torstai 2. helmikuuta 2017

Suomen hevonen



Kuopion kaupunginteatterissa  25.1.2017 ennakkonäytöksen siivittämänä teos
Suomen hevonen pääsi valloilleen.
Tarina kertoo maalla asuvien onnesta ja ongelmista. Tässä tapauksessa lähes tulkoon vain ongelmista. Tarina on höystetty sanavalmiilla huumorilla, joka kumpuilee mukavasti ongelmien keskellä.
Vaikka lähes koko näytelmä on nykyaikaisten maalla asuvien ihmisten ongelmien ratkaisemista ja selviytymistä, niin sarkastinen huumori pitää näytelmän kepeänä ja viihdyttävänä.


Kuopion kaupunginteatteri iltavalaistuksessa

Yleisö oli löytänyt hyvin Suomen hevosen ennakkonäytöksen, sillä Minna-näyttämö oli lähes täysi. Vaikka yleisön keski-ikä oli ennakkonäytöksessä +60 v, niin uskon tämän viihdyttävän kaiken ikäisiä katsojia.
Näytelmässä sai hyvän käsityksen maalla-asumisen ja selviytymisen haasteista. Nykyajan tuoman tekniikan sisällyttäminen maalaistalon ympäristöön köyhyyden keskelle oli tehty onnistuneesti. Vaikka tila olikin "takapajula" kaukana sivistyksestä, niin osa nykyajan tekniikasta oli sinne saapunut.
Näytelmässä on hyvin tuotu esiin eri sukupolvien näkemykset ja aikaan kuuluvat muutokset. Suomen hevosessa ollaan kolmessa sukupolvessa. Ikäjakauman antamat kokemukset muuttuvassa maailmassa on hyvin havaittavissa. Näyttelijät osaavat antaa roolihahmoilleen paikkaan ja aikaan kuuluvan realistisen oloiset kuvaukset ja tunnelmat.
Väliajalla

Harmi, että esityksen aikana ei saanut kuvata.
Näyttämön lavasteilla siirryimme ajassa 50-luvulle, vaikka tätä päivää kuvattiinkin. Maalla tuvat näyttävät pitkälti vielä samalta kuin 50-60 vuotta sitten. Poikkeuksen tunnelmaan tuovat mikroaaltouuni ja televisio. Lavasteet olivat tehty taidokkaasti ja tarkoitusta mukaillen. Samoin näyttelijöiden puvustus oli onnistunut luomaan vaikutelman maalaishenkisyydestä ja henkilöhahmojen stereotypioista.

Väliaikatarjoilu

Väliajalla oli tarjolla erilaisia virvokkeita ja toinen toistaan herkullisempia leivonnaisia.
Teatterikokemus vaatii kupin kahvia ja jotain makeaa, sekä lasillisen kuohuvaa. Koska väliaika on vain 20minuuttia niin, että kaikki ehtivät nauttia väliajalla haluamansa. Tarjoilun voi tilata ennakkoon, jolloin se on valmiiksi pöytään katettuna. Tarjoilupisteitä on kuitenkin kolme, joten pitkiä jonoja ei ehtinyt muodostumaan.
Suosittelen lämpimästi maistuvia leivonnaisia. Monelle maistui myös viini tai konjakki.

Suomen hevonen on mielestäni ns. matalan kynnyksen teatteriesitys.
Eli jos ei ole aikaisemmin käynyt teatterissa, niin tässä on hyvä mahdollisuus korjata tilanne.
Esitys on helppoa katsottavaa, mutta siitä voi löytää monia ulottuvuuksia: huumoria ja surua,  maataloudessa elävien ihmisten sosiaalinen asema eri ikäluokissa, periksiantamattomuutta, romantiikkaa, suuria odotuksia, pettymyksiä ja oppimista.  Jokainen voi keskittyä omaan mieli alueeseensa. Näyttelijöiden vuorosanat kannattaa kuunnella tarkasti, silloin näytelmästä saa paljon irti. Voidaankin sanoa, että käsikirjoitus on soljuvaa huumoria alusta loppuun, vaikka juoni onkin hieman surullinen.
Suomen hevosen kävisin katsomassa mielelläni uudestaan.

Lisätietoja Suomen hevosesta ja Kuopion kaupunginteatterin ohjelmistosta:
http://kuopionkaupunginteatteri.fi/ohjelmisto/suomen-hevonen

keskiviikko 1. helmikuuta 2017

Lemmikit messuilla – karvaturreja ja innovaatioita

Kuopion raviradalla sunnuntai 29. tammikuuta oli täynnä monenmoista vipinää ja hännän heilutusta. Vastaan käynkenteli koirien jalostuspäivien näyttelyyn osallistuneita karvakuonoja. Minä suuntasin sisälle tutustumaan Lemmikkimessujen antiin. Paikan päällä olikin erilaisia näytteilleasettajia.

Mukana päivässä oli lemmikkien omistajia, kanien kasvattajia, Kennelliiton kaverikoira, Pieni eläinkauppa, pieneläinklinikka Tuhatjalka, muun muassa. Keskustelin muutaman messuille osallistuneen kanssa.


Kaneja ja öttiäisiä


Kaavilainen Niskasen Heidi oli tullut paikalle kahdeksan viikon ikäisten töpöhäntien kanssa. Hän kasvattaa monirotuisia kaneja ja leijonaharjaskaneja. Kasvatustyössä Niskanen huomioi väritystä ja luonnetta - kanien tulee olla hyväluonteisia lemmikkejä. Mukana olleet pitkäkorvat ovat tottuneet kotona perheen hälinään, joten ne eivät olleet moksiskaan messuvilinästä.




Faunatar Kuopio Päiväranta oli mukana useamman eläinystävän kanssa. Terraarioissa oli ainakin kääpiöparta-agama, leopardigekko, rukoilijasirkkoja ja ruusukuoriaisia. Minä luulin ihastelevani jotain kotiloa, mutta sainkin kuulla öttiäisen olevan karibian erakkoravun. Kotilo ei olekaan sen oma vaan mukana kuljetettava suojakuori. Kaikkea sitä näkeekin.
Erilaiset hyönteiset ovat allergikolle mitä sopivimpia lemmikkejä, mutta paijattavia ne eivät ole. Sitä vastoin suloinen maatiaiskissa makoili katsellen messuväkeä ja komea amerikanbulldoggi, nimeltänsä Perro, istuskeli rauhaisasti Juho Ollilan seurassa. Ollila on vastikään Kuopioon perustetun lemmikkiliikkeen kauppias. Hän esitteli Perron olevan koostaan ja ulkonäöstään huolimatta säyseä kaveri.



Kodittomia kissoja ja polskivia koiria


Lemmikkimessut ovat ihanteellinen koko perheen tapahtuma. Raviselostuksen seassa porisee puheensorina ja helähtelee lasten hihkunta. Suloiset marsut ja hiiret keräävät huomiota.

Menen katsomaan mikä Piskis ry:n luona lapsia ihastuttaa. Suuressa häkissä touhusi kolme 11 viikon ikäistä kissanpoikaa - Myrtti, Muratti ja Kamomilla. Piskis on kodittomien eläinten hoitoyhdistys. Moni kissa odottelee vapaaehtoisten hoteissa loppuelämän kotiaan madotettuna, rokotettuna ja sirutettuna.

Koirakylpylä AaltoTassun väki esitteli lähellä ravirataa sijaitsevaa yritystään. Tiina Oksman-Miettinen kertoi, että uinti sopii kaikille koirille ikään, kokoon, rotuun tai käyttötarkoitukseen katsomatta. Kylpylän asiakkaina ovat esimerkiksi kisa- ja metsästyskoirien lisäksi kuntoutujat. Kuntoutustarve voi syntyä vaikkapa jonkin operaation, kasvuhäiriön, nivel- tai selkävaivan vuoksi. Tehokas mutta hellävarainen uinti on myös erinomainen lihaskunnon ylläpitävä liikuntamuoto. Pöydällä oli esillä kaksi koiran uintiliiviä, kaikista pienin ja kaikista suurin koko. Sain tietää, että liivien avulla vahvistetaan koiran lihaksia oikealla tavalla ja oikea uintiasento jää harjoittelun myötä lihasmuistiin. 



Lemmikkilähtöisiä tuotteita


Lempi originalin pöydässä oli esillä kippoja ja kuppeja. Tiedustelin mitä yritys myy, koiran ruoka-astioitako. Arvaukseni meni hieman pieleen. Aleksei Niemi sanoi puoli vuotta sitten Kuopioon perustetun yrityksen suunnitelevan ja valmistavan käsityönä puumateriaaleista lemmikki- ja ympäristöystävällisiä tuotteita, kuppien telineitä. On eri kokoisia perusmalleja sekä koivusta taivutettu design kuppiteline. Todella tyylikkäitä. Telineissä on huomioitu käytännöllisen ja kauniin muotoilun lisäksi myrkyttömyys, vedenkestävyys, käyttökelpoisuus, kestävyys ja kierrätettävyys.

Lattialla oli näytillä puusta valmistettu puinen torni. Niemi kertoi idean syntyneen omasta tarpeesta, tai siis pienen koiran toiveesta. Hauvan teki mieli katsella ikkunasta ulkomaailmaan. Puuseppänä Niemi valmisti tornin, jonka pikkuruisia portaita pitkin pikku kaveri pääsee tasanteelle ikkunan korkeudelle seuraamaan mielenkiintoisia tapahtumia. Tämä keksintö innoitti yrityksen perustamiseen. Niemi korosti asiakaslähtöistä suunnittelua. Yritys valmistaa esimerkiksi erityisesti koiran kasvattajille suunniteltuja ruokakuppitelineitä.

Muistelin heränneeni viimeksi edellisyönä kissojen ruokakuppien kolisteluun. Esitellyissä kuppitelineissä metalliastiat pysyvät tukevasti paikoillaan eivätkä kolise tai liu´u. Pienin kuppiteline soveltuu hyvin kissoille. Pistän tämän mielihyvin korvani taakse.


Kuopion ravirata vaikutti luontevalta paikalta lemmikkiaiheiselle messutapahtumalle. Tarjolla oli monipuolisesti informaatiota erilaisista lemmikeistä, niiden hoidosta ja hyvinvoinnista. Tuskin olisin missään muualla tunnissa tavannut näin montaa eläintä ja eläinystävää kuin messuilla.

Suosittelen seuraamaan raviradan tiedotuksia, sillä siellä järjestetään hevosurheilun lisäksi monelaista tapahtumaa.

tiistai 31. tammikuuta 2017

Vasara ja nauloja - ja himpun verran kaisloja

Vasara ja nauloja ja sylillinen kaisloja. Juuri muuta ei tarvita, kun tehdään kaislatöitä. Kuulostaa helpolta ja sitä sen loppujen lopuksi onkin. Kaisla on materiaalina taipuisa, helppo, käsille huomattavasti lempeämpi kuin vaikkapa tuohi. Jos tulee virheitä tai kaislanauha katkeaa, ei hätää, sen voi aina korjata, jälkiä jättämättä.

Luontokäsitöistä innostuneena ja maamme eri kansalaisopistojen tarjontaa kolunneena tiedän, että harvassa kansalaisopistossa järjestetään kaislatyökursseja. Kuopiossa järjestetään. Takavuosina ajoin muutaman sadan kilometrin verran päästäkseni Kuopioon tuohityökurssille, joita niin ikään oli ja yhä on harvassa. Vieläkin ikävöin Pertti Junnisen kursseja.

Luonnonmateriaalitöissä itseäni kiehtoo se, että ne ovat perinnekäsitöitä, materiaali on kotimaista ja yleensä noudettu lähinurkilta (aina luvan kanssa). Punominen itsessään on joutuisaa, mutta auta armias ajan kanssa, jos joudut itse poimimaan ja esikäsittelemään materiaalin. Etenkin tuohen, mutta myös kaislan, käsitteleminen punontavaiheeseen asti on verkkaista eikä todellakaan hätäisen hommaa. Jos joku saa vastaavilla perinnekäsitöillä leipänsä tai edes siivun siitä, se on jo jotakin. Arvostan. Samanlaisia punonnan ammattilaisia ei löydy kovin montaa kuin tuohitaitaja Pertti Junninen ja punonnan ammattilainen Anelma Savolainen. Anelma veti tammikuussa Kuopion kansalaisopistolla kaisla- ja pajutyökurssia, jonne kannatti tulla kauempaakin.  Alla Anelman tuotantoa:




Punontakurssilla sai valita pajun tai kaislan. Pajusta minulla oli sen verran tuntumaa etukäteen, että tiesin, ettei ole minun materiaalini. Keskityin siis kaislaan. Ensimmäiseen työhön meni tovi, vaikka palttinan punonta itsessään olikin jo tuohitöistä tuttua. Muotti auttoi siinä, että työstä tuli halutun muotoinen. Märkää pyyhettä tarvittiin kaislan kostuttamiseen, jotta se olisi kosteana sitkeää ja kestäisi työstämistä.

Kesti aikaa ymmärtää kaislan luonnetta. Kun työtavat iskostuivat selkäytimeen, alkoi tahti koveta ja jälki parantua. Toinen ja kolmas päivä sujuivat meditatiivisessa, lähes ajatuksettomassa tilassa, jossa keskittyi vain siihen, mitä kädet tekivät. Vaikka ympärillä oli puheensorinaa ja iloista mieltä, oma ajatus oli kuplassa, pois arjesta. Mieli oli innostunut ja korkea. Intensiivinen viikonloppu oli juuri sopiva ajallisesti siihen, että ehti sisäistää muutamia punontatapoja ja saattaa töitään valmiiksi asti. Viikonlopun aikana tein kolme kippoa. Palttinaa ja ristipunontaa. Muiden kätösissä valmistui niin kaislahattuja kuin erilaisia kippoja, rasioita, vaaseja, tabletteja ja koriste-esineitä.



Välillä kävimme ihailemassa naapurihuoneen kanaverkkotöitä, käsittämättömiä luomuksia. Ne houkuttelivat sen verran, että ensi kurssilla saatan istuakin väkertämässä kanaverkkometsoa takapihalle. 
                                                                            

                                                                  www.anelma.fi

kansalaisopisto.kuopio.fi





Kukko kiekuu Kuopiossa


Rauno Perälän innovaatioakukko



Savon Marttojen Anne Matilainen ja kalakukon avaus oikeaoppisesti


”Paistetaan kuumassa uunissa kypsäksi. Sopivalla lämmöllä, karkealla suolalla uunin lämpötila testattuna.
Kuoren täytyy olla napakka, muoto kupsakka ja sisältä pehmeän maistuva. Kalat on oltava suorassa rivissä.
Läskit on oltava mehevässä maussa ojennuksessaan. Sisus ei saa olla yhtenäistä mössöä. Kun kalakukko valmis, avataan kansi puukolla leikaten päältä hattu pois . Pöydässä oltava suolaista voita – reippaan lailla. Palan painikkeena piimää ja kotikaljaa.” Kaikuu takaraivossani savolaisen mummovainaani kalakukon paisto/maisto-ohjeet. Pyhähäväistys pöydässä oli jos joku sattui leikkaamaan kalakukkoa siivuiksi kuten leipää.
Eli, ei kunniankukko laulanut jos kalakukon väärin leikkasi vaan kukko (kana) kaloineen kiekui ja kovaa.


Ammattilaisten kalakukot


Kun sain kutsun Kalakukon Suomen mestaruus 2017 tuomaristoon, tiesin ettei helpon tehtävän äärellä olla. Kalakukko on oman Savon heimomme perinneruoka, joka rakkaudella ja hartaudella valmistetaan. Kyse ei ole helposta pikaruoasta, joka mikron kautta viidessä minuutissa mahaan menee.
Ei todellakaan. Kalakukon tie pöytään vie kalastajan kautta ruispellon poikki leipojan käsityöhön ja sydämen lämmöllä hartaasti uuninlämpöön.



Kaupungintalolla neljätoista kalakukkoa arvioitava kahdessa tunnissa ja  kolmessa eri sarjassa: kotileipurit, ammattilaiset ja innovaatio-sarja. Kukkojen ulkonäkö, rakenne ja ennen kaikkea maku ovat arviointimme alla. Sisäinen mummoni herää henkiin. Huomaan itsessäni maistelun ja haistelun ääressä kuulevani mummoni toistamat sanat: ei riisiä, ei lohta, ei paprikaa saa sotkea kalakukkoon. Rehellinen suomalainen, savolainen ruoka ansaitsee rehelliset suomalaiset raaka-aineet. Eli ihmettelen miten riisiä onkaan voitua kukon sisuksiin laittaa kun tarjolla meillä olisi ravintorikkaampaa ohraa Savossa tarjolla.



Samaan aikaan kun pyörin perinteisen kalakukon ihannoinnissa, mietin miten voisimme uudistaa kalakukkoa täysin? Nyhtökaura/possukukko kera savolaisten villiyrttien voisiko maistua vuonna 2018? Voisimmeko saada ravintoloiden keittiöiden kukot taistelemaan tulevaisuudessa Kuopion Kukko-mestaruudesta kera uusien raaka-aineiden?
Keittiöiden kukkojen rinnalle näkisin myös savolaisten juomakulttuurien kukkojen taiston täydentäen juoman ja ruoan kokonaiseksi.

Kalakukkoleipomo Irene Partasen lohikukko

Joskus ennakkoon asetetut luulot on pyöräytettävä toisinpäin. Lohen osalta joudun pyörtämään perinnemummouteni. Lohi sopii oikein mainion maistuvasti kalakukon sisään, josta kiitos kuuluu Partasen Irenen kalakukkoleipomolle.

Mutta ahvenkukko Hanna Partasen reseptillä voiton vei: tottakai!
Kuulen mummoni hyräilevän taivaalla pilvenreunalla toistaen "Ahvenkukko rukkiilla ja läskillä  makkeinta on - tottakai. "

Kalakukon SM-kisan tulokset


Tuomariston 2017 muodostivat
Savon Sanomilta Seppo Kononen
Puutarhaneuvos Erkki Oinonen
Savon Marttojen Anne Matilainen
Savonia-Ammattikorkeakoulun Maarit Rautiainen
Mustan Lampaan keittiömestari Juuso Rautiainen
Kuopion Lupa innostua-hyvinvointilähettiläs Kirsi Koponen

Kotileipuri-sarjan voittaja Rytkönen ennen voiton julkistamista

Voittajan on hyvä hymyillä
Kuopion torilla tavataan:
http://www.kuopiontori.fi/

maanantai 30. tammikuuta 2017

Elämän ytimessä





Vapaaehtoiset huolehtivat osaston somistamisesta juhla-aikoina



”Näen vain maailman ja toiset ihmiset enkä lainkaan itseäni.
Näen silmilläni, en silmiäni.
Suurempaa armoa en pyydä
(Torsti Lehtisen ajatus kirjassa Multaisen iän kerho).

Mutta voisiko tuossa olla jotain vapaaehtoisuuden ydintä, positiivista vapautta, vapautta johonkin, myötätuntoa, oman paikkansa löytämistä, parhaassa tapauksessa osa elämäntehtävää?

”Jutellessamme hän alkaa kertoa lapsistaan, sukulaisistaan, pitää välillä pitkiä taukoja. Silmät kirkastuvat. Lastenlapset ovat kaikkein tärkeimmät. Hiljaisuus ympärillämme puhuu voimakkaammin kuin sanat. Peittelen hänet ja hiivin hiljaa pois.”

Näin kokemustaan kuvaa vapaaehtoinen, joka vuorollaan käy saatto-osasto Lehtolakodissa Harjulan sairaalassa Kuopiossa.

Pohjois-Savon syöpäyhdistys tarjoaa monenlaisia mahdollisuuksia tehdä hyvää. Yksi näistä on tulla saattohoidon vapaaehtoiseksi. ”Kun mitään enää ole tehtävissä, on vielä paljon tehtävää”, sanoi saattohoidon uranuurtaja englantilainen Cicely Saunders.

Olla läsnä, kuunnella sekä potilasta että hänen läheisiään, jakaa muistoja, oppia myötätuntoa, järjestää tapahtumia, pitää kahvilaa lauantaisin, saada koulutusta ja opastusta työhön. Saattohoito tarjoaa elämän rikkautta puolin ja toisin silloin kun potilaan elämänlanka on lähellä katkeamista.

Vapaaehtoisuutta ei opi teoriassa, ei vain kirjoista lukemalla. Työssä kokeminen ja siinä oppiminen tuo sen palkitsemisen tunteen, jota on kovin vaikeaa sanoin kuvata.

Ehkäpä se on sisäistä keveyttä, joka nostaa jalkoja hiukan maan pinnan yläpuolelle. Ja antaa voimallista tajua elämän merkityksestä viimeiseen huokaukseen asti.



Wilhelmiina Honkanen

Kirjoittaja on saattohoidon vapaaehtoistyön koordinaattorina (vs) Pohjois-Savon syöpäydistyksessä. saattohoito@pohjois-savonsyopayhdistys.fi
wilhelmiina.honkanen@gmail.com

Osastolla vapaaehtoinen pukee päälleen vihreän työliivin


perjantai 27. tammikuuta 2017

Lähtöviiva ja maaliviiva - raskausajan hyvinvointia etsimässä

Kahden viivan ilmestyminen testitikkuun toi elämääni sen saman valtavan onnen tunteen, jotka olen kokenut kahden aiemman lapsemme kohdalla. Tälle lähtöviivalle asettuminen kolmatta kertaa pisti polvissa tutisemaan myös sen tutun ja pelottavan maailmani järisee –fiiliksen. Ohitan nyt tässä pikkuhiljaa mieleen hiipineet kodin- ja autonvaihtoahdistukset ja kauhun edessä olevista valvoen vietettävistä öistä ja pureudun teemaan, joka ensimmäisenä pyrki heiluttelemaan hermosolujani: miten kehoparkani selviää tästä tulevasta yhdeksästä kuukaudesta ja vielä kunnialla maaliviivan yli?

Viime vuosien kehonhuoltoni on koostunut pelkästään naurettavista yrityksistä. Kun sanon käyväni uimassa, tarkoittaa se lastenaltaassa lillumista ja kylmän pitämistä loitolla ”vesijumppaamalla” hätäisesti silloin kun kukaan ei katso. Lenkkeily on pääasiassa ollut sitä, kun olen työntänyt lastenvaunuja ympäri talonyhtiön tonttia (tuskan)hiki naamaa koristaen nukkumishaluttoman vauvan huutaessa itseään uneen. Joskus huijaan kertomalla kotijumppaavani.  Jumppaan kerran puolessa vuodessa ja niin, että viiden vatsalihasliikkeen jälkeen huomaan olevani kahden innosta soikeana kiljuvan kiipeilytelineenä. Eli tilanne lähtöviivalla = huono.

Paniikkihan se iski. Vuokrasin sitten kuntosalijäsenyyden kahdeksi kuukaudeksi, mutta vastassa oli sama ongelma kuin aiemmissakin raskauksissa: mitä minä saan tehdä? Saiko sitä mahan kanssa maata selällään? Entä tehdä vinoja vatsalihaksia? Hengästyä? Läähättää? Lankuttaa? Häh! Tarvitsin ohjausta.

Kuopion raskausajanliikuntatarjonta ei googlaillessa räjäyttänyt tajuntaa runsaudellaan, mutta on minulla jaettavana jotakin. Pääsin testaamaan uunituoretta SAWOn Mammatreeniä, jota Kumlinin Maria vetää kahdesti viikossa. Treeni sopii raskaana oleville sekä raskaudesta palautuville äideille. Mammatreenin helppous on siinä, että lapsen voi ottaa mukaan. Isommille on kiva leikkitila sekä leluja ja pienimmät viihtyvät lastenmusahittien tahtiin rehkiviä äitejä ihmetellessä. Ja ai että, omakin jälkikasvuni saa pitkästä aikaa näyttöä siitä, että kyllä meillä on liikunnallinen perhe.

Leikkihuoneen ovi on auki saliin päin
Karu sali ei vastaa sitä mielikuvaa, minkä äitiysliikunnasta olin mielessäni luonut. Hämärä valaistus, kukkaistuoksua ja hengittelyä huilumusiikin tahtiin – tätä ei nyt selvästi ole luvassa. 45 minuutin treeni on sopivan lyhyt, jotta lapsi ja huonokuntoinen äiti jaksavat. Nimittäin hiki tulee ja jälkeenpäin lihaksia särkee. Kolmen vartin jälkeen olen soutanut, työntänyt kelkkaa, vetänyt leukoja, heilutellut kahvakuulaa ja kyykännyt niin etten eläissäni ole. Marian tietämys liikkumisesta tässä naiseuden tilassa on huippuluokkaa ja ohjaus on innostavaa. Tämä sopi kaltaisilleni, jotka kammoavat kuntosalien laitemerta ja siihen tutustumista. Tehokkaita ja yksinkertaisia liikkeitä voisi soveltaa vaikka siellä kotijumppaillessa, kenen itsekuri siihen sitten yltää.
Soutulaite oli inspiroiva myös kaksivuotiaan mielestä
Ainoa miinus tulee siitä, että tätä hikistä herkkua on tarjolla vain kahdesti viikossa tiettyyn kellon lyömään, joista toiseen en pääse. Luulen, että toisillakin mammoilla voi olla sama probleemi. Hoi Sawon väki, saisiko tästä myyntiin kertalippusia tahi kerran viikossa paketin? Maaliviivani häämöttää keskikesällä ja sinne matkatessa aion käyttää tämän keskivartaloon kohdistuvan massakauden edes hiukkasen kuntoa ylläpitävissä merkeissä. Wish me luck! 




Lisätietoa SAWOn Mammatreenistä:
Kuvahaun tulos haulle voima on voimaa
Kuvan lähde: voimaonvoimaa.fi








Googlatessa muita vastaan tulleita erityisesti raskausajan liikuntaa tarjoavia tahoja:
www.kansalaisopisto.kuopio.fi (kurssitarjonnassa muun liikunnan lisäksi äitiysjoogaa)
http://www.ailam.net/ (äitiysjoogaa)

Lisäksi Kuopion lukuisilta kuntosaleilta löytyy myös raskaana oleville sopivia (mutta ei erityisesti suunnattuja) ohjattuja tunteja. 

torstai 26. tammikuuta 2017

Kuopion kaupunginorkesterin pienyhtyeen konsertti taidemuseossa

Suomen 100-vuotisjuhlan kunniaksi Kuopion kaupunginorkesteri tarjoaa 100 pienyhtyekeikkaa Kuopion alueella sekä maakunnassa. Kuopion kaupunginorkesterin pienyhtyeiden soitosta voi nauttia kevään 2017 aikana yllättävän lähellä, ihan vaikka omassa kotona. Orkesterin pienyhtyeet keikkailevat mm. kouluissa ja palvelukeskuksissa sekä julkisissa tiloissa unohtamatta ihan tavallisia koteja.
Kuopion alueella asuva voi ryhtyä kotikonsertin järjestäjäksi ja tiedustella orkesterin pienyhtyettä esiintymään ikiomaan kotiin kotikonserttiin. Kotikonserteissa soittavien pienyhtyeiden kokoonpanot vaihtelevat duosta kvartettiin.

Kuopion taidemuseossa 20.1 oli kvartetti esiintymässä

Kuopion kaupunginorkesterin kvartetti oli esiintymässä Kuopion taidemuseossa pe 20.1.2017 klo 13-13:30. Tilaisuus oli maksuton. Jos tämä konsertti jäi väliin niin sinulla on mahdollisuus osallistua Kuopion taidemuseossa konserttiin myös 27.1. , 17.2 ja 24.2. Jokainen esitys alkaa klo 13 ja on maksuton.

Kuopion kaupunginorkesterin kvartetti soittamassa taiteen keskellä
Konsertti Kuopion taidemuseolla oli hyvin lämminhenkinen ja nautittava. Musiikki soljui vaivattomasti taiteen täyttämässä tilassa.
Maksuton taiteen ympäröimä konsertti kokosi tällä kertaa  noin 40 nautiskelijaa.
Esiintymisympäristönä Kuopion taidemuseo on mainio: musiikki ja teokset yhdistyvät yhteen.
Soitettuja kappaleita oli klassisen klassikoista aina elokuvamusiikkiin. Yleisö antoi kvartetille arvostusta kera aploodein.
Musiikin ystävät pääsivät veloituksetta nauttimaan myös tademuseon annista ja myös toisinpäin. Taideteokset ympäröivät tilaa,johon  yleisö ja soittajat sopivat mainiosti mukaan.
Yleisölle oli järjestetty tuolit, mistä oli esteetön näkyvyys niin soittajiin kun ympäröivään taiteeseenkin.
Suosittelen tätä pienoiskonserttia myös sellaisille, jotka eivät ole koskaan käyneet konsertissa.
Tässä pääsee lähelle ammattisoittajia kuuntelemaan kuinka yhteissoinnut soljuvat.
Itse en ole koskaan päässyt näin lähelle soittajia kuuntelemaan konserttia. Tämä konsertti oli erittäin miellyttävä kokemus: suosittelen myös Sinulle!

Tietoa Kuopion kaupunginorkesterista lisää
www.kuopionkaupunginorkesteri.fi
Facebook: Kuopionkaupunginorkesteri | Instagram: kuopionkaupunginorkesteri

Kuopion kaupunginorkesterin pienyhtyeitä voi tiedustella soittamaan omaan kotikonserttiin elina.kasurinen@kuopio.fi

Kuopion taidemuseo http://taidemuseo.kuopio.fi/