Lähiloma torin kulmilla

Tätä tekstiä näpyttelee virkistynyt, levännyt, hyvin syönyt, parisuhdettaan parantanut ja arkeensa voimavaroja kerännyt nainen. Ei käyty Etelän lomalla eikä Tallinnan risteilylläkään. Ihan tuossa torin kulmilla pyörittiin. Annapa kun kerron, mitä tapahtui. 

Olen aina ollut heittäytyvää sorttia. Viime vuosina olen heittäytynyt äitiyteen, oikein antaumuksella. Kaikki muu onkin sitten unohtunut, minä itse ja tuo vierellä kulkeva, jota joskus Parisuhteeksi nimitin, siinä samalla. Meille on siunaantunut kaksi ihanaa, mutta huonosti nukkuvaa lasta. Oma unisaldoni vetelee vahvasti miinuksen puolella ja mies on nukkunut  (älkää kysykö kuinka kauan) risalla vieraspatjalla milloin lastenhuoneessa ja milloin eteisen lattialla taatakseen minun käyttööni kaikki mahdolliset unipätkät. Olen ollut kolmevuotiaan esikoiseni luota pois yhden yön - silloin kun vuosi sitten KYS:sillä synnytin hänelle velikuomaa. Ai että mitä omaa aikaa? Selityksiäkin on: Isovanhemmat asuvat kaukana, lapset ovat vierastavaa sorttia ja tuo pienempi rinnallakin vielä ja sanoinko jo, että olen tätä ärsyttävää äitiyteen heittäytyvää sorttia? Pikkuhiljaa tajuntaan on kuitenkin hiipinyt se totuus, että ei tässä nyt Hyvä äiti -kisan kärkikahinoissa olla mukana. Olen väsynyt. Olen laiminlyönyt parisuhdettani. Meillä riidellään ja kiukutellaan. Tarvitsen lomaa. Tarvitsen unta. 

Omassa tilanteessani oli aloitettava pienestä. Yksi yö pois kotoa. Jossakin ihan lähellä. Syömään hyvin ja yöksi hotelliin. Mies lupautui empimättä Seuralaiseksi ja mummu yhden yön lapsenvahdiksi. Paketti siis kasassa. Ja tältä se näytti:

Ruokapaikaksi valikoitui uudistunut, tunnelmallinen Ravintola Rustik.

Lapset oli jätetty mummun hoivaan yllättävän rauhallisin mielin ja nyt oltiin vain ME. Edessä hurjan hyvältä kuulostava menu, josta valita ruoka (jota ei tarvitse itse tehdä, syöttää kenellekään ja jonka saa syödä lämpimänä), todella tunnelmallinen paikka (valaistus sopivan hämyisä peittämään silmäpussit) ja mukana paras Seuralainen (jonka kanssa kerrankin ennättää puhua lauseen loppuun ja vähän tuijotella silmiinkin). Ja pitkän kaavan kautta mentiin toden totta. Alkupalaksi yhteinen antipasti. Molemmille riitti ja nälkä heräsi. 

Pääruoan sai itse koota mieleisekseen lisukkeineen ja kastikkeineen. 

Ennen jälkiruokaa teki jo (tai vasta) mieli kurkata puhelinta (pärjääkö ne?) mutta sinnittelin. Tyrnipannacottaa lusikoidessa kotiasiat unohtuivat.

 Kyllä meille maistui!

Hetken maltoimme kävellä käsikädessä toria ympäri ennen kirjautumista seuraavan yön osoitteeseen. Original Sokos Hotel Puijonsarvi otti meidät syleillen vastaan vai mitä sanot näistä:

(huonekuva hotellin nettisivuilta)

Ei lojuvia leluja, ei pyykkivuoria, ei epätoivoa tekemättömästä kevätsiivouksesta. Sen sijaan pedattu peti, hiljaisuus ja meidän luksushuoneessamme vielä puhdas sauna odottivat rentoutujia. Mitäpä sitä lomaltaan enempää toivoisi? No, oma ykkösjuttuni oli se uni. Kotona herään jokaiseen kovempaan unituhahdukseen sen lisäksi, että satunnaisia kertoja korjaan peittoa, nostan tippuneen pupun tai tarjoan vettä. Tämän yön NUKUIN hyvin. Eikä varmaan tarvitse sen erityisemmin kertoa, miten hyvältä valmiiksi tehty aamupala maistui.

Niin että suosittelisinko? Sen varmaan arvaat. Tai jos arvuuttelu ei innosta, niin tsekkaa eka lause. Tervemenoa vaan muutkin arjen pyörityksessä väsyneet virkistysmatkalle torin kulmille - tulokset kannattaa kokea itse. 

http://ravintolarustik.fi/

https://www.sokoshotels.fi/fi/kuopio/sokos-hotel-puijonsarvi

Vuori, jonka Äitini valloitti - Tahkovuori

Taas se hössöttää. Aina sama homma. Ensin penkoo minun ja Veikon vaatehyllyt ja sitten isojen poikien. Seuraavaksi Äiti kasaa meidän pienten vaatteet omaan laukkuun ja isojen poikien omaan laukkuun. Taidan pitää Pupuni sylissä ettei Hän joudu laukun syötäväksi tai unohdu Lomalta. Jokohan me kohta mennään? Aina saa odottaa. Meillä on Loma nyt. Siis meillä lapsilla alkoi Loma jo aamulla mutta Äiti näyttää vaan hössöttävän kotia ympäri. Siis ainahan Äiti hössöttää mutta nyt normaalia enemmän. Mennään Lomalle jonnekkin vuorelle. Äiti puhui jotain että Kuningatar valloittaa juoksemalla vuoren, Tahkovuoren. Kuvittelee taas Äiti omiaan, olevansa Kuningatar. Minähän se olen, Kuningatar Helmi 2vee. Valtakunnassani Kuopiossa minun ja vanhempieni lisäkseni asuvat ritarit (Isot veljet) Väinö 5vee, Toivo3,5vee ja Veikko 2vee (minuutin vanhempi minusta).

Minä ja Pupu Lomalla

Isot veljet kyselevät koko ajan aamusta alkaen: Joko myö mennään? Ja Äiti vastaa toistaen: Lähdetään kun Isi tulee töistä. Onkohan lomalla lunta? Kotona ei ole, mutta Tahkolla on. Siellä saa laskea jo pulkalla. Onko huoneessa oma uima-allas? Tylsää; ei ole! Mutta uimaan päästään ihan kylpylään. Ja näkyyköhän Posse lomatelevisiosta? Kyllä näkyy! Onneksi Äiti tietää kaikesta kaiken. Ja Äiti, muista ottaa uimalasit ja popcornit mukaan!
 Isi tuli töistä kotiin, joten nyt mennään. Miksihän Äitillä menee aina niin kauan lähtemiseen? Isi ottaa vain laukut autoon ja sitten lähdetään,  mutta Äiti juoksee aina lomalle lähtiessä koko päivän siirtäen vaatteita ja kasseja edestakaisin samalla siivoten kotia.
Tänään matkalle lähdetään meidän ruskealla perheautolla. Ei kuulema tarvita matkantekoon edes lentokonetta. Enkä edes malta nukkua autossa vaikka Lomalle onkin matkaa ainakin sata tuntia. Eikä, kun ei edes tuntia kotoa mene Tahkolle, sanoo Äiti.

Äiti sanoo että nyt ollaan perillä Tahkolla, Lomalla. Höpöttää koko ajan kertoen että ollut Tahkolla joskus töissä tuossa hotellissa ja tuossa ravintolassa - olikohan Äiti töissä täällä silloin dinosaurusten aikaan?
Eino- isoukki on ollut isompi Sankari kuin Äiti. Isot veljet kyselee innoissaan miten isoukki on ollut sammuttamassa tulipaloa täällä vuorella joskus melkein kuusikymmentä vuotta sitten eli aikaa ennen dinosauruksia, melkein. Ja miten isoukki on jaksanut valvoa yöt ja päivät vuoren tulipalon jälkeen ettei tuli leviäisi koko maailmaan Tahkolta. Tosi Sankari.

Ensin Tahkolla mennään Break Sokos Hotel Tahkolle eli Äitin hotelliin,  tai siis siihen hotelliin jossa Äiti on joskus ollut töissä. Kiva täti halaa ja antaa avaimet linnaamme. Linnamme nimi on Pikku-Tahko huoneisto, mutta minusta tätä voisi paremminkin kutsua Isoksi-Tahkoksi: tosi monta huonetta ja tosi monta sänkyä. Aloitankin linnani valloituksen pomppimalla sängyissä.  Pupullenikin on oma tyyny. Meillä on myös Tahkon linnassamme maailman isoin sauna. Niin iso sauna, että koko perheen pyllyt mahtuu samalle riville. Linnamme on nyt tutkittu ja matkaamme takaisin hotellin ravintolaan Breikkiin herkuttelemaan. Breikissä söimme maailman isoimmat hampurilaiset, jonka jälkeen NukkuMatti vei kaikki mukanaan, paitsi Äitin.

Breikki ravintolassa maailman isoin hampurilainen

Aamulla Äiti on ihan outo. Onkohan sillä muurahaisia sukissa vai korvien välissä? Yölläkin Äiti vain hyöri ja pyöri ympäri sänkyä eikä nukkunut. Minä, Pupuni ja veljet ja isi,tietysti, nukuttiin kyllä hyvin linnassamme. Isille Äiti kiukuttelee koko aamun ja sanoo että jännittää tuleva juoksu. Mutta mikähän siinä juoksussa Äitiä jännittää? Eihän Äiti ole ikinä Vuorijuoksua juossut niin eihän sen pitäisi edes tietää mitä pitää jännittää?

Lomalla superia on aamupala. En ainakaan syö ruisleipää ja puuroa.
Päästään hotellin ravintolaan aamupalalle, ihan oikeaan ravintolaan. Saadaan herkutella riisipiirakoilla, vesimeloneilla ja nakeillakin. Ja vaahtokarkkeja myös! Miksihän kotona ei saa aamuisin vaahtokarkkeja?

Aamupalan jälkeen Äiti ei pysy paikoillaan vaan pukee jo spurttipöksyt ja juoksukengät jalkaan.  Sitten mennäänkin ulos, jossa vanha ystävämme Onni Orava meitä odottaa muutaman tai muutaman sadan muun ystävän kanssa. Onnin kavereilla on skeitti- ja potkulautoja, joilla saadaan pörrätä pitkin hotellin pihaa. Toivo ja Väinö ovat tosi innoissaan.
Äiti lähteekin jo kohta juoksemaan. Taas. Miksihän pitää juosta lomallakin kun kotonakin Äiti juoksee? Äiti juoksee tuon ison vuoren päälle. Matkaa tulee kaksisataa kilometriä, eikä kun kaksi kilometriähän se onkin. Setäkin, Isin isoveli juoksee, mutta vähän pidemmän matkan eli 42 kilometriä. Kumpikohan on eka maalissa Äiti vai setä? Joku tuntematon setä juoksee vielä pidemmän matkan kuin täältä Lomalta on matkaa kotiin, 84 kilometriä. Eiköhän sillä ole autoa kun pitää juoksemalla noin pitkä matka mennä?

Tahkovuoren tulevat Valloittajat

Voi kun Äiti juoksisi tosi nopeasti. Äiti lupasi että mennään heti isoon leikkipuistoon juoksun jälkeen. Tänne Tahkolle on kuulema rakennettu uusi maailman suurin leikkipuisto.
Äiti antaa pusun ennenkuin pamaus starttiviivalla kuuluu ja lähtee juoksemaan. Minua vähän itkettää, mutta onneksi Pupu on mukana ja Isikin, joka ottaa syliin. Miksihän Äiti juoksee vuorea ylös eikä tule meidän mukaan autolla? Me ajetaan Isin ja Isojen veljien kanssa vuoren taakse ja sieltä ylös, jotta päästään halaamaan Äitiä maalissa.

Äiti olikin tosi nopea kun oli jo ennen meitä vuoren päällä. Äiti sanoi että vuorelle nousu oli aika rankka. Ei kuulema voinut juosta koko matkaa. Vuorenrinne oli noussut pystyyn kuin seinä. Paljon oli kiviä ja hiekkaa ollut matkalla. Olisi pitänyt Äidin tulla meidän kanssa autolla. Seuraavalla kerralla Äitille pitää laittaa juoksuun mukaan sanko, kun oli meinannut oksentaa kesken matkan. Tai, tuleepahan ensi kerran mukaan autoon. Äiti varmaan ahnehti liikaa herkkuja aamupalalla.
Palkintojen jaossa vuorenpäällä ravintola Pehkubaarissa Äiti ei saa palkintoa. Äiti höpöttää olevansa Vuoren Valloittaja ja Voittaja vaikkei ensimmäinen ollutkaan. Kummallista, mutta Äiti on -  Äiti.

Tahkovuori valloitettu!

Illalla skeitti- ja potkulautailun, Onni Oravan Discon, leikkipuiston, leikkihuoneen, kylpylän ja ravintola Breikin herkuttelun jälkeen kyllä meitä väsytti. Ja ai niin, kävihän se Äiti siellä Vuorijuoksussakin tänään. Illalla Isi vielä puhui jotain yöjuoksulle menosta, mutta Äiti murahteli Isille kuin karhu. En tiedä saiko Isi luvan yöjuoksulle Äitiltä, sillä NukkuMatti vei minut mukanaan.

Voisikohan pallomeren saada myös kotiin..

Vuorijuoksun jatkot Onnin Discossa

Veikko ja Helmi

Kivintä minusta lomalla oli hotellin leikkihuoneen pallomeri. Ihan kiukutti ja vähän esitin vastalauseitakin (huusin) kun sieltä piti lähteä .  Väinö ja Toivo tykkäsivät eniten skeittilautailusta Onnin kanssa, Maailman isoimmasta leikkipuistosta, kylpylästä ja hotellin leikkipuiston pallomerestä myös (isot pojat luulivat leikkihuonetta puistoksi, mutta ei kerrota heille että se olikin vain huone).  Veikon lomalla parasta oli että sai tanssia kanssani Onni Oravan discossa. Minä en niin tanssista välitä, mutta loman kunniaksi pyörähtelin Veikon seurana.  Äitistä taisi kivintä olla että sai juosta.
Ainakin Äiti hymyili niin paljon Vuorijuoksun jälkeen ja hymyilee vieläkin.
Vai onkohan syy Äitin hymyyn Vuorijuoksussa vai ihan vain Lomassa Tahkolla?

Niin, ja Isikin on iloinen Lomasta, tai siis Isihän on silloin iloinen kun Äiti on iloinen.

Anteeksi hotellin Onni Orava, vahingossa vietiin käpysi.
Tuodaan ensi kerralla Tahkolle evääsi takaisin.

http://www.kuopiotahko.fi/etusivu/
http://vuorijuoksu.tahkorun.fi/info/
https://www.sokoshotels.fi/fi/tahkovuori/sokos-hotel-tahkovuori

Ensi keväänä Äiti aikoo juosta puolimaratonin Tahkolla. Lähtisitkö Sinä Äitin mukaan juoksemaan puolimaratonia, maratonia tai kymppiä?
Ihan sama mikä matka, ihan sama mikä aika kunhan liike valloittaa liikkumaan!

Mikäli kiinnostuit syistä Äitini juoksuun, käy kurkkaamassa tekstit:
Herätys Kirsi! Nyt on aika nukkua!
40% rasvaa sokeritaudilla meno Kuopiohallille, kiitos!
Saanen esittäytyä: Kuopio Maratonin Voittaja

Loma lähellä, lähilomalla; Matkailukeskus Rauhalahti

Minkä pituinen kesäloman täytyy olla jotta hyppy arjen tohinoista pois onnistuu? Kuukausi, viikko, päivä?
Voiko kesällä lomailla muutaman tunnin silloin tällöin? Muutama tunti lomatunnelman vietävänä voi antaa jopa enemmän kuin viikon loma ilman lomatunnelmaa. Lomatunnelman luovat itse lomalaiset ja lomakohde yhdessä.

Muutama tunti iloista lomailua onnistui meidän perheeltä lähilomalla Matkailukeskus Rauhalahdessa.
Meidän perheen, Väinö 5v, Toivo 3,5v, Veikko ja Helmi 1v9kk, minä 36v ja mieheni 35v saimme sunnuntaina vieraaksemme Mummin/ anopin tekeleeni Hilkan 70+ v , lapsien serkun Mirellan 10v sekä lastemme kummit Minnan ja Ension 40+ v. Yhteiselle lähilomamatkalle olimme varanneet aikaa noin kuusi tuntia ja lomaohjelman suunnitelmasta vastasin epädemokraattisesti vain minä:
klo 15.40 Matka lomakohteeseen kotipihalta alkaa
klo 16.00-17.30 Minigolf kierros, 18 väylää
klo17.30-21.00 Kartanon rantasauna, grillausta ja uintia
klo 21.20 Kotona

MiniGolffaaja Helmi

Kummitäti Minna kannustaa Veikkoa

 Minigolf kierroksemme todellakin tarkoitti MiniGolffia, sillä
pienimmmät pelaajamme olivat kutakuinkin mailan pituisia, vaikkakin pelaajien eri mittaisuus/ ikäisyys oli hienosti huomioitu lapsille omilla mailoilla. Alunperin ajattelin että alle kaksi vuotiaat kaksosemme Helmi ja Veikko lähinnä juoksisivat ympäri nurmikenttää lyöden toisiaan mailoilla, mutta olettamukseni olikin väärä: kaksi lomaryhmästämme innokkainta pelaajaa olivatkin nämä todellakin MINIGolffaajat. Helmi ja Veikko tohkeissaan heiluivat mailojensa kanssa yrittäen saada osumaa palloon, välillä jopa jääkiekkotermien korkean mailan avulla, mutta hyvässä hengessä (toisin sanoen ei kertaakaan 18 väylän aikana isketty toista mailalla). Intoa riitti myös Väinöllä ja Toivolla. He silmät vilkkuen kiisivät mailan ja pallonsa kanssa väylältä toiselle huutaen: " Minä olen Voittaja!" kun pallo plumpsahti koloon.

Vaikkakin olimme suhteellisen äänekäs ja liikkuva ryhmä minigolf kentällä niin silti emme huomattavasti häirinneet muita pelaajaryhmiä sillä Rauhalahden kenttä on suunniteltu hyvin avaraksi ja näin ollen myös lapsiystävälliseksi, tai myös mieluisa avaruudellaan myös ei lapsiystäville.
Tällä kertaa tässä lajissa ei ollut tärkeintä reilu peli vaan voitto, jos Väinöltä ja Toivolta kysytään. Mutta jos aikuispelaajilta kysytään niin tällä kierroksella ei ollut tärkeintä itse peli vaan lasten ilo ja touhu minigolffatessa. Kierroksemme Yllättäjä Pelaaja- "mitalin", kylläkin ilman virallista kirjanpitoa, vei selkeästi Hole in Oneillaan Hilkka-Mummi, joka sanoi vain hups ja pallo kieri suoraan reikään. Kokemus elämästä ei vain pelistä vei voiton, tälläkin kertaa.

MiniGolffaajat Helmi ja Veikko tauolla

Hole in One- Mummi

Pelin jälkeen lomamme rentoutuspaikkana toimi kaunis Kartanon rantasauna aivan laiturin ja hiekkarannan äärellä. "Aivan kuin maalaisrantasauna" oli ensimmäinen toteamukseni nähdessäni punaisen sympaattisen saunan rannalla.

Kartanon rantasauna ja Helmi

Ulkoapäin saunasta olisin voinut sanoa että menemme puulämmitteiseen saunaan mutta sauna lämpesikin lempeästi sähköllä. Suoraan saunan lämmöstä kirmasimme eli lapset juoksivat suoraan uimaan ja itse yritin hiipiä Suomen kesälämpöiseen (melkein jäiseen) veteen.  Rauhalahden hiekkapohjainen ja loiva uimaranta sopikin aivan loistavasti juurikin lapsukaisten kirmailuun. (Vaikkakin pystyin myös näkemään itseni makaamassa rannan läheisyydessä nurmella +30 asteen lämmössä kera hyvän kirjan yksin  ilman kirmaavia lapsiani.)
Tuntui kuin olisimme olleet mökkilomalla kauniissa saaressa; saunaa ja uimista, grillausta terassilla yhdessä perheen kanssa. Todellakin unohtui että vain 20 minuuttia matkaa autolla kotiin ja 10 minuuttia torille.

Täydellinen kesämaisema grillaukseen

Väinö leikkipuiston
Kapteenina

Mutta mikä lähilomassamme oli parasta? Väinön mielestä parasta oli leikkipuisto rannalla ja uinti, Veikon ja Helmin mielipuuha oli minigolf ja Toivon mielestä parasta oli minigolf ja sorsaperhe rannalla.

Toivo ja sorsaperhe

Itsestä parasta oli nähdä ilo ja riemu mikä koko lomaryhmällä oli pelatessa minigolfia sekä rantasaunan rauha (vaikkakin rauhasta perheemme kokoonpanolla ei yleisten normien mukaan pystykään puhumaan.) Puutteita lomallemme kuitenkin ilmaantui muutamia: Helmi ei halunnut minigolfkierroksen päätteeksi luopua mailastaan vaan olisi halunnut viedä sen mukanaan kotiin, mieheni olisi halunnut päästä ajamaan vesiskootteria Kallavedelle, Mummi kaipasi kanoottiretkelle, minä puolestani olisin halunnut viettää päivän SUP-laudan päällä joogaten auringon alla viettäen yön huvilassa ja Toivoa harmitti miksi sorsaperhe ei tullut rannalla hänen syliinsä.
Eli siinäpä syyt seuraavan lähiloman suunnitteluun.

Minigolffari ja metsämansikka kentällä

http://www.visitrauhalahti.fi/

http://www.seikkailukuopio.fi/

Enemmän kuin hotelli: Kylpylähotelli Rauhalahti

Aina ei tarvitse matkustaa kauas ollakseen lomalla. Ainakin jos perheeseen kuuluu pieniä lapsia, esimerkiksi meidän tapauksessamme neljä alle viisi vuotiasta lasta, ja omaa edes hieman itsesuojeluvaistoa ei kannata istua autossa tunteja päästäkseen kohteeseen.

2015 Kotiovessani lukee Ravintolapäällikkö

Mutta matkustaessa lähelle pääsee myös kauas. Pääsee kauas tiskeistä, pyykistä, siivouksesta, remonteista, rikkaruohoista jajajajajajajaa. Itse pääsin lähilomallamme kauas edellä luetelluista kotitöiden lisäksi, ajallisesti kauas taaksepäin jopa 24 vuotta. Vuonna  1991 lähdimme perheeni kanssa Kylpylähotelli Rauhalahdesta muuttokuorman kera, toisin kuin muut perheet ottivat hotellista uloskirjautumisen yhteydessä matkalaukkunsa ja ihanat lomamuistonsa. Asuin perheeni, isä, äiti , isosisko ja Jami-koiramme kanssa hotellissa 1981-1991 eli melkein kymmenen ensimmäistä elinvuottani. Isäni oli (vain) töissä Rauhalahden hotellissa, vaikkakin omassa lapsenmielessäni isäni omisti Rauhalahden. Moni Rauhalahdessa lomaillut lapsikin on tavannut leikkipuistossa, rannalla, satumetsässäni, hevostallilla tai ihan hotellissa hotellin omistajan tyttären. Olin omistajan tytär; ainakin omissa tarinoissani.

1982 muistan seuranneeni mosaiikkiteoksen valmistumista.
Nyt teosta ihailevat Väinö ja Helmi.

Astuessani lomalle perheeni, Väinö 4v, Toivo 3v, Veikko ja Helmi 1v9kk sekä mieheni 35v kanssa en sisäänkirjaudu vain hotelliin vaan sisäänkirjaudun samalla lapsuuteeni. Koskaan aiemmin en ole minkään hotellin vastaanotossa avaimia ottaessa kyynelihtinyt. Olemme useasti käyneet uimassa hotellin kylpylässä ja retkeilleet hotellin satumaisessa metsässä, mutta yöpyneet emme ole. Ihmettelenkin miksi ei ole aiemmin jo tullut lähdettyä perheen kanssa lähilomalle vaan olemme ajaneet autolla useitakin tunteja päästäksemme lomalle. Nyt automatkan pituus oli 20 minuuttia eikä tarvinnut autoon pakata eväitä, kirjoja, satoja leluja eikä kukaan kysellyt joko ollaan perillä. Autoon pakattiin lapset, vaatteita ja innokkaan odottava lomamieli.

Heti loman alkuun on hyvä julistaa lomarauha koko perheelle eli meillä se käytännössä tarkoittaa että Äiti eli minä pääsen indonesialaiseen päähierontaan tunniksi. Tunti hierontaa, rentoutusta ja hiljaisuutta. Tunnin aikana sain mielessäni matkata Aasian tuoksuvaan lämpöön. Hieronta alkoi kynttilän valossa, aasialaishenkisen musiikin ja kampaajan hierovin sormin hartioilta otsalle ja päättyen tuoksuvaan öljyhoitoon ja kampaukseen kera vihreän teen. Mieleni rauhoittamiseen lomalle meni vain tunti, mutta halu olisi vielä toisellekin tunnille tai jopa päivällekin ollut. Samaisessa kampaamon huoneessa olen kymmenen vuotiaana ottanut ensimmäiset kiharat etuhiuksiini ennen Jynkän koulun discoa.

Ennen huoneistohotellia oli puiset ruskeat rivitalot, joissa kävin tapaamassa
 saksalaista  Edithia ja Fritziä

Muut perheestämme olivatkin rentoutuneet huoneistohotellin huoneeseemme tutustuen. Eli vain tunti ja neljä lasta irti isin kera niin huone on valloitettu eli ei enää "niin siisti" kuin kerroshoitajan jäljiltä. Välipalana oli näkkileipää, jota ilmeisestikin pienemmät mussukkamme olivat mussuttaneet sängyissään. Välttämättä Äitinä en olisi näkkileipää sallinut syötävän sängyssä, mutta isin kanssa tehdäänkin kaikkea kivaa.

Näkkileipää ja pikkuautoja sängyssä

Jätkänkämpälle ja savusaunaan meno

Ajoitimme lomamme torstaihin, koska halusimme ehdottomasti päästä kokemaan saunomisen Jätkänkämpän savusaunalla ja näkemään tukkilaisjätkän tukkinäytöksen. Perinneillathan ovat Jätkänkämpällä tarjolla kaksi kertaa viikossa eli tiistaisin ja torstaisin, jolloin alueelle pääsee maksutta katsomaan tukkilaisnäytöstä ja pientä maksua vastaan nauttimaan sauvusaunan tuoksuvan lempeistä löylyistä ja Jätkänkämpän kämppäateriasta. Aluksi epäilin että kaksosemme saattaisivat pelätä saunan pimeyttä mutta pöh ja pah, istua napottivat sylissä ja nauttivat lämmöstä. Isoille pojille jännää savusaunassa oli kun tytöt ja pojat ovat samassa saunassa uimapuvut tai pyyhkeet päällä. Kyselin tuoksukokemusta, miltä isoista pojista saunassa tuoksuu niin vastaus oli kuumalta.
Uimaan olisi meillä ollut hyvä mahdollisuus pulahtaa hiekkapohjaiselta rannalta, mutta nyt oli vesi vielä liian kylmää, jopa Väinölle ja Toivolle.

Uimarit

Tukkijätkä, Helmi ja Väinö. Kastuuko setä vai ei?

Savusaunassa on tullut käytyä aiemminkin mutta tukkilaisnäytös haitarimusiikin kera oli meille aivan uusi kokemus. Lapsiamme kiinnosti ja jännitti aivan huimasti kuinka setä pysyy puun päällä. Tukkilaisjätkän esitys oli kyllä itsestäkin huikea sillä odotin että hän perinteisesti elokuvien mukaan "soutelee" ja pyörittelee jaloillaan tukkia, mutta hän pyörittelyjen lisäksi nousi käsiseisontaan, söi eväänsä ja tyhjenteli saappaistaan vesiä halliten tuulenpuuskista huolimatta tasapainonsa täydellisesti.

Rosvopaistin paistokuoppa

Uunipottu ja rosvopaisti maistuu

Tukkilaisnäytöksen jälkeen astuimme täysin kansallisromanttiseen tunnelmaan. Toki jo tunnelmaan astuimme alueelle astuessa mutta nyt oikein sydänkin sisäisti tunteen: haitarimusiikkia, pitkä illallispöytä katettuna perinteitä kunnioittaen: rosvopaistia, uunipottuja, lanttu- ja muikkukukkoa, kotikaljaa jne. Lapsetkin herkuttelivat täysin, peräti hetkellinen hiljaisuus leijui pöydässämme. Hiljaisuus ja rauha olivatkin pöydässämme vain hetken kun jo isojen poikien oli päästävä kokeilemaan karhun pitkiä kynsiä ja vetämään pöllöä nokasta.

Karhu ja Pöllö. Toivo ja Väinö.

Jätkänkämppä ja savusauna eivät olleet 80-luvun lopulla suosikkilistallani. Kun näin puutaloja rakennettavan minun rantaani, keskelle minun metsääni tuhoten minun makkaranpaistopaikkani voi tunnettani kuvata kevyesti vihalla. Nyt olen jo laannuttanut vihani noita puutaloja kohtaan.

Rauhalahden satumainen metsä on aina ollut minun. Jo pienestä pitäen pyyhälsin pitkin satumetsääni kera oranssien kiikareiden. Nyt lomalla halusin myös valloittaa mieleni satumetsässäni, mutta nyt kera lenkkareiden. Aamulla oli ihana rauha huoneessamme kun koko pesua nukkui ja sain rauhassa poistua metsääni.
Metsän hiljaisuus, vehreys ja lintujen laulut: ihana hetki aamuun. Aamun juoksusta ei meinannut tulla mitään kun mieleni pysäytti jalkani metrien välein: leikkipuistoni kiipeilytelineineen, omalle kiipeilykivelleni uimarannalla, jylhiksi kasvaneet kuusipuut, oravat puunoksilla, liplatteleva vesi venesatamassa, oman kodin ikkunat, hevosten laitumet...  Muistot pysäyttävät.

Kiipeilykiveni uimarannalla

2015 leikkupuisto on edelleen lasten iloinen yhteinen kohtaamispaikka

Riemu rajaton
 Veikolla kylpylässä on

 Lenkkini jälkeen masut täynnä aamiaisesta menimme polskimaan kylpylään. Ennakkoon meille kerrottiin että allasosastolla on remontissa ulkoallas ja isoallas, mutta remontti ei meitä haitannut. Veikolle ja Helmille kylpyläkäynti oli elämän ensimmäinen ja voi riemua minkä vedessä voi saada. Lasten altaalla keiteltiin rapu-, mustekala-, lapio-, ämpärisoppaa ja poreammeessa leikittiin perunoita, jotka kiehuvat kattilassa. Ei tarvinnut isin satua lukea kun nukkumatti vei polskijat uinnin jälkeen mennessään.

Loma oli meille vain yksi  yö, mutta saimme kokemuksia enemmän kuin vain yhden yön. Loma voi olla myös hyppy muutamaksi tunniksi tai vain tunniksikin pois arjen hössötyksistä.
Mutta mikä oli riemukkainta lomassamme? Väinöstä parasta oli uinti, tukkisetä ja huoneemme oranssit verhot (Väinön lempiväri oranssi). Toivosta parasta lomassa oli uinti, tukkisetä ja savusauna. Veikon ja Helmin ykköspaikka uinnin lisäksi oli varmastikin leikkipuisto, sillä saimme kantaa heidät äänekkäiden mielenilmaisujen kera sieltä pois.

Kokeneet polskijat Väinö ja Toivo

Itselle parasta lomassa oli että olimme lomalla Rauhalahdessa yhdessä. Oman elämäni sielunmaisema avautuu Rauhalahden satumaiseen metsään, jossa omat ensimmäiset seikkailuni olen siellä seikkaillut.
 Rauhalahti on minulle enemmän kuin hotelli. Uskon että moni muukin Rauhalahdessa käytyään tuntee voiman mitä luonto ja palvelut sieltä mukaan lomalta antavat.

http://www.rauhalahti.fi/rauhalahti

http://www.kuopionalue.fi/blogit?p_p_auth=ef5v3zKp&p_p_id=115&p_p_lifecycle=0&p_p_state=normal&p_p_mode=view&_115_struts_action=%2Fblogs_aggregator%2Fview_entry&_115_redirect=http%3A%2F%2Fwww.kuopionalue.fi%2Fblogit%3Fp_p_id%3D115%26p_p_lifecycle%3D0%26p_p_state%3Dnormal%26p_p_mode%3Dview%26p_p_col_id%3Dcolumn-1%26p_p_col_count%3D2&_115_urlTitle=lapsuuteni-kuopio