Gepardin ja kilpikonnan kesytys yogaboxingin avulla

Kehoni on liikkeissä hidas kuin kilpikonna ja mieleni juoksee gepardin lailla. 

Olen kokonaisuudessaan kahden hyvin erilaisen eläimen sekoitus: helpompia yhdistelmiäkin on maailmaan luotu.

Viime vuoden hain rauhaa mielelleni Kuopion kansalaisopiston "Meditaation taito"- kurssilta ja sain gepardin hännänpäästä kiinni. Vielä gepardini kaipaa taltutusta aktiivisilla harjoitteilla. 

Meditoinnin avulla olen oppinut jollain tasolla kuitenkin gepardiani hallitsemaan ja suuntamaan säntäilyä mielenkiintoni mukaan.

Kilpikonnamaista kehoni liikkeitä olen availlut juoksuharrastuksen avulla. Hitaasti mutta varmasti juoksuni voimistuu harjoitteluni edetessä. 

Nyt saatkin mielikuvan mieleesi minusta juoksevana kilpikonnana. 

Haluan kehoni liikkeisiin luotua edes palasen mieleni nopeasta gepardisuudesta. Siksipä ilmoittauduin tälle syksylle Yogaboxing- kurssille Kuopion kansalaisopistolle.

Joogaa ja nyrkkeilyä? Ei niitä saa eikä voi yhdistää yhdeksi! 

Joogahan on sielultaan kaikkea rauhaa ja rakkautta ja nyrkkeily edustaa väkivaltaa. 

Ei, ei ja ei.

Yogaboxingin opettaja ja lajin luoja Kari Timonen ajattelee toisin. Jooga on jo aikoinaan ollut sotureiden laji, jossa mielelle rauha on löytynyt vaativien kehon liikkeiden avulla. Nyrkkeily jos mikä vaatii kehon ja mielen hyvää hallintaa kuten joogakin. Nyrkkeily ei ole vain mätkimistä vaan mielen ja kehon rytmitystä. Nyrkkeilyssä joudut samalla iskujen myötä puolustamaan ja hyökkäämään nopeasti reagoiden tähän hetkeen, samalla miettien jo omaa sekä vastustajan seuraavaa siirtoa. Nyrkkeilyssä et käytä vain nyrkkejäsi vaan koko kehoasi mielesi johdolla. Jalkasi ottavat perhosen kevyesti tanssiaskeleita rytmittäen kehoa seuraavaan siirtoon.

Menin ensimmäiselle tunnille avoimin mielin jalassani villasukat. Kuvitelmissani ajattelin että tuntimme alkaa rauhallisesti joogan avulla kehoa avaten. Mutta, todellisuus olikin aivan toinen. Sain siirtää villasukkani ja joogamattoni liikuntasalin reunalle ja aloittaa lämmittelyn juoksupiirissä. Rivakan alkulämmittelyn jälkeen joogan kautta puimme pistehanskat käsiimme ja aloitimme pariharjoittelun. Hikisen tunnin päätteeksi seinäjoogailun kautta hymyilevänä suihkuun. 

Keho ja mieli kiittävät yogaboxingista. 

Gepardin ja kilpikonnan kesytys jatkuu.

Opettaja Kari Timonen

Koetko Sinä itsesi gepardin ja kilpikonnan sekoitukseksi? 

Tai kiinnostaako kehon ja mielen kuntotreeni? 

Jos vastasit kyllä, tule Yogaboxingin perjantain tunnille Kuopion kansalaisopistolle!

http://kansalaisopisto.kuopio.fi/fi/etusivu/

"Meditaation taito" kurssista

Kuopion kansalaisopiston kursseista Hyvinvointilähettiläiden kokemuksia

Mistä näkee pidemmälle? No, korkealta tietysti.

Neulamäen näköalatornissa nähtyä ja tunne-elämyksiä:

"Mene tyynesti hälyn ja kiireen keskelle ja muista, mikä rauha kätkeytyy hiljaisuuteen."



Jostakin alitajunnasta kumpusivat nuo sanat mieleeni kun nousin 96 porrasta kohti näköalatornia.

Sanoin "vau" kun nousin näköalatorniin ja jatkoin "mitkä upeat maisemat, silmiä hivelevät". Ihmeellinen voima virtasi minuun seisoessani korkealla ja katsellessani auringon kultaamaa syksyistä maisemaa, vesistöä, saaria, sinistä taivasta, pouta pilviä ja varisevia lehtiä. Ihoni oli kananlihalla ja hyvänolontunteet väreilivät selkärangassani kun katsoin pitkälle kaukaisuuteen. Tuntui aivan siltä kuin seisoisin pyhällä paikalla aivan puhtaana ja paljaana. Olin hetken taivaassa.

Herkän ihmisen aistikokemukset ovat tunnerikkaita ja voimakkaita, sitä näkee, kuulee, tuntee, haistaa ja maistaa syvällisesti kaiken sen mitä elämässään kohtaa. Olin uudessa paikassa näköalatornissa. Siellä  kohtasin kauneutta.
Luojan luomaa, hyvää ja kaunista. Todella upeeta. Pieniä saaria. Isoja saaria. Kallavettä.
Värikylläisiä puita. Polkuja. Lempeää lounatuulta. Lintujen laulua. Kiireettömyyttä. Hiljaisuutta. Vapautumista arjen huolista. Lepoa. Iloa Jumalan käden jäljestä, Hänen siveltemensä työstä.

Innostuin. 
Aion kiivetä useammin näköalatorniin eri vuorokauden ja vuoden aikoina.
Katsoa auringon nousun. Aamuruskon. Auringonlaskun. Iltaruskon. Kuutamon. Tähtisen taivaan. Revontulet. Kesän vehreyden. Sateenkaaren. Syksyn ruskan. Vesisateen. Alkavan kevään. Lumituiskun. Navakan tuulen. Pakkasen huuruttamat puut.
Kävellen ja katsellen ympärilleni siellä. Näköalatornilla.
Syksy pudottaa lehdet puista, mutta muista - maisema jää.

"Syksy suloinen saapui

sädehtien syleilee syyssää

sydämeni syvintä sopukkaa

samettisella charmillaan

somalla siveltimellään."

 Neulamäen kaupunginosatoiminta
https://www.kuopio.fi/web/liikunta-ja-ulkoilu/kolmisopen-luontopolku 

                    Ulkoilusta on lupa innostua!

Lippumäessä loiskimassa

Tunnustan: tänä syksynä tämä äiti ei saanut aikaiseksi ilmoittaa lapsiaan yhteenkään kehittävään harrastepiiriin, vaikka tarjontaa totta vie löytyisi. Kesä meni niin joutuisaan hyvistä keleistä ja järvivedessä pulikoinnista nauttiessa, että ei tullut tartuttua asiaan ja ryhdyttyä pläräämään läpi lasten harrastustoiveita. Kun syksyn kylmä sitten puraisi ja herätteli, alkoi olla myöhäistä ja monien ryhmien kohdalla totesin tulleeni tallatuksi niiden tehokkaampien vanhempien osalta: ryhmä TÄYNNÄ.

Nytkö sitä sitten kökötetään illat kotona koko sakki...? No ei. Mielessä muhii useitakin uusia ideoita, joista yksi on jo käytössä ja jota nyt aion koko perheen moniäänisellä suulla suositella: viikottainen koko perheen uintikerho, (Kerho siksi, että tenavat tykkääväät niiiin kovin erilaisista kerhoista, ja jotta saavat kehuskella käyvänsä kerhossa niin tämäkin touhu piti lanseerata kerhoksi.)

Meillä on siis perjantai-iltaisin uintikerho Lippumäen uimahallissa. Lapset rakastivat kesällä järvessä puljaamista ja nyt tuntuu itsestäkin, että pieni pala kesää on siirtynyt syksyymme, kun saa seurata lasten riemua veden äärellä myös kylmien säiden saavuttua. Tässä kerhossa on luvattoman paljon hyviä puolia:

1. Se ei ole täynnä. Altaissa,suihkuissa ja pukuhuoneen puolella on aina meidän käydessä ollut hyvin tilaa.

2. Kerho on sovittu pidettäväksi perjantai-iltana, mutta uimahallin aukioloajat ovat verrattomat: kerho voi olla poikkeuksellisesti siirretty vaikkapa tiistaiaamuun kello 6 tai sunnuntai-iltaan kello 20.

3. Lapset oppivat vedessä tärkeitä uimataidon alkeita ja saavat samalla annoksen päivittäiseen liikuntapankkiin.

4. Kerhon idea on, että myös aikuiset käyvät vuorollaan uimassa/vesijuoksemassa oman tavoitematkansa. Siis pelkkä poreammeessa pötköttely ei ole luvallista. Jospa koko perheen yhteinen liikuntaharrastus, jossa lapset näkevät aikuisten liikkuvan, kasvattaa jälkipolveamme liikunnalliseen elämäntapaan.

5. Kerho ei ole ilmainen, mutta ei kaukana siitä. Uintiharrastukseen ei tarvita kummoisia välineitä ja uimahallimaksulla saa tietysti kaupan päälle saunaillan ja bonuksena umpiväsyneet lapsukaiset, jotka simahtavat sänkyihinsä hetkessä.

6. Viisaammat ovat kertoneet, että lapselle tekee hyvää nähdä erimallisia ihmisvartaloita, jotta osaa tässä nykypäivän mediatulvassa muodostaa realistisen kehonkuvan itselleen. Uimahallissa niitä näkee.

Itselläni uimahallikammo jatkui aina lukioikään saakka, jolloin kävin aikuisten uimakoulun (tsekkaa Kuopion Uimaseuran sivut täältä.) Omien lasteni toivon oppivan nauttimaan vedestä jo aiemmin. Siksi suuntaamme tänäkin perjantaina uimahalliin.

http://kuopionuimaseura.sporttisaitti.com/

https://www.kuopio.fi/web/liikunta-ja-ulkoilu/uimahallit
Lippumäen uimahalli
Petosentie 8
70820 KUOPIO

AVOINNA:
MA, KE. PE KLO 8 - 21
TI, TO          KLO 6 - 21
LA, SU        KLO 8 - 21

Julkulan ja Puijon alue on mahtavaa seutua lenkkeillä, hiihtää, sienestää, marjastaa ja nauttia luonnosta. Alueella on myös erinomaiset mahdollisuudet luonnossa liikkumiseen koiran kanssa. Keväästä 2014 asti olemme liikkuneet Julkulan ja Puijon metsissä Staffordshiren bullterrieri Dalin kanssa.

Dalin kanssa Puijolla.

Ensimmäisinä päivinä ja viikkoina uusi ulkomaailma pelotti Dalia, eikä se oikein uskaltautunut kotipihaa pidemmälle. Saimme houkuteltua sen 100m päähän kodistamme lähimpänä olevalle Puijon pururadalle, mutta pian staffi iski jarrut päälle ja vaati päästä kotiin. Mutta pikkuhiljaa pentu reipastui.

Järjestyslaissa (27.6.2003/612) on omat pykälänsä koskien Koirakuria. Koiranomistajan tulee muistaa, että taajamassa koirat pitää pitää kytkettyinä ja huolehtia, ettei koira pääse kytkemättömänä kuntopoluille tai muulle sen kaltaiselle juoksuradalle eikä lainkaan yleiselle uimarannalle, lasten leikkipaikaksi varatulle alueelle, toriaikana torille taikka yleiseen käyttöön kunnostetulle ladulle tai urheilukentälle, jollei se ole erikseen sallittua; (19.12.2003/1195). http://www.kennelliitto.fi/koirat/koiran-omistaminen/koiriin-liittyva-lainsaadanto

Nämä pykälät ja säännökset mielessä, aloitimme kouluttamaan jo pientä pentuamme siten, että se pysyttelisi meidän läheisyydessä vapaana ollessaan ja tulisi kutsusta luoksemme. Lähestyessämme alueita, joilla koirat tulee olla kytkettynä, otamme koiran nopeasti kiinni, ettei meille eikä kanssakulkijoille tule ikäviä yllätyksiä.



Dali ja Konttilan hevonen

Minä ja Dali

   
Pentukoiran fyysisen kehityksen kannalta vapaana liikkuminen on parasta liikuntaa. Luusto ja lihakset kehittyvät tasaisesti ja koira saa itse määrätä vauhdin ja lepotauot. Pentukoiran ja aikuisenkin koiran valtava energiamäärä purkaantuu parhaiten tuhatta ja sataa metsässä juosten, haistellen ja koulutustehtäviä (mm. luoksetulo, paikkamakuu, herkkujen etsintä, omistajien etsintä) tehden.

Koirilla, niin kuin meillä ihmisilläkin, on erilaisia päiviä ja aikakausia (murrosikä - aikuistuminen - sukukypsäksi tulo jne.). Kun tunnet koirasi, voit sen kulloisenkin mielentilan ja aikakauden mukaan miettiä, onko koiraa ehkä järkevä pitää nyt vapaana - tuleeko se varmasti luoksesi jos kutsut? Onko koulutus edennyt siihen pisteeseen, että se varmasti tulee luoksesi kun kutsut? Jos yhtään epäilyttää - hihnalenkkeilyt metsässä ja luonnossa ovat myös lähes yhtä mukavia koirasi mielestä. Muistetaan kanssaliikkujat!



                 
Puijonsarven laavu: Puijonnokka



Staffordshiren Bullterrieri eli staffi on aktiivinen, iloinen ja älykäs koira. Se rakastaa ihmisiä ja erityisesti lapsia. Päädyimme kyseiseen rotuun, koska halusimme koiran, jonka kanssa voi harrastaa melkein mitä vaan. Emme kuitenkaan kaivanneet sellaista koiraa, jolla on vahva vietti esimerkiksi metsästämiseen tai paimentamiseen. Halusimme myös pienen koiran jo ihan käytännön syistä - iso koira veisi liikaa tilaa ja auton takakonttiin pitäisi mahtua muutakin kuin koira ;).  Staffit eivät juuri lainkaan hauku ja ovat ohutturkkisia seurakoiria, jonka vuoksi ne sopivat mainiosti myös kaupunkiolosuhteisiin.

             



Niuvan pelloilla



Rotua harkitseville suosittelen vierailua Staffiyhdistyksen sivuilla: http://www.staffordshirenbullterrieriyhdistys.fi/index.php. Sieltä löytyy paljon tietoa staffeista, harrastusmahdollisuuksista, pentuvälityksestä ja terveydestä. Sivuilla on myös lueteltu suuri osa staffeja kasvattavista kenneleistä. Me odotimme pentua lähes kolme vuotta. Halusimme koiran tutkituista, terveistä ja hyväluntoisista vanhemmista. Halusimme myös kasvattajan, jonka kanssa voimme pitää yhteyttä pennun ostamisen jälkeenkin. Odotus kannatti ja saimme mitä upeimman koiran ja mitä mainioimmat kasvattajat!

Dali Niuvan pellolla kesällä 2015

Staffi on tällä hetkellä suosittu rotu ja valitettavasti sillä on myös huonoja vaikutuksia. Pentutehtailijat haluavat vastata kysyntään kyseenalaisillakin keinoilla ja pentua kuumeisesti odottavat perheet eivät voi vastustaa kiusausta, että pennun saisi mahdollisimman nopeasti. Valitettavasti pentutehtailijoille ei ole tärkeintä koirien terveys ja kunniallinen kasvatustyö - vaan helppo raha. Vastustetaan siis pentutehtailua, maltetaan mielemme ja tehdään pohjatyöt kunnolla! Etsitään sopiva ja vastuullinen kasvattaja, terveet vanhemmat ja juuri omaan perheeseen sopiva pentu :)



Pentutehtailusta kertova sivusto: http://www.halpapentu.fi/

Kennelliiton pentulista: https://omakoira.kennelliitto.fi/pentuvalitys/frmEtusivu.aspx

Koiranomistajan peruskurssi: http://www.hankikoira.fi/

Kennelliiton hyväksymien rotujärjestösivuja: http://www.kennelliitto.fi/yhteystiedot/muut-yhteystiedot/rotujarjestot

Staffiyhdistyksen sivut: http://www.staffordshirenbullterrieriyhdistys.fi/index.PHP

Dali Puijolla keväällä 2015

Minä ja Dali Julkulan rannassa aamukahvilla kesällä 2016

Mukavaa syksyä kaikille!

P.S. Dalin ulkoiluja ja muita touhuja voi seurata Instagramissa: @dalistaffy

Terveisin: Reetta ja Dali

Irti arjen kiireistä Suovu-Palosen retkeilyreitillä

Olen asunut Kuopiossa nyt jo melkolailla tasan 5 vuotta - sitä ennen asuin Sonkajärven ja Vieremän rajalla, täysin luonnon keskellä koko lapsuuteni ja varhaisnuoruuteni. Välimatkoista kertoo se, että lähimpään kauppaan oli n. 15km ja juna-asemalle taas 25km. Lapsuus meni pitkälti pihaleikeissä ja ala-asteella tehtävä kasvikansio oli mielestäni paras juttu ikinä - keräsin siihen vaadittujen kasvien lisäksi myös ylimääräisiä horsmia intoa puhkuen.

Kuopioon muuttaessa en oikeastaan osannut edes kaivata luonnon läheisyyttä; olihan se hienoa päästä asumaan omilleen 18-vuotiaana ja päästä kaikkien kauppojen sekä palveluiden äärelle. Eikä Kuopiossakaan luonto kovin kaukana ole - yllättävän lähellä jopa! Vasta viimeisen parin vuoden aikana olen tutustunut kunnolla Kuopion tarjoamiin luontoelämyksiin; mm. Neulamäen Vuorilampi-reitti on jo vakkarikamaa, Von Wrightin luontopolku on tullut tallattua pariin otteeseen ja Niittylahden reitin patikoimme tänä kesänä. Uskomattomia maisemia toisensa perään! Ei turhaan sanota, että Kuopiossa luonto todellakin on lähellä. Sellainen oikea luonto, minne ei kuulu liikenteen melua ja jossa luonto on säilytetty sellaisenaan, kuin se on.

Lammasjärven laavulta etäisyyksiä

Suovu-Palonen on ollut to-do listalla jo pidemmän aikaa, ja nyt viimein löysimme sopivan ajankohdan lähteä patikoimaan tämä reitti. Mukaan sain mieheni lisäksi pari kaveriamme, sekä yhden ihanan karvapalleron matkaseuraksi. Lauantaina herätyskello pirahti siis soimaan klo 6.45 ja ennen kahdeksaa olimme kurvanneet jo ensimmäistä kaveria noutamaan. Sää oli patikointiin lähes täydellinen, sillä saimme nauttia kuumasta auringonpaisteesta sekä tuulettomasta kelistä koko päivän!

Suovu-Palosen historiasta en tähän ala sen enempää jaarittelemaan, vaan siitä voi lukea lisää Kuopion kaupungin nettisivuilta (linkit tekstin lopussa). Annan ennemmin kuvien puhua puolestaan tästä kuvankauniista alueesta, joka löytyy tosiaan 20 minuutin ajomatkan päässä Kuopion keskustasta.

Ryönänkoski

Aloitimme reitin Suovun laavulta josta löytyy rannan ääreltä pieni parkkipaikka sekä laavu. Tästä lähtiessä reitin pituudeksi tuli vajaa 13km, mikäli sen 16km täysmittaisen haluaa taivaltaa niin aloitus on Susilehdosta (näkyy kartassa "Olet tässä"-pisteenä). Lähdimme kiertämään reittiä vastapäivään, eli ensimmäisenä laavuna vastaan tuli Ryönänkosken laavu, joka olikin todella kauniilla paikalla - harmiksemme auringonpaiste ei tälle laavulle kunnolla yltänyt puiden takia. 

Mukaan olimme varanneet runsaat lounastarpeet (kasvisnyyttejä, makkaraa, lihaa..) ja kyllä se on vaan totta, että nuotiolla/ulkona tehty ruoka maistuu vaan paremmalle.. Ryönänkoskelta lähtee myös monta eri luontopolkureittiä, jotka myötäilevät Vanhan sahasaaren suojeltua aluetta. 

Mikäli tahtoo patikoida vielä pidemmän reitin, niin ennen Ryönänkoskea olevassa risteyksessä voi lähteä heittämään ylimääräisen lenkin Nihtilahden laavulle.

Ryönänkosken laavu

Kasvisnyytit ovat mainioita retkievääksi!

Toinen stoppimme oli siis Lammasjärven laavulla, jossa nautimme termarikahvit kauniin järven rannalla. Laavulla törmäsimme pariin muuhunkin retkeilijään ja lähtiessämme paikalle saapui myös tomera partiolaisryhmä, jotka olivat tulossa yöpymään kyseiselle laavulle.

Lammasjärvi

Lammasjärven laavu

Tiedonjanoisille löytyy infotauluja pitkin reittiä

Kokonaisuudessaan reissuun meni n. 5 tuntia, josta 3 tuntia patikointia sykemittarin mukaan. Reitti on siis juuri sopivan pituinen päiväreissulle - Ryönänkosken laavulle pääsee myös autolla ja Suovu-Ryönänkoski väli on helppokulkuista, lähinnä metsätietä. Toinen puoli reitistä taas oli ajoittain haastavaa kulkea, lähinnä kosteiden pitkospuiden vuoksi.

Lauantai-päivän reissu olikin täydellinen keino irrottautua työviikosta ja nauttia lounas luonnon helmassa - Kuopiossa toden totta luonto on todella lähellä ja sen mahdollisuuksia kannattaa hyödyntää!

Mikäli tälle reitille haluaa vielä tänä syksynä, niin se kannattaa tehdä ennen hirvenmetsästysaikaa (alkaa 24.9), sillä tällöin alueella liikkuminen ei ole suositeltavaa.

Lisätietoa:
Suovun historia
Retkeilyreitin kartta

Kuopion tori ammuu! Elonkorjuujuhlat 2016!

Kuopion Elonkorjuujuhlat 26.-27.8.2016

pikkuiset ja suuremmatkin maajussit pääsivät kokeilemaan ajotaitojaan

söpö pupuliini taisi olla jo hieman väsähtänyt

tori täynnä herkkuja!...meillä on maailman paras tori 

määäää! eläimet keräsivät paljon lapsia ympärilleen

tänä vuonna juhlistettiin Kuopiota Suomen suurimpana maitokaupunkina

sesongin satoa

tarjolla oli myös kukkasidonta-kurssi

taimia sisälle ja puutarhaan

perjantaina kävin Sataman Yössä...Suomen Tivolin huikeat valot
ja ihmiset leppoisassa elokuun iltasäässä oli tunnelmaltaan hieno kokemus...

nyt tuulinen sää riepottelee, pidetään hatuistamme kiinni :) Riikka  

https://www.kuopio.fi/web/ajankohtaista/-/elonkorjuujuhlat-kuopion-torilla-26-27-8-2016-teemana-kuopio-maitokaupunkina

https://www.facebook.com/events/1598701963776491/

Hyvän mielen hevonen Sorsasalossa

Hyvän mielen hevostapahtumassa Sorsasalossa riitti sunnuntaina 14.8.2016 vauhtia, vilskettä ja uusia tuulia. Tapahtumassa oli tarjolla tosi monipuolisesti ratsastuksen eri tyylilajien ja hevosrotujen näytöksiä ja kilpailuita varustemyyntiä sekä -kirpparia unohtamatta. Katsoen ja kosketellen hevosvoimia ja  hevosten käsittelytaitoa parhaimmillaan. Bonuksena pienimmille keppareita, ponin hoitoa ja talutusratsastusta. 

Helmin ja Jennin suosikkiohjelmat olivat osallistavia: hevosjalkapalloa ja keppareiden hurjat laukkakisat. Ensi vuonna osallistutaan myös keppariesteille, tytöt jo taitojaan kokeiltuaan päättivät. Äiti puolestaan häikäistyi mahtavien shirejen voimasta, kouluratsastuksen liitelevästä sulavuudesta ja tietysti satujen saaren ihanista issikoista, joiden töltti ei jätä koskaan kylmäksi. Shiatsuhierontanäytös olisi vielä kiinnostanut, että miten se tepsii hevoseen, mutta se jäi tällä kertaa näkemättä. 

Hyvän mielen hevonen järjestettiin nyt neljättä kertaa Kuopion Sorsasalossa. Toivottavasti tapahtuma säilyy myös jatkossa juuri tällaisena: pääpaino edelleen erilaisissa näytöksissä ja esittelyissä, mausteena vähän kilpailuhenkeä ja sopivasti kaupallista tarjontaa. Ja lippujen hinta enemmän kuin kohdillaan. Hyvää mieltä koko rahalla kaikenikäisille ja -taitoisille.

Tähän ei enempää sanoja tarvita. Loppuun kuvallinen lämmin kiitos!  I-ha-haa. Oli kerrassaan i-ha-naa.

Lisätietoja:

Hyvän Mielen Hevonen -tapahtumasivu

Näin Savon Sanomat uutisoi tapahtumasta