"Mene tyynesti hälyn ja kiireen keskelle ja muista, mikä rauha kätkeytyy hiljaisuuteen."
Jostakin alitajunnasta kumpusivat nuo sanat mieleeni kun nousin 96 porrasta kohti näköalatornia.
Sanoin "vau" kun nousin näköalatorniin ja jatkoin "mitkä upeat maisemat, silmiä hivelevät". Ihmeellinen voima virtasi minuun seisoessani korkealla ja katsellessani auringon kultaamaa syksyistä maisemaa, vesistöä, saaria, sinistä taivasta, pouta pilviä ja varisevia lehtiä. Ihoni oli kananlihalla ja hyvänolontunteet väreilivät selkärangassani kun katsoin pitkälle kaukaisuuteen. Tuntui aivan siltä kuin seisoisin pyhällä paikalla aivan puhtaana ja paljaana. Olin hetken taivaassa.
Herkän ihmisen aistikokemukset ovat tunnerikkaita ja voimakkaita, sitä näkee, kuulee, tuntee, haistaa ja maistaa syvällisesti kaiken sen mitä elämässään kohtaa. Olin uudessa paikassa näköalatornissa. Siellä kohtasin kauneutta.
Luojan luomaa, hyvää ja kaunista. Todella upeeta. Pieniä saaria. Isoja saaria. Kallavettä.
Värikylläisiä puita. Polkuja. Lempeää lounatuulta. Lintujen laulua. Kiireettömyyttä. Hiljaisuutta. Vapautumista arjen huolista. Lepoa. Iloa Jumalan käden jäljestä, Hänen siveltemensä työstä.
Innostuin.
Aion kiivetä useammin näköalatorniin eri vuorokauden ja vuoden aikoina.
Katsoa auringon nousun. Aamuruskon. Auringonlaskun. Iltaruskon. Kuutamon. Tähtisen taivaan. Revontulet. Kesän vehreyden. Sateenkaaren. Syksyn ruskan. Vesisateen. Alkavan kevään. Lumituiskun. Navakan tuulen. Pakkasen huuruttamat puut.
Kävellen ja katsellen ympärilleni siellä. Näköalatornilla.
Syksy pudottaa lehdet puista, mutta muista - maisema jää.
"Syksy suloinen saapui
sädehtien syleilee syyssää
sydämeni syvintä sopukkaa
samettisella charmillaan
somalla siveltimellään."
Neulamäen kaupunginosatoiminta
https://www.kuopio.fi/web/liikunta-ja-ulkoilu/kolmisopen-luontopolku
Ulkoilusta on lupa innostua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti