perjantai 4. marraskuuta 2016

Kansalaisopistolla sai nauraa ja itkeä, eikä kenestäkään tullut naurettava.

Hymy ja nauru tekevät hyvää niin itselle kuin muille. Niinpä uskon, että hymyilemällä ja nauramalla voimme saada aikaan hyviä asioita kehollemme ja mielellemme. Ja nyt naurujoogaan...
  

Naurujooga A
ajalla 2.10.–30.10.2016 klo 18–19.15.
Ohjaaja: Tuovi Kasurinen 
 
Kansalaisopiston esitteessä kerrotaan näin: "Naurujooga on menetelmä, jonka avulla opitaan nauramista. Naurutuntien aikana huollat kehoasi ja mieltäsi pehmeästi ja hauskasti."
Kuopion Kansalaisopisto Puistokartano.
Odotin koko sunnuntaipäivän nauruintoa täynnä naurujoogatunnin alkua. Kassiini oli pakattu alusta, villasukat ja vesipullo. Jo kotona laitoin päälleni joustavat vaatteet ja huolsin itseni naurukuntoon. Hyppäsin Kantotien pysäkiltä bussiin numero 4 klo 17.27 jolla "körryyttelin" Puistokartanolle.  http://joukkoliikenne.kuopio.fi/
Kantotien bussipysäkki.
Kolmas kerta toden sanoi, kun etsin ovea oikeaan opetusluokkaan. Avattuani oven tiesin, että olen oikeassa paikassa, oikeaan aikaan koska jumppamatot lepäsivät lattialla kuin auringonsäteet. Ilokseni huomasin muitakin osallistujia. Naurujoogaan oli ilmoittautunut 11. Sinä iltana paikalle oli tulla tupsahtanut yhdeksän innokasta naurujoogaajaa. Kuinka ihanaa.

Siniset jumppamatot oli levitetty jo lattialle.
Ensimmäisen naurujooga tuntimme aloitimme sillä, että ohjaaja esitteli itsensä sekä kertoi mistä ja miten kyseinen laji oli saanut alkunsa. Sitten vuorossa oli osallistujien esittelyä, jonka jälkeen ohjaaja kertoi totista asiaa. Sen, että virtsaa voi karata housuihin kun nauretaan. Ohjaaja kehotti käymään vessassa. Moni otti neuvosta vaarin, minä en - otin riskin. Tämä oli asiallista ohjausta, koska ihmisen ponnistaessa, aivastaessa, yskiessä ja nauraessa virtsa voi karata ja se tuntuu monen ihmisen mielestä erittäin kiusalliselta. Vaikkakin virtsaaminen on yhtä luonnollinen asia kuin syöminen, juominen tai nukkuminen.

Naurujooga harjoitukset alkoivat lattiatasolta lempeään tapaan. Sittenpä naurujoogaharjoitukset jatkuivat levollisesti seisoaltaan. Aluksi esittelen muutamia esimerkkejä naurujoogatunnin kulusta. Muun muassa keräsimme ostoskärryihin erilaisia ruokatarvikkeita. Maksoimme ostokset kassalla, laskun saatuamme nauroimme ääneen kuvitteelliselle kassatyöntekijälle. Se oli hauskaa, ja me osallistujat revittelimme ja nauroimme ihan tosissaan kaupan kassalla. Kaikenlaista muutakin hauskaa teimme, esimerkiksi löimme nyrkeillä rintaan ja hohottelimme.  Tervehdimme toisiamme silmiin katsoen ja nauroimme ääneen. Lopuksi nauroimme yhtä soittoa useita minuutteja. Tavoite oli 10 minuuttia, mutta siihen ei päästy. Tunnin lopuksi vuorossa oli venyttelyä ja lämmittävä loppurentoutus.

Tunti kului nopsaan. Koin hyvin miellyttävänä, kun tunnin lopuksi ohjaajamme kyseli tuntemuksiamme. Ne olivat miellyttävät. Itse olin rentoutuneen, hieman uuvahtaneen oloinen pehmeästi ja hauskasti. Tunti oli sitä, mitä esitteessä luvattiin. Siellä opeteltiin nauramaan hauskasti. Vaikka ääneen nauraminen on voimakas tapahtuma ei virtsa kuitenkaan  karannut...

Toinen naurujooga tunti alkoi lupaavasti. Meitä oli tullut paikalle 11 henkilöä, joten joukossamme oli kaksi uutta tulokasta. Mukavaa. Meitä oli yhdeksän naista ja kaksi miestä ja hauskaa oli kuten ensimmäiselläkin kerralla. Esimerkkinä mainitsen, että menimme lattialle istumaan peräkanaa lähekkäin ja soudimme kirkkoveneellä. Sitten retkahdimme toisiamme vasten, päätä painaen toisen rintaa vasten ja nauroimme. Se oli lempeää, mielenkiintoista, turvallista, lämmittävää ja positiivista. Teimme myös avaavia asanoita, venyttelimme, nauroimme ja rentouduimme. Kuulin miten hersyvästi joogatoverit nauroivat. Se tarttui. Nauru on tarttuva lajissaan. Mutta ei meitä kielletty itkemästäkään, onhan nauru ja itku hyvin lähellä toisiaan.

Kolmannen naurujoogatunnin olin poissa. Olin matkoilla. Sain kuitenkin kuulla, että tunti oli ollut hauska ja rentouttava.

Neljäs ja viimeinen kerta oli sitten lokakuun viimeinen sunnuntai. Sisälläni oli pieni haikeuden poikanen. Nytkö se kurssi jo loppuu. Ulkona oli pimeää ja sataa tihkutti vettä. Sisällä Puistokartanossa oli valoisaa ja lämmintä. Meitä osallistujia oli tullut viimeiselle tunnille seitsemän. Ohjaajan vetämä tunti oli taas hauska, rentouttava ja hyvä. Naurettiin, ja hieman tarinoitiin. Se oli iloista kun maattiin päillämme toistemme vatsojen päällä. Olimme kiemurtelevina matoina lattialla ja nauroimme. Mukavasti toverin vatsa hytkyi pääni alla.

Kokonaisuutena kurssi oli hyvä. Se sisälsi neljä ohjauskertaa, oppitunteina 6,66. Kurssimaksu 21 euroa, oli ihan kohtuullinen. Tämä pehmeän lempeä kehonhoitomuoto, mielen ja kehon hyvinvointiin tähtäävä naurujooga sopii mielestäni kaikenikäisille ihmisille. Hengitykseen yhdistetyt venyttävät ja avaavat liikesarjat vaikuttavat kaikkialle kehoon kuten nauraminenkin. Kun, hengitys on liikkeessä mukana se vahvistaa niin syviä kuin ryhtilihaksia. Nauraminen hieroo sisäelimiä ja nauraessa erittyy hyviä hormoneja, endorfiinejä, jotka esimerkiksi lievittävät kipua. Miinuksena koin ko. kurssin lyhyyden.

Mitä koin naurujoogassa, nauraessa. Uupumusta ja virkistymistä nauru uuvutti hyvällä tavalla samalla virkistäen. Samalla tavalla kuin pitkä kävelylenkki tekee. Vatsan alueen lihakset heltyivät rennoiksi, pallea ja kasvot rentoutuivat ja olotilani oli raukea mutta kuitenkin virkeä. Oli hyvä nauraa luvalla, hyvällä tavalla, samalla lailla nauravien ihmisten kanssa. Suosittelen naurujoogaa ilolla, lämmöllä ja sydämeni äänellä. Ohjaaja oli erinomainen, tunnit olivat hauskoja ja nauraa sai sydämen kyllyydestä. Tämä oli siistiä. Naurujoogaan kannattaa tutustua. Ottaa siitä selvää, mitä se on ja mitä se antaa. Naurujoogasta on lupa innostua.

Kiitos kukkia ohjaajalle ja Kansalaisopistolle.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti