Kuopion Alatori on sateella armollinen paikka. Ei kastu kengät, ei tukka, ei takki. Koputtelen käytävien halki arjen ostoksille. Sitten kahville kauppahalliin. Parhaat vehnäspullat tänään...
Vastaankulkee harmaahiuksinen. "Piäsöökö tiältä mitenkään pois?" Hän on vaeltanut käytävät ristiinrastiin, mutta aina on seinä vastassa. Lähdemme käsikynkkää. Ei jukra. Emme me tähän opi. Kyltissä lukee VIHTORI ja me etsimme tietä Anttilaan.
Tämä kyltti toivottaa tervetulleeksi, mutta minne?
Kauppakeskus Aapeli sai nimensä heti syntymässään. Onhan Aapeli kuopiolaisten rakastettu kirjailija Aapeli. Mutta kuinka moni edes tietää, että Vihtorin taustanimenä on Viktor Barsokewitsch. Museovihtori. Ei moni.
Alatorin rakentamisen kommellus sattui siinä, ettei sieltä ole liukuportaita Anttilaan. Kuka osaa etsiä rumaa karjahissiä Anttilaan, siis Vihtoriin päästäkseen?
Me kuopiolaiset harrastamme valittamista penkkiurheiluna. Hus. Alatorin pysäköintihalli on tätä päivää. Sinne on helppoa tulla ja lähteä. Tilaa on. Vinopysäköinnistä on turvallista peruuttaa. Keskustan ostovoima lisääntyy siitä, mitä useampi kaartaa pysäköintihallin aukosta sisään. "Aution lentokentän" aika Kuopion torin kuvana on ohi.
Ja jos pysäköintihalliin eksyy, sielläkin voi kysyä toiselta autoilijalta: "Piäsöökö tiältä mitenkään pois?"
Varmasti piäsöö.
Pyhäaamun rauhaa pysäköintihallissa. Arkisin Hondalla on kavereita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti