Patsastelua ja hölkkää

Kaupungintalo ja Kalervo Kallion Raivaaja (Pellervo)

Huomasitko Isänpäivänä ryhmän tummissa  spurttipöksyissä pyllistelevän Kuopion keskustassa patsaiden äärellä? Minä huomasin. Samainen ryhmä kiersi ympäri Kuopiota  seikkaillen  usean eri patsaan luona pyllistellen, patsastellen, heilutellen käsiään ja lanteitaan jatkaen matkaa hölkäten patsaalta patsaalle pimenevää iltaa vastaan. Outoa?
Erikoista ja ennennäkemätöntä toimintaa. Ei ole Kuopiossa eikä koko Suomessa tällaista ennen nähty ja koettu. Tai no, onhan joku Suomessakin saattanut puistossa pyllistellä , mutta ei Patsashölkän merkeissä kuin vain nyt ja  kerran aiemmin tänä vuonna loppukesästä Kuopiossa.

Minna Halme, Marja Louni ja minä

Olin yksi sunnuntain pyllistelijöistä, Patsashölkkääjistä kuten Lounin Marjakin ja noin kymmenen muuta mukaan lukien yksi polkupyöräilijä.  Kuopion taidemuseon intendentti Marja Lounin idean mukaan saimme Kuopioon uuden ja erilaisen tavan kurkata patsaidemme historiaan ja patsaiden luojiin. Patsashölkällä kiersimme Marjan johdolla Kuopion keskustan läheisyydessä hölkäten viisi kilometriä tutustuen yhteensä neljääntoista patsaaseen. Hölkäten, kyykäten, takaperin kävellen, haaraperushyppelyin ja venytellen matkamme taittui reippaasti reilussa tunnissa.
Aluksi tutustuimme koko Kuopion mieheen eli Veljmieheen, josta matkamme jatkui Siskotytön ja hänen jälkeläisensä Oksapojan kautta kohti Valkeisenlammen kauneutta ja teoksia tullen Maria Jotunia kunnioittaen ja  tervehtien Pikku Pietaria Hyvän tuulen voima- patsaalla, kaupungintalon edustan teosten kautta Minna Canthille ja kirjaston Pohjolan emäntää tervehtien päättäen hölkkämme Snellmannin patsaalle.
Patsaskierroksellamme menimme mobiilisovellus Kuopion Patsaspeli- reitin mukaan, jonka jokainen halukas hölkkääjä sai/ saa ladata maksuttomana puhelimeensa. Pelin kautta saimme jokaisen patsaan kohdalla kohteeseen liittyvän tietoiskun, tehtävän,  ja oikeasta vastauksesta saimme tiedon seuraavasta kohteestamme.  Sovellus vaikutti helppokäyttöiseltä ja ilolla voinkin suositella niin itse kuopiolaisille että vieraillemme Patsaspelin käyttöä omatoimisesti tutustuen kaupunkimme julkiseen taideantiin.
( tutustu Patsaspeliin linkin kautta: http://taidemuseo.kuopio.fi/julkinen-taide1 )

Siskotytöltä Oksapojalle matkalla harjoitettiin jalkalihaksia reippaasti

Liekkitanssia Futura II:n innoittamana Nuorisokeskuksen pihalla

Näimme kierroksellamme mielestäni lyhyessä ajassa paljon, mutta haluan enemmän. Enemmän lisää tällaistä taiteen ja liikkeen yhdistämistä. Tälle talvelle Marja ei luvannut, vielä, yleisiä Patsashölkkä kierroksia mutta tulevaisuudessa kylläkin saamme lisää, ja kenties enemmänkin. Mutta jo nyt Marja on valmis järjestämään ryhmille erillistilauksesta Patsashölkkiä, joten voidaan laittaa tilaukseen.

Heikki Niemisen Kevät (Kuopion Merenneito)

Voisin myös nähdä itseni hölkkäämässä mukana Kuopion PatsasMaratonilla, kiertäen kaikki Kuopion patsaat, Kuopion Puistot hölkäten tai vaikka Kurkistus Kuopion Asuinaluiden historiaan hölkäten. Myös muut lajit ovat varmastikin tervetulleita Taide ja historia tutuksi-teemalla esimerkiksi seilaten Kallavettä sisävesilaivalla ja saisimme samalla syvemmin tietoa kuinka kaunis Kallavesi on taiteilijoitamme innoittanut. Tai keksi sinä mitä haluat ja vinkkaa Marjalle toiveesi.

Tämä kierros ravitsi niin mieltäni kuin kehoani sekä sain iloa sydämeeni: vapaaehtoisella osallistumismaksulla Nenäpäivä-keräykseen sain auttaa pientä palasta maailmaa kohti parempaa. Patsashölkän nimi olisi voinut ollakin nimettynä Hyvän tuulen voima- hölkkä, Aapelin muistomerkin mukaan, sillä hyvä tuuli tarttui takkiin tältä hölkältä mukaan.

 Kuopion taidemuseosta lisää: http://taidemuseo.kuopio.fi

Kuopion taidemuseo Facebookissa: https://www.facebook.com/Kuopiontaidemuseo/?fref=ts

Kävin kesällä lapsille suunnatulla patsaskierroksella, josta voit lukea:
http://lupainnostua.blogspot.fi/2015/06/saa-katsoa-saa-koskea-saa-kuvitella.html

Kuopiossa pääset kulkemaan myös kirjailijoiden jalanjälkiä. Lue MerjaRiitan matkasta:
http://lupainnostua.blogspot.fi/2015/07/kavellen-kirjailijoiden-kulmilla.html

Saa katsoa. Saa koskea. Saa kuvitella.

Toivo ja Väinö 

"Älä koske. Älä koputa. Älä koske. Enkö juuri sanonut että älä koske!" Pienten lasten kanssa joskus museokierros voi saada aikaan hermosäikeiden pinkeytymistä, mutta tällä kertaa ei ratissut hermot kieltämisestä lapsilla eikä äidillä. Museoissahan yleensä ei saa koskea teoksiin mutta Kuopion Taidemuseon patsaskierroksella on lupa toimia toisin: saa katsoa, SAA KOSKEA ja saa lennätellä mielikuvitusta. Saa myös koputella ja kummastella mistähän aineesta patsas on mahdollisesti luotu.

                                                                                                                                                             Onnellinen Oksapoika ystävineen- lasten patsaskierroksella meitä opasti taidemuseon intendentti

Veljmies,  1959 Heikki Konttinen

Marianna. Aloitimme kierroksen laulamalla Veljmiehelle onnittelulaulun sillä hänen onnenpäivänsä oli juurikin tänään 18.6.:  56 vuotta olemme saaneet patsastella Heikki Konttisen luomaa Veljmiestä torillamme. Olemme Väinö 4,5 vuotta ja Toivo 3 vuotta kanssa ihailleet jo torimme patsaita useaan kertaan aiemminkin mutta ilman opastusta. Luulin ennakkoon että olemme tavanneet jo kaikki patsaat mutta hupshei, olimmekin huomanneet vain puolet torimme patsasystävistä.

Oksapoika, 2013 Pekka Kauhanen

Veljmies ei ole enää ainut mies torilla vaan on saanut ystäväkseen Oksapojan, joka seisoo ilman kenkiä Kauppahallin toisella laidalla. Miksi Oksapojalla ei ole kenkiä? Kesällä ei tarvitse kenkiä, mutta talvella varpaat paleltuu. Mutta miksi Oksapojalla on oksia? Lintuja varten vai Sinun kättäsi varten? Mitä Oksapoika ajattelee? Hän selvästikin hymyilee. Vai näyttääkö hän hampaita kuin hevonen hammaslääkärissä kuten Toivo tuumaili.  Miksi Oksapoika näyttää hymyilevän onnellisesti? Onko Oksapoika onnellinen koska hänellä on ystäviä ympärillä?  Mutta minne Oksapojan katse suuntaa?

Nalliainen, 2013 Pekka Kauhanen

Oksapojan Ystävä Nalliainen löytyykin hänen selkänsä takaa penkiltä. Nalliainen ei olekaan mikään tavallinen ystävä vaan hän on Ystävä. Ystävänä Nalliainen on kaikkien Ystävä: jos olet yksinäinen istuudu Nalliaisen viereen ja kerro huolesi,  ilosi ja hän kuuntelee. Väinön mielestä Nalliainen näyttää aivan satukirjan Pinokkiolta pitkine nenineen. Vai onkohan Nalliainen sittenkin velmuileva savolainen Pinokkio?

Kuutar ja Päivätär, 2013 Pekka Kauhanen

Oksapojan hymyyn syy voi löytyä kauniista pikkuruisista Kuutar ja Päivätär patsaasta, jonne Oksapojan valoisa katse suuntaa. Öisin kuunsilta valaisee Oksapojan katsetta yhdessä Kuuttaren kanssa ja päivisin auringonsäteet tanssittavat Oksapoikaa Päivättären kanssa.  Näin romanttisesti aikuisena luon mielikuvaa patsaista mutta Väinö kertoi kuitenkin "prinsessoista" totuuden: Oksapojan nenäliinat ovat lentäneet lamppuun, kun sillä oli nuha.

Pullopostia, 2013 Pekka Kauhanen

Pullopostia, 2013 Pekka Kauhanen

Oksapojan ystävät lähettävät hänelle pullopostia Kallaveden aaltoja pitkin. Hänen pullopostilaatikkonsa on aivan Siskotytön valvovan silmän alla. Mitähän kirjeessä lukee? Merkkikieltä vai ihan savoa? Paikalliset linnut ovatkin juuri ennen tuloamme lähettäneet lentopostia pullopostin päälle.

Reikäleipää, 2013 Pekka Kauhanen

Mitähän Oksapoika syö? Lihapiirakkaa? Mansikoita? Kalakukkoa?
Veljmies syö ainakin kalaa ja
hänen viereisessä oksassa onkin Reikäleipää.
Mutta miten Oksapoika ylettää korkealta reikäleipää ottamaan?
Ottaa tietysti oksasta kiinni ja kiipeää, kertoo Väinö.

Juhani Ahon virsut, 2013 Pekka Kauhanen

Veljmieheltä reikäleivänheiton matkan päässä Musiikkikeskukselle päin löytyy penkin alta kengät. Ovatkohan ne Oksapojan puuttuvat kengät? Mutta miltäs nämä kengät näyttää? Ne näyttää crocseilta, kertoo Toivo. Niin no, oikeastaan ne ovatkin entisajan crocsit eli virsut. Mutta miksi virsut on jätetty penkin alle? Onko Oksapoika kiivennytkin oksistoon hakemaan Siskon Liskoa, joka hännästään roikkuu oksalta? Onko Siskon Lisko sukua sisiliskolle? Entäs jos se katkaiseekin hännän ja tippuu oksalta suuhuni kun ihailen sitä alhaaltapäin?

Siskon Lisko, 2013 Pekka Kauhanen

Mutta mikä olikaan hauskin patsas kierroksellamme? Itse pidin veikeästä Nalliaisesta, Väinö tykkäsi "Nenäliinoista" ja Toivon mieleen jäi pikkuinen Puijon torni, joka suihkuaa kauniisti Veljmiehen edessä. Kierroksen miinuksena voidaan mainita että tyttöjä oli liikaa Väinön mielestä, mutta Toivo olisi halunnut tyttöjä olevan vielä enemmän.

Lasten kanssa näen enemmän.

http://taidemuseo.kuopio.fi