Kuopio Rockcock ensikertalaisen silmin ja korvin

"Keski-ikäiseksi piti kasvaa ennenkuin elämäni ensimmäisen kerran rokkifestareille innostuin lähtemään", voisi tämä savolaistäti todeta. En ole koskaan - edes teininuorena - tuntenut suurta kutsumusta lähteä festareille, joille pitää ajella satoja kilometrejä ja joilla yövytään mutapellolla teltassa hirveän mökän keskellä. Mukana on vielä raahattava jättimäistä rinkkaa sisällään kaikkea tarpeellista sekä tarpeetonta, jota ehkä matkalla sattuisi tarvitsemaan. Ehkä todellisuus nyt ei aina ole näin karua, mutta tällainen mielikuva festareista minulla pahimmillaan oli, etenkin jos sattuisi vielä sateinen viikonloppu kohdalle. 

Nyt olen sitten Kuopio Rockcockin nautiskellut ja makustellut ja mielikuvat ovat kyllä muuttuneet positiivisempaan suuntaan. Teltassa en kuitenkaan yöpynyt, kun vaihtoehtona oli kivenheiton päässä sijaitseva oma kotipesä ja siksi Kuopiorock sopii meille mukavuudenhaluisemmillekin. Kätevästi pääsee rokkailemaan kotoa käsin ja pitempimatkalaisille on kävelymatkan päässä runsaasti muitakin majoitusvaihtoehtoja kuin telttakylä. Lauantain välillä viileähkö sadesääkään ei haitannut, kun oli varustautunut sadetakilla, vaihtosukilla ja lämpimillä vaatteilla. Coolista rokkimuodista joutui moni tosin sadekuurojen vuoksi tinkimään, sillä lauantaina festarimuoti näytti ajoittain tältä (symppispisteet ja ekstrapeukutus lisäksi sille rokkihenkisesti pukeutuneelle pitkätukkaiselle partaäijälle, joka oli suojautunut sadepisaroilta vaaleanpunaisella sadeviitalla):

Sataa, sataa, ropisee, vaan ei haittaa!

Viikonlopun festariohjelma ei kuitenkaan jättänyt ketään kylmäksi, sillä niin paljon oli huippuesiintyjiä ja hiki tuli lavojen väliä juostessa! Varsinkin perjantaina emme toisen hyvinvointilähettilään eli Kirsin & kumppaneiden kanssa ehtineet nauttimaan kaikkea musiikkitarjontaa, jota olimme suunnitelleet seuraavamme. Esimerkiksi paikallinen roots & rock’n’roll –orkesteri Hole In The Head sai meidät innostumaan niin, että Apulannan keikkaa ehdimme valitettavasti kuuntelemaan vain viimeiset biisit. Hyvä, että edes nekin, sillä Apulantaa en ole ennen livenä nähnyt ja muutaman biisin perusteella on todettava, että pakko on kyllä joskus päästä heidän koko settinsä nauttimaan. 

Hole In The Head

Apulanta

Kuva: Jyri Hoffrén

Kaija Koon keikan ehdimme katsomaan alusta loppuun ja tehotyttö bändeineen oli taas kerran vauhdissa ja sai yleisönkin lantiot liikkeelle. Hauskoja olivat myös kerronnalliset välispiikit. Mielenkiinnolla odotamme Kaijan alaselän tatuointipaljastusta, mikähän teksti tuleekaan valittua... 

Kaija Koo

Kuva: Jyri Hoffrén

Myös toinen tehotyttö eli oman kylämme Jenni Vartiainen sai meidät svengaamaan mukana reippaasti. Eksyipä lavalle myös "nelijalkainenkin otus" rokkaamaan ja kiva yllätys oli se, että keikkakiireiltään Jenni ehti minun ja Kirsin kanssa yhteiskuvaan. Taisi Marc Sabat ottaa viikonlopun aikana meidän kuvamme lisäksi melko monta muutakin kuvaa "Jennistä" ja hänen faneistaan.

Jenni Vartiainen

Kuva: Jyri Hoffrén

”Jenni”, minä ja Kirsi

Kuva ja kuvankäsittely: Marc  Sabat

Hienoa oli huomata, että tapahtumassa oli huomioitu myös esteettömyysseikat, sujuva siirtyminen eri lavojen välillä sekä rokkirakkaus. Montaa minuuttia ei mennyt siirtymiseen, kun usean keikkalavan väliä sukkuloimme. Pyörätuolin käyttäjille oli rakennettu invakorokkeet ja ainakin rantalavalla sieltä oli hyvä näkyvyys lavalle ja screeneille. Näin ainakin kertoi pyörätuolia käyttävä tuttavani ja itsekin kävin korokkeella näkyvyyttä testaamassa. Rakkauden lähettiläät lupasivat välittää videoterveisesi rakastetullesi tai sait käydä hänen kanssaan valokuvattavana. Ja niitä kesäkumejakin oli portilla jaossa. Tämä täti tosin ei katsonut koriin tarkemmin ja luuli siellä olevan korvatulppia, joita meinasi kahmaista varmuuden vuoksi kourakaupalla. Olisi niitä sitten kavereillekin jaettavaksi, jos ovat omansa kotiin unohtaneet. Onneksi "korityttö" oikaisi täti-ihmistä ja korvatulppiakin lopulta löytyi ja riitti kaikille niitä tarvitseville.

Rantalavan invakoroke

Rokkirakkautta

Rokatessa iski välillä jano, nälkä ja vessahätäkin, mutta ruoka- ja anniskelualueiden tai bajamajojen jonoissa ei onneksi tarvinnut nälkäisenä, janoisena tai jalat ristissä kärvistellä oikeastaan lainkaan. Jonoja pääsi harvoin syntymään ja jos muutama henkilö joskus jonossa minua ennen sattui olemaankin, niin kauaa ei tarvinnut seisoskella odottelemassa. Sen vuoksi vähän ihmettelimmekin, kun eräs "herrasmies" meni heittämään vetensä bajamajan vierustalle, vaikka olisi ollut vessakin käytössä ihan ilman jonottamista. Ensi kesäksi pitänee bajamajojen viereen laittaa vielä niiden käyttöohjeet tai vaihtoehtoisesti sisäänheittäjät bajamajojen oville...? Onneksi em. toiminta näytti kuitenkin olevan harvinainen erhe ja sekä tapahtuma-alue kokonaisuudessaan että myös vessat pysyivät viikonlopun ajan hämmästyttyvän siisteinä. Mitään muitakaan järjestyshäiriöitä ei vastaan tullut, vaikka 10 tunnin päivät alueella vietimmekin.

Peruutuksilta ei festareilla valitettavasti vältytty, kun Leila K viimetipassa ilmoitti jäävänsä tulematta. Minulla oli kuitenkin lauantaina festareilla mukanani oma "Leila K" eli ystävättäreni Leila K., joka nimensä puolesta olisi hyvin passannut aidon artistin tuuraajaksi. Valitettavasti hän ei kuitenkaan jostain kumman syystä ottautunut idealle, vaikka mikäs nykytekniikalla olisi ollut ongelmana, kun on taustanauhat, pelit ja vehkeet. Onneksi Haloo Helsinki! energisyydellään ja Elastinen positiivisella fiiliksellään sai peruutuspettymyksen äkkiä unohtumaan.

Alunperin Kuopiorock kuitenkin on ollut raskaamman rokin ja hevin festari ja vaikka ohjelma on vuosien saatossa monipuolistunut, ei tanakamman musiikin ystäviä ollut unohdettu tänäkään vuonna. Itsekin olen musiikin suhteen lähes kaikkiruokainen ja siksi päätin ennakkoluulottomasti kuunnella festaritarjontaa laidasta laitaan. Vaikka Turmion Kätilöt on myös täältä kotiseudultani lähtöisin, niin  tunnustan, että se oli minulle uusi tuttavuus. Lenkkikaverini Leilan kanssa pohdimme, että saisimme Puijon porrastreeniin hyvää buustia Kätilöiden tanakasta paukutuksesta. Jotenkin ulkonäöllisestikin samaistuin ajatuksissani Kätilöihin ja illalla ripsiväriä poistaessani tajusin, että katson juuri yhtä "turmion kätilöä" peilistäni.

Savolainen heavybändi Verjnuarmu jäi harmittavasti vielä tänä vuonna väliin, kun Neljä Ruusua meni sen kanssa päällekäin, mutta onneksi ehdimme sieltä Popedan koko keikalle. Teininä olen viimeksi herrojen keikalla ollut ja täytyy todeta, että vaikka olivat silloinkin kovia äijiä, niin nyt olivat kyllä vielä kovempia! Ja Sonata Arcticaan tykästyin, he saivat minusta uuden ihailijan!

Popeda

Kuva: Jyri Hoffrén

Niinkuin Kirsikin blogijutussaan tunnusti, myös minulle pääesiintyjä Accept oli aivan outo tapaus ennen festareita. Tykkään kyllä rokimmasta sekä hevimmästäkin musiikista ja esimerkiksi AC/DC:n keikalla on tullut käytyä pariinkin otteeseen, joten uskaltauduin myös Acceptia kuuntelemaan. Ja hyvin bändi miellytti myös keski-ikäisen täti-ihmisen korvia! Monta uutta hyvää bändiä siis rokkipäivinä löysin ja valitettavasti monta mielenkiintoista bändiä jäi aikatauluongelmien vuoksi vielä kuulemattakin. Haaveenani olisi saada nuorisokin joskus äidin mukaan rokkaamaan - tänä vuonna eivät vielä oikein innostuneet "äitirokista".  Mutta ehkäpä jo ensi kesänä...

Accept

Kuva: Jyri Hoffrén

Accept

Video: Jyri Hoffrén

 
Lopuksi vielä festareiden plussat ja miinukset tiivistettynä:

Miinukset:

• "Liikaa" hyviä bändejä esiintymässä yhtä aikaa, kaikkia ei ehtinyt millään katsomaan (HUOM! Tämä on kuitenkin positiivinen ongelma, johon en oikeasti toivo "parannusta"!).
• Toiminnallisia pisteitä olisi voinut olla enemmänkin ja muutakin kuin extreme-toimintaa.

Plussat:

• Huippuesiintyjät.
• Kaunis Väinölänniememme on huippupaikka tapahtumalle.
• Hyvä, leppoisa tunnelma ilman järjestyshäiriöitä.
• Sujuvuus - ei tarvinnut paljoa jonotella.
• Helppo ja nopea siirtyminen esiintymislavojen välillä.
• Monia odottamattomia kohtaamisia  + mukavaa jutustelua ystävien, tuttavien ja muun festariväen kanssa.
• Alueen siisteys. 
• Tapahtuma sopii kaikenikäisille.
• Vesipiste hyvin sijoitettuna ja riittävästi vesihanoja.
• Monipuolinen ruokatarjonta.

Lisäksi kiitokset ystävättäreni pojalle Jyri Hoffrénille, joka ystävällisesti antoi festareilla ottamiansa kuvia ja videonpätkän blogikäyttööni!

Tavataan taas vuoden päästä rokkitunnelmissa,

Sari 
http://www.kuopiorock.fi/etusivu/