Loma lähellä, lähilomalla; Matkailukeskus Rauhalahti

Minkä pituinen kesäloman täytyy olla jotta hyppy arjen tohinoista pois onnistuu? Kuukausi, viikko, päivä?
Voiko kesällä lomailla muutaman tunnin silloin tällöin? Muutama tunti lomatunnelman vietävänä voi antaa jopa enemmän kuin viikon loma ilman lomatunnelmaa. Lomatunnelman luovat itse lomalaiset ja lomakohde yhdessä.

Muutama tunti iloista lomailua onnistui meidän perheeltä lähilomalla Matkailukeskus Rauhalahdessa.
Meidän perheen, Väinö 5v, Toivo 3,5v, Veikko ja Helmi 1v9kk, minä 36v ja mieheni 35v saimme sunnuntaina vieraaksemme Mummin/ anopin tekeleeni Hilkan 70+ v , lapsien serkun Mirellan 10v sekä lastemme kummit Minnan ja Ension 40+ v. Yhteiselle lähilomamatkalle olimme varanneet aikaa noin kuusi tuntia ja lomaohjelman suunnitelmasta vastasin epädemokraattisesti vain minä:
klo 15.40 Matka lomakohteeseen kotipihalta alkaa
klo 16.00-17.30 Minigolf kierros, 18 väylää
klo17.30-21.00 Kartanon rantasauna, grillausta ja uintia
klo 21.20 Kotona

MiniGolffaaja Helmi

Kummitäti Minna kannustaa Veikkoa

 Minigolf kierroksemme todellakin tarkoitti MiniGolffia, sillä
pienimmmät pelaajamme olivat kutakuinkin mailan pituisia, vaikkakin pelaajien eri mittaisuus/ ikäisyys oli hienosti huomioitu lapsille omilla mailoilla. Alunperin ajattelin että alle kaksi vuotiaat kaksosemme Helmi ja Veikko lähinnä juoksisivat ympäri nurmikenttää lyöden toisiaan mailoilla, mutta olettamukseni olikin väärä: kaksi lomaryhmästämme innokkainta pelaajaa olivatkin nämä todellakin MINIGolffaajat. Helmi ja Veikko tohkeissaan heiluivat mailojensa kanssa yrittäen saada osumaa palloon, välillä jopa jääkiekkotermien korkean mailan avulla, mutta hyvässä hengessä (toisin sanoen ei kertaakaan 18 väylän aikana isketty toista mailalla). Intoa riitti myös Väinöllä ja Toivolla. He silmät vilkkuen kiisivät mailan ja pallonsa kanssa väylältä toiselle huutaen: " Minä olen Voittaja!" kun pallo plumpsahti koloon.

Vaikkakin olimme suhteellisen äänekäs ja liikkuva ryhmä minigolf kentällä niin silti emme huomattavasti häirinneet muita pelaajaryhmiä sillä Rauhalahden kenttä on suunniteltu hyvin avaraksi ja näin ollen myös lapsiystävälliseksi, tai myös mieluisa avaruudellaan myös ei lapsiystäville.
Tällä kertaa tässä lajissa ei ollut tärkeintä reilu peli vaan voitto, jos Väinöltä ja Toivolta kysytään. Mutta jos aikuispelaajilta kysytään niin tällä kierroksella ei ollut tärkeintä itse peli vaan lasten ilo ja touhu minigolffatessa. Kierroksemme Yllättäjä Pelaaja- "mitalin", kylläkin ilman virallista kirjanpitoa, vei selkeästi Hole in Oneillaan Hilkka-Mummi, joka sanoi vain hups ja pallo kieri suoraan reikään. Kokemus elämästä ei vain pelistä vei voiton, tälläkin kertaa.

MiniGolffaajat Helmi ja Veikko tauolla

Hole in One- Mummi

Pelin jälkeen lomamme rentoutuspaikkana toimi kaunis Kartanon rantasauna aivan laiturin ja hiekkarannan äärellä. "Aivan kuin maalaisrantasauna" oli ensimmäinen toteamukseni nähdessäni punaisen sympaattisen saunan rannalla.

Kartanon rantasauna ja Helmi

Ulkoapäin saunasta olisin voinut sanoa että menemme puulämmitteiseen saunaan mutta sauna lämpesikin lempeästi sähköllä. Suoraan saunan lämmöstä kirmasimme eli lapset juoksivat suoraan uimaan ja itse yritin hiipiä Suomen kesälämpöiseen (melkein jäiseen) veteen.  Rauhalahden hiekkapohjainen ja loiva uimaranta sopikin aivan loistavasti juurikin lapsukaisten kirmailuun. (Vaikkakin pystyin myös näkemään itseni makaamassa rannan läheisyydessä nurmella +30 asteen lämmössä kera hyvän kirjan yksin  ilman kirmaavia lapsiani.)
Tuntui kuin olisimme olleet mökkilomalla kauniissa saaressa; saunaa ja uimista, grillausta terassilla yhdessä perheen kanssa. Todellakin unohtui että vain 20 minuuttia matkaa autolla kotiin ja 10 minuuttia torille.

Täydellinen kesämaisema grillaukseen

Väinö leikkipuiston
Kapteenina

Mutta mikä lähilomassamme oli parasta? Väinön mielestä parasta oli leikkipuisto rannalla ja uinti, Veikon ja Helmin mielipuuha oli minigolf ja Toivon mielestä parasta oli minigolf ja sorsaperhe rannalla.

Toivo ja sorsaperhe

Itsestä parasta oli nähdä ilo ja riemu mikä koko lomaryhmällä oli pelatessa minigolfia sekä rantasaunan rauha (vaikkakin rauhasta perheemme kokoonpanolla ei yleisten normien mukaan pystykään puhumaan.) Puutteita lomallemme kuitenkin ilmaantui muutamia: Helmi ei halunnut minigolfkierroksen päätteeksi luopua mailastaan vaan olisi halunnut viedä sen mukanaan kotiin, mieheni olisi halunnut päästä ajamaan vesiskootteria Kallavedelle, Mummi kaipasi kanoottiretkelle, minä puolestani olisin halunnut viettää päivän SUP-laudan päällä joogaten auringon alla viettäen yön huvilassa ja Toivoa harmitti miksi sorsaperhe ei tullut rannalla hänen syliinsä.
Eli siinäpä syyt seuraavan lähiloman suunnitteluun.

Minigolffari ja metsämansikka kentällä

http://www.visitrauhalahti.fi/

http://www.seikkailukuopio.fi/

Enemmän kuin hotelli: Kylpylähotelli Rauhalahti

Aina ei tarvitse matkustaa kauas ollakseen lomalla. Ainakin jos perheeseen kuuluu pieniä lapsia, esimerkiksi meidän tapauksessamme neljä alle viisi vuotiasta lasta, ja omaa edes hieman itsesuojeluvaistoa ei kannata istua autossa tunteja päästäkseen kohteeseen.

2015 Kotiovessani lukee Ravintolapäällikkö

Mutta matkustaessa lähelle pääsee myös kauas. Pääsee kauas tiskeistä, pyykistä, siivouksesta, remonteista, rikkaruohoista jajajajajajajaa. Itse pääsin lähilomallamme kauas edellä luetelluista kotitöiden lisäksi, ajallisesti kauas taaksepäin jopa 24 vuotta. Vuonna  1991 lähdimme perheeni kanssa Kylpylähotelli Rauhalahdesta muuttokuorman kera, toisin kuin muut perheet ottivat hotellista uloskirjautumisen yhteydessä matkalaukkunsa ja ihanat lomamuistonsa. Asuin perheeni, isä, äiti , isosisko ja Jami-koiramme kanssa hotellissa 1981-1991 eli melkein kymmenen ensimmäistä elinvuottani. Isäni oli (vain) töissä Rauhalahden hotellissa, vaikkakin omassa lapsenmielessäni isäni omisti Rauhalahden. Moni Rauhalahdessa lomaillut lapsikin on tavannut leikkipuistossa, rannalla, satumetsässäni, hevostallilla tai ihan hotellissa hotellin omistajan tyttären. Olin omistajan tytär; ainakin omissa tarinoissani.

1982 muistan seuranneeni mosaiikkiteoksen valmistumista.
Nyt teosta ihailevat Väinö ja Helmi.

Astuessani lomalle perheeni, Väinö 4v, Toivo 3v, Veikko ja Helmi 1v9kk sekä mieheni 35v kanssa en sisäänkirjaudu vain hotelliin vaan sisäänkirjaudun samalla lapsuuteeni. Koskaan aiemmin en ole minkään hotellin vastaanotossa avaimia ottaessa kyynelihtinyt. Olemme useasti käyneet uimassa hotellin kylpylässä ja retkeilleet hotellin satumaisessa metsässä, mutta yöpyneet emme ole. Ihmettelenkin miksi ei ole aiemmin jo tullut lähdettyä perheen kanssa lähilomalle vaan olemme ajaneet autolla useitakin tunteja päästäksemme lomalle. Nyt automatkan pituus oli 20 minuuttia eikä tarvinnut autoon pakata eväitä, kirjoja, satoja leluja eikä kukaan kysellyt joko ollaan perillä. Autoon pakattiin lapset, vaatteita ja innokkaan odottava lomamieli.

Heti loman alkuun on hyvä julistaa lomarauha koko perheelle eli meillä se käytännössä tarkoittaa että Äiti eli minä pääsen indonesialaiseen päähierontaan tunniksi. Tunti hierontaa, rentoutusta ja hiljaisuutta. Tunnin aikana sain mielessäni matkata Aasian tuoksuvaan lämpöön. Hieronta alkoi kynttilän valossa, aasialaishenkisen musiikin ja kampaajan hierovin sormin hartioilta otsalle ja päättyen tuoksuvaan öljyhoitoon ja kampaukseen kera vihreän teen. Mieleni rauhoittamiseen lomalle meni vain tunti, mutta halu olisi vielä toisellekin tunnille tai jopa päivällekin ollut. Samaisessa kampaamon huoneessa olen kymmenen vuotiaana ottanut ensimmäiset kiharat etuhiuksiini ennen Jynkän koulun discoa.

Ennen huoneistohotellia oli puiset ruskeat rivitalot, joissa kävin tapaamassa
 saksalaista  Edithia ja Fritziä

Muut perheestämme olivatkin rentoutuneet huoneistohotellin huoneeseemme tutustuen. Eli vain tunti ja neljä lasta irti isin kera niin huone on valloitettu eli ei enää "niin siisti" kuin kerroshoitajan jäljiltä. Välipalana oli näkkileipää, jota ilmeisestikin pienemmät mussukkamme olivat mussuttaneet sängyissään. Välttämättä Äitinä en olisi näkkileipää sallinut syötävän sängyssä, mutta isin kanssa tehdäänkin kaikkea kivaa.

Näkkileipää ja pikkuautoja sängyssä

Jätkänkämpälle ja savusaunaan meno

Ajoitimme lomamme torstaihin, koska halusimme ehdottomasti päästä kokemaan saunomisen Jätkänkämpän savusaunalla ja näkemään tukkilaisjätkän tukkinäytöksen. Perinneillathan ovat Jätkänkämpällä tarjolla kaksi kertaa viikossa eli tiistaisin ja torstaisin, jolloin alueelle pääsee maksutta katsomaan tukkilaisnäytöstä ja pientä maksua vastaan nauttimaan sauvusaunan tuoksuvan lempeistä löylyistä ja Jätkänkämpän kämppäateriasta. Aluksi epäilin että kaksosemme saattaisivat pelätä saunan pimeyttä mutta pöh ja pah, istua napottivat sylissä ja nauttivat lämmöstä. Isoille pojille jännää savusaunassa oli kun tytöt ja pojat ovat samassa saunassa uimapuvut tai pyyhkeet päällä. Kyselin tuoksukokemusta, miltä isoista pojista saunassa tuoksuu niin vastaus oli kuumalta.
Uimaan olisi meillä ollut hyvä mahdollisuus pulahtaa hiekkapohjaiselta rannalta, mutta nyt oli vesi vielä liian kylmää, jopa Väinölle ja Toivolle.

Uimarit

Tukkijätkä, Helmi ja Väinö. Kastuuko setä vai ei?

Savusaunassa on tullut käytyä aiemminkin mutta tukkilaisnäytös haitarimusiikin kera oli meille aivan uusi kokemus. Lapsiamme kiinnosti ja jännitti aivan huimasti kuinka setä pysyy puun päällä. Tukkilaisjätkän esitys oli kyllä itsestäkin huikea sillä odotin että hän perinteisesti elokuvien mukaan "soutelee" ja pyörittelee jaloillaan tukkia, mutta hän pyörittelyjen lisäksi nousi käsiseisontaan, söi eväänsä ja tyhjenteli saappaistaan vesiä halliten tuulenpuuskista huolimatta tasapainonsa täydellisesti.

Rosvopaistin paistokuoppa

Uunipottu ja rosvopaisti maistuu

Tukkilaisnäytöksen jälkeen astuimme täysin kansallisromanttiseen tunnelmaan. Toki jo tunnelmaan astuimme alueelle astuessa mutta nyt oikein sydänkin sisäisti tunteen: haitarimusiikkia, pitkä illallispöytä katettuna perinteitä kunnioittaen: rosvopaistia, uunipottuja, lanttu- ja muikkukukkoa, kotikaljaa jne. Lapsetkin herkuttelivat täysin, peräti hetkellinen hiljaisuus leijui pöydässämme. Hiljaisuus ja rauha olivatkin pöydässämme vain hetken kun jo isojen poikien oli päästävä kokeilemaan karhun pitkiä kynsiä ja vetämään pöllöä nokasta.

Karhu ja Pöllö. Toivo ja Väinö.

Jätkänkämppä ja savusauna eivät olleet 80-luvun lopulla suosikkilistallani. Kun näin puutaloja rakennettavan minun rantaani, keskelle minun metsääni tuhoten minun makkaranpaistopaikkani voi tunnettani kuvata kevyesti vihalla. Nyt olen jo laannuttanut vihani noita puutaloja kohtaan.

Rauhalahden satumainen metsä on aina ollut minun. Jo pienestä pitäen pyyhälsin pitkin satumetsääni kera oranssien kiikareiden. Nyt lomalla halusin myös valloittaa mieleni satumetsässäni, mutta nyt kera lenkkareiden. Aamulla oli ihana rauha huoneessamme kun koko pesua nukkui ja sain rauhassa poistua metsääni.
Metsän hiljaisuus, vehreys ja lintujen laulut: ihana hetki aamuun. Aamun juoksusta ei meinannut tulla mitään kun mieleni pysäytti jalkani metrien välein: leikkipuistoni kiipeilytelineineen, omalle kiipeilykivelleni uimarannalla, jylhiksi kasvaneet kuusipuut, oravat puunoksilla, liplatteleva vesi venesatamassa, oman kodin ikkunat, hevosten laitumet...  Muistot pysäyttävät.

Kiipeilykiveni uimarannalla

2015 leikkupuisto on edelleen lasten iloinen yhteinen kohtaamispaikka

Riemu rajaton
 Veikolla kylpylässä on

 Lenkkini jälkeen masut täynnä aamiaisesta menimme polskimaan kylpylään. Ennakkoon meille kerrottiin että allasosastolla on remontissa ulkoallas ja isoallas, mutta remontti ei meitä haitannut. Veikolle ja Helmille kylpyläkäynti oli elämän ensimmäinen ja voi riemua minkä vedessä voi saada. Lasten altaalla keiteltiin rapu-, mustekala-, lapio-, ämpärisoppaa ja poreammeessa leikittiin perunoita, jotka kiehuvat kattilassa. Ei tarvinnut isin satua lukea kun nukkumatti vei polskijat uinnin jälkeen mennessään.

Loma oli meille vain yksi  yö, mutta saimme kokemuksia enemmän kuin vain yhden yön. Loma voi olla myös hyppy muutamaksi tunniksi tai vain tunniksikin pois arjen hössötyksistä.
Mutta mikä oli riemukkainta lomassamme? Väinöstä parasta oli uinti, tukkisetä ja huoneemme oranssit verhot (Väinön lempiväri oranssi). Toivosta parasta lomassa oli uinti, tukkisetä ja savusauna. Veikon ja Helmin ykköspaikka uinnin lisäksi oli varmastikin leikkipuisto, sillä saimme kantaa heidät äänekkäiden mielenilmaisujen kera sieltä pois.

Kokeneet polskijat Väinö ja Toivo

Itselle parasta lomassa oli että olimme lomalla Rauhalahdessa yhdessä. Oman elämäni sielunmaisema avautuu Rauhalahden satumaiseen metsään, jossa omat ensimmäiset seikkailuni olen siellä seikkaillut.
 Rauhalahti on minulle enemmän kuin hotelli. Uskon että moni muukin Rauhalahdessa käytyään tuntee voiman mitä luonto ja palvelut sieltä mukaan lomalta antavat.

http://www.rauhalahti.fi/rauhalahti

http://www.kuopionalue.fi/blogit?p_p_auth=ef5v3zKp&p_p_id=115&p_p_lifecycle=0&p_p_state=normal&p_p_mode=view&_115_struts_action=%2Fblogs_aggregator%2Fview_entry&_115_redirect=http%3A%2F%2Fwww.kuopionalue.fi%2Fblogit%3Fp_p_id%3D115%26p_p_lifecycle%3D0%26p_p_state%3Dnormal%26p_p_mode%3Dview%26p_p_col_id%3Dcolumn-1%26p_p_col_count%3D2&_115_urlTitle=lapsuuteni-kuopio