Lupa innostua: Lähtöviiva ja maaliviiva - raskausajan hyvinvointia etsimässä

Kahden viivan ilmestyminen testitikkuun toi elämääni sen saman valtavan onnen tunteen, jotka olen kokenut kahden aiemman lapsemme kohdalla. Tälle lähtöviivalle asettuminen kolmatta kertaa pisti polvissa tutisemaan myös sen tutun ja pelottavan maailmani järisee –fiiliksen. Ohitan nyt tässä pikkuhiljaa mieleen hiipineet kodin- ja autonvaihtoahdistukset ja kauhun edessä olevista valvoen vietettävistä öistä ja pureudun teemaan, joka ensimmäisenä pyrki heiluttelemaan hermosolujani: miten kehoparkani selviää tästä tulevasta yhdeksästä kuukaudesta ja vielä kunnialla maaliviivan yli?

Viime vuosien kehonhuoltoni on koostunut pelkästään naurettavista yrityksistä. Kun sanon käyväni uimassa, tarkoittaa se lastenaltaassa lillumista ja kylmän pitämistä loitolla ”vesijumppaamalla” hätäisesti silloin kun kukaan ei katso. Lenkkeily on pääasiassa ollut sitä, kun olen työntänyt lastenvaunuja ympäri talonyhtiön tonttia (tuskan)hiki naamaa koristaen nukkumishaluttoman vauvan huutaessa itseään uneen. Joskus huijaan kertomalla kotijumppaavani. Jumppaan kerran puolessa vuodessa ja niin, että viiden vatsalihasliikkeen jälkeen huomaan olevani kahden innosta soikeana kiljuvan kiipeilytelineenä. Eli tilanne lähtöviivalla = huono.

Paniikkihan se iski. Vuokrasin sitten kuntosalijäsenyyden kahdeksi kuukaudeksi, mutta vastassa oli sama ongelma kuin aiemmissakin raskauksissa: mitä minä saan tehdä? Saiko sitä mahan kanssa maata selällään? Entä tehdä vinoja vatsalihaksia? Hengästyä? Läähättää? Lankuttaa? Häh! Tarvitsin ohjausta.

Kuopion raskausajanliikuntatarjonta ei googlaillessa räjäyttänyt tajuntaa runsaudellaan, mutta on minulla jaettavana jotakin. Pääsin testaamaan uunituoretta SAWOn Mammatreeniä, jota Kumlinin Maria vetää kahdesti viikossa. Treeni sopii raskaana oleville sekä raskaudesta palautuville äideille. Mammatreenin helppous on siinä, että lapsen voi ottaa mukaan. Isommille on kiva leikkitila sekä leluja ja pienimmät viihtyvät lastenmusahittien tahtiin rehkiviä äitejä ihmetellessä. Ja ai että, omakin jälkikasvuni saa pitkästä aikaa näyttöä siitä, että kyllä meillä on liikunnallinen perhe.

Leikkihuoneen ovi on auki saliin päin

Karu sali ei vastaa sitä mielikuvaa, minkä äitiysliikunnasta olin mielessäni luonut. Hämärä valaistus, kukkaistuoksua ja hengittelyä huilumusiikin tahtiin – tätä ei nyt selvästi ole luvassa. 45 minuutin treeni on sopivan lyhyt, jotta lapsi ja huonokuntoinen äiti jaksavat. Nimittäin hiki tulee ja jälkeenpäin lihaksia särkee. Kolmen vartin jälkeen olen soutanut, työntänyt kelkkaa, vetänyt leukoja, heilutellut kahvakuulaa ja kyykännyt niin etten eläissäni ole. Marian tietämys liikkumisesta tässä naiseuden tilassa on huippuluokkaa ja ohjaus on innostavaa. Tämä sopi kaltaisilleni, jotka kammoavat kuntosalien laitemerta ja siihen tutustumista. Tehokkaita ja yksinkertaisia liikkeitä voisi soveltaa vaikka siellä kotijumppaillessa, kenen itsekuri siihen sitten yltää.

Soutulaite oli inspiroiva myös kaksivuotiaan mielestä

Ainoa miinus tulee siitä, että tätä hikistä herkkua on tarjolla vain kahdesti viikossa tiettyyn kellon lyömään, joista toiseen en pääse. Luulen, että toisillakin mammoilla voi olla sama probleemi. Hoi Sawon väki, saisiko tästä myyntiin kertalippusia tahi kerran viikossa paketin? Maaliviivani häämöttää keskikesällä ja sinne matkatessa aion käyttää tämän keskivartaloon kohdistuvan massakauden edes hiukkasen kuntoa ylläpitävissä merkeissä. Wish me luck!