Lukukoira innostaa lukemaan!

Lukeminen lisää hyvinvointia ja vähentää stressiä. Parhaimmillaan hyvään kirjaan uppoutuminen irrottaa ajatukset työasioista ja muista arkipäivän ongelmista. Lukeminen on myös halpa harrastus: kirjastokortin saa jokainen yli kuusivuotias, eikä lainaaminen maksa mitään, jos palauttaa kirjat ajoissa. Lukuvinkkejä joka makuun löytyy mm. verkkokirjastosta.

Lukutaito ja -innostus ovat tärkeitä myös lapselle. Jos lukeminen on vaikeaa eikä siihen jaksa keskittyä tai kirjat eivät vain kiinnosta, voi lukukoirasta olla apua.

Kuva: Ulla Ritvanen

Lukukoira ei kritisoi, ei korjaile virheitä eikä ala lukea lukijan puolesta. Koiralle voi jokainen lukea omalla tyylillään: hitaasti tai nopeasti tai vaikka kuiskaten, koira kuuntelee kaikkia. Koiran läsnäolo rauhoittaa ja auttaa keskittymään - lukuhetki on varattu yksinomaan lukemiselle. Ääneen lukeminen on hyvää harjoitusta eikä koiralle lukemista tarvitse jännittää niin kuin vaikkapa luokassa ääneen lukemista. Lukukoiralle lukeminen on erityinen juttu - ja ennen kaikkea koiralle lukeminen on mukavaa!

Lukukoiratoiminta alkoi Yhdysvalloissa 15 vuotta sitten ja on sieltä levinnyt ympäri maailmaan, nelisen vuotta sitten myös suomalaisiin kirjastoihin. Kuopion kaupunginkirjastossa lukukoiratoiminta alkoi viime vuonna ja tähän mennessä lukukoira Sylvin vastaanotolla on käynyt jo satakunta lukijaa. Lukukoiran vastaanotto on pääkirjastolla kaksi kertaa kuukaudessa torstaisin klo 16-18 sekä kerran kuussa lauantaisin klo 11 - 13.  Oman lukuajan voi varata pääkirjaston lastenosastolta (puh. 044-7182321). Lisätietoa täältä: http://kirjasto.kuopio.fi/Lukukoira

Tänä keväänä lukukoira Sylvi saa kunnian ryhtyä Kuopion kaupungin hyvinvointilähettilääksi. Sylvi innostaa kuopiolaisia paitsi kirjojen ääreen, myös huolehtimaan omasta hyvinvoinnistaan ulkoillen ja reippaillen. Pysykää kuulolla!

Kuva: Suvi Pitkänen

Jottain pittäis tehdä... Nelikymppinen ja niin rähjä.

Jouduin jälleen kerran katsomaan totuutta silmiin, kun reilun viikon flunssan sairastamisen jälkeen palasin rakkaan hevosharrastukseni pariin. Ratsastustunnilla kroppa ilmoitti viikon makoilun tuloksena kipeästä alaselästä sekä muutoinkin varsin rautakankimaisesta ruodosta. Ja eihän se hevonen pysty raukka liikkumaan, jos ei tädin selkä liiku mukana mihinkään. Painokin taisi kurkkukipua helpottaneesta jatkuvasta jäätelönsyönnistä kitkahtaa ihan makoisasti yläviistoon.

Siitä se ajatus sitten lähti... Josko tämä julkinen esilletulo toisi lisämotivaatiota ja mahdollisesti vertaistukea varmasti montaa muutakin pohdituttavaan aiheeseen - omaan olemisen sietämättömään keveyteen ja hyvinvointiin. Sehän on toki monien - jokaiselle henkilökohtaisten - tekijöiden summa. Hyvin usein hyvinvointiin kuitenkin yhdistetään ensimmäiseksi fyysinen olemus/kunto ja ravinto, kuten tuosta alkuvuodatuksestanikin käy ilmi. Ei kuitenkaan pidä unohtaa myös henkisiä voimavaroja ja siihen vaikuttavia tekijöitä.

Esimerkiksi kulttuurin hyvinvointivaikutuksista on tehty useita tutkimuksia. Näiden tutkimusten keskeisimmän tuloksen voi tiivistää seuraavasti:  kulttuuriosallisuus lisää onnellisuuden kokemuksia ja elämän mielekkyyttä sekä vaikuttaa positiivisesti terveyteen ja pidentää elinikää.

Toki Sosiaali- ja terveysministeriökin meitä valistaa siitä, kuinka liikunta ja terveellinen ruoka ehkäisee sairauksia, lisäävät toimintakykyä ja parantavat terveyttä.

Näistä lähtökohdista minäkin lähden siis liikkeelle, mutta pienin askelin. Pienin askelin siksi, että tavoitteenahan on pysyvä elämäntapa, ei mikään kuuriluontoinen pyristely. Sen kultaisen keskitien löytäminen ei aina ole helppoa, sen olen huomannut jo moneen kertaan. Heittäydyn kyllä helposti mukaan moneen uuteen juttuun, mutta yhtä helposti ne on tullut heitettyä romukoppaan, milloin minkäkin tekosyyn siivittämänä.

Mitäpä siis mielessä? Sohvan syrjäyttäminen! Haluan pitää parempaa huolta itsestäni, kuitenkaan tekemättä siitä liian suurta numeroa. Pyrkimällä kiinnittämään huomiota asioihin, joita voin muuttaa parantaakseni omaa hyvinvointiani. Tekemällä tästä yhteisen asian, johon kuka tahansa voi lähteä mukaan kannustaen toinen toisiamme.

Tällä kertaa onnistun, pienin askelin ja ehkäpä juuri sinunkin tuella. Hyväksyvästi, muistaen olla itselle armollinen. Lähdetkö siis mukaan elämänkestoiselle hyvinvointimatkalle, syrjäyttämään sen sohvan? Innostutaan ja innostetaan toisiamme yhdessä!

-Soile

Mökkitien ja Sirpan voimin ikää pidentämässä

Tiesitkö, että sosiaalinen osallistuminen ja kulttuurin harrastaminen edistävät terveyttä ja pidentävät ikää vähintään yhtä tehokkaasti kuin aktiivinen liikunta, laihduttaminen, tupakoinnin lopettaminen tai matalat kolestroliarvot?

Tämän väitteen paikkansapitävyyttä lähdettiin testaamaan sekä Mökkitien että Sirpan avulla! Tarkemmin sanoen, antauduttiin säkenöivien sanoitusten Arttu Wiskarin huumaan.

Konsertti Kuopion Musiikkikeskuksessa 22.2. oli Artun ensimmäinen konsertti, kuulemma ”oikein K_O_N_S_E_R_T_T_I_S_A_L_I_S_S_A, kuten Arttu itsekin painokkaasti totesi. Ja mikä parasta, saimme nauttia mukaansa tempaavista poljennoista kahden puoliajan verran. Arttu välispiikeissään kertoi, että hän oli sen verraan hullaantunut ajatuksesta oikeasta konsertista, joten päätti antaa kuulijoilleen yhdellä kertaa hiukan enemmän. Ja hänhän antoi.

Konsertin alussa Arttu huuteli, liekö katsomossa ketään onkaan, kun ei mitään kuulunut eikä hän pimeydessä istuneita nähnyt.  Loistavalla tilanneälyllä varustetut tekninenpäällikkö Kari Koponen sekä ääni- ja valomestari Tuomas Iskanius valaisivat samalla katsomon, joka sekin herätti omalta osaltaan katsomoa taputuksiin.

Arttu kävi mukavaa jutustelua katsomon kanssa läpi koko konsertin. Saatiin kuulla taustoja kappaleiden takana: kuultiin, miten laulajan uran alkutaipaleella levy-yhtiössä ihmeteltiin, miksi kaikissa kappaleissa kerrotaan tavalla tai toisella mummoista ja autoista tai miten Jarin rauta-kauppauralle kävi. 

Väliaikatarjoiluista vastasi menestyksekkäästi Kanresta. Ja koska kaukaa viisaina olimme tarjoilut tilanneet jo etukäteen, odottivat herkut pöydässä nimilapulla varustettuina.

Toisen puoliajan ja itse asiassa koko konsertin silmät kostuttavin hetki oli, kun Arttu pyysi salista halukkaat lapset mukaansa lavalle laulamaan, mitäpä muutakaan kuin Mökkitietä. Pienet tytöt kirkkaasti laulaessaan ”Faija anna mun ajaa mökkitie, lupaan, että saunaan vettä vien” sai yleisön suorastaan hullaantumaan. Tämä, jos mikä oli sitä ”Lupaa innostua”!

Encoressa, joka kuulemma oli vuoden ensimmäinen, kuultiin jälleen yksi autoaiheinen kappale Artun uudelta Sirpaleet –levyltä. Kappale, joka kertoo taksikuskin ja matkustajan välisen keskustelun: Auto 265.

Konsertin jälkeen Arttu tapasi fanejaan nimikirjoituksia jakaen. Arttu paljasti jo kevään tulevia tapahtumia sen verran, että kaikki Sirpat on kutsuttu yhteiselle keikalle. Milloin ja missä, sen hän piti vielä salaisuutena. Fanijoukosta ainakin kaksi Sirpaa lupasi paikalle saapua!

Omaa hyvinvointiaan Arttu ylläpitää keikkojen välisellä mahdollisimman normaalilla elämällä. Hyvinvoinnin keskiöön hän nostaa terveellisen ruokavalion keikkakiertueidenkin aikana, koska pieni poika taas kotiin palatessa pitää isänkin kiinni arjessa. 

Se, pidensikö Arttu Wiskarin ensimmäinen konserttisalikeikka meidän elinikiämme jää vielä todistamatta, mutta ainakin uskomme vahvasti näin. Terveyttä se varmasti edisti kulttuurin äärellä ihanien ystävien tapaamisen kautta.  

Kaisu ja Soile

#lupainnostua