Ciao! Come stai? Benissimo, grazie. Pirjo kielikylvyssä!

http://kansalaisopisto.kuopio.fi/ 

Italiaa senioreille 1 - Bella vista 1. Ajalla 5.9.2017-28.11.2017.

l`insegnante Sara Suffa.

Italiaa puhuu noin 70 miljoonaa ihmistä äidinkielenään ja se on maailman viidenneksi opiskelluin kieli kertoo oppikirjamme. Minäkin innostuin siitä ja päätin rohkeasti lähteä kokeilemaan ihan uutta - opiskelemaan Italiaa. Ihmisen aivoilla pitää olla töitä. Kun ne oppivat uutta niihin tulee uusia "polkuja", joten uuden oppimisesta on lupa innostua. On ihmisen hyvinvointia parhaimmillaan silloin, kun aivoja käytetään aktiivisesti uusien asioiden oppimiseen sekä hyödylliseen tekemiseen.

Salve! Tekstin olen kirjoittanut jokaisen oppitunnin jälkeen päiväkirjamaisesti.

Ensimmäinen italiankielen oppituntini on nyt takana päin ja pitää todeta, että opiskelu oli erittäin mielekiintoista pitkästä aikaa. Vaikka ensin minua vähän jänskätti. Ensimmäiseltä tunnilta mieleeni jäivät tervehdykset; ciao! Salve! ja buenasera sekä kysymyslauseet come stai ja come sta? Tutustuimme italian kieleen ja opettelimme c:n ja g:n ääntämistä, tervehtimisen ilmaisuja sekä numerot 0-10. Kotiläksyä meille annettiin sopivasti ei liikaa, eikä liian vähän. Tunnin lopussa kuuntelimme laulua Nel blu dipinto di blu. Opettaja kertoi, että juuri se laulu oli voittanut Sanremon musiikkifestivaalit.
Kielikylpyni ensimmäisen tunnin osalta oli ohi ja alkuun pääsin välttävästi. Vaikka se tunti tuntui vaikealta niin innokkaasti ahkeroin mukana. Lohduttavinta oli se, että tämä oli Italian kielen alkeiskurssi, lähtötasoltaan 0  niinpä mitään aiempia opintoja tähän ei tarvittu. Siinä suhteessa kielen opiskeluni tuntui turvalliselta ja rennolta.

Toinen tunti. Mukana. Kielikylpy takana ja asennetta kohdennetaan. Tänään harjoittelimme  ääntämistä, tervehtimisen sanastoa ja numeroita. Olin aivosolmussa lähes koko oppitunnin ajan, mutta yhden uuden sanan opin ja se oli venti, 20. Numerot 11-19 tuntuivat niin vaikeilta, että itse mielessäni pohdin - opinko koskaan? Undici, dodici, tredici, quattordici, quindici, sedici, diciassatte, diciotto, diciannove. Mielessäni mietin voivatko tuollaiset sanat edes mennä päähäni, koska ne olivat jo itsessään hankalia lausua. Miksi kylvin itselleni negaatioita? Pois negaatiot! Nyt, kohti uutta asennetta ja avoimuutta peliin. Opiskelemaan positiivisesti Italiaa.
Tällä tunnilla opimme esimerkiksi h-kirjaimen salat. H:ta kun ei lausuta italian puhekielessä, mutta kuitenkin se on siinä kirjoitetussa kielessä. Oppitunnista jäi hyvä maku ja onnistumista koin kotitehtävissä. Koska olen motivoitunut opiskelija tein opiskeluilleni tavoitteet. Syksyn kurssilta  tavoitteenani on oppia kysymään nimi, osoite ja puhelinnumero, sekä tervehtimään, tilamaan kahvia ja ruokaa Italian kielellä.

Kolmas ja neljäs tunti takana. Taas innokkaana mukana nyt asenne kohdallaan. Näillä tunneilla opimme sc - ääntämistä, prepositiot di, a ja in sekä sanajärjestystä. Harjoittelimme numeroiden ja c-g äänien kanssa. Opimme lisää sanapainosta, persoonapronominit  ja olla-verbin essere. On tosi mielekästä kun etenemme hitaasti. Hitaassa etenemistahdissa tahdissa opin kielestä aina jotain uutta. Vaikka vähänkin koin sen edistykseksi. Kun italia on kaunis kieli ja minulla asenne kohdallaan siis tahtotila oppia. niin pitää pitää mieli avoimena ja kerätä rohkeutta puhevalmiuden kehittämiseksi. Kun kuuntelin tunnin päätteeksi laulun sanoja L`italiano, juoksivat kylmät väreet kehollani. "Lasciatemi cantare con la chitarra in mano Lascitemi cantare sono unìtaliano..." Miltä sinusta kuulostaa?

Viides kielikylpyni takana ja se meni ihan tutto bene. Opettelimme kansallisuusadjektiiveja ja niiden taipumista. Tutkimme Italian karttaa ja maakuntia.  Kotiläksyt olivat taas lähes kaikki oikein ja se on merkkinä jonkin asteisesta oppimisesta. Vaikka numerot 11-19 tuntuivat alkuun hankalilta ovat ne nyt tiukasti päässäni! Viisitoista vähän takkuaa. Mielenkiintoni ja uteliaisuuteni heräsivät enemmän maata kohtaan kun tutustuimme Italian maantietoon, matkailuun, kaupunkeihin ja kyliin. Nyt kielen opiskelu tuntuu vieläkin mielekkäämältä. Mukavien ihmisten kanssa rennossa ilmapiirissä on myös opiskelu kivaa.  Tunnin lopuksi kuuntelimme Eros Ramazzotin laulamana Terra Promessan.

                                                 Yleistä tietoa Italian tasavallasta.

Kuudes tunti oli viimeinen tuntimme ennen syyslomaa. On mielenkiintoista kun keskittyy ja paneutuu kuuntelemaan itsensä ääntämistä niin ilmeisen hauskaa se on. Muuta ei voi kuin hymyillä.  Omaa oppimistani huomasin kun kävimme lävitse kahvilasanastoa. On kuitenkin kohdallani niin, että jotkut sanat ja kieliopilliset asiat  ovat helppoja oppia ja ymmärtää kuin ne olisin osannut aina. Toisia italian kielen kiemuroita en tahdo ymmärtää millään ja ne pitää melkein rautalangasta vääntää. Vaikeuksista huolimatta tästä jatketaan matkaa Italian kielen parissa syysloman jälkeen. Laulumme tänään oli Luciano Pavarottin laulama ihana O sole mio. Oi, oi miten ne kylmät väreet kiemurtelivat kehollani. Opettajamme Sara Suffa on huippuosaaja, kun hän italialainen ja puhuu äidinkielenään Italiaa. Hän tuntee maan, sen tavat on kielen opetus elävää ja olemuksellista. Opetuksessa on syvyyttä, selkeyttä ja sävykkyyttä. Tieto, taito ja osaaminen ovat kiehtovasti mukana. Sara jaksaa myös innostaa ja kannustaa meitä!

Opetusta innostavasti ja kannastaen.

Seitsemäs tunti. Syysloman jälkeen. Nyt on levätty ja innokkaana italiankielen opiskelijana odotin tiistai iltapäivää kuin haukka hiirtä. Mukavaa oli mennä tunnille ja tavata niin opettaja kuin opiskelijatoverit. Tänään opimme lisää ääntämisestä, sekä  katoavan i:n ja q:n,  kahvilasanastoa ja verbit stare ja avere.  Katsoimme myös italiankielen kertausvideon. Ajatuksiini nousi, että jospa sitä joskus tuolla tavalla osaisi keskustella. Nyt on tehtävä lujasti töitä italian kielen parissa! Pitää lukea ahkerasti. Käydä läpi italian peruskielioppia. Kuunnella italialaista musiikkia. Tehdä annetut tehtävät. Katsoa televisiosta italian kielisiä ohjelmia. Ja taas lukea, etenkin erityisesti sanastoa.

Opiskelutovereita.

Kahdeksas tunti. Mitä pidemmälle kielen opiskeluissa mennään sitä innokkaammin olen mukana. Rohkeus uuden kielen oppimiseen kasvaa. Tänään opettelimme substantiivin suvun. Harjoittelimme monikkomuotoja, yksikön artikkeleita ja kahvilasanastoa parityöskentelynä. Aluksi ne tuntuivat hankalilta, mutta sitten kielelliset aivosolmut avautuivat ja ymmärsin annetun tehtävän parini kanssa.  Oppitunnin lopuksi katsoimme hauskan videon italialaisista. Menevän ja mukaansatempaavan.

Yhdeksäs tunti. Opettelimme z:n ääntämistä ja numeroita 20-100 sekä luimme tekstiä kappaleesta Che lavoro fai? Teimme myös harjoituksia ja lopuksi kuuntelimme vauhdikkaan ja mukaansa tempaavan laulun Bella ciao. Eloisa tunti kaiken kaikkiaan ja tunnilla opin monta uutta sanaa.  Uusien sanojen oppiminen ei ole minulle helppoa.  Olen  aiemmin huomannut, että minulle vieraiden kielten opiskelu on vaativaa, haastavaa ja hankalaa ja joudun tekemään ahkerasti töitä päästäkseni  asettamiini tavoitteisiin.

Kymmenes tunti. Opimme paljon uusia sanoja tällä tunnilla. Opettelimme ammattinimikkeitä, teimme niistä harjoituksia parityöskentelynä ja kävimme läpi tärkeitä kielioppi asioita. Kotiläksyt olivat oikein ja se tuntui erityisen mukavalta. Teimme tunnilla tuttavuutta myös La moka kahvinkeittimeen. Kuuntelimme euroviisukappaletta Non ho l` eta, joka sai minut nostalgisiin fiiliksiin ja kyynelehtimään. Äitini, joka on jo taivaan kodissa, lauloi tätä usein -60 luvulla. Palatakseni takaisin muistoistani tähän päivään vain todetakseni. että meidän ryhmä on ahkera ja tunnollinen. Lähes jokaisella tunnilla ovat kaikki opiskelijat olleet mukana. Meidän ryhmässä on siis inspiroituneita ja motivoituneita ihmisiä.

Italiaa senioreille opiskelijoita.

Luokkahuoneen seinällä kaikenlaista Italiasta.

11 tunti. Mukava keskusteleva, rento ja innostava tunti kuten aina. Uuden oppiminen ja kurssitovereiden kohtaaminen on mielekästä ja kivaa. Tällä tunnilla teimme harjoituksia sekä numeroiden että lauseiden kanssa. Opimme säännölliset are-verbit ja harjoittelimme numeroita. Teimme tehtäviä ja erityisesti nopan kanssa tekemämme tehtävä oli mielenkiintoinen. Kuuntelimme lopuksi lahjakkaan Arisan  laulun Controvento. Olipa hyvä esitys ja artistilla upea ääni.

12 tunti. Viimeinen tunti ennen joululomaa. Meillä oli pikkujoulumainen tunnelma ja tänään me söimme suklaata, pandoroa ja panettonea. Puhuimme myös italialaisesta joulusta ja pelasimme tombolaa. Meillä oli erittäin hauskaa yhdessä. Asettamiini tavoitteisiin pääsin, josta iloitsen. Sujuvaa italiankielen taitoni ei ole mutta osaan tilata kahvia, syömisiä gluteenittomana (senza glutine) ja juomisia, sekä kysyä ihmisen nimeä ja puhelinumeroa. Opin tarvittavat sanat ja kysymyslauseet. Jatkossa päätavoitteeni kuitenkin on käytännön kielitaito, jolla selviytyisin arkielämän tilanteissa vaivatta.

Tombola.

Italiaa senioreille kurssi oli suunniteltu etenemistahdin mukaisesti, ja meillä tahti on ollut verkkaista.  Mielestäni italiankielen opiskelu on ollut mielenkiintoista, vaikka välillä olen kohdannut vaikeutta, niin sen avulla mielekkyys kieleen on säilynyt. Olen saanut haastaa itseäni. En kilpaile oppitunneilla/kotitehtävissä kenenkään kanssa, teen vain oman parhaani ja se riittää. Rohkeasti, avoimin mielin ja asenne kohdallaan. Aivoja on nyt jumpattu uudella kielellä. Hienolla ja kauniilla italian kielellä ja se on ollut kaikkine haasteineen iso ilo. Nyt odotan kevättä ja sen tuomia uusia tuulia italian kielen parissa. Olen motivoitunut.

Joulun ja uuden vuoden toivotukset.

Joulun noita.

Facebook sivu italiasta kiinnostuneille.

Italialainen joulukatu.

Kaksi italialaista jouluateria kattausta.

Kuopio RockCock  on saavuttanut jo 15 vuoden teini-iän, mutta teiniangstista se ei näytä kärsivän ollenkaan. Päinvastoin, pidot vaan paranevat vuodesta toiseen - aina on jotain tuttua ja turvallista, mutta aina myös jotain uutta piristystä ja vaihtelua. Eikä yleisökään ole pelkkää teini-ikäistä porukkaa vaan rokki yhdisti taas kaikki iästä riippumatta. Sulassa sovussa lavojen edessä heiluivat pienet lapset vanhempineen, nuoriso, keski-ikäinen väki sekä +70-vuotiaat, jotka olivat päässeet festareille ilmaiseksi. Kaikista kun ei tule vielä tuossakaan iässä humpan, valssin ja tangon rakastajia vaan poppi, rokki ja heavy kuulostavat edelleen paremmalta. Näin tulee käymään varmaan omalla kohdallanikin. Tietyt jutut kuitenkin jätän mielellään jo nyt itseäni hieman nuoremmille, kuten esimerkiksi hurjan näköiset motocross-temput ja benji-hypyt.

Vauhtia ja hurjia kokemuksia

Tänä vuonna uutena hienona keksintönä olivat info-ilmapallot. Tai ainakaan aikaisempina vuosina en ole tällaisia alueella huomannut. Helppo oli suunnistaa vesipisteitä ja bajamajoja kohti, kun ne oli näkyvästi ilmapalloilla merkattu. Ilmapallo on helppo ja halpa, mutta erittäin toimiva maamerkki - hyvät keksinnöthän ovat usein yksinkertaisia.

Info-ilmapallot saivat paljon kehuja

Olin etukäteen päättänyt, että vaikka haluan nähdä taas ne tietyt tutut esiintyjät, niin tänäkin vuonna käyn kuuntelemassa minulle täysin vieraita bändejä. Jos et rohkeasti poikkea omalta mukavuusalueeltasi, et koskaan tee uusia hienoja bändi- ja musiikkilöytöjä. Tällä kertaa päätin tutustua paikalliseen Kaikkeus-kokoonpanoon. Ai milläkö perusteella valitsin heidät? Noh, bändissä soittaa työkaverini puoliso ja pelkäsin, että jos en ilmesty paikalle, ei ole seuraavana maanantaina töihin menemistä... Joten positiivisen ja yhteistyökykyisen työilmapiirin säilyttääkseni suunnistin Teflon Brothersien energiapläjäyksen jälkeen kohti Väinö-lavaa kuuntelemaan Kaikkeuden keikan loppupuoliskon. Ja kyllä tälläkin porukalla energiaa piisasi! Todellinen soittamisen ja esiintymisen into ja riemu oli myös nautittavaa katseltavaa. Laulaja ei meinannut pysyä viimeisen biisin aikana enää housuissaan. Tai pysyi hän vielä housuissaan, mutta ei esiintymislavalla vaan esiintymisareenaksi laajeni Väinölänniemen hiekat. Jos ei nimi miestä pahenna, niin ei se näytä pahentavan tätä bändiäkään eli Kaikkeus antoi yleisölle todellakin kaikkensa.

Kaikkeuden pojat antoivat nimensä mukaisesti kaikkensa

Apulanta, Haloo Helsinki!, Kaija Koo, Antti Tuisku ja moni muu jo ennestään tuttu esiintyjä ja bändi vetivät keikkansa myös tuttuun ja vauhdikkaaseen tyyliinsä eivätkä pettäneet kuuntelijoita tälläkään kertaa. Mutta vaikka Madafakin darraa on kuullut radiosta niin usein, että sanat muistaa jo väkisinkin ulkoa, en ollut livenä Roope Salmista Koirineen ennen kokenut. Vauhtia oli tässäkin esiintymisessä ja lisäksi positiivisuus ja improräppäys saivat varmasti jokaisen hyvälle tuulelle. Sonata Arctica puolestaan oli jo aikaisemmilta rokkivuosilta tuttu esiintyjä, mutta pakko oli tänäkin vuonna ehtiä heitä kuuntelemaan.

Roope Salminen & Koirat oli minulle uusi ja positiivinen tuttavuus

Sonata Arctica on vaan niin hyvä

Tänä vuonna osallistuin Kuopiorockiin - molempiin päiviin - kolmatta kertaa ja näyttää siltä, että kokemuksen myötä kunto kasvaa. Ekana vuonna sunnuntai meni univelkoja kuitatessa ja jalkoja lepuuttaessa, väsy oli valtava koko kropassa eikä aivotkaan enää toimineet. Hiljaisuuttakin jo kaipasi kahden rokkipäivän jälkeen. Viime vuonna jaksoin jo paremmin ja sunnuntainakin piti vähän musiikkia jo kuunnella. Ja tänä vuonna ei jalkoihin koskenut ollenkaan ja sunnuntaiaamuna olo oli varsin pirteä ja teki mieli kuunnella Spotifyistä Kuopio RockCock 2017 -soittolistaa. Joten kun ensi vuonna saamme nauttia kolmipäiväisistä festareista, tällä pienellä harjoituksella jaksanee hyvin vielä yhden ekstrapäivänkin.

Tänä vuonna huomasi, että perjantaina oli todellinen yleisöryntäys, mutta alkusählingin jälkeen jonoja ei kuitenkaan syntynyt haitaksi asti vaan kaikki palvelut pelasivat varsin mallikkaasti ja joutuisasti. Katsoimme ystäväni kanssa Megadethiä pienen tovin - huippubändi, mutta meidän korvillemme oli hieman liian kovat desibelit. Toista mieltä oli ysikymppinen Väinölänniemen kulmalla asusteleva kummitätini, joka ei ollut tietoinen koko rokkifestareista: "Eihän sieltä mitään musiikkia viikonlopun aikana edes kuulunut!" Todennäköisesti musiikki ei ihan näin hiljaista kuitenkaan ollut vaan tätini tietämättömyys tapahtumasta johtui siitä, että kuulolaitteet olivat unohtuneet pöytälaatikkoon... 

Vaikka kaikkia bändejä en itse halunnutkaan kiirehtiä katsomaan, niin hienoa Kuopiorockissa on se, että musiikkikattauksesta löytyy jokaiselle jotakin eikä vain yhtä ainoaa musiikkilajia. Hieno oli myös lauantai-illan komeasti päättänyt ilotulitus, jonka myötä olo oli onnellinen, mutta vähän haikeakin, koska taas on odotettava vuosi seuraavaa rokkiviikonloppua. Ja vaikka aina löytyy rokkitapahtumaa vastustavia, niin yleisönosastoille kirjoitettu palaute näytti olevan tänä vuonna pääosin myönteistä. Upeaa, että ihmiset kirjoittavat myös positiivista palautetta eikä sanaista arkkua avata ainoastaan silloin, kun halutaan valittaa jostakin!

Illan ilotulitus - hei hei ja rokataan taas ensi kesänä

Positiivinen palaute on aina tervetullutta

Koska Kuopio RockCock panostaa ekologisuuteen ja kierrätykseen, päätin itsekin toimia samoin. Tietysti rokkialueella laitan aina roskat roskikseen jne., mutta tänä vuonna myös rokkiranneke ja korvatulpat päätyivät tarpeettomiksi tultuaan uudelleen käytettäviksi kissojeni leluina. Ai että pojat tykkäsivät leikkiä rannekkeella ja pelata jalista korvatulpilla. Ja mammahan/orjahan leikki heidän kanssaan, koska oli ollut kaksi pitkää päivää poissa pojujensa luota. <3 Saa nähdä, mitä pojat tuumivat, kun heidän orjansa on ensi vuonna rokkaamassa peräti kolme päivää...

Rokkirannekkeelle löytyi kierrätyskäyttöä

http://www.kuopiorock.fi/etusivu/

VB-valokuvakeskus maanantai 26.6.2017.

www.vb-valokuvakeskus.fi

Ikimuistoiset ja vaikuttavat kesänäyttelyn valokuvat.

Yksi harrastuksistani on valokuvaus. Minusta on erityisen mukavaa katsella myös muiden ottamia valokuvia. Tänään päätin lähteä katsomaan VB-valokuvakeskukselle kansainvälistä kesänäyttelyä, joka oli ensimmäistä kertaa Suomessa VB-valokuvakeskuksessa Kuopiossa.  Tuumasta toimeen ja niinpä perille päästyäni silmittelin siellä 50 upeaa valokuvaa, piipahdin Viktorin Ateljeessa ja viivähdin tuokion ihastuttavassa puutarhassa.

Aurinko paistaa pilven takaa, lähdin kävelemään Neulamäestä VB-valokuvakeskukselle.

Matkan varren houkutuksia - kameralle.

Erittäin mielenkiintoista.

VB-valokuvakeskuksen kansainvälinen kesänäyttely 50 Greatest Photographs of National Geographic vie suurenmoiselle ja värikylläiselle maailmanympärysmatkalle halki maiden, mantereiden ja merien. Näyttely oli vaikuttava ja jätti jälkeensä mukavan muiston. 

National Geograpihic Society on yksi maailman suurimmista yleishyödyllisistä tieteen ja kasvatuksen järjestöistä. Se on myös merkittävin kiertävien näyttelyiden järjestäjistä maailmanlaajuisesti.

Kesänäyttely on ajalla 2.6.-27.8.2017 ja avoinna: ma-su klo 12-18.

VB-valokuvakeskuksen valokuvat herättivät minussa suuria tunteita, niin iloa kuin surua. Valokuvat olivat taitavasti ja onnistuneesti kuvattuja, sekä jokaisella valokuvalla oli oma tarinansa, jonka kuvaaja oli kertonut. Erityisesti mieleeni jäivät muotokuva afgaanitytöstä pakolaisleiriltä Pakistanista,  kookas puu jonka rungolla oleili ihmisiä, luolasukeltajat,  sekä valokuva Titanic-laivan keulasta Pohjois-Atlantin syvyyksistä. Vaikuttavin valokuva oli tutkijasta ja simpanssista, se oli kaunis, herkkä ikoninen valokuva. Sen oli ikuistanut Nick Nicholsin.

Puutarhasta napattua. Värien loisto on mitä kaunein.

VB-valokuvakeskus ulkopuolelta. Kesäinen pihapiiri.

VB:n ateljeen oven vieressä kukki vaaleanpunainen ruusu.

Viktor Barsokevitsch ateljee.

Kellarinäyttely avautui kertomuksella Barsokevitscin perheestä sekä talosta ja esillä olivat myös hänen tunnetuimmat Ateljeessa otetut valokuvat. Näyttely on esillä ajalla 16.6.-29.10.2017.

Kannattaa totella.

Lupa innostua.

Huomasin VB-valokuvakeskuksessa myös pienen puodin, jossa oli myytävänä mm. lahjatavaroita, kirjoja ja postikortteja.

VB-valokuvakeskus / VB Photographic centre
Kununkaankatu 14-15 ,70100 Kuopio
Puh. 044 744 64 24

Taste of America eli Kuopio Wine Festival 2017

Kuopion viinijuhlat & teemana Ameriikka- lupa on  innostua!

Fiinit juhlat, viinijuhlat ja toki ihmisiä on juhlassa mukana. Ihmisiä, jotka olivat iloisia, vapautuneita, osallistuvia ja täynnä innokasta oikeaa uteliaisuutta oikeaa #viinijuhlakansaa#. He nauttivat tarjolla olevista tekijöistä täysin rinnoin – kaikki tai ei mitään. Jokainen ihminen osallistui viinijuhlille omalla tyylillään. Jotkut ihmiset olivat panostaneet meikkiin, kampauksiin ja pukeutumiseen. Toiset ihmiset tulivat tavanomaisissa arkisimmissa vaatteissa. Mukavaa kun ei ollut minkäänlaista pukeutumisetikettiä.  Sai olla just niin kuin oli, ja se oli sitä parhautta.  Iloita hyvässä seurassa ja olla oma itsensä. Ilman kursailua.

Kaikella tavalla ilta oli täydellinen. Juhlakansan meno ei ollut jäykkää ja kuivaa vaan todellakin päinvastaista. Sää suosi.  Esiintyjinä olivat huippu artistit. Viinijuhlien työntekijät olivat ystävällisiä, avuliaita ja erittäin ammattitaitoisia. Homma toimi hyvin ja kaikki oli niin kuin olla pitikin viinijuhlissa. Viinitupia ja ruokakojuja oli useita ja hyvin oli huomioitu myös erityisruokavaliot. Bajamajoja oli järjestetty molempiin päihin juhla-aluetta ja niitä oli riittävästi koska jonoakaan en huomannut ohitse kulkiessani. Järjestyksenpito oli onnistunutta, joten turvallisuus oli taattu.

"niin kaanis oli ilima.."

Huippuartistit.

Viinitupa työntekijöineen.

Tuiki tärkeä bajamaja.

*********************************************************************************
 

Kakkoslava oli tullut takaisin ja näin ollen viinijuhlilla oli enemmän musiikkiesityksiä. Pienemmällä lavalla esiintyi Jimmy Cola feat Veeti. Isommalla lavalla esiintyivät Roope Salminen Koirat bändinsä kera sekä koko kansan oma Jari Sillanpää bändinsä kanssa. Suuri taitelija osasi ottaa yleisönsä taitavalla esiintymistyylillään, joka on ihan bueno, pro ja 5/5, sekä omalla vaatimattomalla lavakarismallaan ja pehmeän täyteläisellä äänellään. Ihmiset lauloivat hänen kanssaan ja salamavalot räiskähtelivät. Jartsasta piti saada muistoja ja viinijuhlien fiini fanikansa oli hurmioissaan hänestä. Jossakin vaiheessa iltaa Jari kysyi yleisöltä: "rakastatteko te minua?" Niinpä yleisöstä kuului että "rakastetaan", siihen Jari vastasi sulokkaasti "ihanaa." Voi kun sen äänenpainon saisi laitettua kuulumaan tähän millä hän vastasi - mutta hellä se oli. Entäpä se Jartsan ja bändin esittäytyminen - ei mitään seinäruusumaista. Vau!

Pienempi esiintymislava Jimmy Cola feat Veeti.

Isompi esiintymislava: Roope ja Koirat.

Jari "sydän lyö bum ja bum..."

Silleen veijarimaiseti

ja täydellä tunteella  ja suurella sydämellä.

Taste of America. Ruokana oli amerikkalaisia herkkuja kuten muun muassa hampurilaisia, erilaisia ranskiksia, porsasta, pihviä ja makeita leivonnaisia. Ravintolatelttaakin oli uusittu, se oli ikkunallinen ja jo alkuillasta se oli täynnä fiiniä viinijuhlakansaa. He nauttivat ruuista ja maistelivat tarjolla olevia viinejä ja muita juomia. Huomasin että, syömiset ja juomiset maistuivat. Oma ruoka - annokseni oli porsasta, kaalia, lohkoperunaa ja kermaista kastiketta. Maistoin myös hapokasta ja hedelmäistä valkoviiniä, jossa suuntuntuma oli maukas ja jälkimaku kevyen mausteinen.

Uusittu ravintolateltta ikkunoineen.

Viinijuhlakansaa nauttimassa hyvästä ruuasta ja viinistä.

Pieni pala ruokalistaa.

Ruoka-annokseni. Gluteeniton ja laktoositon possu.

Kun pyysin naisellista kuivaa tai puolikuivaa valkkaria, minulle esiteltiin viini jota maistoin 12 cl.

Makeaakin sai mahan täydeltä. gluteenitonta herkkua.
                                    


Meillä kaikilla oli niin mukavaa, niin kivaa oli saada olla mukana. Viinijuhlien kokonais anti oli miellyttävä. Tästä jäi hyvä jälkimaku ja Kuopion vetovoimaisuus näkyi monin tavoin. Täällä osataan! Viinikylän ruuista ja juomista sai myös bonusta S-etukortilla. Suosittelen viinijuhlia, ovat aikuisten ihmisten mukavaakin mukavammat arjen katkaisu juhlat. Pientä ylellisyyttä.

http://kuopiowinefestival.fi/

https://www.kuopio.fi/tapahtumat