyvinvointiin kuitenkin yhdistetään ensimmäiseksi fyysinen olemus/kunto ja ravinto, kuten tuosta alkuvuodatuksestanikin käy ilmi. Ei kuitenkaan pidä unohtaa myös henkisiä voimavaroja ja siihen vaikuttavia tekijöitä.

Esimerkiksi kulttuurin hyvinvointivaikutuksista on tehty useita tutkimuksia. Näiden tutkimusten keskeisimmän tuloksen voi tiivistää seuraavasti:  kulttuuriosallisuus lisää onnellisuuden kokemuksia ja elämän mielekkyyttä sekä vaikuttaa positiivisesti terveyteen ja pidentää elinikää.

Toki Sosiaali- ja terveysministeriökin meitä valistaa siitä, kuinka liikunta ja terveellinen ruoka ehkäisee sairauksia, lisäävät toimintakykyä ja parantavat terveyttä.

Näistä lähtökohdista minäkin lähden siis liikkeelle, mutta pienin askelin. Pienin askelin siksi, että tavoitteenahan on pysyvä elämäntapa, ei mikään kuuriluontoinen pyristely. Sen kultaisen keskitien löytäminen ei aina ole helppoa, sen olen huomannut jo moneen kertaan. Heittäydyn kyllä helposti mukaan moneen uuteen juttuun, mutta yhtä helposti ne on tullut heitettyä romukoppaan, milloin minkäkin tekosyyn siivittämänä.

Mitäpä siis mielessä? Sohvan syrjäyttäminen! Haluan pitää parempaa huolta itsestäni, kuitenkaan tekemättä siitä liian suurta numeroa. Pyrkimällä kiinnittämään huomiota asioihin, joita voin muuttaa parantaakseni omaa hyvinvointiani. Tekemällä tästä yhteisen asian, johon kuka tahansa voi lähteä mukaan kannustaen toinen toisiamme.

Tällä kertaa onnistun, pienin askelin ja ehkäpä juuri sinunkin tuella. Hyväksyvästi, muistaen olla itselle armollinen. Lähdetkö siis mukaan elämänkestoiselle hyvinvointimatkalle, syrjäyttämään sen sohvan? Innostutaan ja innostetaan toisiamme yhdessä!

-Soile

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti