Ensi kertaa Kallavettä kajakilla

Olen melonut kaiketi viitisentoista vuotta ellen enemmänkin. Oma kajakki on ollut käytössä jo vuosia. Mutta vasta tänä kesänä, kohtuullisen värskinä kaapuntilaisena, pääsin ensi kertaa melomaan Kuopion vesiä. Tai olen kyllä tätä ennen meloa suhauttanut retkimelontana kaupungin ohi etelän suuntaan, mutta vasta nyt tein varsinaiset ensimmäiset päiväkruisailuni Kuopion vesistöillä. 

Kartasta katsomalla valikoituivat ne kaupungin keskustan läheisyydessä olevat alueet, jotka saattaisivat olla melojan kannalta kiinnostavia. Yhdeksi puolipäiväretken kohteeksi valikoitui Saaristokaupungin alue ja toiseksi Neulaniemen kärjen länsipuolinen vesistö.

Heinäkuussa sattui olemaan harvinaisen helteinen päivä, kun kolusimme Pirtin ja Saaristokaupungin pohjoisosan välisiä saaria. Sai meloa pieniä kapeikkoja saarten välissä, kivikkoja, suurta vettä ja selkää. Melominen oli vaihtelevaa, sillä välillä veden pinta oli tuulen yltyessä riisipuuromaista ja hidasta edetä, välillä tuli sivutuulta isolta vedeltä ja välillä selältä puhaltava kovempi vastatuuli pisti melan heiluttajan töihin. Onneksi välillä puhalsi myös vain hienoinen vastatuuli, jolloin matka tuntui etenevän.

Vesillä oli paljon muitakin mitä erilaisimmilla kulkuvälineillä. Meidän lisäksemme kohtasimme kolme muuta kajakkia. Kun kuului kova pörinä ja mitään ei näkynyt minuutteihin, tiesi kohtaavansa pian horisonttiin ilmestyvän vesijetin. "Saunamökkivenessä" taisivat olla saunanjälkeiset keskustelut kovimmillaan silloin, kun sen sivuutimme.

Mitä isommat laivat, sitä pienemmät aallot ne saivat aikaan, koska ne etenivät niin rauhallisesti. Osmo ja useampi muukin risteilyalus kierrätti lomaansa viettäviä, ja me nautimme hetken niiden kuulutuksista keinuen leppoisasti peräaalloilla. Mutta jokusella pienellä veneellä tuppasi vauhtia olla enemmän, ja vastaavasti peräaallot olivat terävät. Kaikkein epämiellyttävintä oli tällä reissulla meloa Keilankannan kanavassa, sillä samaan aikaan ohitsemme kynti syvällä vedessä uiva isompi potski, joka ajoi tilanteeseen nähden ehkä vähän liian lujaa. Meidän ohitettuaan se sivuutti soutuveneen ja kokoluokassaan näiden väliin jäävän veneen. Tällöin kulkuvälineitä oli välittömästi edessämme kolme rinnakkain, me heti perässä. Kyntäjä jätti jälkeensä sellaisen ristiaallokon, että kajakkiparka koetti lastuna lainehilla olla törmäämättä vastaantuleviin veneisiin ja vältti niukin naukin törmäyksen reimarin kanssa.

Muualla oli kyllä mahtavaa meloa, sillä veneilijät pääsääntöisesti huomioivat kajakit ja toisaalta vauhdikkaimmat veneilijät oli helppoa kiertää kauempaa. Kajakilla liikuttaessa voi muutenkin etsiytyä rauhallisille vesille, pääsee paikkoihin, joissa on matalaa ja johon ei isommilla veneillä, saati edes soutuveneellä, ole asiaa.  Esimerkiksi Saaristokadun Anton Lindforssin sillan alla totesimme, ettei siellä ollut (vielä) geokätköä, sen sijaan pääskynpesä.

Kajakilla pääsee kulkemaan hiljaa ja lähellä luontoa. Nyt heinäkuun puolivälissä havaitsimme vesiltä käsin muun muassa telkkänaaraan poikasineen, kymmenkunta silkkiuikkua, useita rantasipiä, selkä-, kala- ja harmaalokkeja, kalatiiroja, isokoskeloita ja leppälintupariskunnan.

Lintujen lisäksi melojalla on aikaa havainnoida vesistön ja rantojen kasvillisuutta: keltamaksaruohokenttiä, kurjenmiekka-, vita-, järvikaisla-, ulpukka- ja  järvikortealueita. Ja ihastella rantakukkia. Kaikkein kiinnostavinta aluetta olikin mielestäni Savolanniemen kärjen tuntumassa olevan saarirykelmä, joka näyttäytyi lintu- ja kasvialueena.

Kurjenmiekkoja

Kurjenjalka

Keltamaksaruohoa

Rantakukka

Eipä silti, mielenkiintoista oli myös tutustua rantojen rakennuskantaan. Keilarannassa silmään tökkäsivät järkälemäiset kolossit, kerrostalot, koska monet muut rannan rakennukset sulautuivat maisemaan ja piiloutuivat lehtipuiden ja muun luonnon sekaan. Positiivista on se, että Saaristokaupungin rannoilla seisoo eri-ikäisiä ja -kuntoisia rakennuksia, on rakentamatonta, hoitamatonta ja hoidettua tonttia, on sekä vetoisia mökkejä, joissa varmasti sukat pyörivät jaloissa, että viimeisen päälle laitettuja asuintaloja. Savolanniemen torppa näkyy vesillä liikkujalle hyvin.

Kaupungin parhaalla paikalla sijaitseva jäätelökioski Saaristokadulla tavoittaa niin pyöräilijät, lenkkeilijät, autoilijat, melojat kuin veneilijätkin. Siellä pidimme tauon ja nautimme sumpit ja jäätelöt. Saaristokaupungin tuntumasta siintävät hieno Hietasaaren hiekkaranta, Puijo ja mäkihyppytorni, Väinölänniemi ja Rönö - Kuopio komeassa kesäsiluetissaan. Kiinnostavinta aluetta tämän melojan mielestä on kuitenkin Savolanniemen seutu: kärjen rikkonaisuus ja saaret, jotka ovat pesimälintujen valtakuntaa.

Elokuussa kajakki laskettiin vesille Neulaniemen kärjestä. Vuosi sitten uutena kuopiolaisena ihastuin Neulaniemen alueeseen, liikuin paikan päällä useampaan otteeseen ja suitsutin monelle muualla asuvalle ystävälleni sitä, kuinka mahtava Kuopio on: luonnontilainen näin iso alue näin lähellä keskustaa. 

Nyt kiertelimme kajakilla verkkaiseen tahtiin lähistön saaria ja kapeikkoja ja kävimme ottamassa hikeä pintaan isomman veden murtuvissa aalloissa. Heti rannasta lähdettäessä tuli tunne, kuin meloisi Etelä-Suomen merenrantoja pitkin, vastapäisen saaren mökeissä oli pieni pala saaristolaistunnelmaa: punaiset söpöt mökit rinta rinnan tiiviissä rykelmässä, liput liehuivat, kasvihuoneet kukoistivat ja emännät olivat touhukkaina pihoillaan.

Vesillä oli yllättävän hiljaista, vaikka sää oli mitä parhain. Nämä vedet ovat paikoin kivikkoisia, ja on mukavia retkisatamia, joita kävimme katsomassa. Reitin varrelle mahtui muutama mukava kapeikko-osuus.

Tästä kapeikosta ei mentäisi soutuveneelläkään, sen verran matalaa on.

Laivonsaaren pitkulainen, harjumainen kalliosaari on komea vesiltä käsinkin katsottuna. Saati mailta kuvattuna:

Melominen on harrastus, jossa mieli lepää, ajatus kulkee ja silmät näkevät enemmän. Lisäksi kiertoliike tekee kutaa keskikropalle. Kuopion etu melojan kannalta on se, että vettä on joka puolella. Todistettavasti kaupungin pääsee kiertämään kajakilla:  joku on tänäkin kesänä melonut Kuopion ympäri - ja vetänyt kolmisen kilometriä kajakkiaan maaosuuden läpi. Hatunnoston arvoinen ympyräreitti! Melojan kannalta onkin haasteellista keksiä sellaisia reittejä, että ei ole maaosuuksia eikä saman reitin kulkemista mennen tullen. Koska isoa vettä on kaupungin ympärillä paljon, on melominen kovasti kelistä kiinni. Kun tuulee, voi tuulla kovastikin.

Allekirjoittaneen seuraavana Kallaveden kohteena on eteläsaaristo.