Lupa innostua: #sawo

Näytetään tekstit, joissa on tunniste #sawo. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Ei juoksemiseen kurssia tarvitse ...Vai onko siitä jotain hyötyä?

Ensimmäinen juoksukoulun ryhmäkokoontuminen oli 20.4. Bellanrannassa urheilukeskus SAWOn salissa. Osallistujat ovat iältään varmaan suurinpiirtein itseni ikäisiä. Osalla on takana urheilullista taustaa ja jopa juoksukokemusta. Yhteistä meille on juoksuharrastuksen aloittaminen tai jatkaminen sekä sen kehittäminen. Kullakin on mielessään oma tavoite - jokin matka tai ylipäätään kunnonkohotus.

Itse kertoilin hölkkäileväni silloin tällöin metsäpoluilla lyhyitä matkoja. Pidän pitkistä kävelylenkeistä ja joskus tekee mieli juostakin. Haluan kehittää juoksutaitoani ja parantaa yleiskuntoani, nämä päällimmäisenä mielessäni. Mutta mitään kovaa tavoitetta en uskaltanut sanoa. Tietty juoksijoilla on timmi kroppa, en minä sillä ettei sekin siinnä mielessäni…

Ensimmäinen hankintani uutta harrastusta varten olivat uudet juoksutossut.

Miksi osallistun juoksukouluun?

Talvikuukaisien aikana syödyt suklaat ja liikunnan vähentyminen ovat tehneet tehtävänsä. Kevätauringon yllyttäessä plösähtäneet kroppa ja mieli hinkuavat ulos jotain tekemään. Teki mieli jotain tehokasta ja helposti aloitettavaa harrastusta. Kun näin SAWOn ilmoituksen juoksukoulusta, niin hetipä välähti!

Mikä on juoksukoulu?

Kurssin ilmoituksessa kerrotaan, että SAWOn juoksukoulussa tutustutaan laajasti juoksemisen eri osa-alueisiin ja niiden vaatimuksiin. Harjoittelu tapahtuu radalla, maastossa, maantiellä ja salilla.
Juoksukoulua suositellaan kaiken ikäisille ja kuntoisille. Tavoitteeksi voi asettaa peräti puolimaratonin.

Juoksukoulun kesto on kaksi kuukautta ja se sisältää alkutapaamisen, ryhmän harjoitusohjelman,
yhteistreenit kerran viikossa ja valmentajan tuen.

Harjoitusryhmää vetää juoksija Matti Röppänen. Hän kertoi osallistuneensa hyvällä menestyksellä kansallisiin juoksukilpailuihin, muun muassa 400 ja 800 metrin matkoille. Kaiken kaikkiaan hänellä on 25 vuoden urheilukokemus takanaan. Varsin kovan osaamisen omaava on siis meillä kurssilaisilla käytettävissä.

Röppäsen mukaan kaikilla on omanlaisensa juoksutekniikka, joka kehittyy ja muuttuu taloudellisemmaksi juoksuharrastuksen edetessä.

Nyrkkisääntönä voisi pitää ettei aloita juoksuharrastusta revittelemällä vaan maltilla. Siten voi välttää lihaskipuja ja vammoja. Ja ennen kaikkea, tärkeintä on lähteä juoksemaan, sanoi Röppänen.

Matti Röppänen on menestyksekäs juoksija, joka kannustaa nousemaan ylös, ulos ja lenkille.

Ja sitten juoksemaan!

No sittenpä tuli ensimmäinen säihkähdys! Menemme yhdessä lenkille! Ulkona oli varsin vilakka ilma. Mietin itsekseni pysynkö edes perässä. Aloitimme yhteislenkin maltillisella vauhdilla. Kysyin siinä samalla matkatessamme alkulämmittelyn tarpeellisuudesta. Röppönen ohjeisti ettei kevyelle peruskestävyyslenkille lähdettäessä tarvitse erikseen lihaksia lämmitellä. Ne lämpiävät siinä samalla.

Yritin keskittyä vauhdin pitämiseen tasaisena, mutta sitten alkoi hengästyttää ja palleaa pistelemään. Veren maku suussa emme olleet lenkillä vaan hiljensimme vauhtia reippaaksi kävelyksi muutaman kerran alkutaipalleella. Hengitykseni tasaantui ja kipu hävisi.

Huomasin puolivälissä, että hengitys kulki tasaisesti ja pystyin nostamaan vauhtia. Lihakset alkoivat lämmetä, mutta sormia kylmi. En aloittelijana osannut ajatella ottaa käsineitä mukaan. Jolkottelin etiäpäin. Miltei perillä päässä soi Robinin Hula Hula. Jaahas, syke taitaa nousta liiaksi, arvelin. Mutta olo oli siedettävä, henki ja juoksu kulki takaisin Bellanrantaan hyvin. Ilahduttavan hyvin. Olin niin yllätynyt jaksamisestani. Viisi kilometriä ja rapiat! Aatelkaas! Postiviinen tsemppaava lenkki ammattilaisen opastuksin, tästä se juoksuharrastus lähtee hyvään alkuun!

Yhteislenkin päätteeksi sovimme seuraavasta tapaamisesta. Lisäksi saimme käytännön vinkkejä ja harjoitustehtävät, joita teemme tykönämme.

Vilakka ilma ei haitannut yhtään kun juoksukoululaiset lähtivät yhteiselle lenkille. Kuvassa osa ryhmästä.

Kysyn otsikossa tarvitseeko juoksemiseen mitään kurssia käydä. Jo aloituskerran jälkeen totean, että varmastikin voi itsekseenkin juosta, mutta mikäli mielessäsi on tavoitteellinen juokseminen ilman aloittelijan virheitä ja turhautumista, on juoksukoulun vinkeillä ja turvallisella aloituksella paikkansa.

Kirjoittaja on 40-vuotias nainen joka aloittaa juoksukoulun ansiosta uuden harrastuksen. Kurssin annista ja tuloksista tulee juttua vielä myöhemminkin.

Jos kiinnostus juoksuharrastuksen aloittamisesta tai kehittämisestä houkuttelee, niin otapa yhteyttä SAWOn porukkaan. Kyseessä on monipuolinen urheilukeskus monentasoisille liikunnaharrastajille. Sieltä löytyvät muun muassa CrossFit Svartbox, paino- ja voimanostosali.

SAWO

Bellanranta

http://www.voimaonvoimaa.fi/

Siikaranta 9

tiistai 28. helmikuuta 2017

SAWO Punttikoulu

LIIKKUVUUS - LIIKERATA - LIIKENOPEUS - KUORMA.

Tässä järjestyksessä asioita lähdetään opettelemaan Sawolla. Punttikouluun tullessa ajattelin sen olevan "piece of cake" sekä "no, kerrataanpa nyt vähän vanhaa" -ajattelumallilla. Palautus maan pinnalle, hyvinkin pikaisesti. Minulta sattuu puuttumaan kaiken voimaharjoittelun perusta, nimittäin liikkuvuus. Silloin tällöin venyttely sekä satunnainen keppijumppa-lämmittely ei ole ilmeisesti kehittänyt liikkuvuuttani vielä voimaharjoittelijan tasolle (kumma juttu..). Painon- ja voimanostajat eivät varmastikaan kovin mielikuvissa ole kovin notkeita, mutta tämäkin mielikuva tuhoutuu kertaheitolla, kun valmentajamme heittää jalkansa korkealla olevan tangon päälle, ja venyttää takareittä lähes spagaatti-asennossa.

Okei, ehkä minäkin joku päivä.

Maastavedon opettelua, vielä suhteellisen pienillä painoilla tekniikkapainotteisesti.

Punttikoulussa käydään läpi voimanoston sekä painonnoston perusteet. Lyhyesti suomennettuna voimanosto on siis maastaveto, penkkipunnerrus sekä jalkakyykky. Painonnostossa taas perinteiset olympianostot, eli työntö ja tempaus. Jälkimmäinen on selvästi haastavampi kokonaisuus, sillä liikkeet ovat teknisesti monimutkaisempia.

Kurssiin sisältyy yhteensä 8h opetusta (4 kertana), joissa liikkeet käydään läpi hyvin perinpohjaisesti, ensin kepillä mallaten ja sen jälkeen joko pelkällä tangolla tai pienillä painoilla harjoitellen. Valmentaja on kokoajan vieressä tarkkailemassa, jotta kukaan ei riko paikkoja huonolla tekniikalla.

Jos tähän asti kaikki kuulostaa silkalta heprealta, tai mietit mielessäsi miksi et vain kävisi tavallisella salilla heilumassa tutuissa ja turvallisissa laitteissa, niin maltathan lukea loppuun asti!

Hiii-op ja painot ylös! Valmentaja vahtii taustalla, että tekniikka pysyy kasassa.

Itselleni voimanosto oli jo periaatteessa tuttua juttua, mutta sain silti monia kullanarvoisia vinkkejä jo pelkästään suoritustekniikkaan. Painonnostoakin olen joskus kokeillut, mutta siitä muistikuvat olivat hyvin hatarat. Omasta liikuntataustani mainitakseni; olen käynyt säännöllisesti kuntosalilla jo 5 vuotta, sekä harrastanut välissä milloin mitäkin lajia enemmän tai vähemmän; salibandya, lenkkeilyä, luistelua, tennistä, laskettelua, kuntonyrkkeilyä.. Tällä hetkellä keskityn kuntosaliin sekä tennikseen, kerran viikossa käyn sähläämässä pallon perässä ja talvisin laskettelu sekä luistelu ovat myös usein viikkokalenterissani.

Kuntosaliharjoittelua takana siis jo 5 vuotta - tosin sanotaanko, että niistä viimeisimmät 2 vuotta olen mennyt vasta tavoitteellisemmin. Silti liikkuvuuteni sekä voimatasoni eivät ole huiman korkealla tasolla - kysymys kuuluukin miksi? Koska tekemiseni ei ole ollut kovin ohjelmoitua, tai pidemmän päälle suunniteltua. Menen paljolti fiiliksen mukaan ja harrastan juuri sitä mikä tuntuu sillä hetkellä hyvältä. Tämä mallihan sopii varmasti monille, mutta jos haluaa oikeasti treenata tavoitteellisesti, niin siihen tarvitaan suunnitelma.

Niin painon- kuin voimanostossa on hyvin kokonaisvaltaisia liikkeitä, jotka kuormittavat kokonaisvaltaisesti kehoa, tasapainoa sekä liikkuvuutta. Vapailla painoilla tehdessä myös korsetti, eli keskivartalo kehittyy aivan eri tavalla, kuin kuntosalilaitteissa istuessa. Ja tehdään tunneilla paljon muutakin, kuin vain perusliikkeitä; liikkuvuusharjoitteita, avustavia liikkeitä, vatsalihaksia.. Valmentajat pitävät huolen, että sinulla on edellytykset kehittyä sekä parantaa jokaista osa-aluetta, jotta pääset liikuttamaan myös isompia kuormia. Sinun ei tarvitse kuin ilmestyä paikalle - valmentaja kertoo, mitä treeneissä tehdään ja minkälaisilla kuormilla - kuinka helppoa!

SAWOn aukaistua ovet, aukeni minullekin loistava tilaisuus vihdoin päästä treenaamaan ja kehittymään tavoitteellisesti - saada oikeasti tuloksia aikaan! Puitteet ainakin ovat kunnossa, niin tilojen kuin valmentajien osalta. Parastahan tässä mallissa on se, että joku todella valvoo tekniikkasi vieressä, joten tiedät aina tekeväsi oikeita asioita, oikealla tavalla. Heti ensimmäisellä kerralla huomasin, että SAWOlla tehdään asioita hyvällä fiiliksellä, tosissaan mutta ei totisesti. Vaikka ilmeeni kuvissa on hyvinkin totinen, niin treeneissä sai kyllä nauraakin.

Tällä hetkellä itseäni kiinnostaa enemmän voimanosto, mutta aion käydä myös painonnoston tunneilla tilaisuuden sattuessa, jotta tekniikka pysyisi mielessä. Samalla kuukausimaksullahan pääsee niin voimanosto-tunneille, kuin painonnostoon, kehonhuoltoon, kahvakuulaan sekä myös crossfit-tunneille (Onramp-kurssin kautta/perusteet oltava hallussa). Itse ainakin suunnittelin tähtääväni säännölliseen kehonhuolto-rutiiniin, niin ohjatuilla tunneilla (joista saa vinkkejä myös omatoimiseen harjoitteluun!) kuin kotona kymppiuutisia katsellessa.

Seuraava punttikoulu starttaakin jo 4.3 ja SAWOn muuhun tarjontaan, sekä valmentajiin voit tutustua osoitteessa voimanonvoimaa.fi .

Punttikoulu vei minut mennessään vapailla painoilla harjoitteluun - ehkäpä sinutkin? Saa nähdä millaisia painoja sitä liikutellaan puolen vuoden - tai vaikka vuoden kuluttua!

perjantai 27. tammikuuta 2017

Lähtöviiva ja maaliviiva - raskausajan hyvinvointia etsimässä

Kahden viivan ilmestyminen testitikkuun toi elämääni sen saman valtavan onnen tunteen, jotka olen kokenut kahden aiemman lapsemme kohdalla. Tälle lähtöviivalle asettuminen kolmatta kertaa pisti polvissa tutisemaan myös sen tutun ja pelottavan maailmani järisee –fiiliksen. Ohitan nyt tässä pikkuhiljaa mieleen hiipineet kodin- ja autonvaihtoahdistukset ja kauhun edessä olevista valvoen vietettävistä öistä ja pureudun teemaan, joka ensimmäisenä pyrki heiluttelemaan hermosolujani: miten kehoparkani selviää tästä tulevasta yhdeksästä kuukaudesta ja vielä kunnialla maaliviivan yli?

Viime vuosien kehonhuoltoni on koostunut pelkästään naurettavista yrityksistä. Kun sanon käyväni uimassa, tarkoittaa se lastenaltaassa lillumista ja kylmän pitämistä loitolla ”vesijumppaamalla” hätäisesti silloin kun kukaan ei katso. Lenkkeily on pääasiassa ollut sitä, kun olen työntänyt lastenvaunuja ympäri talonyhtiön tonttia (tuskan)hiki naamaa koristaen nukkumishaluttoman vauvan huutaessa itseään uneen. Joskus huijaan kertomalla kotijumppaavani. Jumppaan kerran puolessa vuodessa ja niin, että viiden vatsalihasliikkeen jälkeen huomaan olevani kahden innosta soikeana kiljuvan kiipeilytelineenä. Eli tilanne lähtöviivalla = huono.

Paniikkihan se iski. Vuokrasin sitten kuntosalijäsenyyden kahdeksi kuukaudeksi, mutta vastassa oli sama ongelma kuin aiemmissakin raskauksissa: mitä minä saan tehdä? Saiko sitä mahan kanssa maata selällään? Entä tehdä vinoja vatsalihaksia? Hengästyä? Läähättää? Lankuttaa? Häh! Tarvitsin ohjausta.

Kuopion raskausajanliikuntatarjonta ei googlaillessa räjäyttänyt tajuntaa runsaudellaan, mutta on minulla jaettavana jotakin. Pääsin testaamaan uunituoretta SAWOn Mammatreeniä, jota Kumlinin Maria vetää kahdesti viikossa. Treeni sopii raskaana oleville sekä raskaudesta palautuville äideille. Mammatreenin helppous on siinä, että lapsen voi ottaa mukaan. Isommille on kiva leikkitila sekä leluja ja pienimmät viihtyvät lastenmusahittien tahtiin rehkiviä äitejä ihmetellessä. Ja ai että, omakin jälkikasvuni saa pitkästä aikaa näyttöä siitä, että kyllä meillä on liikunnallinen perhe.

Leikkihuoneen ovi on auki saliin päin

Karu sali ei vastaa sitä mielikuvaa, minkä äitiysliikunnasta olin mielessäni luonut. Hämärä valaistus, kukkaistuoksua ja hengittelyä huilumusiikin tahtiin – tätä ei nyt selvästi ole luvassa. 45 minuutin treeni on sopivan lyhyt, jotta lapsi ja huonokuntoinen äiti jaksavat. Nimittäin hiki tulee ja jälkeenpäin lihaksia särkee. Kolmen vartin jälkeen olen soutanut, työntänyt kelkkaa, vetänyt leukoja, heilutellut kahvakuulaa ja kyykännyt niin etten eläissäni ole. Marian tietämys liikkumisesta tässä naiseuden tilassa on huippuluokkaa ja ohjaus on innostavaa. Tämä sopi kaltaisilleni, jotka kammoavat kuntosalien laitemerta ja siihen tutustumista. Tehokkaita ja yksinkertaisia liikkeitä voisi soveltaa vaikka siellä kotijumppaillessa, kenen itsekuri siihen sitten yltää.

Soutulaite oli inspiroiva myös kaksivuotiaan mielestä

Ainoa miinus tulee siitä, että tätä hikistä herkkua on tarjolla vain kahdesti viikossa tiettyyn kellon lyömään, joista toiseen en pääse. Luulen, että toisillakin mammoilla voi olla sama probleemi. Hoi Sawon väki, saisiko tästä myyntiin kertalippusia tahi kerran viikossa paketin? Maaliviivani häämöttää keskikesällä ja sinne matkatessa aion käyttää tämän keskivartaloon kohdistuvan massakauden edes hiukkasen kuntoa ylläpitävissä merkeissä. Wish me luck!