Näytetään tekstit, joissa on tunniste #rakkaudellaKuopiosta. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste #rakkaudellaKuopiosta. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 7. kesäkuuta 2017

Kuinka minusta tuli vapaaehtoinen?  



Mietin vapaaehtoistyötä jo jonkin aikaa ennen lopullista kimmoketta asiaan. Se tuli, kun luin lehtijutun vapaaehtoistyöstä vuonna 2014. Päädyin sitten nettisivuille, missä vapaaehtoistyötehtävistä ilmoitettiin ja ilmaisin hakemuksessani mielenkiintoni tiedotustehtävää kohtaan. Kyseessä oli ev.lut.seurakunnan vapaaehtoistyö, missä etsittiin uutispalstan juttujen kirjoittajaa sekä kyseisen palstan ylläpitäjää. Vapaaehtoistyön koordinaattori Annu Paulus otti minuun yhteyttä ja näin minusta tuli vapaaehtoistyo.fi Kuopio-palvelun vapaaehtoinen tiedottaja. Tehtävä oli innostava ja minut toivotettiin lämpimästi tervetulleeksi mukaan. Elämäntilanteeni ei mahdollistanut osallistumista vapaaehtoistyöhön, joka olisi sitonut minut säännöllisesti johonkin, mutta tämä tehtävä on joustanut tilanteen mukaan.   

Tämän vapaaehtoistyön avulla on mahdollista innostaa mukaan vapaaehtoistyöntekijöitä ja saada palvelua ihmisten tietoisuuteen. Olen saanut vapaaehtoistyöni aikana myös puhelun henkilöltä, joka halusi lehtihaastatteluni luettuaan (Kirkko ja koti-lehdessä vapaaehtoistyöstä) lähteä mukaan toimintaan. Miten iloinen olinkaan, todistettavasti ainakin yksi sanojeni myötä innostunut!    

Uutispalstan päivittämisen lisäksi perustin muun muassa Vapaaehtoistyo.fi Kuopion Facebook-sivut ja aloitin niiden ylläpidon. Alussa tykkääjät koostuivat lähinnä kavereistani, mutta vuosien saatossa tykkääjiä on tullut paljon lisää. Oli jännittävää huomata, että ihmiset alkoivat paremmin löytää palvelun pariin. Tiedotin palvelusta lisäksi ”puskaradiossa” ja otin asian puheeksi myös silloisen työpaikkani kokouksessa ja se kyllä kannatti. Tämä tieto kantautui myös Kuopion kaupungin hyvinvointikoordinaattorille ja myöhemmin hän lähtikin viemään asiaa eteenpäin, minkä seurauksena Kuopion kaupunki ja Ev.lut. Seurakunta yhdistivät voimansa ja alkoivat tekemään yhteistyötä vapaaehtoistyo.fi:n osalta. Hienoa, että kaupungissamme panostetaan vapaaehtoistyön kehittämiseen.  

Kävin itse tänä keväänä Mannerheimin lastensuojeluliiton järjestämässä Ystäväksi maahanmuuttajaäidille-perehdytyksessä. Löysin ilmoituksen vapaaehtoistyo.fi Kuopio:n sivuilta. Lähdin mukaan, koska haluan torjua yksinäisyyttä, auttaa suomenkielen opiskelussa sekä löytää uusia ystäviä. Äitinä tiedän, että lapsiperhearjen keskellä aikuinen juttuseura on todella tervetullutta ja tämän toiminnan kautta myös lapset voivat löytää uusia leikkikavereita.  


Itse olen vapaaehtoistyön kautta oppinut uusia asioita, tutustunut uusiin ihmisiin, kokenut voivani vaikuttaa asioihin, kokenut osallisuutta sekä saanut työkokemusta ja vahvistusta myös omalle alavalinnalleni. Haluan tehdä työtä, jonka kautta voin auttaa ja vaikuttaa ihmisten hyvinvointiin. Opiskelen nykyään sosionomi-diakoniksi Diakonia-ammattikorkeakoulussa.  


Kuopiossa on monenlaisia mahdollisuuksia osallistua vapaaehtoistyöhön.
Lämpimästi suosittelen kokeilemaan, ikinä ei tiedä minkälainen seikkailu odottaa.  


 


Iloisin kevätterveisin,  


JenniNiskanen
Vapaaehtoinen tiedottaja
vapaaehtoistyo.fi
Kuopio 

maanantai 29. toukokuuta 2017

Liisa – Tyttö Viipurista




Liisa oli 15-vuotias lähtiessään härkävaunujen kyydissä evakkoon alkavaa sotaa. Ennen tätä Liisan elämä Viipurissa oli turvattua. Perhe oli hiljan rakentanut ison hirsinen omakotitalon, isä työskenteli veturinkuljettajana ja äiti toimi ompelijan ammatissa.
Sota alkoi Antin päivänä, Liisa muistaa sen hyvin, sillä perhe oli juuri silloin valmistelemassa Antti-isän juhlia siivoten ja leipoen. Kattauksesta puuttui vain kerma ja Liisan tehtäväksi jäi hakea sitä kaupalta. Kauppamatkan aikana pommitukset alkoivat. Liisan ensimmäinen ajatus oli huoli pikkusiskosta, sillä sisko oli vielä koulussa siihen aikaan päivästä. Liisa lähti juoksemaan koulua kohti ja matkalla häntä neuvottiin kulkemaan ojanpohjia myöten piilossa pommikoneilta. Ojanpohjia pitkin Liisa haki siskon kotiin ja vielä samana Antin päivän iltana perhe nousi härkävaunujen kyytiin.
Sodan aikana kotirintamalla tehtiin monenlaista työtä. Liisa paikkasi sotilaiden vaatteita, hoiti kenkävarastoa, auttoi sotilaita, toimitti posteja ja kävi kaupassa. Yksi Liisan tehtävistä oli käydä kuuntelemassa joka ilta uutiset radiosta, tämän jälkeen kylän väki kokoontui yhteen kuulemaan uutiset. Sodan aikana kotirintamalle jaettiin komentoja erilaisiin työtehtäviin. Liisa muistelee, että hänelle tulleita komentoja olivat: työskennellä viikon verran maatalossa sekä tehdä motillinen halkoja.
Liisa kertoo, että sota-ajan kokemukset ja karjalaistausta ovat opettaneet hänelle periksi antamattomuutta ja sitkeyttä. Hyväntahtoisena, avuliaana ja puheliaana ihmisenä Liisa on jäänyt monien mieleen ja yhteyttä pidetään edelleen ihmisten ja perheiden kanssa, jotka hän tapasi kotirintamalla työskennellessään. Vapaaehtoistyö on kulkenut Liisan elämässä mukana läpi vuosikymmenten ja ottanut matkan varrella eri muotoja. Nykyisin Liisa toimii omaishoitajana ja osallistuu Kuopion Seudun Omaishoitajat ja Läheiset ry:n vapaaehtoistyöntekijöiden järjestämään toimintaan.

www.kuopionomaishoitajat.fi

Vesivoimistelu ihanaa, kuntosali mukavaa!





Tutustuin vesivoimisteluun kauan sitten Kuntoutumiskeskuksen uima-altaalla, jossa kävin ystäväni
mukana silloin tällöin.
Olin vielä 80-luvulla työelämässä, kun kävin ajoittain Kuopion uimahallissa vesivoimistelussa.
Sattui vaan niin, etten tahtonut joutua ajoissa altaaseen, vaan sain paikkani altaan syvemmästä
päästä, eivätkä jalat yltäneet pohjaan. Nyt tuo hymyilyttää, kun monta kymmentä vuotta vanhempana voimistelen ilman apuvälineitä ja pohjakosketusta.
Työssä ollessani kävin mieheni kanssa aikaisin aamulla ennen työhön menoa vesijuoksemassa Kuopion uimahallissa. Tämä tapahtui sen jälkeen, kun vesijuoksu tuli muotiin ja juoksuvyöt ilmestyivät uimahallille.
Vuonna 2000 muutimme taloon jossa missä on uima-allas. Ostin oman vyön ja juoksen edelleen kylmässä altaassa.
Lämpötila talvella altaassa on n. 15-16 astetta. Ranteita ja nilkkoja palelee, mutta muutama minuutti on tavoitteeni ja sitten menen löylyyn lämmittelemään. Kesällä aika pitenee kun vesi lämpenee.
Nykyisin uin jo ilman vyötä, kun taito on kehittynyt.

Vuoden 2000 alkupuolella Puijonlaaksoseura, jonka sihteeri silloin olin, aloitti ” Yhessä immeisik` -projektin.
Ray-rahoitti sitä kymmenen vuotta, saimme huomionosoituksena kaupungilta kunniakirjan ja kutsun kaupungintalolle sekä päivä – että iltatilaisuuteen
Projektin loputtua kaupunki koulutti halukkaat ihmiset vesivoimistelun avointen ryhmien vertaisohjaajiksi.
Saimme myöhemmin myös Puijonlaakson palvelutalon kuntosaliin laitteet ja koulutuksen kuntosalin vertaisohjaajiksi.
Olen ollut perustamassa monta vesivoimisteluryhmää, nyt tällä hetkellä vedän yhtä ryhmää yhteistyössä varaohjaajan kanssa, Kuntosalilla on minun nimissäni ryhmä, sitä vetää myös varaohjaajani. Näin ollen kummallekaan ei ohjaaminen käy liian raskaaksi ja sitovaksi.




On hienoa havaita molemmissa ryhmissä iloinen ja innostunut ilmapiiri. Kukaan ei halua luopua paikastaan, ryhmät ovat täynnä. Kannattaa kuitenkin kysyä jos haluaa mukaan!
Tunnen olevani ryhmäläisille tärkeä henkilö. Näin saan itselleni virkistystä ja sosiaalista kanssakäymistä, mikä on vähentynyt ihmeesti iän myötä. Itselleni saan myös voimia, tukea ja oppia käymällä kaupungin liikunnanohjaajan pitämässä vesivoimisteluryhmässä.


Olen nauttinut täysin rinnoin mukana olosta, en millään malta olla poissa. Varsinkin vesi on elementti, jossa viihdyn neljä kertaa viikossa. Vesi on ystäväni, se kannattelee minua jo niin, etten tarvitse tehdä mitään. Vesi sopii eninomaisesti myös kuntoutumiseksi sydämen verisuonten pallolajennuksen jälkeen. Se tehtiin minulle viime syksynä. Kunto nousee ja mieli virkistyy. En voi kuvitella eläväni ilman vesivoimistelua, kuntosalia ja kävelylenkkejä raittiissa ilmassa . Täytän huhtikuussa 82- vuotta. Olen iloinen, että voin hyvin ja jaksan vielä. Kesällä kun on tauko, käyn harvakseltaan kuntosalilla ja vesivoimistelen omassa altaassa ja Sammakkolammessa. Toivottavasti jaksan myös pelata golfia ensi kesänä. Se on ollut kesäharrastukseni jo 25 vuotta.




Annaliisa Jaatinen 
Puijonlaakson asukas jo 50 vuotta

Lisätietoja netistä https://www.kuopio.fi/fi/ikaihmiset
ja ikääntyneiden vastuualueen liikunnanohjaajalta
Carita Randelin-Kauppinen
Opistotie 4
70200 Kuopio
p. 044 718 2509

Osallistujan silmin




Kuopion Seudun Omaishoitajat ja Läheiset ry toimii kaikkien erilaisissa omaishoitotilanteissa olevien perheiden kanssa. Yhdistys antaa omaishoitoperheille ohjausta ja neuvontaa, valvoo omaishoitajien etuja, järjestää vertaistukitoimintaa ja tarjoaa virkistystä. Yhdistyksen toiminta perustuu vahvaan vapaaehtoisuuteen ja hyvään verkostoyhteistyöhön. Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskuksen (STEA) myöntämän OmaisOiva -avustuksen myötä toiminta on vakiintunut ja monipuolistuu edelleen.
Vapaaehtoisten tekemä työ voi antaa osallistujalle tilaisuuden vertaistukeen ja sosiaalisten verkostojen rakentamiseen. Omaishoitajana toimiva Liisa on osallistunut yhdistyksen järjestämiin tapahtumiin ja ryhmiin monen vuoden ajan, hän löysi toimintaan mukaan osallistumalla vapaaehtoisten järjestämään omaishoitajien Ovet-valmennukseen. Liisa käy nykyisin yhdistyksen vapaaehtoisohjaajan Aino Happosen pitämässä Mitä Sinulle Kuuluu -omaishoitajien vertaistukiryhmässä. Liisa on kokenut ryhmän turvalliseksi paikaksi vaihtaa arjen kuulumisia ja kertoo saaneensa ryhmästä voimavaroja ja kavereita. ”Yhteisten keskusteluiden kautta ryhmäläiset ovat tulleet tutuiksi ja kokemusten jakamisen kautta voi saada neuvoja myös omaan arkeen.”


Liisa, Omaishoitaja

perjantai 5. toukokuuta 2017

Vapaaehtoistoimintaa tukihenkilönä ja sijaisisänä




Pieni ihminen katsoo arasti ja epäillen äidin takaa. Luottamus herää hitaasti, mutta vähän ajan kuluttua askartelemme yhdessä legoilla. Tämä oli ensitapaaminen.

Pienet kädet ojentuvat tervehdykseen jo ovella ja hyvin pian kuuluu kahvipöydän äärestä käsky: Esko keskeen! Tämä oli eräs toinen ensitapaaminen.

Olemme toimineet puolisoni kanssa tukiperheenä ja nämä ovat muistoja tukilasteni ensitapaamisista. Tukiperhe on perhe, johon lapset tulevat yleensä viikonlopuksi esimerkiksi kerran kuussa. Tapaamisia voi olla useamminkin ja ne voivat kestää myös pitempiä jaksoja. Tapaamisista sovitaan yhdessä sosiaalitoimen ja lapsen vanhempien kanssa.

Tukitoiminnan tarkoitus on tukea lapsen hyvinvointia antamalla lapsen vanhemmille levähdystauko. Tukiperheeltä vaaditaan tasapainoista elämäntilannetta ja kykyä huolehtia lapsen tarpeista. Mutta ei mitään sen erikoisempaa.

Tapaamisissa aika kuluu pääasiassa tavallisissa kodin askareissa. Käymme joskus elokuvissa, pelaamme korttia ja leikimme piilosta. Mökillä uimme, saunomme, soudamme ja kalastamme. Talvella laskemme pulkkamäkeä. Joskus lasten mukana on kavereita.

Kun ensivaikutelmat tukihenkilöstä on saatu, tulee aika kokeilla rajoja. Silloin tukihenkilön on oltava johdonmukainen ja muistettava kasvatusvastuunsa. Kun rajat on asetettu ja tehty selviksi, on lapsella turvallista.

Tukiperhe, lapsen vanhemmat ja sosiaalityöntekijä tapaavat säännöllisesti ja tarkentavat käytäntöjä tilanteen mukaan. Lapsen parhaaksi tavoitellaan yleensä pitkää suhdetta. Ilokseni meillä näyttää syntyvän elinaikaisia suhteita.

Olemme toimineet myös sijaisperheenä. Sijaisperheenä vastuu ja tekemisen määrä on suurempi. Ennen sijoitusta lapsi on saattanut kokea vaikeita asioita. Lapsen murheet ilmenevät arjen tilanteissa. Tilanteiden käsittely vaatii sijaisvanhemmalta kärsivällisyyttä, mutta ratkaisujen löytäminen on palkitsevaa.

Tuki- ja sijaisvanhempana toiminen on tuottanut minulle iloa. On liikuttavaa, kun lapsi luettelee rakkaimpiaan ja asettaa minut luetteloon jo lähiomaisten ja lemmikkikoiransa jälkeen.


Esko Koistinen

Ihana, kun olet olemassa – siinä!





Kuopion Seudun Omaishoitajat ja Läheiset ry toimii kaikkien erilaisissa omaishoitotilanteissa elävien perheiden kanssa. Yhdistys antaa omaishoitoperheille ohjausta ja neuvontaa, valvoo omaishoitajien etuja, järjestää vertaistukitoimintaa ja tarjoaa virkistystä. Yhdistyksen toiminta on perustunut vahvaan vapaaehtoisuuteen ja hyvään verkostoyhteistyöhön. Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskuksen (STEA) myöntämän OmaisOiva -avustuksen myötä toiminta on vakiintunut ja monipuolistuu edelleen.

Kosti on toiminut yhdistyksen vapaaehtoisena vertaisohjaajana omaishoitajien ryhmässä jo useita vuosia. Ryhmä kokoontuu kuukausittain tarjoten omaishoitajille luottamuksellisen keskustelupaikan omaishoidon arjen jakamiseen ja tiedon saamiseen.

Omaishoitajien välisessä vapaaehtoistyössä pätee samat pelisäännöt, kuin muissakin ihmisten välisissä kanssakäymisissä. Antoisaksi toiminnan tekee, kun voi kokea kanssaihmisistä heijastuvana ajatuksena viestin; ”ihana, kun olet olemassa – siinä!”.

Kosti
Vertaisohjaaja
Kuopion Seudun Omaishoitajat ja Läheiset ry

keskiviikko 29. maaliskuuta 2017

Rockmusikaali Autiotalossa -Kuopion Musiikkikeskus festarifiiliksissä


Kasarimusiikkia. Dingo. Popeda. Yö. Jokin siinä kutsuu luokseen vaikkei mikään niistä silloin kasariaikaan varsinaisesti kuulunutkaan omiin Suosikkeihini ja julistekokokelmiini. Muistojako nuoruudesta? Mitä? Sehän oli ihan vasta. Apu-va. Miten aika kuluukin näin nopeasti?

Kun huomasin Palatsiteatterin mainoksen Facebookissa rockmusikaalista Autiotalossa, mukaan oli päästävä. Fiilistelemään. Musikaali kertoo 80-luvun Dingo-ilmiöstä ja samaan aikaan pinnalle nousseista Popedasta ja Yöstä. Aikahyppy kultaiselle kahdeksankymmentäluvulle. Nahkatakkisten tyttöjen, pitkien niskatukkien ja levottomien tuhkimoiden luokse. Ja kuullaanpa musikaalissa tippa myös siirappista Mambaa ja discopoppi Eveä. Viimeisimmästä ei omista mielikuvamuistoista kyllä nouse esiin enää muuta kuin kuin olemus. Voi järkky, mikä tyyli. Se oli aikaa jäähallin discot ja toppatakkinojailut.

Musikaalin kehystarina etenee jouhevasti ja väliin kuullaan määrässä tinkimättä biisejä, jotka yhdistyvät juonenkäänteisiin vieden tarinaa eteenpäin. Taustoittaen bändikeskiötä. Tarinan perhekeskiössä nähdään kasariaikaan vielä perinteinen ydinperhe: äiti, isä ja teini-ikäiset tytöt. Dingohysteria valtaa vähitellen kaikki perheen naiset. Isä sekä vävykokelas puolestaan fanittavat Popedaa.

Dingon keulakuva Pertti Nipa Neumannina esiintyy äänellään koko estradin hiljentävä Ari Koivunen, jonka olemus kasvaa musikaalin aikana täyteen mittaansa. Äidilliset tunteet herättävästä raitapaitapojasta kuoriutuu pesunkestävä röyhelöpaitadiiva, jolta ei lavakarismaa puutu. Oi Nipa. Perheen Lailaa lainatakseni: "kuin enkeli pahassa maailmassa". Popedan Pate edustaa musikaalissakin rouheankarheaa ja vähän syntisen pahismaista maskuliinienergiaa. Miestä, joka ottaa, mitä tahtoo. Mustat nahkahousut, rotsi, rintakarvat ja piiska. Eipä siihen jää lisättävää.

Yön pojat ottavat vuorollaan käsikopelolla ja tupeeratun tupsun voimin lavan haltuun. Vetävät taidolla mutta huolettomasti. Vaihtuvalla asenteella. Välillä mennään siitä, mistä rima on matalin ja välillä pannaan pöytään parasta. Viimeistäänkin sitten, kun on ihan pakko.

Musikaali huipentuu Autiotaloon. Vaikka silloin ei Kuopion musiikkikeskukseen kyllä voi yhdistää sanaa autio, mikä on ainakin tulkinnallinen synonyymi hiljaiselle. Kun "Nipa" käskee, että: "Kuopio! Nyt perseet irti penkistä!", ei yleisöstä kukaan sitä kyseenalaista, vaan savolaisten perseet todellakin nousevat penkistä. Dingohysteria tarttuu. Rytmi ja huojuvat kädet löytyvät. Minultakin. Taas apu-va. Hulluutta. Minne hävisi se hillitty nelikymppinen minä?


Kun "Pate" vielä tämän päälle täräyttää toiveet pitkästä ja kuumasta kesästä, on paketti täydellinen. Ihan hillitöntä! Äänet, kappalevalinnat, puvustus, kehystarina. Kaikki. Kaksi- ja puolituntinen hujahti hetkessä, kuten tuntematon kanssakävijä musikaalin päätteeksi tiivistäen huokaa. Kun hyvästä on kyse, ajantaju häviää. Todellakin. Enpä muista, että minäkään olisin Kuopion musiikkikeskuksella ollut aiemmin konsertissa, jossa on näin festarifiilis! Avecinani ollut ysärikymmenen esikoiseni toteaa osuvasti, että vain "tunnelmasytkärit" puuttuivat. Bingo.

Palatsiteatteri. Iso Kiitos ja Tervetuloa Meille Sawoon uudelleen!
*&*
Rakkaudella Kuopiosta



Lisätietoja:

tiistai 14. maaliskuuta 2017

Meidän sata vapaaehtoistarinaa rakkaudella Kuopiosta





Suomi 100 juhlavuoden kunniaksi kokoamme yhdessä sata vapaaehtoistarinaa Kuopiosta. 
Tarinoiden takana ovat oman alueemme ihmiset vapaaehtoistyön ääreltä. 

Kuopion Lupa innostua-Hyvinvointilähettiläät/ Kirsi Koponen
http://lupainnostua.blogspot.fi/2017/01/sata-vapaaehtoistarinaa-rakkaudella.html

Pohjois-Savon Syöpäyhdistys/ Saattohoito/ Wilhelmiina Honkanen
http://lupainnostua.blogspot.fi/2017/01/elaman-ytimessa.html

Tukipilari/ Minna Mielonen
http://lupainnostua.blogspot.fi/2016/11/lupa-innostua-vapaaehtoistyosta.html

Vertaistuki: Leena Rosenberg
http://lupainnostua.blogspot.fi/2016/09/vertaisuus-ja-vertaistuki-auttavat.html

Mannerheimin Lastensuojeluliitto/ Krista Sutinen
http://lupainnostua.blogspot.fi/2017/02/tarina-vapaaehtoisuudesta.html

Suojatiesuojelija/ Mari Korhonen
http://lupainnostua.blogspot.fi/2017/02/minusta-ei-saa-enkelia-tekemallakaan.html

Nuorten Palvelu/ Julia Pakarinen
http://lupainnostua.blogspot.fi/2017/02/viiden-tahden-tekoja-musapaja-kuopiossa.html

Kapuamalla apua/ Tukipilari/ Kaisa Haatainen/ Minna Mielonen
http://lupainnostua.blogspot.fi/2017/02/kapuamalla-apua-erilaista.html

Ilkan tarina vapaaehtoistyöstä
http://lupainnostua.blogspot.fi/2017/03/ilkan-tarina-vapaaehtoistyosta.html

Sydämen asialla vapaaehtoistyöstä Mies 55 v Nilsiästä.
http://lupainnostua.blogspot.fi/2017/03/vapaaehtoistyo-sydamen-asialla.html

Riitan tarina vapaaehtoistyöstä seurakunnassa
http://lupainnostua.blogspot.fi/2017/03/riitan-tarina-vapaaehtoistyosta.html?m=1

Tulevaisuuden vapaaehtoistyötä pohtii Jaana
http://lupainnostua.blogspot.fi/2017/03/vapaaehtoistyota-tulevaisuuden.html

Kimmo Timosen tarina vapaaehtoistyöstä
http://lupainnostua.blogspot.fi/2017/03/kime4kids-eli-kimmon-tarina.html?m=1

Eeva-Liisan sanoin hyvä kiertoon vapaaehtoistyössä
http://lupainnostua.blogspot.fi/2017/04/hyva-kiertoon.html

Vertaisohjaaja Kostin kertomus omaishoidon vapaaehtoistyöstä
http://lupainnostua.blogspot.fi/2017/05/ihana-kun-olet-olemassa-siina.html

Eskon sanoin vapaaehtoistoiminnasta sijaisisänä ja tukihenkilönä
http://lupainnostua.blogspot.fi/2017/05/vapaaehtoistoimintaa-tukihenkilona-ja.html

Liisan silmin omaishoitajana
http://lupainnostua.blogspot.fi/2017/05/osallistujan-silmin.html

Vertaisohjaaja Annaliisan tarina
http://lupainnostua.blogspot.fi/2017/05/vesivoimistelu-ihanaa-kuntosali-mukavaa.html

Liisan matka Viipurista vapaaehtoiseksi
http://lupainnostua.blogspot.fi/2017/05/liisa-tytto-viipurista.html



maanantai 13. helmikuuta 2017

Minusta ei saa enkeliä tekemälläkään





Näin ajattelin itsekin vielä jokin aika sitten. Minä mustatukkainen melkein 40-vuotias, kylmä ja tunteeton ihminen, minustako enkeli? Ja vapaaehtoistyö, sitähän tekevät vain jotkut hihhulit tai eläkeläiset, joilla ei ole muuta tekemistä. Kuka nyt ilmaiseksi mitään tekisi nykymaailmassa .

Se oli syksyinen ja pimeä aamu, kun ajelin kotoa töihin. Näin edessäni enkelin, ei -ei se voi olla -ajattelin.
Nyt olen seonnut tai näen unta. Ei, kyllä se oli enkeli jolla oli siivet. Mitä ihmettä? Jatkoin matkaa töihin ja totesin työkaverille että nyt tarvitsen lääkityksen koska näin jo enkelin.
Niinhän se piti sitten mennä internetin ihmeelliseen maailmaan ja tutkia asiaa enemmän että mistä oli kyse.

Mikä sai minut sitten ilmoittautumaan vapaaehtoiseksi suojatiesuojelija enkeliksi?
No tietenkin se, että saisin pukeutua enkeliksi, on hienot siivet ja kaikki.
Olen aina rakastanut pukeutua milloin miksikin hahmoksi, kuten piruksi naamiaisiin 
tai maskotiksi lapsen synttäreille.
Mutta tärkein syy on kuitenkin se, että tämä asia kolahti ja kovaa kolahtikin minuun.
Oma poikani aloittaa tänä vuonna koulutaipaleen ja on vielä aivan onneton suojatiekulkija. Ajattelen, että olisipa enkeli turvaamassa joka päivä minunkin poikani taivalta.

Brittitutkimus kertoo että vapaaehtoistyön vaikutus mielenterveyteen alkaa näkyä 40-vuotiailla.
Keski-iässä ja vanhempana tehty vapaaehtoistyö on tutkimuksen mukaan yhteydessä henkiseen hyvinvointiin. Myös aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet vapaaehtoistyön vaikutuksen terveyteen. Jo 1990-luvulla todettiin, että vapaaehtoistyötä tekevät elävät myös pitempään.
Suomessa havaittiin keväällä Sukupolvien ketju -tutkimuksessa, että vapaaehtoistyötä tekevät ovat myös onnellisempia. Joka viides suurten ikäluokkien edustaja kertoi tehneensä vapaaehtoistyötä.

Enkelinä oleminen on antanut tunteen että olen hyvä ihminen, minusta löytyy lähimmäisen rakkautta ja en olekaan niin itsekäs. Vapaaehtoistyö on piristänyt minua ja hektistä arkeani, olen saanut uusia tuttavuuksia ja mikä parasta, poikani ei häpeä äitiään vaan on ylpeä siitä että äiti on enkeli!

Joulukauden avajaisissa Kuopion torilla me enkelit olimme kuin julkkiksia, joita haluttiin jututtaa, kuvata ja ottaa jopa yhteiskuvia sekä lasten että aikuisten kanssa. Vastaanotto oli iloista ja kiittävää eikä kateellista päästä varpaisiin tuijottamista. Enkelinsiipiä haluttiin koskea ja kertoa kuinka olemme hyvällä asialla. Se rakkauden ja ilon määrä, tarpeellisena kokemisen tunne, sitä jokainen tarvitsee ja sitä minä saan tästä.

Työelämän kovat paineet ja kilpailu sekä arjen hektisyys vie vuodesta toiseen mennessään ja sitä yrittää selviytyä vaan päivästä toiseen. Enkelinä unohdan kaiken ikävän ja keskityn nauttimaan siitä hetkestä kun saan antaa iloa ja hyvää mieltä. Ja tunnen iloa vielä senkin jälkeen vaikka varpaita paleltaa, kädet ovat kohmeessa ja yritän silti kiinnittää heijastinta lähimmäiselle.

Mieleenpainuvin kommentti on tullut miespuoliselta henkilöltä: ”olet mahottoman kaunis enkeli, mutta sinulla on väärän väriset hiukset. ”Tai ajatuksia herättävä lapsen kommentti: ”meidän perhe ei kuulu kirkkoon ja en voi ottaa enkeliltä mitään vastaan.”
Olenko siis uskonnollinen hahmo, itse en koe niin.
Olen enkeli , joka haluaa turvata jokaisen suojatiekulkijan taipaleen- olit sitten lapsi tai aikuinen, kuulut kirkkoon tai et.

Rakkaudella Kuopiosta,

Mari Korhonen


perjantai 10. helmikuuta 2017

”VIIDEN TÄHDEN TEKOJA” -MUSAPAJA KUOPIOSSA

Janna ja musapajalaiset Kuopion Musiikkikeskuksella


Joskus kokee jotain sellaista, jota ei pysty täysin sanoin selittämään.
Jonka sisäistämiseen tarvitaan paljon aikaa ja pohdintaa.
Minulle ei olisi vielä joku aika sitten tullut mieleenkään, että pääsisin joskus Jannan vetämään musiikkipajaan ja viettämään aikaa hänen kanssaan. Se kuitenkin tapahtui, ja oli yksi elämäni parhaimpia kokemuksia.
Kun kaikki yhdeksän osallistujaa kokoontuivat Kuopion Musiikkikeskuksen konservatorion luokkahuoneeseen, ilmassa väreili selkeästi positiivinen odotus ja jännittyneisyys. Kukaan ei oikein tiennyt mitä odottaa ja mitä tulisi tapahtumaan, mutta se ei ollut kenellekään negatiivinen asia. Janna kertoi meille aluksi urastaan ja vaiheistaan kohti unelmaansa – laulamista ja esiintymistä.
Oli lohduttavaa ja inspiroivaa kuulla, että myös hänen kaltaisellaan ammattilaislaulajalla on ollut menneisyydessä epävarmuuksia ja haasteita, mutta hän on selvinnyt niistä määrätietoisuudella ja uskomalla tavoitteisiinsa ja itseensä. Hän oli kiinnostunut myös meidän omasta suhtautumisestamme musiikkiin.


Janna kertoi musapajalaisille elämästään ja urastaan


Janna esitteli meille paljon hyviä laulu- ja hengitystekniikoita ja laulutyylejä, sekä teetti meillä erilaisia harjoituksia sekä yhdessä että yksittäin. Lisäksi pari meistä tuli hänen pyynnöstään laulamaan suosikkikappaleensa lahjakkaan pianistin säestyksellä, jonka jälkeen hän ohjasi heitä lauluun liittyvissä asioissa, joissa he kokivat tarvitsevansa vinkkejä ja apua. Samalla me sivustakatsojat ja kuuntelijat opimme jatkuvasti paljon uutta ja pääsimme kokeilemaan samoja ohjeita käytännössä. Hän antoi meille vinkkejä myös omien biisien tekoon ja esiintymisjännityksen taltuttamiseen, sekä antoi joillekin yksityistä palautetta heidän tekemistään kappaleista. Se oli aivan upeaa.


Janna jakoi osallistujille hengitys- ja tekniikkavinkkejä


Meitä oli aika lailla laidasta laitaan, aina ”suihkulaulajista” pitkään musiikkia jossain muodosta harrastaneisiin, mikä oli mukavaa. Janna kohteli meitä kaikkia samanarvoisesti, oli todella kannustava ja maanläheinen, antoi meidän kaikkien osallistua sen verran kuin itsestämme tuntui hyvältä, eikä epäröinyt vastata lukuisiin kysymyksiimme. Musiikki ja nauru raikuivat jatkuvasti eikä kukaan ottanut hommaa turhan vakavasti. Kaikki rohkaisivat toisiaan ja antoivat toisilleen positiivista palautetta, ja saimme nähdä ja kokea todella aitiopaikalta, miten vertaistuki, palaute ja musiikin voima voi yhdistää ihmisiä ja kohentaa heidän itsetuntoaan. Yhteislaulujemme aikana tuntui, kuin olisimme olleet yhtä, ja täydensimme toisiamme todella kauniisti. Oli todella hienoa kuulla muiden näkemyksiä musiikista ja sen merkityksestä ja saada rohkaisua seurata unelmaansa.
Lopuksi Janna jäi vielä juttelemaan ja ottamaan kuvia kanssamme, sekä esitti meidän kannustuksemme seurauksena kahdestaan pianistin kanssa akustisen version kappaleestaan ”Sä et ole hullu”, joka osui todella syvälle tunteisiin, näytti hänen lahjakkuutensa ja mykisti kauneudellaan. Näin muiden ilmeistä, ettähekin tunsivat täsmälleen samoin. Toiminnanjohtaja Jaakko Nuotio mainitsi osuvasti, miten paljon ja hyvin kyseinen kappale itse asiassa kuvailee Nuorten Palvelu ry:n vapaaehtoistyötä. ”Anna minun tulla sun viereesi ja lohduttaa. Hullu sä et ole, vaik joskus sitä romahtaa kivipohjaan. Hiljaa nyt mennään mut henkiin sä jäät. Hullu sä et ole, mut juuri nyt on vaikeaa. Tärkeintä on ettet sinä koveta sun sydäntä koskaan! Jonkunhan on uskottava, että vielä rakkaus voittaa.”
Haluan vielä kiittää niin Jannaa ja kaikkia muita päivää järjestämässä mukana olleita kuin siihen osallistujiakin. Olitte mahtava porukka, ja teidän ansiostanne päivästä tuli todella ainutlaatuinen ja upea. Uskon, että tämä jää meidän kaikkien muistoihin pitkäksi aikaa.

Julia Pakarinen
Nuorten Palvelu ry:n zemppari

Musapajalaiset konsertissa Helsingin Juhlaviikolla


Kesällä 2016 Raha-automaattiyhdistys ja Helsingin juhlaviikot toteuttivat yhteisöllisen monitaidekokonaisuuden Viiden tähden tekoja.
Juhlaviikot ja RAY kutsuivat joukon tunnettuja taiteilijoita tekemään viiden tähden tekoja ympäri Suomen. Nuorten Palvelu ry:n vapaaehtoisille avautui mahdollisuus osallistua produktioon kun laulaja ja lauluntekijä Janna Hurmerinta piti elokuussa musapajan Kuopiossa. Pajaan osallistuivat Nuorten Palvelu ry:n vapaaehtoiset zempparit ja tuettavat nuoret.
Musapaja -projekti huipentui 4.9. Helsingin juhlaviikkojen Viiden tähden tekoja -brunssikonserttiin, jossa pajaan osallistuneet nuoret nousivat yhdessä Jannan kanssa lavalle laulamaan. Huikea päätös hienolle kesälle!

www.nuortenpalvelu.fi
 www.zemppari.fi
 www.janna.fi

maanantai 6. helmikuuta 2017

Kapuamalla apua - erilaista vapaaehtoistyötä



Aina vapaaehtoistyön ei tarvitse olla sitä tavallista jokapäiväistä puurtamista.
Vapaaehtoistyö voi olla vaikka… vuorelle kapuamista!

Tukipilarin tammikuun haastattelussa Kaisa Haatainen kertoo, millaista vapaaehtoistyötä hän tekee tänä vuonna.








Lisää Kaisan kuulumisia voi kysyä Kaisalta itseltään Facebookissa:

Kaisa Kapuaa Kirgisiaan 2017




Kaisa tekee vapaaehtoistyötä Kynnys ry:n Kapua -projektin kautta.


Haluaisitko Sinä tehdä tänä vuonna vapaaehtoistyötä Kuopiossa?

Ilmoittaudu vapaaehtoiseksi Tukipilarille:
minna.mielonen@tukipilari.fi tai 040 557 4646.

www.tukipilari.fi




Facebook.com/Tukipilari Twitter: @Tukipilari

tiistai 31. tammikuuta 2017

Kukko kiekuu Kuopiossa


Rauno Perälän innovaatioakukko



Savon Marttojen Anne Matilainen ja kalakukon avaus oikeaoppisesti


”Paistetaan kuumassa uunissa kypsäksi. Sopivalla lämmöllä, karkealla suolalla uunin lämpötila testattuna.
Kuoren täytyy olla napakka, muoto kupsakka ja sisältä pehmeän maistuva. Kalat on oltava suorassa rivissä.
Läskit on oltava mehevässä maussa ojennuksessaan. Sisus ei saa olla yhtenäistä mössöä. Kun kalakukko valmis, avataan kansi puukolla leikaten päältä hattu pois . Pöydässä oltava suolaista voita – reippaan lailla. Palan painikkeena piimää ja kotikaljaa.” Kaikuu takaraivossani savolaisen mummovainaani kalakukon paisto/maisto-ohjeet. Pyhähäväistys pöydässä oli jos joku sattui leikkaamaan kalakukkoa siivuiksi kuten leipää.
Eli, ei kunniankukko laulanut jos kalakukon väärin leikkasi vaan kukko (kana) kaloineen kiekui ja kovaa.


Ammattilaisten kalakukot


Kun sain kutsun Kalakukon Suomen mestaruus 2017 tuomaristoon, tiesin ettei helpon tehtävän äärellä olla. Kalakukko on oman Savon heimomme perinneruoka, joka rakkaudella ja hartaudella valmistetaan. Kyse ei ole helposta pikaruoasta, joka mikron kautta viidessä minuutissa mahaan menee.
Ei todellakaan. Kalakukon tie pöytään vie kalastajan kautta ruispellon poikki leipojan käsityöhön ja sydämen lämmöllä hartaasti uuninlämpöön.



Kaupungintalolla neljätoista kalakukkoa arvioitava kahdessa tunnissa ja  kolmessa eri sarjassa: kotileipurit, ammattilaiset ja innovaatio-sarja. Kukkojen ulkonäkö, rakenne ja ennen kaikkea maku ovat arviointimme alla. Sisäinen mummoni herää henkiin. Huomaan itsessäni maistelun ja haistelun ääressä kuulevani mummoni toistamat sanat: ei riisiä, ei lohta, ei paprikaa saa sotkea kalakukkoon. Rehellinen suomalainen, savolainen ruoka ansaitsee rehelliset suomalaiset raaka-aineet. Eli ihmettelen miten riisiä onkaan voitua kukon sisuksiin laittaa kun tarjolla meillä olisi ravintorikkaampaa ohraa Savossa tarjolla.



Samaan aikaan kun pyörin perinteisen kalakukon ihannoinnissa, mietin miten voisimme uudistaa kalakukkoa täysin? Nyhtökaura/possukukko kera savolaisten villiyrttien voisiko maistua vuonna 2018? Voisimmeko saada ravintoloiden keittiöiden kukot taistelemaan tulevaisuudessa Kuopion Kukko-mestaruudesta kera uusien raaka-aineiden?
Keittiöiden kukkojen rinnalle näkisin myös savolaisten juomakulttuurien kukkojen taiston täydentäen juoman ja ruoan kokonaiseksi.

Kalakukkoleipomo Irene Partasen lohikukko

Joskus ennakkoon asetetut luulot on pyöräytettävä toisinpäin. Lohen osalta joudun pyörtämään perinnemummouteni. Lohi sopii oikein mainion maistuvasti kalakukon sisään, josta kiitos kuuluu Partasen Irenen kalakukkoleipomolle.

Mutta ahvenkukko Hanna Partasen reseptillä voiton vei: tottakai!
Kuulen mummoni hyräilevän taivaalla pilvenreunalla toistaen "Ahvenkukko rukkiilla ja läskillä  makkeinta on - tottakai. "

Kalakukon SM-kisan tulokset


Tuomariston 2017 muodostivat
Savon Sanomilta Seppo Kononen
Puutarhaneuvos Erkki Oinonen
Savon Marttojen Anne Matilainen
Savonia-Ammattikorkeakoulun Maarit Rautiainen
Mustan Lampaan keittiömestari Juuso Rautiainen
Kuopion Lupa innostua-hyvinvointilähettiläs Kirsi Koponen

Kotileipuri-sarjan voittaja Rytkönen ennen voiton julkistamista

Voittajan on hyvä hymyillä
Kuopion torilla tavataan:
http://www.kuopiontori.fi/

maanantai 30. tammikuuta 2017

Elämän ytimessä





Vapaaehtoiset huolehtivat osaston somistamisesta juhla-aikoina



”Näen vain maailman ja toiset ihmiset enkä lainkaan itseäni.
Näen silmilläni, en silmiäni.
Suurempaa armoa en pyydä
(Torsti Lehtisen ajatus kirjassa Multaisen iän kerho).

Mutta voisiko tuossa olla jotain vapaaehtoisuuden ydintä, positiivista vapautta, vapautta johonkin, myötätuntoa, oman paikkansa löytämistä, parhaassa tapauksessa osa elämäntehtävää?

”Jutellessamme hän alkaa kertoa lapsistaan, sukulaisistaan, pitää välillä pitkiä taukoja. Silmät kirkastuvat. Lastenlapset ovat kaikkein tärkeimmät. Hiljaisuus ympärillämme puhuu voimakkaammin kuin sanat. Peittelen hänet ja hiivin hiljaa pois.”

Näin kokemustaan kuvaa vapaaehtoinen, joka vuorollaan käy saatto-osasto Lehtolakodissa Harjulan sairaalassa Kuopiossa.

Pohjois-Savon syöpäyhdistys tarjoaa monenlaisia mahdollisuuksia tehdä hyvää. Yksi näistä on tulla saattohoidon vapaaehtoiseksi. ”Kun mitään enää ole tehtävissä, on vielä paljon tehtävää”, sanoi saattohoidon uranuurtaja englantilainen Cicely Saunders.

Olla läsnä, kuunnella sekä potilasta että hänen läheisiään, jakaa muistoja, oppia myötätuntoa, järjestää tapahtumia, pitää kahvilaa lauantaisin, saada koulutusta ja opastusta työhön. Saattohoito tarjoaa elämän rikkautta puolin ja toisin silloin kun potilaan elämänlanka on lähellä katkeamista.

Vapaaehtoisuutta ei opi teoriassa, ei vain kirjoista lukemalla. Työssä kokeminen ja siinä oppiminen tuo sen palkitsemisen tunteen, jota on kovin vaikeaa sanoin kuvata.

Ehkäpä se on sisäistä keveyttä, joka nostaa jalkoja hiukan maan pinnan yläpuolelle. Ja antaa voimallista tajua elämän merkityksestä viimeiseen huokaukseen asti.



Wilhelmiina Honkanen

Kirjoittaja on saattohoidon vapaaehtoistyön koordinaattorina (vs) Pohjois-Savon syöpäydistyksessä. saattohoito@pohjois-savonsyopayhdistys.fi
wilhelmiina.honkanen@gmail.com

Osastolla vapaaehtoinen pukee päälleen vihreän työliivin


keskiviikko 25. tammikuuta 2017

Sata vapaaehtoistarinaa rakkaudella Kuopiosta







"Ei minulla mitään ole antaa. En voi hyvinvointia jakaa enkä luoda kun olen itse niin väsynyt  lapsiperheen äiti keskellä yövalvomisten." vastasin kun minua pyydettiin hakemaan mukaan tekstinäytteellä Kuopion Lupa innostua- hyvinvointilähettiläisiin kaksi vuotta sitten.
"Kyllä Sinulla on. Tiedän sen." sanoi silloinen ryhmämme vetäjä Kuopion kaupungin tiedottaja Kaisu.
Hain ja pääsin mukaan - onnekseni. Lähes kahden vuoden kokemuksella voin sydämelläni sanoa kirjoittavani jokaisen tekstini sydämeni sykkeeellä ja omin sanoin. En kahdessa vuodessa ole vain lisännyt omaa hyvinvointiani kuluttamalla kaupunkimme kulttuuria ja jouksupolkuja vaan olen saanut palautteiden mukaan myös muita kuopiolaisia liikkeelle ja heräämään omaan ja heimomme hyvinvoinnin tärkeyteen. 
Ei yksin kukaan liikettä aikaan saa vaan yhdessä me toisiamme liikutamme ja yhdessä hyvää aikaan saamme. Me, Kuopion Lupa innostua- Hyvinvointilähettiläät olemme 17 kuopiolaista vapaaehtoista Kuopion ja kuopiolaisten tarinankirjoittajaa. Tahdomme niin teoin, kuvin kuin sanoin tehdä hyvää ja saada hyvää sanaa liikkeelle omasta alueestamme ja omasta heimostamme.
Mutta, me emme ole ainoita Kuopion vapaaehtoisia vaan meitä on tuhansia muitakin, joilla on oma tarina kokemukseen perustuen vapaaehtoistyöstä kerrottavana.
Suomi 100 juhlavuoden aikana tulemme jakamaan omien tarinoidemme lisäksi sata vapaaehtoistarinaa Kuopiosta. Jaamme yhdessä oman alueemme yhdistysten, järjestöjen ja seurojen kanssa yhteisiä kokemuksiamme vapaaehtoistyöstä.

Rakkaudella Kuopiosta,
Kirsi
Kuopion Lupa innostua- Hyvinvointilähettiläiden vapaaehtoinen ryhmänvetäjä


https://www.vapaaehtoistyo.fi/kuopio

maanantai 7. maaliskuuta 2016

Pieni hetki rakkaudella Kuopiosta








Olen kyllästynyt. 
Olen kyllästynyt valittamiseen. 
Voidaanko me tehdä valittamisesta välittämistä? 
Voidaan. 
Voidaanko me vaihtaa valittamisvaluutat välittämisvaluuttaan? 
Voidaan. 
Voidaan ainakin omalta osaltamme.
 Voidaan tartuttaa hyvää myös muihin 
 - ainakin hymyllämme.

Tee hyvä teko toiselle tai itsellesi. 
Yhden hyvän teon ei tarvitse olla 
koko maailman pelastaminen yhdellä kertaa vaan 
kohteliaisuus,
pieni ele, 
pieni ote.
 Ota kuva hyvästä teosta
silmilläsi räpsyttäen ripsiäsi, 
talleta kuva sydämeesi, 
monista hyvä olo useiksi kappaleiksi. 
Tartuta hymysi seuraavalle vastaantulijalle. 
Tuhlaa välittämisvaluuttaa,
 unohda valittamisvaluutta. 



"Kassajonossa pinna kiristyy helposti, mutta olen opetellut nauttimaan jonottamisen suomasta omasta hetkestä ja pyrkinyt löysäämään myös kanssajonottajien kiristyksiä päästämällä aina vähäostoksisemman edelle. Niin kuin tänään, koko perheen koko viikon lomaruoat kärryissäni takanajonottava nuori mies huokasi oikein ääneen, kun pääsi maksamaan ennen minua. Minä sain vilpittömän kiitoksen ja nostella kaikessa rauhassa ostokseni hihnalle. Hiki tuli vasta nostellessa ne samat jääkaappiin...." Henna



"Linnuille laitettiin juhla-ateria...noh, koko talven on laitettu. Siellä on käynyt oravat, varikset, harakat ja pikkulinnut. Pupu jussikin hangelta hamusi pähkinän muruja ja siemeniä mitä harakat alas puotteli." Anssi

"Pidin ex tempore pienimuotoisen ratsastusopastushetken meidän suomenhevosella naapurin tytölle ja myöhemmin illalla sain tytön äidiltä kovin ilahtuneen kiitosviestin, niin onnellisena oli tyttö mennyt kotiin sen jälkeen." Soile



"Yhdessä ystäväni kanssa nautimme lauantaipäivänä ensin 
Riisan historiasta ja kauneudesta, minkä jälkeen höpöttelimme ja 
herkuttelimme kiinalaisessa ravintolassa sekä nauroimme itsellemme 
monenmonta lisävuotta." Sari

"Yhdistystoiminta yhdistää ystäviksi." Kaisu 





"Kun hoidat itseäsi ja ajatuksiasi, hoidat samalla ihmisiä ympärilläsi." Kirsi T.


 "Torstaina jäin vielä toimistolle muiden lähdettyä ja siivosin sen kunnolla yksinään.
 Perjantaina oli hyvä fiilis aamulla kun oli puhdasta." Annika

 smilehymi

"Ystävälle rakkaalle tuoreen mehun puristin" Riikka

"Yhteinen hetki, metsään retki." Kirsi K.




Rakkaudella minulta Sinulle ja 
Sinulta minulle.
 Rakkaudella Kuopiosta, 
rakkaudella meiltä,

Kuopion Hyvinvointilähettiläät