Vie vaan mut kotiin Lauri Tähkä

Pyhäinpäivä. Istun Kuopion Musiikkikeskuksen suuressa, punapyökkisellä puulla kuorrutetun konserttisalin permannolla eturivissä ja kuuntelen vasemmalla puolella vieressäni istuvan naisen itkua ja niistämistä. Lauri Tähkä laulaa lavalla ”..mee sun luojalles kertomaan.. Minun, sinä olet minun..” ja nainen itkee ääneen. Katson yläparvelle, missä naiset huojuvat seisten musiikin tahdissa. Hetkeä ennen he tanssivat iloisina. Permannolla se ei onnistu samalla tavalla. Nojaan oikealle kauemmas niiskuttajasta ja ajattelen, että minua et Late ainakaan itketä.

Kuuntelen laulun sanoja ja mietin miten taitavasti ja herkästi Tähkä kiukuttelee Luojalle. Suurin osa Tähkän sanoituksista sisältää hienoja metaforia ja monitulkintaisuutta, vaikka äkkiseltään kaikissa hänen lauluissa vain joko rakastetaan tai vihataan rajusti.

Itseasiassa Tähkä toteaa konsertissa itsekin, että laulujen tematiikka on jatkuvasti sama: joko koko elämä on aivan p*rseestä tai sitten sitä on umpirakastunut ja hurmiossa.

Välillä Tähkä jää kertomaan tarinoita mikkiin, aloittaa laulamaan ja puhuu taas kesken laulun väliin. Hän on hauska. Ja hyvässä kunnossa. Tähkä käyttää koko lavaa hyödykseen, tanssii, hyppii, juoksee, kiipeilee ja laulaa samalla. Hänen on pakko treenata paljon, jotta jaksaa kiertueella. Todennäköisesti hän ei treenaa vastaavalla tavalla kuin konserttisalin portaikossa seisova raamikas järjestyksenvalvoja, mutta treenaa silti. Ehkä Tähkä juoksee paljon. Lavalla ainakin.

Vilkaisen ystävääni, jonka puoleen nojauduin ja näen sen saman ilmeen, jonka olen nähnyt niin monta kertaa aiemminkin. Istun sellaisten naisten rivissä, joille Lauri Tähkä on selkeästi tärkeä. Tämä on tullut minulle tosin selväksi jo aiemmin, kun kohtasin Tähkän ensimmäistä kertaa pari kuukautta taaksepäin. Olin töissä ärsyyntyneenä siitä, että kielistudion tekniikka petti taas. Kymmenen minuutin tenttiin oli mennyt jo puolitoista tuntia aikaa.

Purin hampaita yhteen, kun juoksin kielistudiosta avokonttoriin hakemaan pöydältäni ulkoista kovalevyä. Kännykkäni vilkkui pöydällä. Näytössä luki ”tuntematon numero”. En vastaa niihin koskaan. Päätän kuitenkin nyt tehdä poikkeuksen ja purkaa ärsyyntymiseni lehtimyyjään toteamalla, ettei tarvitse soitella, koska minulla on telemarkkinointikielto edelleen voimassa ja mulla on kiire saada tenttejä ulos studiosta. Tiuskaisen etunimeni puhelimeen ja langan toisessa päässä kuuluu ystävällinen ”Tähkän Lauri tässä terve..” Tajuan ottaa hymyn kasvoilleni, sehän kuuluu äänestä, ja sanon ”no moiiii” aivan liian kimeällä äänellä.

Tajuan samalla sekunnilla miksi Tähkä soittaa. Syy on konserttisalissa vieressä istuvan ystäväni, joka pakotti minut osallistumaan elokuussa Novan kilpailuun, jossa voi voittaa Tähkän uuden levyn live-ennakkokuuntelun. Ystäväni maksimoi omat mahdollisuutensa osallistumiseen pyytämällä (pakottamalla) mahdollisimman monia, jotka ottaisi hänet aveciksi, osallistumaan kilpailuun. Kilpailussa piti kertoa itselle merkittävin Tähkän biisi ja perustella se.


Mietin onkohan hän lukenut oikeasti perusteluni ja hetken jo toivon, että ei. Tähkä kysyy, nähdäänkö parin päivän päästä Puikkarissa Vien sut täältä kotiin -levyn ennakkokuuntelussa. Sihinää. Hän nauraa paistavansa puhelun lomassa suppilovahveroita. Osuvaa. Lempibiisini oli Polte.


Lupaan ilmaantua Puikkariin ja mietin perustelujani sulkiessani puhelinta. Biisi muistuttaa minua miehestä, jonka luulin olevan elämäni rakkaus. Hän olikin epäluotettavin ja epärehellisin ihminen, jonka olen koskaan tavannut. Surullista ja satuttavaa. 

Loppuunmyydyssä konserttisalissa Tähkä käy katsellaan läpi lavan edustan ja toteaa mikkiin, että on mukava nähdä tuttuja kasvoja. Hän näkee noita tuttuja kasvoja eturivissä todennäköisesti usein. Samoja kasvoja näkyi Puikkarin pienessä ennakkokuuntelussa ja nyt konsertissa. Osa heistä ajaa läpi Suomen Tähkän ja tämän seurueen perässä.

He tuntevat bändin jäsenet ja toinen toisensa nimeltä. He antavat Tähkälle lahjoja, ostavat I <3 Late paitoja ja Laurin kuvalla varustettuja palapelejä. He tietävät minkä biisin aikana on luvallista nousta seisomaan ja tanssia, vaikka ollaan istumakonsertissa.
 

Koko rivi ympärilläni laulaa ”pidä lujempaa mua kii minä uskon unelmiin ja suuriin lupauksiin”. Työnnän kännykän laukkuuni ja nousen tanssimaan muiden joukkoon. Koko sali nousee.

Elonkerjuun aikaisen Tyttörukka –biisin aikana konserttisali täyttyy kännykän valoista. Tähkä liikuttuu ja toteaakin sekä kitaristi Pastori Kääriäiselle että yleisölle, miten kauniilta valomeri näytti lavalta käsin.

Tähkä vuorottelee koko konsertin ajan taitavasti iloisista, kepeistä tunnelmista koskettaviin tulkintoihin. Kuulemme biisejä niin uudelta levyltä kuin koko Tähkän soolouran ajalta. Välillä pääsemme piipahtamaan myös vuosien taakse Elonkerjuun tunnelmiin sekä tuoreempiin, Vain elämää –tv-ohjelman aikaisiin lauluihin. 

Konsertin jälkeen Tähkä viettää aikaa jokaisen kanssa, joka haluaa häntä jututtaa. Noita aiemmin mainittuja tuttuja kasvoja hän jututtaa pitkään ja syrjässä siten, ettei muut kuule. He keskustelevat Tähkän kanssa miltä uusi levy kuulostaa ja miten keikka on mennyt. Ja jostain mistä minulla ei ole mitään käsitystä. Tähkä keskittyy jokaiseen heistä hetken tai pidemmän. Yritän selvittää, onko Tähkän tutuilla kasvoilla jokin yhteinen nimitys, vastaavasti kuten esimerkiksi Justin Bieberin fanijoukon nimitys ”belieberit”. Sellaista ei ole. Tai sitä ei ainakaan myönnetä. Vaikuttaa siltä, että Tähkä tuo tutuille kasvoilleen lohtua, voimia, iloa ja ilmeisesti jotkut ovat häneen syvästi ihastuneita muussakin kuin musiikillisessa mielessä. Mutta myös Tähkä näyttää saavan heiltä paljon. Turvaa. Tuttuutta. Palautetta. Lauri kohtelee musiikin ystäviään hyvin. Tuttujen kasvojen lisäksi jokainen halukas saa Laurilta henkilökohtaisesti kortin nimmarilla varustettuna. Lauri nappaa minut kainaloonsa, mutta ei vie minua kotiin.

Pitää siis ajaa itse. Yksi tuttu kasvo huikkaa minulle, että minua tullaan siis varmasti jatkossa näkemään Tähkän keikoilla. Nauran, että ei ehkä niin innokkaana kuin he eturivin naiset, mutta joskus varmasti.

Hyppään Miniin. Auto toivottaa minulle hyvää iltaa, varmistaa, että turvavyöni on kiinni ja toteaa, että keli voi olla liukas. Auton ohjeiden vaimennettua soittimesta alkaa kuulua viimeisimmän levyhankintani lempibiisi ”..ja kun lähden niin sut kaikkialla nään”.

Lauri Tähkää pääsee katsomaan ja kuuntelemaan seuraavan kerran Kuopiossa Tahkolla 11.3.2017.

Kuopion musiikkikeskuksen tulevassa ohjelmistossa on pyhäinpäivänä kuullun Tähkän lisäksi vaikka mitä! Ohjelmisto on monipuolinen kaupunginorkesterin sinfoniamusiikista ja tangokuninkaallisista aina rock-musikaaleihin ja stand up -esityksiin. Hyppää mukaan!

Kulttuuriterveisin

Tytti

http://lauritahka.fi/
http://www.kuopionmusiikkikeskus.fi
https://www.tahko.com/fi/