Näytetään tekstit, joissa on tunniste #hyvinvointilähettiläät. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste #hyvinvointilähettiläät. Näytä kaikki tekstit

tiistai 30. tammikuuta 2018

Värikylläisyyttä keskelle harmautta – elähdyttävä Suomen taiteen tarina Kuopion taidemuseossa



Kaikista eniten kutkutti mieltä nähdä suurten taiteilijoiden töitä ihan omin silmin. Ja niitähän siellä olikin, Akseli Gallen-Kallelan, Eero Järnefeltin, Tyko Sallisen ja monien muiden ihmiselon tallentajien teokset kertoivat tarinaansa Kuopion taidemuseon Suomen taiteen tarina – näyttelyssä. Lisäksi tutustuin itselleni vieraampien taiteilijoiden maalauksiin ja veistoksiin.



Ateneumin kokoelmista on luotu liki 90 teoksen voimin upea kiertävä näyttely, jossa jokainen teos on klassikko. Jokainen on merkityksellinen Suomen taidehistorian saralla. Näyttely kertoo myös teosten kautta maamme historiasta suurruhtinaskunnan ajoilta 1960-luvulle.


Epäilen Akseli Gallen-Kallelan Sammon taonnan kiinnostavan Kuopion kävijöitä erityisellä silmällä, sillä se on maalattu Vehmersalmella paikallisia malleja käyttäen.


Suosittu näyttely jakaantuu eri teemoihin, joita ovat Klassikot-osion lisäksi Maisema, Kansa, Uusi ilmaisu, Modernismin läpimurto ja Symbolismi. Näyttelytekstien ja ääniopasteiden kautta voi syventyä taiteilijoihin, teoksiin, taidesuuntauksiin, Suomen taiteeseen ja maamme historiaan. Vallitseva ilmapiiri ja yhteiskunnallinen tilanne maassamme ja maailmalla vaikuttivat kuhunkin teokseen.


Modernismin aarteita. Edustalla Lars-Gunnar Nordströmin Kierto. Taustalla Sam Vannin Sommitelma ja Per Steniuksen Tumma kompositio.


Mitkä värit, mitkä valot ja varjot, mitkä yksityiskohdat, mikä voimakkuus ja kekseliäisyys, mikä valloitettavuus ja koskettavuus, äimistelin jokaisen teoksen kohdalla.

Valittujen teosten kokonaisuus rakensi hienon ja monipuolisen kokonaisuuden. Mietin etten pysty yhtä ainutta nostamaan esille. Mutta ehkä sittenkin. Harmaan ja kylmän talven keskelle nostaisin yhden teoksen. Voimakkaan punaista teosta oli nimittäin piristävää katsella.  Tästä syystä pidin Jaakko Somersalon maalauksesta.


 Jaakko Somersalon Punainen tuo väriä keskelle ikävää harmautta.


Nämä taiteen kansallisaarteet on nähtävä omin silmin! Muistathan rientää 4.3. mennessä.


Kuopion taidemuseon nettisivut: Kuopion taidemuseo

torstai 5. lokakuuta 2017

Watermeets Kuopio - ANTI Contemporary Artfestival 2017



"I've been thinking about water. Its form. Its color. Its sound. Its taste. And how we use it."
 

Water  means  a lot to me. I love sauna and cold water swimming. Lakes mean peace to me. Rivers are music to my mind and in the seas I can feel the power. But the most important is that water makes me feel good. Water really is a lifeblood.

Thanks to my work I also respect water. I know that it is needed a lot of work and many professionals to make the system working. For that that tap water is always safe to drink and waste waters are treated propriety. It's a huge privilege. Thanks to my work I also know that my workmates do their work with a great responsibility. 24/7. Tap water never sleeps.

This week I've got a new perspective to water. Thanks to the artists Minty Donald and Nick Miller. And their performance in ANTI Contemporary Artfestival. They put me thinking that water supply system is actually art. Water is meanings and meetings.

During the process water meets water. Water meets people. And people meet people. Together they build a system that works. Every single piece is needed. It's simply and complicated at the same time. But however it's working.


Water meets water.


No more words.


Thank You

*Minty and Nick*



This experience was something I'll never forget.


Kirsi*
.





Lisätietoja:

perjantai 15. syyskuuta 2017

Villinainen ja...


...Luolamies. Monologissa palataan ihmishenkilön alkujuurille. Pohdiskellaan sitä pientä eroa, joka tekee miehestä miehen ja naisesta naisen. Värittää sukupuolet tunnistettaviksi. Se ei ole pelkästään se yksi pieni (tai anteeks suuri) fyysinen juttu, jota ehkä ensimmäisenä ajattelet, vaan ero kumpuaa enemmänkin käyttäytymisestä ja luontaisista rooleista "nainen+mies" -yhtälössä. Käyttäytyminen luo leiman sukupuolisidonnaisuudelle.

Sen perusteella, miten monologi edetessään asiaa tutkii, tunnistan omastakin käytöksestäni luolamiestä. Toisaalta alan ymmärtää myös sisälläni uinuvaa villinaista. Sitä, miten villinainen yhä vaikuttaa elämääni ja käyttäytymiseeni. Mutta ennen kaikkea minua nykynaisena suorastaan hävettää se, miten monologi kuvaa meidän naisten miehiään stereotyyppisesti kohtelevan. Sanoma kiteytettynä. Nainen ja persreikä. Siis WHAT? Ou nou. Ei naurata. Minne on hävinnyt ymmärrys sukupuolisidonnaisuudesta ja siihen liittyvästä käyttäytymisestä? Miksi väkisin yritämme pakottaa miehistä naisia? Ei niinkään toisinpäin. Kohtuuttomia odotuksia. Epäreilua. Perkele. 

Vai onko se tosiaankin niin, että tänä päivänä sukupuolia ei enää edes tarvita? Ovatko sitä mieltä vain naiset vaiko myös miehet? Ovatko kivikautiset roolit jo sekoittuneet ja erot muuttuneet kuitenkin käyttätymisestä enemmän sen pienen (tai anteeks suuren) fyysisen eron suuntaan? Onko enää olemassa vain henkilöitä? Ääh.. sisäinen villinaiseni on sekoittanut sisäisen luolamieheni tai toisin päin ja on monologin herättämien kysymysten jäljiltä totaalisen solmussa. Hämmentynyt. Tätä ei voi pureskelematta niellä. Ugh. Monologi  jatkuu Maria-näyttämön esilipun sulkeutumisen jälkeenkin sisäisenä dialogina villinaiseni ja luolamieheni välillä...


Lisätietoja:





torstai 14. syyskuuta 2017

Polku, matka ja kartta – erikoinen tapahtuma väritti harmaata päivää

Kuopion Steinerkoulun tiloissa porisi ja pulppusi jännittävät ja värikkäät aiheet hyvinvoinnin ympärillä. Elämänvoimaa-tapahtuma järjestettiin ensimmäistä kertaa Paula Karjalaisen ja Kirsi Laitisen voimin yhdeksäs syyskuuta. Olen epäileväinen ihminen, mutta päätin astua sisään avoimin mielin.

Näytteilleasettajia oli monenlaisia tuotteineen ja palveluineen. Paikalla oli ihmisiä jotka tekevät tunnekehohoitoa, hyvinvointikartoituksia, akupunktiota, vyöhyketerapiaa, enkeliterapiahoitoa ja homeopatiaa. Siellä sai halutessaan Deeksha Ykseyden siunauksia, selvännäkökatselmuksia, intialalaista päänhierontaa ja jopa viestejä edellisestä elämästä. Paljoudesta jäi varmasti jotain mainitsematta, sillä kiirehdin Markkasen luennolle. 


Epävarmuudesta pois luottamuksen mielentilaan

Henkisen hyvinvoinnin ohjaaja ja sosiaalipsykologi Leena Markkanen kertoi ihmiskunnalla olevan menossa tietoisuuden evoluutio. Alamme ymmärtää keitä olemme tässä planeetassa ja mitä olemme tekemässä täällä, hän sanoi. Markkanen kertoi niinkin suuresta asiasta kuin elämäntarkoituksesta, hänen mukaansa se on sisäinen valon löytäminen. Ensin pitää löytää rakkaudellisuus itseään kohtaan ja työstää kahlitsevat pelot – ne äänet jotka olkapäälläsi komentavat ja vähättelevät sinua.

Markkanen kannustaa uskaltautumaan olemaan oma itsensä ja ymmärtämään oman arvonsa. Hän esitteli tiiviisti  moniportaista prosessia. Helpolta se ei vaikuttanut, sillä kriisin kautta havahtuminen ja peloista irrottautuminen sekä muun muassa syyllisyydestä ja vihasta irti pääseminen vaativat itsensä kohtaamista ja paljon itsensä kanssa työstämistä. Mutta se on mahdollista, kertoi valoisa Markkanen pohjautuen omiin kokemuksiinsa.
Leena Markkasen tavoitteena on ohjata ihmisiä löytämään oma sisäinen valopolkunsa.

”Itsensä rakastaminen lähtee aivoista”

Arto Ukko Hämäläinen aloittaa yhteisen tuokiomme lyhyellä rummuttamisella kertoen kutsuvansa seuraamme auttajia. Hämäläinen kehoittaa meitä valmistautumaan matkalle ja kiinittämään turvavyöt. Suljin silmäni ja naurahdin mielessäni, että hyvä jos pystyn edes keskitt- ja sittenpä mentiin! Minut valtasi hyvin lämmin olo ja suuret kyyneleet valuivat silmistäni. Tärisin. Näin itseni jossain ihan muualla. Rummuttelun ja laulannan hiljentyessä oloni tasaantui, mutta tärinä jatkui vielä pitkään. Kokemus ei ollut pelottava, mikä se sitten olikaan.

Mikä minä olen väittämään etteikö Hämäläisen vierellä olisi auttavaista henkiopasta jos hän niin väittää. Minulle luennolla kerrotut asiat ovat uusia ja hämmentäviä mutta suurella ystävyydellä ja rakkaudella kerrottuja. Hämäläinen sanoo meidän ihmisten olevan yhteydessä suureen mysteeriin.

Hän kertoo myös järjen, sydämen ja sielun merkityksistä, esittelee alkuperäiskansojen tietoa aurinkokuntamme matkasta ja aikajaksoista. Meillä on vapaa tahto, ei ole jumalaa joka sanoo ”valaistu” vaan jokaisen on tehtävä se itse ja elättävä se todeksi, lempeä Hämäläinen sanoo. Hän mainitsee, että nyt syntyy paljon lapsia joilla on missio. Meidän tulisi antaa näille erityislapsille turvaa ja rakkautta, ei niinkään diagnooseja.

Lopuksi Hämäläinen rummuttaa ja toivottaa pyytämilleen auttajille hyvää matkaa.
Arto Ukko Hämäläisen rummuttelun myötä pääsi matkalle.

Tavoitteeksi tiedostava kuluttaminen

Päivän viimeisenä luennoitsijana oli tunnettu ruoka- ja lääkebisneksen kyseenalaistaja ja omalla persoonallaan puhtaan ruuan ja superfoodin puolestapuhuja, Olli Posti. Hän kertoi uskovansa Hippokrateen aikaiseen ajatukseen ”ruoka on lääkkeesi ja lääke on ruokasi”. Postin mukaan on hyvä oivaltaa logiikka ja systeemi kuinka medikalisoitunut yhteiskunta, suuri lääkebisnes ja mahtava mediamaailma vaikuttavat siihen mitä ruokaa syömme ja mitä lääkkeitä käytämme. Säkevöivän ja energisen Postin mukaan meidän tulisi keskustella terveydestä ja hyvästä ruuasta, ei niinkään yksittäisistä vitamiineista tai hiilihydraateista. Terveyskeskutelua ohjaa ne tahot joilla on valtaa, Posti väittää.

Suomi on mainostuksen luvattu maa. Posti neuvoo kauppojen hyllyillä katsomaan ennemmin tuoteselosteita kuin brändiä. Vähemmän mainostettu tuote saattaa olla ravitsemuksellisesti paljon parempi kuin julkisuuden henkilön naamalla varustettu. Saimme neuvoja etsiä esimerkiksi makeanhimoon terveellisiä vaihtoehtoja joita on nautinnollista syödä ilman huonoa oloa. Posti kannustaa ihmisiä oman terveytensä osaajiksi.

Miksi, oi miksi, hyvän ruuan ostaminen on niin vaikeaa, mietin itsekseni. Posti vertaa elämäämme ruokakaupassa viidakkoon saalistajineen kaikkineen. Viidakkomiehen tulevaisuudenkuva on kuitenkin positiivinen. Hän visioi terveellisten ruokien valikoimien laajenevan ja ehkä tulevaisuudessa kaikki syömämme on terveellistä. Tämä riippuu pitkälti kuluttajien tietoisuudesta.

Karkea kartta riittää löytämään terveellisen ravinnon perusteet, sanoi Olli Posti.

Kuuntelin osan päivän annista ja sain mukaani paljon pohdittavaa. Yhteistä kuulemilleni kolmelle luennoitsijalle oli mielestäni elämän vaikeuksien kohtaamiset ja käsittelyt sekä omanlaisen elämänpolun löytymiset. He kertovat nyt itselleen tärkeistä asioista muillekin. Heidän sanomansa oli rohkaista parantamaan elämänlaatua ja panostamaan hyvinvointiin. Ei liene pahitteeksi kenellekään.

Elämänvoimaa-tapahtuma oli erikoinen ja siksikin niin jännittävän kiehtova. Tunnelma oli keskusteleva ja avoin. Kiitos järjestäjille ja talkooväelle. Toivon tapahtumasta tulevan säännöllinen, sillä kiinnostunutta väkeä piisasi runsaasti.



Tapahtuman nettisivut

sunnuntai 10. syyskuuta 2017

Iloa omasta kylästä -elinvoimainen Etelä-Kuopio

Talkoohenki, katoava kansallistaitoko? Ehkä jossain, mutta ei eteläisessä Kuopiossa. Osoituksena hyvinvoivasta talkoohengestä Etelä-Kuopion kylien yhdistykset olivat loihtineet yhteistyössä Ilveskasinolle 10.9.2017 monipuolisen koko perheen tapahtuman. Sateisesta säästä huolimatta tapahtumassa oli kivasti eri-ikäisiä kävijöitä, niin perheitä, nuorisoa kuin kyläkonkareitakin.

Sisällä sai tutustua paikallisten yhdistysten toimintaan...
...ja ostaa lähialueen yrittäjien tuotteita.
Myynnissä oli mm. käsitöitä, leipää, hilloja ja kauden vihannessatoa.

Myös liikenneturvallisuus oli näyttävästi esillä.
Liikenneturvan pisteellä pääsi kokeilemaan narullakävelyä.
Se vaatii keskittymistä siinä missä liikenteessä liikkuminenkin.
Ihan konkreettisesti sai havaita, että niin narulla kuin liikenteessäkään ei voi räplätä kännykkää.

Käsityökojuilla erityisen vaikutuksen minuun teki hiltulanlahtelaisen TruulyMaden Huolisyöppö. Mikä nerokas keksintö. Hmm...Toimisikohan tämä vielä teinilläkin?


Kahviosssa puolestaan tuoksui tapahtumaperinteisesti kahvi, pulla ja tietenkin makkara. Ja salin puolella oli mahdollisuus kokeilla ja osallistua koko perheen voimin jännittäviin ja värikkäisiin Moniapu ry:n järjestämiin kyläspeleihin.


Elävästä musiikista tapahtumassa vastasi tyttöbändi Starbismus. Ja saatiinpa tapahtumassa nähdä väläyksiä viime kevään lastenteatteri Tammenrannan Tuhkimo-esityksestäkin sekä ihmetellä taikuri Soikan temppukavalkaadia.


 

Ulkoalueella sadetta pelkäämättömät pienet heppatytöt ja -pojat pääsivät talutusratsastuksessa pirteästi pinkkiin puetun Iisa-ponin selkään ja lisäksi oli mahdollista päästä rapsuttelemaan lupsakoita kaverikoiria Nanaa ja Hillaa.

9-vuotiaan shetlanninponi Iisan talutustiimi Veera ja Helmi lämmittelylenkillä.
Kaverikoirat, siperianhusky Nana ja...
... mopsi Hilla.

Nelipyöräisten hevosvoimien ystävillä oli mahdollisuus tutustua mageisiin menopeleihin Suomen Volvokerhon mininäyttelyssä.

Kerhon puuhamies Vesa Lilja esittelemässä mageiden menopelien osastoa.
Taka-alalla Volvoja vuosilta 1951, 1981, 1989 ja 1971.
Mukana oli myös aikas magee keltainen kirppu.
Tarina kertoo, että tämmöisellä punaisella on minuakin joskus kuljetettu.

Kerrassaan esimerkillisen hienosti järjestetty kylätapahtuma, josta voi eteläkuopiolaisena olla ylpeä. Tapahtuman tunnelma oli lämmin ja naapurillisen hyvähenkinen.Tapahtuman tarjonta oli monipuolinen ja varmastikin kaikille kävijöille, niin nuorimmille kuin vanhimmillekin, löytyi paljon mielekästä tekemistä ja näkemistä.

Suuret kiitokset kaikille tapahtuman järjestelyihin osallistuneille. Tapahtumalupaus tuli lunastettua:

Iloa omasta kylästä -todellakin!



torstai 7. syyskuuta 2017

Silkkiliinan sisällä - ilmajoogaa


Ilmajoogatunti alkaa aina silkkiliinan sisältä. Tai silkiltä liina ainakin tuntuu. Ensivaikutelma olotilasta liinan sisällä on kuin silkkiperhosen toukalla kapalokotelossa; pieni joustava puristus ympärillä liina keinuttaa hiljakseen ja raamittaa kehon tarvitsemaa tilaa. Keho löytääkin suht' helposti paikkansa mutta menee hetki, että pää tottuu liikkeeseen ja luottamus löytyy. Melkein kuulen, kun liina kuiskaa toisen ensikertalaisen kanssaharjoittelijan huoleen: "Olet turvassa. Kannattelen kyllä sinua. Täältä et voi tippua."Hetken päästä silmien sulkeminenkin jo onnistuu ilman, että tulee etova olo. Jälkeenpäin tunnin ohjaava  Kirsi Laitinen kertoo, että juuri tämä turvallisuuskokemus on ilmajoogassa useimmiten se ensimmäinen tykätty juttu, joka nousee asiakkaiden palautteissa esille.

Mutta mitä muuta on ilmajooga? Eroaako se matolla tehdystä joogasta? Kykeneekö siihen ilman aikaisempaa joogataustaa? Ja mitkä ovat kehon tuntemukset harjoituksen jälkeen?

Minulla on enempi vähempi säännöllistä mattojoogataustaa vajaata neljä vuotta. Sillä  kokemuksella tunnistan tunnin kuluessa ilmajoogassa paljon matolta tuttuja asanoita liinalle sovitettuna. Osaa liikkeistä liina helpottaa antaen tukea. Ja osalle liikkeistä liina taas antaa lisähaastetta haastaen erityisesti  kehon tasapainoa ja koordinaatiokykyä.


Harjoituksen voi kuitenkin helposti sovittaa omalle tasolleen ja liikkeiden puolesta ilmajoogassa on paljon samaa kuin mattojoogassa. Haastavimpana osuutena koen tunnin loppuosan ylösalaisin tehtävät asennot. Tässä mennään jo reilusti oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Rohkaistun kuitenkin Kirsin kannustamana kokeilemaan ylösalaisin osuuden aloitusasentoa. Tunne on vapauttava, joskaan ei (vielä) kovin rento.

Oman kokemukseni perusteella aikaisempi joogatausta auttaa ilmajoogaharjoituksen ymmärtämisessä. Kun on tehnyt samoja asioita matolla, on helpompi löytää liike liinan kanssa. Sanoisin myös, että liina antaa mattojoogalle uuden ulottuvuuden. Ikäänkuin juurille siivet. Mattojoogaharjoituksessa olen kokenut erityisesti juurtumisen alustaan tärkeänä osana harjoitusta. Ilmajoogassa juurtuminen tulee eri tavalla. Välillä liinan lempeän mutta ei niin helposti itse hallittavan puristuksen kautta ja välillä ihan perinteisesti jalkapohjien kautta.

Joogaan lajina kasvetaan harjoittelun myötä. Ei siis ole suuresti väliä, aloittaako harjoittelun maasta vai ilmasta. Aloittelijalle joogaharjoitus on joka tapauksessa alkuun enemmän fyysinen. Kehotuntemusten kautta liike avaa vähitellen ovet myös energialle. Kun oppii ensin kuuntelemaan, mitä ja miten keho puhuu mielelle. Omalla kohdallani koen, että sain ilmajoogaharjoituksesta paljon jo ensimmäisellä kerralla, kun jooga oli matolta lajina tuttu. Vähän niinkuin olisi katsonut tuttua asiaa uudesta, vähän laajemmasta, näkökulmasta. Haastaen totutut tavat. Koin antoisana myös sen, että liinan tuella onnistuin epämukavuusalueellanikin.

Kehon tuntemukset tunnin jälkeen olivat sellaiset kuin hyvän joogaharjoituksen jälkeen kuuluu ollakin. Olo oli samalla sekä rento että energinen. Aineenvaihdunta lähti liikkeelle ja ylösalaisin asennon bonuksena tuli asennon aikana auennut pitkittynyt niskajumi. Mikä tunne, kun pää pitkästä aikaa kääntyi molemmille puolille ilman liikerajoitusta. Tunnilla nousi pieni lämpö pintaan ilman suorittamisen tunnetta. Seuraavana päivänä harjoituksen lihasvaste tuntui erityisesti selän puolen lihaksissa. Tuntini kuului vielä Nina Massan pienen ja idyllisen salin kesälukujärjestykseen. Tunnilla yhdisteltiin sekä lempeän että voimatunnin asanoita. Jo käynnissä olevassa syyslukujärjestyksessä molemmille on erikseen omat tuntinsa.

Tälle syksylle Kirsillä on viikkotuntien ohella tarjolla myös ilmajoogan peruskursseja. Peruskursseilla käydään läpi perusteellisemmin liinan käyttöä ja edetään muutenkin rauhallisempaan tahtiin. Peruskurssilta on siis hyvä aloittaa, jos normaalille viikkotunnille osallistuminen arveluttaa. Ja se, mikä tälle syksylle on täysin uutta, on nuorten ilmajoogakurssi! Siitä loppuun vielä muutama sananen ihan tuoreeltaan.

Äitinä olen kaivannut nuorten joogatuntia jo pitkään tänne Kuopioon. Sitä ei ole ollut mattojoogassakaan tarjolla enkä ole huomannut, että aiemmin olisi ilmajoogassakaan.  Kun bongasin tämän nuorten kurssin Ilmajooga Kuopion sivulta Facebookista, ei asiaa tarvinnut kauan miettiä. Ajatusta kurssille osallistumisesta ei myöskään isommin tarvinnut myydä omalle nuorelle. Kiinnostus lajiin heräsi perheti. Liina houkutteli. Nuorten tunti oli tasoltaan selvästi haastavampi kuin omani. Se, mihin meidät aikuiset piti lämmitellä ja johdatella, lähti nuorilta ihan luonnostaan jo heti tunnin alussa. Myös ohjeet menivät perille kerralla ja liinan käyttö pujotteluineen sekä asentojen purkamisineen luonnistui helposti. Tunnilla nähtiin ihailtavan notkeita nuoria leijonia ja supernaisia. Myös ylösalaisin ja korkealla oltiin monta kertaa. Jo harjoituksen puolivälin juomatauolla tytär supisi, että äiti tämä on tosi kivaa. Ja liinan sisällä olisi ihana nukkua. No sepä ei vauvamuistojen perusteella tullut yllätyksenä. Kapalo kun toi jo silloin levottomalle nukahtajalle turvallisuuden tunteen. Se ilmajoogan ensimmäinen tykätyin juttu nousi siis esille myös oman nuoren kokemuksista.

Ilmajooga on hyvä tapa herättää nuorten kiinnostus joogaan lajina. Kirsi oli koostanut ikäryhmälle esiteinit ja teinit oivan harjoituskokonaisuuden. Liinan mahdollistamat akrobatiaosuudet toivat tuossa iässä ehkä muuten liian verkkaiseen lajiin sopivasti extremeä. Kenties tunnista jo jäi mukana olleille se pieni kiinnostuksen kipinä, joka myöhemmin tuo takaisin joogan pariin, matolle tai ilmaan tai sekä että.  On oikeasti harmi, että ohjatuille joogatunneille on Kuopiossa pääsääntöisesti tarjonnan puuttuessa mahdollista päästä vasta aikuisena, jolloin sekä keho että mieli alkavat jo jäykistyä. Onneksi Kirsi kuitenkin järjesti tämän ainutlaatuisen mahdollisuuden. Ainakin meillä kovasti jo odotetaan, että nuorten ilmajoogakurssi saisi vielä jatkoa. Myös kaverirekrytointi on jo käynnistynyt. Ja kokemukset puhuvat ilmajoogan puolesta.


Namaste Kirsi sekä äidin että tyttären puolesta.

Kaksi ylintä kuvaa: Kirsi Laitinen.
Lisätietoja:



 
 

torstai 17. elokuuta 2017

Mahdollisuuksien hevonen Sorsasalossa kokosi heppahöperöt taas yhteen


Suomenhevonen on hevosrotuna tänä vuonna jo 110-vuotias. Rotu on ainoa täysin Suomessa kehitetty hevosrotu ja se on kulkenut uskollisesti suomalaisten rinnalla koko itsenäisen Suomen historian ajan. Suomen ja suomenhevosen juhlavuoden kunniaksi Sorsasalon raviradan elokuisessa hevostapahtumassa "Mahdollisuuksien hevonen"  rodun monipuolisuus olikin nostettu hyvin esille. Suomenhevonen on kumppani, joka käy melkeinpä kaikkeen: työhevoseksi, kouluratsuksi, esteratsuksi, ravihevokseksi ja valjakkoajoonkin. Tapahtumassa nähtiin, että samanaikaisesti voimakas ja sulavalinjainen suomenhevonen vetää kevyesti yli oman painonsa, liikkuu pienin avuin kouluratsuna, taipuu räjähtävään vauhtiin montessa ja toisaalta ei hyydy pidemmälläkään matkalla raveissa, valjakkoajoa ja esteitä unohtamatta. Yllättävää oli myös huomata, että rodusta löytyy niin montaa väriä. Mielikuvissa kun suomenhevonen nousee esiin rautiaana liinakkoharjana. Tapahtumassa kuitenkin nähtiin, että rodussa esiintyy useita muita värejä.

Komea suomenhevosori Igor Kuu ja 15-vuotias Martta Tiainen  ovat kisanneet yhdessä vasta vuoden.
Tällä kertaa tuli voitto  kouluratsastuksen tasolla helppo B.

Jasun Jatsi veti tapahtuman vetonäytöksessä kevyesti yli 900 kg.

Mäntymäen Velmu vauhdikkasti valjakkoajossa.

Kun edellisvuoden Sorsasalon hevostapahtumassa ihasteltiin maailman suurimpia hevosrotuja shiret mukaan lukien, oli tapahtumassa tänä vuonna suomenhevosen ohella edustettuna maailman pienimpiä hevosrotuja. Rapsuttelemaan pääsi sekä eurooppalaista että amerikkalaista minihevosta.

Amerikkalainen minihevonen Macho omistajansa Susanne Ylikestin kanssa.

Macho -nimensä veroinen tukkajumala.

Turpaterapialla on ihmeellisiä vaikutuksia.

Eurooppalainen minihevonen Harmony tekee Susannen kanssa käyntejä mm. vanhainkoteihin.
Vielä tätä kirjoittaessanikin Susannen kertomat Harmonyn ja ikäihmisten kohtaamiset herkistävät.





Erikoisuusosastolla tapahtumassa pääsi tänä vuonna tutustumaan mm. vikellykseen. Vikellys on voimistelua ja tanssia hevosen selässä. Laji vaatii notkeutta, voimaa ja tasapainoa mutta ennen kaikkea vahvaa yhteistyötä. Kehityksen myötä askellaji muuttuu vähitellen käynnistä laukaksi.


Siilinjärven Vikeltäjien tyylinäytteet.



Kuten asiaan kuuluu, tapahtumassa oli esillä myös hevosurheilun varusteita, toimijoita ja alan koulutusta.

Sen lisäksi, että ständillä kisattiin hevosenkenkien heitossa, kuultiin myös asiaa koulutusmahdollisuuksista.
Kiuruveden Hingunniemessä voi opiskella hevosalaa monipuolisesti. 

Peltolan maatilalla on osattu yhdistää hevoset ja tietoisuustaidot. Maatilalla järjestetään teemaretriittejä ja HeLMi -ohjausta.
Samaan pöytään olivat päässeet suomalaiset Sola luomu- ja luonnonsaippuat.
Kotiinviemisiksi omaan kassiin Valjaskulman pinteleiden ohella päätyivät "luomu plörö" ja "inkivääriin ilo".

Sokerina pohjalla. Jotkut asiat ne eivät vanhene. Niin kuin kepparikisat. Näitä oli edellisvuodesta asti odotettu ja osallistumista hartaasti suunniteltu, Liekö myös harjoiteltu. Laji on selvästi edelleen tapahtuman kestosuosikki. Siinä palataan hevosurheilun alkulähteille. Kepparit ovat usein ne pienten hevostyttöjen ja -poikien ensimmäiset hoitohevoset.  Sillä erotuksella, että kepparit jaksavat yhä vaan kiinnostaa, vaikka oikeiden hevosten parissakin jo puuhataankin. Kepparitallin omistajan äitinäkin sitä jo tietää, mitä eroa on kolmi- ja kaksipalaisella kepparilla ja miksi suullinen on suutonta parempi.

Hevosmies Lauri kisasi hienosti alle 5-vuotiaiden sarjassa.

Helmin...

...Nellin...

...ja Jennin tyylinäytteet isompien sarjoissa.

Kepparikisat kilpailtiin näillä Helmin kepparitallin kotitekoisilla ratsuilla.

Koko päivä meillä tapahtumassa sitten vierähti ihan huomaamatta. Ja vielä piti neitokaisia houkutella pois. Mätsärit jäivät kesken ja suomenhevosten esteet näkemättä. Mielenkiinnolla jäämme odottamaan ensi vuotta, että mitäköhän seuraava Sorsasalon hevostapahtuma tuo tullessaan. Ehkäpä ollaan jo mukana osallistumassa poniraveissa tai mätsäreissä oman Iisan kanssa.

Ensimmäiset kärryharjoitukset omalla Iisalla.

Kiitos ITIS aluejaosto ja tervetuloa taas Sorsasaloon. Siellä nähdään.



Lisätietoja: