Värikylläisyyttä keskelle harmautta – elähdyttävä Suomen taiteen tarina Kuopion taidemuseossa

Kaikista eniten kutkutti mieltä nähdä suurten taiteilijoiden töitä ihan omin silmin. Ja niitähän siellä olikin, Akseli Gallen-Kallelan, Eero Järnefeltin, Tyko Sallisen ja monien muiden ihmiselon tallentajien teokset kertoivat tarinaansa Kuopion taidemuseon Suomen taiteen tarina – näyttelyssä. Lisäksi tutustuin itselleni vieraampien taiteilijoiden maalauksiin ja veistoksiin.

Ateneumin kokoelmista on luotu liki 90 teoksen voimin upea kiertävä näyttely, jossa jokainen teos on klassikko. Jokainen on merkityksellinen Suomen taidehistorian saralla. Näyttely kertoo myös teosten kautta maamme historiasta suurruhtinaskunnan ajoilta 1960-luvulle.

Epäilen Akseli Gallen-Kallelan Sammon taonnan kiinnostavan Kuopion kävijöitä erityisellä silmällä, sillä se on maalattu Vehmersalmella paikallisia malleja käyttäen.

Suosittu näyttely jakaantuu eri teemoihin, joita ovat Klassikot-osion lisäksi Maisema, Kansa, Uusi ilmaisu, Modernismin läpimurto ja Symbolismi. Näyttelytekstien ja ääniopasteiden kautta voi syventyä taiteilijoihin, teoksiin, taidesuuntauksiin, Suomen taiteeseen ja maamme historiaan. Vallitseva ilmapiiri ja yhteiskunnallinen tilanne maassamme ja maailmalla vaikuttivat kuhunkin teokseen.

Modernismin aarteita. Edustalla Lars-Gunnar Nordströmin Kierto. Taustalla Sam Vannin Sommitelma ja Per Steniuksen Tumma kompositio.

Mitkä värit, mitkä valot ja varjot, mitkä yksityiskohdat, mikä voimakkuus ja kekseliäisyys, mikä valloitettavuus ja koskettavuus, äimistelin jokaisen teoksen kohdalla.

Valittujen teosten kokonaisuus rakensi hienon ja monipuolisen kokonaisuuden. Mietin etten pysty yhtä ainutta nostamaan esille. Mutta ehkä sittenkin. Harmaan ja kylmän talven keskelle nostaisin yhden teoksen. Voimakkaan punaista teosta oli nimittäin piristävää katsella.  Tästä syystä pidin Jaakko Somersalon maalauksesta.

 Jaakko Somersalon Punainen tuo väriä keskelle ikävää harmautta.

Nämä taiteen kansallisaarteet on nähtävä omin silmin! Muistathan rientää 4.3. mennessä.

Kuopion taidemuseon nettisivut: Kuopion taidemuseo

DREAM Kuopion taidemuseolla

Jääkuningatar alias Anna Hautaniemi-Salo.

Meidän perheessä ei ole liiemmin harrastettu taidenäyttelyitä. Kun hiihtolomaviikolla kysyn lapsilta, että kiinnostaisiko heitä lähteä käymään taidemuseossa, innostus on laimeahko. Molemmat kuitenkin lupaavat lähteä. Päiväksi valikoituu esikoisen 20-vuotis syntymäpäivä. Niin hänelle kuin minullekin päivä on erityinen. Silloin vuosia sitten yksi omista unelmistani toteutui: minusta tuli ensimmäisen kerran äiti. Siitä lähtien ja jo sitä ennenkin meidän perheessä on rakastettu tarinoita. Myös unia on kerrottu, pilvilinnoja rakenneltu ja unelmia jaettu. Unelmien osalta sellainen kummallisuus on huomattu, että yhteisesti jaettuina  ne alkavat helpommin toteuttaa itseään.

Kuopion Taidemuseon Dream astuu unien ja unelmien maailmaan ja herättää meissä monenlaisia ajatuksia. Adjektiivein lasten suusta ja omista ajatuksista poimittuna. Jännittävä. Haaveellinen. Virtaava. Karu. Kaksimielinen. Jäkättävä. Eksoottinen. Creepy. Aavemainen. Jämä. Outo. Narahtava. Kun tyylisuuntana on surrealisimi, voi järjen äänen unohtaa ja antaa mielikuvitukselle vallan. Ei ole rajoja tai rajoitteita, mitä voi tai ei voi yhdistää. Asiaa ajatuksen tasolla hieman taiteen ulkopuolellekin laajentaen: kukapa se niitä rajoitteita yleensäkin ensinnä asettaa, jos ei jokainen itselleen.

Näyttelyn puhuttelevin teos on meille  jokaiselle omansa. Esikoiselle se on akvarelliteos Snowfield. Kuopukselle se on näyttelyn perimmäisestä nurkasta löytyvä kokemuksellinen äänikaappi, jonne mennään painajaiskäytävän läpi, kuten hän matkan varrella olevaa mustavalkovalokuvateosta kuvailee. Ja romuromanttiselle kierrättäjä minulle se on nenäliinateos Dream. Ihan vaan vinkkinä. Tätä kannattaa häpeilemättä kurkistaa myös helman alle. Ehkäpä viidenkympin villityksessä jo minullekin tuollaiset.

Marja Kolu ja Tarja Laaksonen (ääni), Äänikaappi, 1989.

Kaappiin.

Kaapissa.

Kierroksemme päätteeksi näyttelysali täyttyy iloisesta puheensorinasta ja pienistä päiväkotilaisista hoitotäteineen. Oppaanaan heillä on lasten pakkaspäiviltä tuttu hahmo, jääkuningatar, jolta yllättäen mekin saamme huomiota. Hän tulee kysymään, mitä ajatuksia näyttely meissä herättää. Hän myös kertoo tulleensa Kuopion taidemuseoon hyperhiihtoloman ajaksi toimiakseen oppaana lapsille, nuorille ja vähän varttuneemmillekin kävijöille matkalla kuvataiteen äärelle.

Tämän päivän taidemuseo ei ole enää se lukioaikojen melkein aavemaisen hiljainen paikka, jossa baskeripäiset taiteen harrastajat viiksiään sivellen itsekseen omituisesti mutisten hiipivät hiljakseen kiertelemässä esillä olevia teoksia. Kynnys liittyä joukkoon oli silloin suuri. Entä, jos en tunnistakaan jonkun teoksen tyylisuuntaa? Paljastanko oman osaamattomuuteni vai leimaudunko samanlaiseksi omituiseksi höpöttäjäksi minäkin?

Tietty rauhallisuus taidemuseon näyttelytilassa liikkumisessa tuntuu edelleenkin luontevalta ja ääntä tulee puhuessa madallettua liki automaattisesti. Tila on kuitenkin elävä ja tunnelma sillä tavoin kynnyksetön, että siihen on helppo päästä sisään. Taviksenakin. Antaa mielikuvitukselle valta tulkita teoksia ilman, että tarvitsee osata enempää. Hyväksyvällä ja hyväntuulisella mielellä. Taidetta ei voi tulkita väärin ja jokaisen taidekokemus on aito ja oikea. Ymmärsipä taiteen tyylisuunnista kaiken tai ei mitään.

Kokemuksestaan kiittävät suuret surrealistit Helmi ja Kirsi sekä Aleksi, joka on kuvan näkymätön, kolmas, viiksekäs mies. Anna mielikuvituksellesi valta, niin näet hänetkin.

Lisätietoja:

http://taidemuseo.kuopio.fi/

Dream-näyttely on esillä Kuopion taidemuseolla 10.2.-27.5.2017 välisen ajan.

Näyttelyyn on mahdollista tutustua myös asiantuntijaoppaiden mukana.
18.3. klo 13.00 oppaana on kirjailija Jouni Tossavainen ja
8.4. klo 10.00 kapellimestari Atso Almila. 

Kuopion kaupunginorkesterin pienyhtyeen konsertti taidemuseossa

Suomen 100-vuotisjuhlan kunniaksi Kuopion kaupunginorkesteri tarjoaa 100 pienyhtyekeikkaa Kuopion alueella sekä maakunnassa. Kuopion kaupunginorkesterin pienyhtyeiden soitosta voi nauttia kevään 2017 aikana yllättävän lähellä, ihan vaikka omassa kotona. Orkesterin pienyhtyeet keikkailevat mm. kouluissa ja palvelukeskuksissa sekä julkisissa tiloissa unohtamatta ihan tavallisia koteja.
Kuopion alueella asuva voi ryhtyä kotikonsertin järjestäjäksi ja tiedustella orkesterin pienyhtyettä esiintymään ikiomaan kotiin kotikonserttiin. Kotikonserteissa soittavien pienyhtyeiden kokoonpanot vaihtelevat duosta kvartettiin.

Kuopion taidemuseossa 20.1 oli kvartetti esiintymässä

Kuopion kaupunginorkesterin kvartetti oli esiintymässä Kuopion taidemuseossa pe 20.1.2017 klo 13-13:30. Tilaisuus oli maksuton. Jos tämä konsertti jäi väliin niin sinulla on mahdollisuus osallistua Kuopion taidemuseossa konserttiin myös 27.1. , 17.2 ja 24.2. Jokainen esitys alkaa klo 13 ja on maksuton.

Kuopion kaupunginorkesterin kvartetti soittamassa taiteen keskellä

Konsertti Kuopion taidemuseolla oli hyvin lämminhenkinen ja nautittava. Musiikki soljui vaivattomasti taiteen täyttämässä tilassa.
Maksuton taiteen ympäröimä konsertti kokosi tällä kertaa  noin 40 nautiskelijaa.
Esiintymisympäristönä Kuopion taidemuseo on mainio: musiikki ja teokset yhdistyvät yhteen.
Soitettuja kappaleita oli klassisen klassikoista aina elokuvamusiikkiin. Yleisö antoi kvartetille arvostusta kera aploodein.
Musiikin ystävät pääsivät veloituksetta nauttimaan myös tademuseon annista ja myös toisinpäin. Taideteokset ympäröivät tilaa,johon  yleisö ja soittajat sopivat mainiosti mukaan.
Yleisölle oli järjestetty tuolit, mistä oli esteetön näkyvyys niin soittajiin kun ympäröivään taiteeseenkin.
Suosittelen tätä pienoiskonserttia myös sellaisille, jotka eivät ole koskaan käyneet konsertissa.
Tässä pääsee lähelle ammattisoittajia kuuntelemaan kuinka yhteissoinnut soljuvat.
Itse en ole koskaan päässyt näin lähelle soittajia kuuntelemaan konserttia. Tämä konsertti oli erittäin miellyttävä kokemus: suosittelen myös Sinulle!

Tietoa Kuopion kaupunginorkesterista lisää
www.kuopionkaupunginorkesteri.fi
Facebook: Kuopionkaupunginorkesteri | Instagram: kuopionkaupunginorkesteri

Kuopion kaupunginorkesterin pienyhtyeitä voi tiedustella soittamaan omaan kotikonserttiin elina.kasurinen@kuopio.fi

Kuopion taidemuseo http://taidemuseo.kuopio.fi/

My Silence - Hiljaisuuden ääni Kuopion taidemuseossa

Ihana hiljaisuus.
Hiljaisuus ja uteliaisuus sisälläni ovat auki. Olen ottanut hetkeni haltuun.
Olen valmis: Kuopion taidemuseo ja ovesta sisään.
Ei.
Eihän täällä olekaan hiljaista.
Huilu ja kitara lumoavat luokseen vetäen ovelta sisäänpäin.
En uskalla keskeyttää sävelien lumousta lompsimalla näyttelysaliin sisään vaan istahdan hetkeksi ikkunan ääreen. Lumoudun hetkeen.
Kuopion taidemuseolla on juurikin musiikkituokio kera Mikko Siirolan ja Salla Savonlahden, mutta epäonnekseni saavun myöhässä. Mutta, nautin pienestäkin hetkestä musiikin lumoissa.
Musiikki hiljenee ja vieraat poistuvat näyttelysalista, joten Kuopion taidemuseo on minun - ainakin hetken.

Tiedän ennakkoon näyttelystä vain nimen  ja ettei taiteilijoiden eikä teosten tietoja ole esillä näyttelyssä.
Pelkkä nimi My Silence - Hiljaisuuden ääni on houkutteleva: kaipaan hiljaisuutta.
Tokihan halutessani teoslistan voisin pyytää museon henkilökunnalta, mutta haluan mennä ilman. Ilmassa leijuu vapaus.

Nautin näyttelykierrokseni yksin. Olen lumoutunut vallitsevasta rauhasta ympärilläni. Saan katsojana vain keskittyä teoksiin. Kaikki teokset ovat koruttomia, yksinkertaisia mutta syvällisiä, koskettavia, ajatuksia herättäviä. Jokaisella teoksella on oma hiljainen äänensä.
Kohtaan teokset ilman mitään sidoksia selittäviin sanoihin.
Tutkin teosten materiaaleja tarkemmin.
Luon itse tarinaa teoksille.
Kuuntelen ja tarkkailen mitä jokaisen teoksen ääni puhuu minulle. Ja puhuuhan ne.

Kuulen näyttelyssä kuinka  voimakas meri pauhaa.
Kuulen kuinka pienet jalat varpaillaan kipuaa herkkiä valkeita portaita ylöspäin ja toisaalla ne sipsuttavat kevyesti alaspäin.
Kuulen sodan jälkeisen poltetun maan rätinän.
Kuulen kuinka vahva koristeltu mänty kertoo tarinaansa.
Kuulen pysähtyneen tuulen.
Kuulen usvan suhisevan.
Kuulen paljon ääniä hiljaisuudesta.
Kuulen äänet silmieni kautta.

Kuulen teosten keskeltä myös vaimean viulun äänen. Otan askeleet kulman taa ja istahdan tuolille. Televisioon pyörähtää video tekstillä "My dinner with Andre". Videoinstallaatiossa kaksi miestä kohtaavat illallisen merkeissä: ei ole puhetta, vain eleet ja illallisen ympärillä olevat ravintolan äänet. Videoinstallaatiosta on poistettu kaikki kohdat, joissa on puhetta. Seuraan tarkasti miesten silmien ja käsien liikkeitä.  Tuntuu kuin itse istuisin samaisessa ravintolassa yksin omassa pöydässäni seuraten miesten keskustelua eleiden ja ilmeiden perusteella. Herkullista ja antoisaa. Nautin tästä illallisesta.

Jokaisella teoksella näyttelyssä on sanoma. Toiset teokset kertovat minulle katsojana enemmän kuin toiset. Jokaisella taiteilijalla on oma valittu sanomansa teoksessa, mutta nyt oli vapauttavaa kiertää näyttely ilman mitään taustatietoja tietäen. Kylläkin mieleni lähti tunnistamaan teosten perusteella taiteilijaa, mutta sekin antoi hauskan lisän kierrokselle.

Ensimmäinen kierros näyttelyssä oli valloittava ja vapauttava.
Mutta halusin vielä enemmän. Vai olinko se minä haluineni vai puhdas uteliaisuuteni, joka tahtoi toiselle kierrokselle näyttelyyn?  Uteliaisuuteni tai minä itse pakotti minut hakemaan teoslistan ja kiertämään näyttelyn heti uudestaan. Minulle ei riittänyt vain omat tarinani teoksista vaan halusin tietää teosten tarinaa.
Hiljaisuuden ääni puhui ja puhutteli.
Näyttelystä löysin mielelleni rauhan, ainakin hetkeksi.
Näin minä koin näyttelyn My Silence - Hiljaisuuden ääni.

On outoa kertoa Sinulle näyttelystä, kun en kerro Sinulle taiteiljoista mitään.
En kerro miltä mikäkin teos näytti. En kerro myöskään mitään mitä aikaa näyttelyn teokset edustavat. En kerro, koska en halua pilata vapauttavaa kokemustasi näyttelyn My Silence - Hiljaisuuden ääni  osalta.
Mene ja kuuntele Sinä mitä Sinulle Hiljaisuuden ääni puhuu.


http://taidemuseo.kuopio.fi

My Silence - Hiljaisuuden ääni Kuopion taidemuseolla 28.05.2016 saakka.

Kuopion taidemuseolla myös 21.05. saakka Hummani hei! - näyttely, jonka ratsaille lukijana pääset Helmi ja Kirsi Tähden mukana blogissa:http://lupainnostua.blogspot.fi/2015/11/patsastelua-ja-holkkaa.html

Sunnuntaina 29.05. Kuopion taidemuseo järjestää Patsashölkän, jolle on vapaa pääsy. Sain viime syksynä olla mukana hölkkäämässä ja patsastelemassa - suosittelen!  http://lupainnostua.blogspot.fi/2015/11/patsastelua-ja-holkkaa.html

Hummani hei! hirnuu Kuopion taidemuseo

Kuopion taidemuseon Hummani hei! -näyttely on pelkkää hevosta: viivoina, väreinä ja metallina, Kaksi- ja kolmeulotteisena, Perinteisesti ja modernimmin. Jopa satulatuntumaan pääsee. Siis ehdottomasti. Elämystaidetta kaikenikäisille hevosten ystäville. -Nää on hienoja! kommentoi oma Helmini heti ovella. Hän on tänään taidemuseon taiteilijoiden matkassa elämänsä ensimmäistä kertaa.

Etukäteen mietin, että mahtaakohan kymmenvuotiasta vielä taidenäyttely kiinnostaa. Onko kommenttina orastavan esiteinin vakio: "tylsää". Mutta ei, Kyllä jaksaa. Aihe on rakas. Yli puolet elämästään ratsailla viettänyt Helmini tutkiii Hummani hei! -näyttelyä ensimmäisestä työstä alkaen intensiivisesti ja yksityiskohtia havainnoiden. Samalla puoliääneen pohtien sitä, miten työt on toteutettu.

Sitä ihan parasta hevosta on näyttelyssä lähestytty monelta kantilta. Yksi näyttää mustangilta ja toinen andalusialalaiselta. Käsin melkein kosketeltava "Bramiini" on yksinkertaisesti vain perushyvä hevonen. Niin puhdaslinjainen. Löytyypä hevosten joukosta yksi selvä aasikin. Ja tällä kertaa ei tarkoiteta äitiä :). Helmin mielestä hauskin työ on ehdottomasti "Tandemratsu" ja oudoin "Mannekiiniaskel".  Molemmat Reijo Koskelan teoksia 1970-luvulta. Oman huoneen seinälle kelpaisi Nina Ternon vauhdikas tussityö "Hevonen".  - Ihan niin kuin minä ja Ants. Siinä on sitä jotain. Sitä, mikä hevosissa ja ratsatuksessa on sitä ihan parasta sen lisäksi, että ne on eläimiä. Vauhtia ja voimaa. Olemista. -Siks munkin kriittisyys aina ratsailla unohtuu, pohtii Helmi.
 

Varsinaisen näyttelyn päätteeksi löydämme sen melkein oikean hevosen ja ihan oikean satulan. Hetki mielikuvaratseille. - Kato. Näin kevennetään, Vaikka on nää jalkkarit kyllä ihan liian lyhyet mulle.

Näyttelyyn liittyy myös hevostyöpaja, jossa voi värittää hevosaiheisia värityskuvia tai tehdä pieniä hevosaskarteluja. Askarteluissa on hyvin huomioitu eri ikäisten valmiudet, Löytyy neljää vaikeustasoa. Tekemistä ihan pienimmillekin. Helmikin innostuu värittämisestä. Ja mikäpä muu kuvasta kehkeytyykään kuin se oma lempiratsu:

Hevonen. Tuo uljas ja uskollinen ihmisen seuralainen. On jaksanut ja jaksaa edelleen innostaa olemuksellaan. Taiteeseen ja tekemiseen. Liikkeeseen ja voimaan, jotka sulautuvat yhdeksi. Äitinä en hevosen ihmeellistä lumovoimaa enää ihmettele. Tyttäreni kautta olen sitä oppinut ymmärtämään. Ensimmäiset vuodet kentän laidalla jännittäen. Tippuuko? Seuraavat vuodet kehitystä hämmästellen. Miten taitavasti ja varmasti hän ystäväänsä ohjaakaan! Pienin, tuskin havaittavin liikkein. Kuin ajatuksen voimalla. Samalla kehittyy niin ryhti kuin lihasvoima sekä keskivartalon hyvä hallinta. Kehomieliyhteyttä unohtamatta. Tallilta kotiutuukin lähes poikkeuksetta hyväntuulinen ratsastaja olipa päivä sitten muuten ollut minkälainen hyvänsä. Jotakin mystistä ja alkukantaista ja samalla niin rauhoittavaa siinä on. Hevosessa. Tuo uljas ja ihmeellinen ihmisen seuralainen on todellakin oman taidenäyttelynsä ansainnut!

Lisätietoja:

taidemuseo.kuopio.fi

www.facebook.com/Kuopiontaidemuseo

Hummani hei!- näyttely sopii kaikenikäisille hevosten ystäville.

Näyttely ja siihen liittyvä omatoiminen hevostyöpaja on avoinna 21.5.2016 saakka.

Hiihtolomaviikolla (vko 10) näyttelyä opastetaan to ja pe 10.-11.3.2016 klo 14.00
ilmaiseksi alle 18-vuotiaille. 

Huhtikuussa näyttelyn oheistapahtumana järjestetään myös keppihevostyöpaja ja keppihevosten temppuratsastus. Niistä on lisätietoa Kuopion taidemuseon verkkosivuilla (kohdassa ajankohtaista).

Taidemuseolla toimii myös omatoimikahvio, josta voi pikkurahalla ostaa pientä purtavaa.

Patsastelua ja hölkkää

Kaupungintalo ja Kalervo Kallion Raivaaja (Pellervo)

Huomasitko Isänpäivänä ryhmän tummissa  spurttipöksyissä pyllistelevän Kuopion keskustassa patsaiden äärellä? Minä huomasin. Samainen ryhmä kiersi ympäri Kuopiota  seikkaillen  usean eri patsaan luona pyllistellen, patsastellen, heilutellen käsiään ja lanteitaan jatkaen matkaa hölkäten patsaalta patsaalle pimenevää iltaa vastaan. Outoa?
Erikoista ja ennennäkemätöntä toimintaa. Ei ole Kuopiossa eikä koko Suomessa tällaista ennen nähty ja koettu. Tai no, onhan joku Suomessakin saattanut puistossa pyllistellä , mutta ei Patsashölkän merkeissä kuin vain nyt ja  kerran aiemmin tänä vuonna loppukesästä Kuopiossa.

Minna Halme, Marja Louni ja minä

Olin yksi sunnuntain pyllistelijöistä, Patsashölkkääjistä kuten Lounin Marjakin ja noin kymmenen muuta mukaan lukien yksi polkupyöräilijä.  Kuopion taidemuseon intendentti Marja Lounin idean mukaan saimme Kuopioon uuden ja erilaisen tavan kurkata patsaidemme historiaan ja patsaiden luojiin. Patsashölkällä kiersimme Marjan johdolla Kuopion keskustan läheisyydessä hölkäten viisi kilometriä tutustuen yhteensä neljääntoista patsaaseen. Hölkäten, kyykäten, takaperin kävellen, haaraperushyppelyin ja venytellen matkamme taittui reippaasti reilussa tunnissa.
Aluksi tutustuimme koko Kuopion mieheen eli Veljmieheen, josta matkamme jatkui Siskotytön ja hänen jälkeläisensä Oksapojan kautta kohti Valkeisenlammen kauneutta ja teoksia tullen Maria Jotunia kunnioittaen ja  tervehtien Pikku Pietaria Hyvän tuulen voima- patsaalla, kaupungintalon edustan teosten kautta Minna Canthille ja kirjaston Pohjolan emäntää tervehtien päättäen hölkkämme Snellmannin patsaalle.
Patsaskierroksellamme menimme mobiilisovellus Kuopion Patsaspeli- reitin mukaan, jonka jokainen halukas hölkkääjä sai/ saa ladata maksuttomana puhelimeensa. Pelin kautta saimme jokaisen patsaan kohdalla kohteeseen liittyvän tietoiskun, tehtävän,  ja oikeasta vastauksesta saimme tiedon seuraavasta kohteestamme.  Sovellus vaikutti helppokäyttöiseltä ja ilolla voinkin suositella niin itse kuopiolaisille että vieraillemme Patsaspelin käyttöä omatoimisesti tutustuen kaupunkimme julkiseen taideantiin.
( tutustu Patsaspeliin linkin kautta: http://taidemuseo.kuopio.fi/julkinen-taide1 )

Siskotytöltä Oksapojalle matkalla harjoitettiin jalkalihaksia reippaasti

Liekkitanssia Futura II:n innoittamana Nuorisokeskuksen pihalla

Näimme kierroksellamme mielestäni lyhyessä ajassa paljon, mutta haluan enemmän. Enemmän lisää tällaistä taiteen ja liikkeen yhdistämistä. Tälle talvelle Marja ei luvannut, vielä, yleisiä Patsashölkkä kierroksia mutta tulevaisuudessa kylläkin saamme lisää, ja kenties enemmänkin. Mutta jo nyt Marja on valmis järjestämään ryhmille erillistilauksesta Patsashölkkiä, joten voidaan laittaa tilaukseen.

Heikki Niemisen Kevät (Kuopion Merenneito)

Voisin myös nähdä itseni hölkkäämässä mukana Kuopion PatsasMaratonilla, kiertäen kaikki Kuopion patsaat, Kuopion Puistot hölkäten tai vaikka Kurkistus Kuopion Asuinaluiden historiaan hölkäten. Myös muut lajit ovat varmastikin tervetulleita Taide ja historia tutuksi-teemalla esimerkiksi seilaten Kallavettä sisävesilaivalla ja saisimme samalla syvemmin tietoa kuinka kaunis Kallavesi on taiteilijoitamme innoittanut. Tai keksi sinä mitä haluat ja vinkkaa Marjalle toiveesi.

Tämä kierros ravitsi niin mieltäni kuin kehoani sekä sain iloa sydämeeni: vapaaehtoisella osallistumismaksulla Nenäpäivä-keräykseen sain auttaa pientä palasta maailmaa kohti parempaa. Patsashölkän nimi olisi voinut ollakin nimettynä Hyvän tuulen voima- hölkkä, Aapelin muistomerkin mukaan, sillä hyvä tuuli tarttui takkiin tältä hölkältä mukaan.

 Kuopion taidemuseosta lisää: http://taidemuseo.kuopio.fi

Kuopion taidemuseo Facebookissa: https://www.facebook.com/Kuopiontaidemuseo/?fref=ts

Kävin kesällä lapsille suunnatulla patsaskierroksella, josta voit lukea:
http://lupainnostua.blogspot.fi/2015/06/saa-katsoa-saa-koskea-saa-kuvitella.html

Kuopiossa pääset kulkemaan myös kirjailijoiden jalanjälkiä. Lue MerjaRiitan matkasta:
http://lupainnostua.blogspot.fi/2015/07/kavellen-kirjailijoiden-kulmilla.html

Saa katsoa. Saa koskea. Saa kuvitella.

Toivo ja Väinö 

"Älä koske. Älä koputa. Älä koske. Enkö juuri sanonut että älä koske!" Pienten lasten kanssa joskus museokierros voi saada aikaan hermosäikeiden pinkeytymistä, mutta tällä kertaa ei ratissut hermot kieltämisestä lapsilla eikä äidillä. Museoissahan yleensä ei saa koskea teoksiin mutta Kuopion Taidemuseon patsaskierroksella on lupa toimia toisin: saa katsoa, SAA KOSKEA ja saa lennätellä mielikuvitusta. Saa myös koputella ja kummastella mistähän aineesta patsas on mahdollisesti luotu.

                                                                                                                                                             Onnellinen Oksapoika ystävineen- lasten patsaskierroksella meitä opasti taidemuseon intendentti

Veljmies,  1959 Heikki Konttinen

Marianna. Aloitimme kierroksen laulamalla Veljmiehelle onnittelulaulun sillä hänen onnenpäivänsä oli juurikin tänään 18.6.:  56 vuotta olemme saaneet patsastella Heikki Konttisen luomaa Veljmiestä torillamme. Olemme Väinö 4,5 vuotta ja Toivo 3 vuotta kanssa ihailleet jo torimme patsaita useaan kertaan aiemminkin mutta ilman opastusta. Luulin ennakkoon että olemme tavanneet jo kaikki patsaat mutta hupshei, olimmekin huomanneet vain puolet torimme patsasystävistä.

Oksapoika, 2013 Pekka Kauhanen

Veljmies ei ole enää ainut mies torilla vaan on saanut ystäväkseen Oksapojan, joka seisoo ilman kenkiä Kauppahallin toisella laidalla. Miksi Oksapojalla ei ole kenkiä? Kesällä ei tarvitse kenkiä, mutta talvella varpaat paleltuu. Mutta miksi Oksapojalla on oksia? Lintuja varten vai Sinun kättäsi varten? Mitä Oksapoika ajattelee? Hän selvästikin hymyilee. Vai näyttääkö hän hampaita kuin hevonen hammaslääkärissä kuten Toivo tuumaili.  Miksi Oksapoika näyttää hymyilevän onnellisesti? Onko Oksapoika onnellinen koska hänellä on ystäviä ympärillä?  Mutta minne Oksapojan katse suuntaa?

Nalliainen, 2013 Pekka Kauhanen

Oksapojan Ystävä Nalliainen löytyykin hänen selkänsä takaa penkiltä. Nalliainen ei olekaan mikään tavallinen ystävä vaan hän on Ystävä. Ystävänä Nalliainen on kaikkien Ystävä: jos olet yksinäinen istuudu Nalliaisen viereen ja kerro huolesi,  ilosi ja hän kuuntelee. Väinön mielestä Nalliainen näyttää aivan satukirjan Pinokkiolta pitkine nenineen. Vai onkohan Nalliainen sittenkin velmuileva savolainen Pinokkio?

Kuutar ja Päivätär, 2013 Pekka Kauhanen

Oksapojan hymyyn syy voi löytyä kauniista pikkuruisista Kuutar ja Päivätär patsaasta, jonne Oksapojan valoisa katse suuntaa. Öisin kuunsilta valaisee Oksapojan katsetta yhdessä Kuuttaren kanssa ja päivisin auringonsäteet tanssittavat Oksapoikaa Päivättären kanssa.  Näin romanttisesti aikuisena luon mielikuvaa patsaista mutta Väinö kertoi kuitenkin "prinsessoista" totuuden: Oksapojan nenäliinat ovat lentäneet lamppuun, kun sillä oli nuha.

Pullopostia, 2013 Pekka Kauhanen

Pullopostia, 2013 Pekka Kauhanen

Oksapojan ystävät lähettävät hänelle pullopostia Kallaveden aaltoja pitkin. Hänen pullopostilaatikkonsa on aivan Siskotytön valvovan silmän alla. Mitähän kirjeessä lukee? Merkkikieltä vai ihan savoa? Paikalliset linnut ovatkin juuri ennen tuloamme lähettäneet lentopostia pullopostin päälle.

Reikäleipää, 2013 Pekka Kauhanen

Mitähän Oksapoika syö? Lihapiirakkaa? Mansikoita? Kalakukkoa?
Veljmies syö ainakin kalaa ja
hänen viereisessä oksassa onkin Reikäleipää.
Mutta miten Oksapoika ylettää korkealta reikäleipää ottamaan?
Ottaa tietysti oksasta kiinni ja kiipeää, kertoo Väinö.

Juhani Ahon virsut, 2013 Pekka Kauhanen

Veljmieheltä reikäleivänheiton matkan päässä Musiikkikeskukselle päin löytyy penkin alta kengät. Ovatkohan ne Oksapojan puuttuvat kengät? Mutta miltäs nämä kengät näyttää? Ne näyttää crocseilta, kertoo Toivo. Niin no, oikeastaan ne ovatkin entisajan crocsit eli virsut. Mutta miksi virsut on jätetty penkin alle? Onko Oksapoika kiivennytkin oksistoon hakemaan Siskon Liskoa, joka hännästään roikkuu oksalta? Onko Siskon Lisko sukua sisiliskolle? Entäs jos se katkaiseekin hännän ja tippuu oksalta suuhuni kun ihailen sitä alhaaltapäin?

Siskon Lisko, 2013 Pekka Kauhanen

Mutta mikä olikaan hauskin patsas kierroksellamme? Itse pidin veikeästä Nalliaisesta, Väinö tykkäsi "Nenäliinoista" ja Toivon mieleen jäi pikkuinen Puijon torni, joka suihkuaa kauniisti Veljmiehen edessä. Kierroksen miinuksena voidaan mainita että tyttöjä oli liikaa Väinön mielestä, mutta Toivo olisi halunnut tyttöjä olevan vielä enemmän.

Lasten kanssa näen enemmän.

http://taidemuseo.kuopio.fi