pe 23.12.2016 Kuopio
Rakas Joulupukki,
Ei hätää, tänä vuonna en pyydä Sinulta itselleni Suomen presidenttiyttä. En enää usko että olet oikea henkilö tekemään minusta Presidenttiä. Uskon että Saulinkin piti ihan ite presidenttiytensä tehdä.
En myöskään pyydä Sinua luomaan minusta Miss Suomea, kuten 1980- luvulla taisi kirjeessäni vieno pyyntö olla.
Nyt ymmärrän näin keski-ikää lähestyessä ettet ihan mahdottomia toiveita voi toteuttaa, mutta aikanaan en rajallisuuttasi halunnut ymmärtää. Nyt ymmärrän rajallisuutesi, mutta
edelleen ikiomat rajani on vaikeaa myöntää.
Loirin laulun sanoin "Tähden tähdistä kirkkain" |
Kaikki me olemme rajallisia. Jopa omat rajani olen viime vuosina saanut opetella vaikka ajoittain kuvittelenkin olevani kaltaisesi taikahahmo sadusta.
Olen lasteni myötä myös opiskellut rajattomuutta, jonka avulla olen saanut kiinni hetkien iloitsemisesta.
Rajallisuus ja rajattomuus ovat ymmärrykseen mennessä ihana oivallus.Tämän oivalluksen myötä tuntee elävänsä.
Elämään ilon oivalluksen olen saanut lahjana koko elämäni ihmisiltä, mutta silti hetkestä iloitseminen tahtoo arjen pyörteissä unohtua.
Rakas Joulupukki, Sinulla on kokemusta elämästä jo pitkältä matkaa, joten kertoisitko mihin ja miksi hetken taika katoaa?
Lapsilla jokainen hetki on maailman ihmeitä täynnä, mutta meillä aikuisilla tuntuu painavan hetkissä repussamme tulevaisuuden taakka tai reellinen menneisyyden kiviä.
Muistan hetken kun isosiskoni kertoi minulle huoneessamme ettei Joulupukki olekaan olemassa. Vuosi oli 1980-luvulla kesäaikaan ennen ensimmäisen kouluvuoteni alkua. Itkin sisälläni, mutta sanoin siskolleni tietäväni ettei Sinua ole olemassa.
Valehtelin sinisin silmin.
Vieläkin 2016 vuonna uskon Sinun olevan olemassa.
Enhän muuten kirjoittaisi Sinulle kirjettä. Sinusta puhutaan että olet olemassa vain ihmisten saduissa.
Mutta sadut ja tarinat ovat ihmisten luomia. Niin kokemuksista kuin kokemattomuuksista tarinat on luotu.
Eli Sinä olet olemassa.
Mutta mitä Sinulta rakas Joulupukki toivoisin?
Jos minusta olisi tullut aikanaan Suomen Missi, olisin finaalikierroksella toivonut maailmalle rauhaa.
Jos minusta olisi jo tähän päivään mennessä tullut Suomen Presidentti, olisin toivonut varsinkin tähän maailmaan koko maailmalle rauhaa.
Mutta minä kun olen minä, Kirsi kuopiolainen Kuopiosta, niin mitä toivon?
Niin.
Ei taida toiveet muuttua vaikka olisin sitten Missi, Presidentti
tai tavallinen kuopiolainen.
Rauhallista joulua ja onnellisuutta uudelle vuodelle,
Kirsi kuopiolainen Kuopiosta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti